Lapset ja koiranpentu - silkkaa hulluutta?

Samasta haluaisin kokemuksia! Järki sanoo, että helpoin olisi kun lapset ovat koulussa, mutta kuume on jo nyt kova. ja jotenkin uskon, että olisi lapsillekin kiva kun oppisivat koiraan pienestä pitäen. Meillä muksut 2v ja 6kk ja tässä äitiyslomalla ois toisaalta aikaa pentukoulutukseen mutta joskushan se arki ja työssäkäynti koittaa..

Otettiin pentu kun lapset 1,5v ja 4,5v. Hyvin on mennyt mutta on varmasti rotukohtaisia eroja.

Onko mies kuvioissa ja sitoutuisiko hoitoon myös? Aika paljon merkitystä tällä. 

Jotenkin lapsellista ottaa koira lisäriesaksi.

Miehen pitää olla myös sitoutunut. Kuitenkin kuin kolmas lapsi se pentu. Vie yhtä paljon aikaa ja energiaa.

2:lle. Sama mulla: järki sanoo, että kannattaisi odottaa kouluikään, mutta usean vuoden odottelu tuntuu tosi pitkältä. Meillä lapset alkaa onneksi olla aika omatoimisia ja leikkivät keskenään paljon. Sinulla on vielä niin pienet, että oikeasti neuvoisin odottamaan: vauva ja koira on ehkä helppo yhdistelmä, mutta 1-vuotias ei vielä ymmärrä, miten koiraa kohdellaan ja sitoo äidin huomiota paljon, kun tekee kaikkea hölmöä. Koiranpentu vielä siihen päälle ei kuulosta kauhean hyvältä idealta.

Ja 3: Olitko kotona vai töissä pennun tullessa? Itse opiskelen vielä hetken, mutta menisin töihin pennun ollessa noin puolivuotias... (jos siis koiraan päädymme) Vieläpä uudelle alalle olen menossa, joten en tiedä, lisääkö vai vähentääkö koira stressiäni...

Ap kirjoitti edellisen ja jatkaa:

On mies talossa. Hänellekin entinen koira oli kovin rakas, joten osallistuisi kyllä. Hänellä on ihan samoja mietteitä kuin minulla: tiedetäänkö varmasti mihin ollaan ryhtymässä. Viimeksi oli niin eri tilanne, kun olimme kaksistaan koiran ollessa pentu. Ja siitä on aikaa.

Mikä asumismuoto? On huomattavasti helpompi heittää pentu pissalle rivarin tai ok-talon pihalle kuin joka kerta rytyyttää hissillä tornitalossa. 

Mutta yleisesti tähän: pentuaika on kovin lyhyt. Äkkiä se pentu on sisäsiisti ja peruskoulutettu. Itse uskaltaisin aivan hyvin ottaa, kun lapsetkaan eivät mitään vauvoja enää ole. 

Kandee ottaa joku helppo seurakoirarotu eli ei paljon koulutusta vaativaa tai kauhean energistä tai riistaviettistä rotua. 

Mikä teillä aikaisemmin oli?

Muistakaa että flexi on paska, häkit ainoastaan kuljetusta varten ja koulutus välttämätön.

Kaverit otti koiran ja antoi sen sitten pois 2-vuotiaana kun ei kukaan jaksanut kouluttaa ja hoitaa sitä. Kannattaa oikeasti miettiä vähän aikaa.

Meille tuli pentu, kun esikoinen oli 2v ja kuopus 2kk. Pennusta ja esikoisesta tuli kuin paita ja peppu eikä se pentu arkea juurikaan rasittanut. Jos olisimme asuneet kerrostalossa, niin sisäsiisteyden oppiminen olisi ollut varmasti todella vaikeaa, kun muksutkin olisi pitänyt ottaa aina ulos mukaan. Esikoinen ja pentu leikkivät välillä tosi riehakkaasti ja esikoisella oli jonkin verran naarmuja käsissä pennun hampaista, mutta muuten meni tosi hyvin :)

Rotu tosiaan vaikuttaa aika paljon. Itselläni karjalankarhukoitapentu. Aikuisetkin on sen kanssa kovilla. Uksi päivä just päivittelin että ou mai jos olis lapsiperheessä.

Meillä on ok-talo isolla ja suojaisella pihalla. Rajoittuu puistoon, ei aitaa. En viitsi aiempaa rotua sanoa, ettei vaan kukaan tunnista, mutta seuraavaksi koiraksi ollaan ajateltu shelttiä (edellinen koira aktiivisempaa ja isompaa rotua). Vanhin lapsemme on tosi eläinrakas ja sheltti vaikuttaa rodulta, jonka kanssa lapsikin voisi harrastaa JOS koululaisena innostuu. Itse tykkään touhuta koiran kanssa, joten sheltistä saisi varmasti oppimishaluisen kaverin. Mitään sohvaperunaa siis emme voi harkita, koska perhe ulkoilee ja liikkuu paljon.

ap

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 08:34"]2:lle. Sama mulla: järki sanoo, että kannattaisi odottaa kouluikään, mutta usean vuoden odottelu tuntuu tosi pitkältä. Meillä lapset alkaa onneksi olla aika omatoimisia ja leikkivät keskenään paljon. Sinulla on vielä niin pienet, että oikeasti neuvoisin odottamaan: vauva ja koira on ehkä helppo yhdistelmä, mutta 1-vuotias ei vielä ymmärrä, miten koiraa kohdellaan ja sitoo äidin huomiota paljon, kun tekee kaikkea hölmöä. Koiranpentu vielä siihen päälle ei kuulosta kauhean hyvältä idealta.

