Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuleeko siis minustakin hirviöanoppi?
26.04.2015 |
Juttelin yhden tuttuni kanssa. Hänellä on tyttöjä ja yksi poika, minulla taas on poikia. Mainitsin, että olen ostanut vähitellen kestäviä ja ajattomia huonekaluja, jotta lapseni saavat niitä mukaansa muuttaessaan pois kotoa. Ja joskus kun minusta aika jättää, he voivat periä kaikki huonekalut tai myydä ne ja saada rahaa johonkin, mihin he rahaa silloin tarvitsevat. Tuttava nauroi päin naamaani ja tokaisi, että mitä, eihän KUKAAN halua omaan kotiinsa anopin vanhoja huonekaluja! Itse vastasin vain, että aijaa, enpä tiennyt tuollaisesta säännöstä, kun meillä on olohuoneessakin anopin vanha tuoli, eikä se ikinä ole ketään häirinnyt vaan ollut meillä tosi kiva.
Aloin kuitenkin miettiä tätä juttua vähän syvemmin. Onko niin, että ihan turhaan olen säästänyt poikien vauva-ajan leluja, kirjoja, vaatteita ja pitänyt vauvakirjoja? Mitä jos onkin niin, että ne eivät vanhempana kiinnista heitä tippaakaan ja miniät heivaavat ne roskiin anopin roinana? Tässäkö on se syy, että tosi moni äiti toivoo tyttöä, siis että ainakin on olemassa toivoa, että tyttö jatkaa oman kodin perinteitä, käyttää vaikkapa äidin joulukoristeita omassa kodissaan, ottaa mukaansa huonekaluja lapsuudenkodista jne.? Ja poikia tällainen ei vaan kiinnosta? Ja miniöitä ei vähääkään innosta?
Olen aina ajatellut, että pojille voisi ihan samalla tavalla hankkia kaikkea kivaa ja kestävää kuin tytöillekin, mutta onko se kuitenkaan niin? Tuleeko minusta vääjäämättä hirviöanoppi, joka tunkee vanhaa roinaa ovista ja ikkunoista miniän harmiksi? Pitääkö tässä jotenkin muuttaa ajatteluaan?
Kommentit (93)
Mitä ihmettä? Itsestä olisi tosi kiva saada anopilta poikaystävän vauvakirjoja, muistoja jne. Ja herran aika jos huonekalujakin tarjottaisiin että pääsee elämän alkuun. Miksi rupeaisin viskomaan niitä pois? Eri asia jos anoppi olisi jatkuvasti tyrkyttämässä sisustusideoitaan, arvostelisi ja määräilisi. Tottakai huonekalut varmaan ajan kanssa vaihtuisi itse ostettuihin, mutta kuka ilkeyttään rupeaa tuollalailla käyttäytymään? Miniät rauhoittukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:21"]
Ap tässä. Väännän ranutalangasta kysymykseni ytimen (anteeksi aloituksen huono muotoilu): onko niin, että miniät eivät huoli anopin vanhoja huonekaluja kotiinsa?
[/quote]
59 vastaa.
minä olisin huolinut, jos anopin vanhat huonekalut ovat sellaista, josta tykkään. En periaatteessa olisi kieltäytynyt, mutta 95 prosentin todennäköisyydella minulla on aivan eri tyyli ja maku kuin edellisen sukupolven ihmisellä. Toki, jos anopin tavarat ovat tyylliin biedermeieriä/chippendalea, ja minun kotini vanhan kartanon tyylinen - niin sitten olisin ottanut tavarat kiljuen. Mikään artek tai skandityyli tms ei minulle kelpaa.
[/quote]
joo, mutta entä miehesi? ettekö sisusta yhessä?
[/quote]
ei, hän on sanonut, että minä saan päättää. Meillä on siis aika lailla sama maku.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:21"]
Ap tässä. Väännän ranutalangasta kysymykseni ytimen (anteeksi aloituksen huono muotoilu): onko niin, että miniät eivät huoli anopin vanhoja huonekaluja kotiinsa?
[/quote]
Oletko ihan oikeasti tosissasi, ihan tosi-tosissasi? Arveletko, että on olemassa jokin yleispätevä vastaus tähän, että haluaako miniä anopin tavarat? No ei ole.
