Mikä oppiaine sai sinut kouluaikoina lähes epätoivon partaalle?

Käsityö ja silloinen voimistelu.

Kuvaamataito

Vierailija kirjoitti:

Fysiikka ja kemia. Jostain syystä matematiikassa olin hyvä (ka 9) ja kirjoitinkin e:n, mutta fyke ei vain avautunut. Niistä tuli kautta linjan numeroksi 6 tai 7 peruskoulusta lukioon.

Oliko pitkä matematiikka?

Vierailija kirjoitti:

Uskonto oli ihan paskaa eikä se kiinnostanut ollenkaan henki maailman jutut. 

Toisaalta niistähän ei edes puhuta. Maailmanuskonnot, kristinuskon vaiheet ja etiikka. Kaikki tärkeitä asioita, osaat suhtautua muihin oikein. 

Äidinkieli 

Voimistelu ja urheilu, arvosana 6 ja 7,vaikka harrastimme niitä paljon kotonakin.

Fysiikka, sillä minulla oli huono opettaja.

Aine oli liikunta ja olisin voinut opiskella enemmän useaakin muuta ainetta kunhan vain olisin päässyt liikunnasta. Sen jälkeen olivat sitten kemia ja fysiikka ja sama juttu noiden kanssa. Onneksi lukiossa oli sentään vain kaksi pakollista kurssia liikuntaa ja olivat onneksi aina iltapäivällä ja kemiaa ja fysiikkaa vain yksi pakollinen kurssi kumpaakin. En oppinut noissa mitään, enkä ole noita opiskellut yhtään lukion jälkeen ja voin myöntää, että en osaa noista edes perusjuttuja. Suoritin lukiossa paljon äidinkielen ja reaaliaineiden kursseja ja lukion jälkeen olen opiskellut liiketalouden tradenomiksi ja suorittanut avoimessa yliopistossa valtiotieteen opintoja eli mitään inhokkiaineistani en ole todellakaan missään tarvinnut.

Rättikässä ja ompelukoneella ompelu, opettaja hääly niskassa ja sai moitteillaan itkun partaalle; lopulta valmistui " muotopuoli" luistelukassi😬

Vierailija kirjoitti:

Fysiikka, sillä minulla oli huono opettaja.

Oma yläasteen fysiikanopettajani pahasti nikotiiniriippuvainen Hannu T. on ollut ehkä surkein kohtaamani opettaja ikinä. Tuo oli niin surkea, että en voi ikinä ymmärtää, miten on ikinä tuon työn saanut. Ei siis itsekään osannut yhtään mitään ja mielessä pyöri vain tupakka. En oppinut yhtään mitään tai ehkä vain sen, että Prisma on kaupan lisäksi myös valo, vai oliko se nyt väri-ilmiö. Jos nyt oikein muistan niin koulun terveydenhoitajan joutui puuttumaan tämän miehen tupakointiin. En kuitenkaan usko, että päihtyneenä koulussa oli. Tupakka vaan se tuon miehen juttu oli. En myöskään usko koskaan tavanneeni ketään noin pahasti nikotiiniriippuvaista.

Koulunkäynti oli minulle peruskoulun loppuun asti todella helppoa. Olen perusluonteeltani utelias ja kiinnostunut melkein kaikesta. Olen myös nopea oppimaan asioita, mistä on hyötyä myös työelämässä. Vasta lukiossa tuli vastaan sisältöjä, joita en pitänyt kiinnostavina tai jotka olivat minulle haastavia. Kemiaa ja fysiikkaa pidin lukiossa haastavina, ja sisältötasolla inhokiksi muodostui historia. Ei siksi, etten olisi kiinnostunut historiasta, vaan siksi, että painopiste lukiossa siirtyi kulttuurihistoriasta kansainvälisiin suhteisiin. Tarvitsen "inhimillisen näkökulman" kiinnostukseni historiasta, ja olenkin oppinut historiallisista romaaneista enemmän kuin historian oppikirjoista. Esimerkiksi jatkosodasta kiinnostuin vasta luettuani Tuntemattoman sotilaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään, mutta en nähnyt historiaa mielekkäänä. Mitä järkeä opetella ulkoa jotain vuosilukuja ja mitä kukin teki milloinkin. Olin hyvä koulussa, mutta aina kokeen jälkeen unohdin kaiken lukemani historiasta.

Kaikkein merkitsevin aine kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Terveystieto. Voi jopa olla, että se alkoi juuri sinä vuonna, kun minulla sitä oli. Täyttä p*skaa!

         Aivan turha myös!! "Sokeri on epäterveellistä, älä polta tai vedä huumeita, liikunta tekee hyvää :)" No shit!! Täysiä itsestäänselvyykiä, tuntui että palasin päiväkotiin noina tunteina. Sitten kirjoitettiin vihkoon "muistiinpanoja" joita ei kukaan koskaan tarvinnut, vaikein asia kokeissa oli elimien nimien muistelu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään, mutta en nähnyt historiaa mielekkäänä. Mitä järkeä opetella ulkoa jotain vuosilukuja ja mitä kukin teki milloinkin. Olin hyvä koulussa, mutta aina kokeen jälkeen unohdin kaiken lukemani historiasta.

Kaikkein merkitsevin aine kuitenkin.