Ja 3: Olitko kotona vai töissä pennun tullessa? Itse opiskelen vielä hetken, mutta menisin töihin pennun ollessa noin puolivuotias... (jos siis koiraan päädymme) Vieläpä uudelle alalle olen menossa, joten en tiedä, lisääkö vai vähentääkö koira stressiäni...
[/quote]

Kotona olin, siksi pystyimme ottamaan. Asumme omakotitalossa niin pissatus helppoa.

Teillä on ollut koira, joten olette realisteja sen suhteen. Tavallaan yksi lapsi lisää laumaan ;) Ja vahtiahan sitä pitää pienten lasten kanssa koko ajan tai lapsia. Onko teillä aikaa koiralle? Mites sitten, kun lapsilla harrastukset ja teillä omat, riittääkö aika? Löytyykö hoitopaikka lomamatkojen tms.ajaksi?

Jos mies tekee töitä 24/7 niin eipähän sinulla tule koskaa aika pitkäksi, jos hoidat taloa, koiria ja lapsia. Mutta tuskin onnistuu, jos olet itsekin töissä. En ottaisi pentua ennen kuin lapset kasvaa muutaman vuoden ja voivat huolehtia pennusta. Opettaa heillekin vastuuta.

Miksei sheltti menisi? Enemmänkin varoisin lasten retuuttavan koiraa. Sheltti on kumminkin pentuna aika heiveröinen ja niissä on arkuutta. Mitta toisaalta sheltti on niin pieni, että sen nappaa helposti syliinkin jos meno yltyy liian vauhdikkaaksi. Onko molempia lapsia mahd viedä samoilla rattailla tms ulos jotta saat koiran naruun?

En näe mitään ongelmaa. Lapset (pienenmpikin) ovat sen verran isoja, että osaavat kyllä kohdella koiraa oikein, kun vain opastetaan. Pennun pitää antaa nukkua rauhassa ja leikit menevät pennun ehdoilla. 

Ok-talossa on helppo pissattaa usein vain ovelta aluksi. Eihän pikkupentu vielä kovin paljon jaksa lenkkeillä. 

Totta kai se on ylimääräistä vaivaa, mutta senhän tiedätte ja koirasta saatu ilo (ainakin minun mielestäni) on moninkertainen vaivaan nähden. 

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 09:17"]

Miksei sheltti menisi? Enemmänkin varoisin lasten retuuttavan koiraa. Sheltti on kumminkin pentuna aika heiveröinen ja niissä on arkuutta. Mitta toisaalta sheltti on niin pieni, että sen nappaa helposti syliinkin jos meno yltyy liian vauhdikkaaksi. Onko molempia lapsia mahd viedä samoilla rattailla tms ulos jotta saat koiran naruun?

[/quote]

Sulla ei taida lapsia olla? Ei viisivuotias ole ainakaan pariin vuoteen rattaissa istunut. Reipas 2,5-vuotiaskin todennäköisesti kävelee itse pikkumatkat. 

Miksi koiraa ei saisi "naruun", jos lapset kävelevät? Outoja kommentteja....

Kummallisia oletuksia täällä. Ei mies tee 24/7 töitä ja ei rattaat ole ollenkaan käytössä siinä vaiheessa, kun koiran kanssa ruvetaan oikeasti lenkkeilemään (ennen kuin koira on puoli vuotta, riittää että ulkoillaan vain pihalla ja lähiympäristössä ja opetellaan hihnakäyttäytyminen ilman kilometrien kävelyä). Nuorempi tarvitsee apua pyöräilyssä, joten väliaikaista liikkumishaastetta koira kyllä toisi.

Isommalla lapsella on jo harrastus ja itse asiassa hänen ollessaan harrastuksessa, voi samalla ulkoilla koiran kanssa. Tällä hetkellä tuntuu, että aikaa olisi koirallekin, mutta sen jälkeen ei kyllä tosiaan aika kävisi pitkäksi... Jos vain jollain on kokemuksia koiran ottamisesta lapsiperheen arkeen, niin mielellään kuulisin niitä lisää. Vaikka haaveilu on jatkunut pitkään, haluan että sekä minä että mies ollaan sataprosenttisen varmoja, että haluamme sitoutua seuraavaan koiraan.
ap