Karmea ikävä miehen kosketusta

Moi. Osaatteko neuvoa, jos reseptissä lukee, että 4 dl lihalientä. Jos lihaliemeen käytetään valmiita lihaliemikuutioita, niin laitetaanko tuohon 4 desilitraan 1 lihaliemikuutio vai miten homma menee? Entä jos ohjeessa lukisikin vaikka 1 litra lihalientä niin laitetaanko veden sekaan tässäkin tapauksessa vain 1 lihaliemikuutio? Kiitos mahdollisesta vastauksesta jo etukäteen. Olen aina ihmetellyt tuota lihaliemen määrää suhteessa lihaliemikuutioon eli kuinka paljon lihaliemikuutioita käytetään esim. puoleen litraan vettä?

Tai pidätkö itseäsi syypäänä kaikkeen miehen mörökölliyteen? Vai et mihinkään? Kuulostaa sille, että teidänkin olis hyvä keskustella. 

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:19"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:17"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:12"] [quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:08"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:06"] [quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:31"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:25"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:23"] [quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:21"]Etkö itse voi mennä koskemaan omaa puolisoasi? [/quote] Öö, en? Ja miksi haluaisinkaan, jos se on hänelle vastenmielistä ja hän osoittaa sen sanoin ja teoin? Ap [/quote]   Ööööö, kummallista. Miksi aloitteen pitää tulla yksipuolisesti mieheltä? Mikset sinä voisi ihan yhtä hyvin mennä lähelle, silitellä, halata, suukottaa niskaa tai viritellä seksiä? Minusta on ihan normaalia, että aloitteta läheisyyteen, halaukseen tai arotiikkaan tekee kumpikin. Meillä voi myös pyytää "tuu mun viereen, kauhee halipula. Siltä mua". [/quote] Siksi, koska aloitteella ei ole mitään vaikutusta. "Tuu mun viereen" ja sitten istutaan sohvalla vierekkäin jäykkinä kuin ennen vanhaan kirkon penkissä. "Silitä mua" ja toinen on, että "no en, mulla on peli kesken". Miten halataan tai suukotetaan ihmistä, joka torjuu koko olemuksellaan ja on sitä mieltä, että sellainen ei kuulu avioliittoon? Enkä minä nyt oikeastaan haluakaan taas yrittää, se on niin nöyryyttävää, emkä oileastaan kaipaa nyt tämän henkilön läheisyyytä kaiken tprjumisen jälkeen. Ap [/quote] No turhaan valitat täällä. Puhu asiasta miehen kanssa ja jos ei tule muutosta niin ero. [/quote] Ei kun se riittää, että mies sanoo, ettei minussa ole mitään vikaa. Se mitä mieltä ap on ei määrittele miehen vikaisuutta. Ja kaikki olisivat kaikenlisäksi vielä ONNELLISEMPIA, jos ap olisi iiihan hiljaa näistä ja näyttelisi vain rakastavansa. [/quote] Tämä kyllä aika hyvin kiteytti sen, miten ajattelen. :) Ap [/quote] Okei, mutta näetkö siinä mitään ongelmallisuutta? Ethän SÄ suhteen toinen osapuoli voi vain olla hiljaa, ei varmsti sun mieskään halua, että sä voit pahoin? Hän ei vain nyt tajua itsessään olevan mitään vikaakaan, koska sen voi sanomalla torjua. Mikä on minusta ihan idioottia, silloin jos toinen on tyytymätön. Ei se oma mielipide asiasta silloin riitä. Mutta mies ei ole vain "kuullut" sinua. Ei varmaan. EI ole koskaan kiva ajatella, että itsessä on puolia, joista toinen ei pidä. [/quote] Ai, miksei muka haluaisi, että voin pahoin?Miten se hänen elämäänsä vaikuttaisi, jos voisin pahoin? Eikö jokainen ole vastuussa vain omasta (ja lastensa) hyvinvoinnista? Ap

[/quote]

Ja sit itsensä rakastaminen. Kuka itseään rakastava ihminen on tyytyväinen, jos HÄNEN KÄYTÖKSENSÄ takia toinen siinä vierellä voi pahoin? mäkin voin pahoin, johtuen oma lapsuus, mutta mun kumppani kestää sen, etten ole iloinen ja ihana koko ajan, koska en voi pahoin MIEHENI käytöksen takia. KYllä jos sä voit pahoin miehesi käytöksen takia tai hän sinun, olette totta kai vastuussa toistenne pahoinvoinnista. 