Pelkästään minulla ja siskolla on eroa kuin yöllä ja päivällä: sisko tykää anopistaan ihan valtavasti, mutta heillä ei ole koskaan mitään tavaranvaihtoa. Minä puolestani en aina onnistu ihmissuhteessa omaan anoppiini, mutta silti pidän hänen sisustusmaustaan ja otan mielelläni vastaan kaikki mitä tuo lahjana. Paljon on antanutkin huonekaluista mattoihin, käsitöistä astioihin.
[/quote]
no, minä ihan tosissani tuli testaamaan, mitä ihmiset tykkäävät tuttuni kommentista. Paljastan itse, että minusta se oli typerä, koska kaikki olemme yksilöitä. Enkä itse päästelisi tuollaista suustani, koska jokainen tekee omat ratkaisunsa. Mutta halusin kysyä silti. Ap
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:09"]Ap oli siis nro 9 ja nytkin vastaan. En ole mitään säästellyt kovin paljon vielä, koska poikani ovat pieniä. Vanhimmalle olen jo tehnyt vauvalaatikon, jonne olen laittanut mielestäni ihania ja rakastettuja leluja, vaatteita, satukirjoja jne. Ne ovat tietysti hyväkuntoisia ja klassikkoleluja on mukana.
Huonekalumme eivät ole vanhaa roinaa, vaan olen vähitellen ostanut Artekia, Valantia jne., myös lastenhuoneeseen. Osa on ostettu käytettynä ja osaa varten olen säästänyt pitkään. Jotenkin toivoisin, että huonekalut kestäisivät seuraavalle sukupolvelle heidän niin halutessaan. Mietin vaan, että ehkä turhaan, jos periaatteessa mikään ei sitten minulta saatuna kelpaa.
[/quote]
Älä sisusta seuraavan sukupolven kotia.
Äitini yrittää sitä tehdä. Ja syyllistää ja esittää marttyyria kun minulla onkin erilainen maku kuin hänellä. Se on ahdistavaa. Miksi en saisi itse päättää kotini sisustuksesta :(
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:52"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:36"]
Mä huolin silloin, kun niitä tarjottiin. Kaikki otettiin ja oltiin tyytyväisiä. Pikkuisen oli näillä huonekaluilla sellainen jäämistö-tunnelma. Meille tuli esim vanha sohva, joka oli saanut väistyä uuden tieltä ja oli kai ollut varastoituna jossain. Tai jonkun esi-isän lahjoittama raanu, joka ei ollut riittävän muodikas omalle seinälle. Pikku hiljaa ja vuosien mittaan nämä saivat väistyä meidän omien valintojen tieltä. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin kiitollinen, että päästiin jollain alkuun. Mutta ap, ajatuksesi on kaunis, koska säästät lapsillesi laatua, joka kelpaisi itsellesikin. Uskoisin, että tavarat kelpaavat, ainakin osa niistä. Muista olla loukkaantumatta, jos kaikki ei kelpaakaan.
[/quote]
mahtavaa, joku ymmärsi pointtini! Ostan itselleni laatua ja sellaista, josta itse pidän. Jos lapseni joskus haluavat näistä huonekaluista jotain, niin loistavaa! Jos eivät, niin sopii myydä :) ymmärrän, että maut eivät kohtaa kuin joskus, mutta just in case... Lähinnä siis jäin miettimään tuttuni kommenttia ja halusin keskustelua siitä, onko niin, että naiset yhä päättävät sisustamisesta aika pitkälti ja JOS kävisi niin, että poikani sattuisivat tykkäämään huonekaluista, niin voisiko käydä niin, että niitä heidän kotiinsa ei tulisi koska kukaan miniä ei huoli anopin vanhaa... Jos lapseni eivät mene naimisiin tai asuvat inkkariteltassa, niin sitten se menee niin, ei hätää. Mutta jos voin jotenkin auttaa vaikka nuorta paria, niin tosi mielelläni heidän luvallaan niin joskus tekisin. Ei se ole mitään hallitsemista.
