Lapset ja koiranpentu - silkkaa hulluutta?
Kommentoikaahan ne, joilla asiasta kokemusta. Meillä on 5 ja 2,5-vuotiaat lapset ja itselläni kamala koirakuume. Edellinen koira kuoli esikoisen ollessa 1-vuotias ja siitä lähtien olen ajatellut, että koira tulee vielä perheeseen. Nyt alkaa koirakuume olla ihan mahdoton. Samalla kuitenkin tiedostan, että koira ei ole taloon saapuessaan ihana aikuinen, fiksu koira, vaan sähläävä pentu, jolle pitää opettaa kaikki. Tiedän, että elo aikuisen koiran kanssa on mukavaa, mutta miten sen pentuajan jaksaa lasten kanssa? Onko esimerkiksi aamut koiran kanssa tarhaan- ja töihinlähtöineen kamalia ja yhteiselo lasten ja pentukoiran kanssa hermojen kiristelyä? Riehaantuuko pentu helposti lasten reipaammista leikeistä tai onko pnetu pureksinut paljon lasten leluja?
Te, jotka olette ottaneet koiran lasten ollessa alle kouluikäisiä, kaduttaako?
Kommentit (26)
Me otimme kolme vuotta sitten tolleripennun (Novascotian noutaja). Lapset olivat tuolloin 2 ja 4v. Asumme kerrostalossa ensimmäisessä kerroksessa, vain muutama porras ylöspäin ja piha on vehreää ruohikkoa heti ovelta.
Olimme kesälomalla, kun koira otettiin ja sisäsiisteyttä opetettiin sekä täällä kaupungissa ja maalla tiiviisti ensimmäisen kuukauden ajan hyvällä menestyksellä. Kun arki alkoi, meillä oli naapurin koulutyttö apuna viemässä kerran päivässä ulos koulun jälkeen. En muista tarkalleen, milloin koira oli täysin sisäsiisti, mutta nopeasti se meni.
Lapset ovat tykänneet kovasti ja kohdelleet alusta asti koiraa asiallisesti. Pari kertaa itku pääsi, kun pentu oli jonkin lattialle jääneen lelun purrut säpäleiksi. Mutta nopeutti heidänkin oppimistaan tavaroiden pois laittamisessa.
Ei mitään valittamista. Mutta meillä on tiheä sosiaalinen verkosto, monta hoitopaikkaa ja ulkoilutussijaista. Esim. yksi lapsen kummitäti oikein pyytää saada koiraa hoitoon ainakin kerran viikossa. Käyvät superpitkillä lenkeillä ym.
Veljeni perhe myös kinuaa usein koiraa hoitoon, kun sielläkin lapset rakastavat tätä söpöläistä.
Ok-talo on tietysti suuri etu, koska esim. yksi kunnollinen lenkki riittää ja muuten voi käydä tarpeillaan pihalla. Me lenkitämme ainakin kolme kertaa päivässä tavalla tai toisella eri kokoonpanoilla.
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 09:37"][quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 09:17"]
Miksei sheltti menisi? Enemmänkin varoisin lasten retuuttavan koiraa. Sheltti on kumminkin pentuna aika heiveröinen ja niissä on arkuutta. Mitta toisaalta sheltti on niin pieni, että sen nappaa helposti syliinkin jos meno yltyy liian vauhdikkaaksi. Onko molempia lapsia mahd viedä samoilla rattailla tms ulos jotta saat koiran naruun?
[/quote]
Sulla ei taida lapsia olla? Ei viisivuotias ole ainakaan pariin vuoteen rattaissa istunut. Reipas 2,5-vuotiaskin todennäköisesti kävelee itse pikkumatkat.
Miksi koiraa ei saisi "naruun", jos lapset kävelevät? Outoja kommentteja....
[/quote]
Ei olekaan lapsia. Ajattelisin vain, että koiranpennun Narukäyttäytymisen opettaminen voi olla haastavaa kahden sinkoilevan tenavan kanssa. Onko sulla koiria?
Ja sitten kuka ehtii erikseen käyttää pentua lenkeillä niin että lapset ei ole mukana?
Tietty sheltti ei vaadi pentunakaan niin paljon aktivointia kuin esim pk-rodut. Tuskin tuo mikään elämää suurempi juttu on.
Eikö sheltillä ole voimakas paimentamisvietti?
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 09:37"][quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 09:17"] Miksei sheltti menisi? Enemmänkin varoisin lasten retuuttavan koiraa. Sheltti on kumminkin pentuna aika heiveröinen ja niissä on arkuutta. Mitta toisaalta sheltti on niin pieni, että sen nappaa helposti syliinkin jos meno yltyy liian vauhdikkaaksi. Onko molempia lapsia mahd viedä samoilla rattailla tms ulos jotta saat koiran naruun? [/quote] Sulla ei taida lapsia olla? Ei viisivuotias ole ainakaan pariin vuoteen rattaissa istunut. Reipas 2,5-vuotiaskin todennäköisesti kävelee itse pikkumatkat. Miksi koiraa ei saisi "naruun", jos lapset kävelevät? Outoja kommentteja.... [/quote] Ei olekaan lapsia. Ajattelisin vain, että koiranpennun Narukäyttäytymisen opettaminen voi olla haastavaa kahden sinkoilevan tenavan kanssa. Onko sulla koiria? Ja sitten kuka ehtii erikseen käyttää pentua lenkeillä niin että lapset ei ole mukana? Tietty sheltti ei vaadi pentunakaan niin paljon aktivointia kuin esim pk-rodut. Tuskin tuo mikään elämää suurempi juttu on.
[/quote]
Juu on koira ja lapsia, joskin jo teinejä.
Missä päin Suomea sanotaan koiran hihnasta "naru"?. En ole koskaan kuullut nimittäin. Olen helsinkiläinen. Sanomme hihna tai remmi eli myös hihnakäyttäytyminen.
Ajattelisin, että ap:n perhe tekisi niin, että toinen vanhemmista vie silloin kun toinen on kotona. Ei kovin ihmeellinen suunnitelma, vai mitä sanot?
Ja lapset voi välillä ottaa mukaan. Kai viisivuotias jo on kylässä naapurissa välillä ja milloin mitenkin voi lähteä yhden lapsen kanssa ja kohtahan viisivuotias voi yksinkin olla yhden lenkin ajan, jos vielä ei uskalleta jättää.
Eivät lapset välttämättä muutenkaan "sinkoile" hallitsemattomasti, vaan hyvinkin tulevat siihen suuntaan kuin vanhempansa. Nyt ei puhuta 1-vuotiaasta, vaan jo paljon isommista lapsista. Niillä tuppaa jo olemaan järkeä päässä.
Lupaavaa, että ketjuun ei ole ilmoittautunut ketään, jolla olisi negatiivisia kokemuksia yhteiselon sujumisesta - ehkä tässä uskaltaa käydä vaikka kasvattajia kohta tapaamassa ja tutustumassa rotuun vähän tarkemmin :)
Mä sanoisin, että kun siitä sisäsiistiksi harjoittelusta päästään, kaikki sujuu hyvin.
Itse olen ollut aina kotona, kun ollaan otettu pentu. Pentu vaatii kuitenkin paljon ulosvientejä eikä sitä voi minnekään kylppäriin teljetä työpäivän ajaksi, vaikka moni niin tekeekin.
Lapset saavat yleensä aivan mielettömästi lemmikistä, joten jos kaikilla innostusta piisaa ja tietää, että jaksaa juosta pissalla ja ruokatunnillakin pääsee ulkoiluttamaan, niin kannattaa hankkia.