Kaikki oma pahoinvointi ei kuitenkaan johdu toisesta, mutta kyllä osa voi johtua. Se osa on miehesi vastuulla.
[/quote]
Mutta kuka määrittelee sen, mikä ihmisen pahoinvoinnista johtuu parisuhteesta tai puolison käytöksestä, ja mikä omasta itsestä? Ei missään laissa tai asetuksessa ole määritelty, mitä parisuhteeseen sisältyy, ja minkälaisten tekijöiden puutteesta ns. "saa" voida pahoin. Ihmisen läheisyydenkaipuu voi aivan yhtäläisesti olla ko. henkilön pään sisäinen ongelma kuin parisuhdeongelmakin. Ja koska vain omaan käytökseensä ja päänsä sisältöön voi vaikuttaa, on lähtökohtaisesti epäitsekkäämpää ja parempi pyrkiä ajattelemaan ongelmien ratkaisun löytyvän sieltä. Ap

Mua suututtaa ihmiset, jotka jää tuollaiseen parisuhteeseen. Jollei teillä olis lapsia, niin sit ihan sama, pilaatte vaan oman elämänne, mutta kai sää nyt ymmärrät, että lapset oppii parisuhteen mallin kotoo. Millaisia kumppaneita luulet teidän lapsista tulevan?

No en osaa todellakaan tyhjentävästi vastata tuohon, aika vaikea kysymys näin maallikolle... On varmaan niin, että oma paha olo nousee, kun toinen ei huomioi ja se on vielä omaa jotain vanhaa pahaa oloa. Mutta jos toinen ei koskaan huomioi, niin onhan se jo hänenkin vastuullaan, että sulla on paha olo sitten. Toki itselle on helpompi sietää omaa pahaa oloa, jos tietää, MIKSI toinen ei huomioi, koska se syy ei aina todellakaan ole se, mikä meille itsellemme tulee mieleen. Eli meissä. 

Mieshän voi nyt kieltää, ettei sun paha olo ole hänen ongelmansa. Hän ei ehkä voi heti ratkaista sitä, jos ei pysty vaikkapa läheisyyteen, mutta sun olis hyvä saada tietää, miksei hän pysty, koska jos se syy ei ole sinussa niin voisit antaa tukea miehelle jolloin ehkä hän myöhemmin pystyis. Mutta hänen voi olla todella vaikea kertoa eikä ehkä aina tiedä itsekään sitä syytä. Jos sä et aidosti anna tilaa ja kunnioita niin... Tiedän kyllä, että onhan se paljon sinulta pyydetty, kun sä tarttisit läheisyyttä just nyt tässä ja heti mikä sekin on ymmärrettävää.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:54"]Mua suututtaa ihmiset, jotka jää tuollaiseen parisuhteeseen. Jollei teillä olis lapsia, niin sit ihan sama, pilaatte vaan oman elämänne, mutta kai sää nyt ymmärrät, että lapset oppii parisuhteen mallin kotoo. Millaisia kumppaneita luulet teidän lapsista tulevan?
[/quote]
Veikkaisin, että oikein mukavia. Minulla on lapsiini läheiset välit ja kaikki ovat empaattisia ja toiset huomioon ottavia ihmisiä. Esikoinen on myös saanut työelämästä kehuja, mutta seurustelusuhteita ei vielä ole. En ihan ymmärrä, miten se, mitä vanhempien makuuhuoneessa lukkojen takana tapahtuu tai ei tapahdu, vaikuttaaa lapsiin. Enemmän kai lapsiin vaikuttaa kodin yleinen ilmapiiri ja vanhempien suhde lapsiin, ja niissä ei ole mitään vikaa. Tuleehan eronneidenkin vanhempien lapsista kuulemma aivan normaaleja, vaikka eivät vanhempiensa välistä rakkautta näe. Ap