Onneksi historianopetus on mennyt eteenpäin ja on muuttunut "suurmiehet ja vuosiluvut"-pänttäämisestä ilmiöihin ja teemoihin jotka ovat vaikuttaneet ihmiskunnan kehitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään, mutta en nähnyt historiaa mielekkäänä. Mitä järkeä opetella ulkoa jotain vuosilukuja ja mitä kukin teki milloinkin. Olin hyvä koulussa, mutta aina kokeen jälkeen unohdin kaiken lukemani historiasta.

Eihän ne vuosiluvut siinä ole mitenkään olennaisia. Mutta miten voi ymmärtää nykypäivää, jos ei tiedä menneisyydestä? 

Matikka, se ei vain loksahda tuolla korvien välissä.

Lukion pitkä matematiikka oli ainoa, mikä tuotti vaikeuksia. Sain arvosanoja 8-10 noin muuten koko peruskoulun ja lukion ajan, mutta pitkä matikka oli yhtä kakkasuota. Tai oli siihen asti, kunnes opettaja vaihtui. Sitten meille ei enää huudettu ja haukuttu tyhmiksi. Uutta opettajaa kiinnosti vielä opettaminen ja havainnollistaminen. Arvosanatkin nousivat itsellä pari numeroa. Tietysti kurssien sisältökin vähän vaihteli, mutta tuskin se sattumaa silti oli, että alkoi sujua.

Käsityö. Olen vasenkätinen ja koin, etten saanut opetusta kunnolla. Muutenkin juuri kässän opet tuntui olevan aina kamalimpia opettajia omana aikanani (olen -76 syntynyt). Edes pieni vaihtoehtoisuus töissä olisi auttanut. Mutta ei, kaikkien oli pakko virkata ja samanlaista työtä. Enkä tuotakaan taitoa ole missäön tarvinnut. Tosin aikuisena opettelun virkkaamaan ja opetin taidon lapsilleni. Varmasti pelkona oli, että heille jää samat traumat.

Toinen inhokkiaine oli liikunta. En ollut liikunnan vihaaja lähtökohtaisesti, mutta minusta tuli semmoinen pitkäksi aikaa. Vaikka olin monissa lajeissa ihan hyvä, oli minulla myös lajeja, joussa olin totaalisen lahjaton (korkeushyppy ja telinevoimistelu). Mutta samat jutut piti kaikkien tehdä. Kiva nöyryyttää itseään muiden katsellessa. Olinkin ikionnellinen, kun lapseni kertoi, että heidän lukiossaan liikuntatunnilla voi tehdä jotain muuta, jos ei pidä lajista. Siis todella hienoa! Tällä tavalla liikunta on kaikille mielekästä eikä siitä jää traumoja tai häpeää, mitä koulun liikuntatuntien ei missään tapauksessa tulisi aiheuttaa. Enkä muuten ole korkeushyppyä tai tekinejumpan karmeita liikkeitä koskaan elämässä tarvinnut. Aikuisena tykkään jumpata muuten, kun kukaan ei pakota mihinkään, mitä en osaa. 

Käsityö. Olen vasenkätinen ja koin, etten saanut opetusta kunnolla. Muutenkin juuri kässän opet tuntui olevan aina kamalimpia opettajia omana aikanani (olen -76 syntynyt). Edes pieni vaihtoehtoisuus töissä olisi auttanut. Mutta ei, kaikkien oli pakko virkata ja samanlaista työtä. Enkä tuotakaan taitoa ole missäön tarvinnut. Tosin aikuisena opettelun virkkaamaan ja opetin taidon lapsilleni. Varmasti pelkona oli, että heille jää samat traumat.

Toinen inhokkiaine oli liikunta. En ollut liikunnan vihaaja lähtökohtaisesti, mutta minusta tuli semmoinen pitkäksi aikaa. Vaikka olin monissa lajeissa ihan hyvä, oli minulla myös lajeja, joussa olin totaalisen lahjaton (korkeushyppy ja telinevoimistelu). Mutta samat jutut piti kaikkien tehdä. Kiva nöyryyttää itseään muiden katsellessa. Olinkin ikionnellinen, kun lapseni kertoi, että heidän lukiossaan liikuntatunnilla voi tehdä jotain muuta, jos ei pidä lajista. Siis todella hienoa! Tällä tavalla liikunta on kaikille mielekästä eikä siitä jää traumoja tai häpeää, mitä koulun liikuntatuntien ei missään tapauksessa tulisi aiheuttaa. Enkä muuten ole korkeushyppyä tai tekinejumpan karmeita liikkeitä koskaan elämässä tarvinnut. Aikuisena tykkään jumpata muuten, kun kukaan ei pakota mihinkään, mitä en osaa. 

Hissa. Opettaja teki ranskalaisilla viivoilla pitkiä listoja taululle ja ne olisi pitänyt opetella. Kirjat olivat niin täynnä faktaa että jos olisi alkanut alleviivaamaan jotain niin olisi joutunut alleviivaamaan jokaisen rivin. TÄMÄ ON TOTTA. Aivan hirveää. Hissassa ei ollut mitään tarinoitakaan jotka olisivat auttaneet tämmöisessä tyhjänpäiväisessä oppimisessa.