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:58"]Jos sä et aidosti anna tilaa ja kunnioita niin... Tiedän kyllä, että onhan se paljon sinulta pyydetty, kun sä tarttisit läheisyyttä just nyt tässä ja heti mikä sekin on ymmärrettävää.
[/quote]
Niin no, kyllä minä tilaa annan. Ehkä 5-10 vuoden välein otan puheeksi tyytymättömyyteni, eli en roiku, itke tai painosta. Eikä se ole vaikeaa ollenkaan, se tilan antaminen. Ap

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:03"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:58"]Jos sä et aidosti anna tilaa ja kunnioita niin... Tiedän kyllä, että onhan se paljon sinulta pyydetty, kun sä tarttisit läheisyyttä just nyt tässä ja heti mikä sekin on ymmärrettävää.
[/quote]
Niin no, kyllä minä tilaa annan. Ehkä 5-10 vuoden välein otan puheeksi tyytymättömyyteni, eli en roiku, itke tai painosta. Eikä se ole vaikeaa ollenkaan, se tilan antaminen. Ap
[/quote]
Miksi uhraat itsesi lapsille ja liitolle? Se on hyvin surullista. Eli miksi olla masokisti, jolla vaakakupissa on paljon enemmän kärsimystä kuin onnea?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:03"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:58"]Jos sä et aidosti anna tilaa ja kunnioita niin... Tiedän kyllä, että onhan se paljon sinulta pyydetty, kun sä tarttisit läheisyyttä just nyt tässä ja heti mikä sekin on ymmärrettävää.
[/quote]
Niin no, kyllä minä tilaa annan. Ehkä 5-10 vuoden välein otan puheeksi tyytymättömyyteni, eli en roiku, itke tai painosta. Eikä se ole vaikeaa ollenkaan, se tilan antaminen. Ap
[/quote]
Miksi uhraat itsesi lapsille ja liitolle? Se on hyvin surullista. Eli miksi olla masokisti, jolla vaakakupissa on paljon enemmän kärsimystä kuin onnea?
[/quote]
Perustelisitko vielä, miten uhraan itseni lapsille ja liitolle? Jos minulla itselläni oman pääni sisällä on sellainen ongelma, että kaipaisin miehistä läheisyyttä ja seksiä, miksi olisi uhrautumista sivuuttaa nämä oman pääni sisäiset ajatukset, jotka tosiaan ovat vain minun henkilökohtainen ongelmani? Ajatellaan vaikka, että inhoaisin pyykinpesua oikein sydämeni pohjasta, sekin olisi pääni sisäinen ongelma. Voisin joko sivuuttaa sen ja pestä pyykkiä, koska se on oikein ja tarpeellista perhe-elämässä, tai antaa ongelmalleni periksi ja antaa kaikkien kärsiä. Ap

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:58"]Jos sä et aidosti anna tilaa ja kunnioita niin... Tiedän kyllä, että onhan se paljon sinulta pyydetty, kun sä tarttisit läheisyyttä just nyt tässä ja heti mikä sekin on ymmärrettävää. [/quote] Niin no, kyllä minä tilaa annan. Ehkä 5-10 vuoden välein otan puheeksi tyytymättömyyteni, eli en roiku, itke tai painosta. Eikä se ole vaikeaa ollenkaan, se tilan antaminen. Ap

[/quote]

Ja kunnioitat miestä ihmisenä, vaikket hyväksykään kaikkia toimia? Ei tarvitse minulle vastata, mies sen kunnioituksen tarvitsee, vaikka toimisikin aika ajoin huonosti. Kuten myös sinäkin tarvitset. Tarvita ja ansaita, eri asioita, jokainen sitä tarvitsee. Ala kunnioittaa kaikessa itseäsi jos ei muuten! Ja sitäkautta miestä, jos sitä nyt uupuu. 

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:18"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:03"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:58"]Jos sä et aidosti anna tilaa ja kunnioita niin... Tiedän kyllä, että onhan se paljon sinulta pyydetty, kun sä tarttisit läheisyyttä just nyt tässä ja heti mikä sekin on ymmärrettävää. [/quote] Niin no, kyllä minä tilaa annan. Ehkä 5-10 vuoden välein otan puheeksi tyytymättömyyteni, eli en roiku, itke tai painosta. Eikä se ole vaikeaa ollenkaan, se tilan antaminen. Ap

[/quote]

Ja kunnioitat miestä ihmisenä, vaikket hyväksykään kaikkia toimia? Ei tarvitse minulle vastata, mies sen kunnioituksen tarvitsee, vaikka toimisikin aika ajoin huonosti. Kuten myös sinäkin tarvitset. Tarvita ja ansaita, eri asioita, jokainen sitä tarvitsee. Ala kunnioittaa kaikessa itseäsi jos ei muuten! Ja sitäkautta miestä, jos sitä nyt uupuu. 
[/quote]
Eiköhän se juuri ole kunnioittamista, että antaa ihmisen olla sellainen kuin on, eikä vaadi muuttumaan. Ap

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:03"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:58"]Jos sä et aidosti anna tilaa ja kunnioita niin... Tiedän kyllä, että onhan se paljon sinulta pyydetty, kun sä tarttisit läheisyyttä just nyt tässä ja heti mikä sekin on ymmärrettävää. [/quote] Niin no, kyllä minä tilaa annan. Ehkä 5-10 vuoden välein otan puheeksi tyytymättömyyteni, eli en roiku, itke tai painosta. Eikä se ole vaikeaa ollenkaan, se tilan antaminen. Ap [/quote] Miksi uhraat itsesi lapsille ja liitolle? Se on hyvin surullista. Eli miksi olla masokisti, jolla vaakakupissa on paljon enemmän kärsimystä kuin onnea? [/quote] Perustelisitko vielä, miten uhraan itseni lapsille ja liitolle? Jos minulla itselläni oman pääni sisällä on sellainen ongelma, että kaipaisin miehistä läheisyyttä ja seksiä, miksi olisi uhrautumista sivuuttaa nämä oman pääni sisäiset ajatukset, jotka tosiaan ovat vain minun henkilökohtainen ongelmani? Ajatellaan vaikka, että inhoaisin pyykinpesua oikein sydämeni pohjasta, sekin olisi pääni sisäinen ongelma. Voisin joko sivuuttaa sen ja pestä pyykkiä, koska se on oikein ja tarpeellista perhe-elämässä, tai antaa ongelmalleni periksi ja antaa kaikkien kärsiä. Ap

[/quote]

Mutta on sun tarpeet kuitenkin tärkeitä. Ei ne ole vain ajatuksia. Niistähän seuraa jotain. Vähättelet siis omia tarpeitasi. 

Mä en tee muuten oikeastaan mitään kotitöitä, koska mulla on nyt masennusta enkä mä voi sietää siivoamista. Mies tekee. Jos mies ei tekisi, tekisin ehkä jotain, mutta on vielä paljon ihanampaa, kun saan vain olla ja parantua ja teen sitä aktiivisesti koko ajan, koska tajua, että mies uhrautuu mun vuokseni ja pesee pyykit. Tajuaako sun mies, että sä uhraudut hänen tai perheen takia?

Eli onneksi mun ei tarvinnut ajatella, kiitos mieheni, että koska en voi sietää pyykinpesua ja varsinkin siivoamista mun on pakko olla perheessä se, joka pyykkää. Eikä niistä toiminnoista enää oikein mitään tullutkaan, mies sitten uhrautuu mun puolesta. Mä sain kuunnella tarvettani levätä. Kun sain luvan, uuvuin. Koko ikäni siihen mennessä olin suorittanut vailla omaa halua. Kiitos äitini.

Enkä tarkoita, että sä olisit huono äiti, mutta mun äiti oli, se oli vain kommentti siihen.

111

Ap:n tarina on tavallisuudestaan huolimatta jotenkin outo. Tuntuu, ettei hän tunnista omia tarpeitaan lainkaan, vaikka otsikossa ensin ne sujuvasti muotoilee. Hän elää parisuhteessa, jossa hän ei saa eikä anna rakkautta eikä seksiä. Hellyydenkaipuu on valtava. Silti hän ei edes ymmärrä, että parisuhteessa pitäisi olla hyvääkin eikä pelkkää huonoa.

Tuon tyyppinen tunnekuollut liitto on puhdasta kulissia. Se ajaa ihmisen yleensä joko sivusuhteisiin tai masennukseen, ehkä molempiin. Ap:ta se ei tunnu kuitenkaan vaivaavan. Ehkä hän ei ollenkaan käsitä, että ihminen ansaitsee myös onnea eikä vain tunnekylmyyttä ja velvollisuuksia. Lapset luultavasti pitävät hänet sekä huonossa liitossa että jotenkin järjissään. Ero on tosiasia viimeistään sitten kun lapset lähtevät pesästä, mutta toivoisin, että ap heräisi onnettomaan elämäänsä jo aikaisemmin.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:19"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:18"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:03"] [quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:58"]Jos sä et aidosti anna tilaa ja kunnioita niin... Tiedän kyllä, että onhan se paljon sinulta pyydetty, kun sä tarttisit läheisyyttä just nyt tässä ja heti mikä sekin on ymmärrettävää. [/quote] Niin no, kyllä minä tilaa annan. Ehkä 5-10 vuoden välein otan puheeksi tyytymättömyyteni, eli en roiku, itke tai painosta. Eikä se ole vaikeaa ollenkaan, se tilan antaminen. Ap [/quote] Ja kunnioitat miestä ihmisenä, vaikket hyväksykään kaikkia toimia? Ei tarvitse minulle vastata, mies sen kunnioituksen tarvitsee, vaikka toimisikin aika ajoin huonosti. Kuten myös sinäkin tarvitset. Tarvita ja ansaita, eri asioita, jokainen sitä tarvitsee. Ala kunnioittaa kaikessa itseäsi jos ei muuten! Ja sitäkautta miestä, jos sitä nyt uupuu.  [/quote] Eiköhän se juuri ole kunnioittamista, että antaa ihmisen olla sellainen kuin on, eikä vaadi muuttumaan. Ap

[/quote]

Kyllä.

Minulla on myös masennusta (vaikea, toistuva), mutta koska sekin on vain pääni sisällä, sivuutan sen. Ei se tai nämä parisuhdeasiat ole uhrautumista, se on vain rationaalista toimintaa, joka pitää yksikön nimeltä perhe toimivana. Suosittelisin sinullekin jonkinlaista ryhdistäytymistä. Ei se ole mikään syy vetelehtiä, että inhoaa siivoamista. Tajuaako miehesi, että uhrautuu puolestasi? Ap

Mietin vain vielä tuosta kunnioittamisesta, että voisiko olla vielä enemmän? Enkä siis tarkoita millään muotoa kenenkään edessä pokkurointia, vaan sellaista arvostuksen antamista, joka on enemmän kuin toisen antaminen olla se mikä on. Esim. mulle oli ihan käsittämätöntä, että mun mies antaa mun kuunnella tarpeitani, eli laiskotella aivan täysin. 

Mutta se oli arvostamista. En voi olla arvostamatta miestäni takaisin! Arvostus kasvaa kuin varkain! Mutta siis mun äitini mielestä olen hirveä haitallinen hullu joka pilaan lasteni elämän.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:36"]

Minulla on myös masennusta (vaikea, toistuva), mutta koska sekin on vain pääni sisällä, sivuutan sen. Ei se tai nämä parisuhdeasiat ole uhrautumista, se on vain rationaalista toimintaa, joka pitää yksikön nimeltä perhe toimivana. Suosittelisin sinullekin jonkinlaista ryhdistäytymistä. Ei se ole mikään syy vetelehtiä, että inhoaa siivoamista. Tajuaako miehesi, että uhrautuu puolestasi? Ap

[/quote]

Kyllä mies sen tajuaa. 

En aio millään muotoa ryhdistäytyä :) Mä vain odotan, että kaikki ikävät asiat ovat tulleet ulos, saan ne käsiteltyä ja haluan jonain päivänä vielä tehdä jotain. Jos niin ei käy, niin en sitten tiedä, mitä teen. Toki toivoisin, että jotenkin saisin siivottua, mutta en.

Meillä kaikilla on vain yksi elämä. Kukin sitten miettiköön kuinka onnellisena sen haluaa viettää. Ap on ilmeisesti päättänyt tyytyä huonoon parisuhteeseen. Taitaa muuten ap:n äijä olla (piilo)homo?