[/quote]
Roolimalleja ei kenellekään kannata asettaa. Toisissa perheissä on ok että vaimo hoitaa sisustuksen jossakin toisessa perheelle sopii paremmin että siitä päätetään yhdessä. Sukupuolesta riippumatta lapsi voi kiinnostua vanhempiensa tavoista tai olla niistä kiinnostumatta. Huonekalut riippumatta siitkään kuka niiden hankkimisesta on tehnyt päätöksen voivat olla yhteisiä, joko miehen tai naisen tai joskus lapsilla on jo lapsuuden kodissa tavaroita joista he voivat päättää säilytetäänkö niitä vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:56"]Mitä ihmettä? Itsestä olisi tosi kiva saada anopilta poikaystävän vauvakirjoja, muistoja jne. Ja herran aika jos huonekalujakin tarjottaisiin että pääsee elämän alkuun. Miksi rupeaisin viskomaan niitä pois? Eri asia jos anoppi olisi jatkuvasti tyrkyttämässä sisustusideoitaan, arvostelisi ja määräilisi. Tottakai huonekalut varmaan ajan kanssa vaihtuisi itse ostettuihin, mutta kuka ilkeyttään rupeaa tuollalailla käyttäytymään? Miniät rauhoittukaa.
[/quote]
Nykyään monella "elämä on alkanut" jo ajat sitten ja on tullut hankittua lähes kaikki tarpeellinen. Kun molemmilla on näin niin eipä siihen enää kolmannen osapuolen huonekaluja tarvita.
Olen miettinyt samaa. Onneksi on tytär. Olen huomannut omien vanhempien kohdalla saman. Veljen vaimoa ei kiinnosta pätkän vertaa meidän suvun perinteet, omansa raahaa sinne kotiinsa. Veli taas antaa periksi, kun tää posmittaa omaa sisustusmakuaan, joka on jotain Ikeaa yhdistettynä omiin perintöesineisiin.
Minä olen pelastanut kasoittain tavaraa veljen luota ja ihmettelen, ellei joskus tulee päivää, kun harmittaa, että mulla on ne kaikki. Enkä anna takaisin. Ne on mulle lahjoitettu ja piste. Vanhemmat nykyään antaakin kaikki mulle suoraan, kun tietävät mun arvostavan niitä. Nämä esineet ei ole isoja välttämättä, mutta sitäkin arvokkaampia. Esimerkiksi isomummumme Karjalasta kuljettamansa hopeiset kynttiläjalat (oli saanut häälahjaksi josku 1915) meinasi veli viedä kirppikselle. Ei herranen aika. Muutaman kympin olisi voinut saada. Ovat pienet ja linjakkaat, eivät vie paljoa tilaa, sopivat moderninpaankin juhlapöytään ja ne on 100 vuotta ollut suvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vauvakirjat, lelut ym. nyt on ihan kiva säilyttää, ainakin ne tärkeimmät. Mutta tosiaan huonekalut nyt ovat vähän semmoinen että niitä voi toki tarjota, mutta ei tuputtamalla tuputtaa jos joku sitten haluaakin mieluummin itse ne valita. Myös muu asenne ratkaisee; kukaan tuskin haluaa vittumaisen anopin tavaroita kotiinsa, mutta jos olet mukava niin ihan hyvin saattaa joku peruspöytä kelvata. :)
Minusta voit hankkia kaikkea kestävää ja ajatonta, mutta älä sitten loukkaannu ja suutu jos joku lapsistasi ei niitä aikanaan tahdo. Eli voit valita oman toimintasi, muttet olettaa toisten toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu todella paljon ihmisestä. Itse rakastan maalaisromantiikkaa, ja meillä onkin paljon kaikkea tavaraa vanhempieni kotoa. Veljeni otti jotain, mutta hän ei pitsiveehoista välittänyt. Ei tätä juttua voi yleistää, kaikki on kiinni siitä miten lapsesi kasvavat ja millainen maku heillä on asioiden suhteen
Meillä on paljon sekä oman sukuni että miehen suvun vanhoja huonekaluja. Tykätään vanhasta ja on myös ostettu huonekaluja käytettyinä. Meille on ihan se ja sama mistä huonekalut on peräisin, jos ne vaan on omaan makuun sopivia. Anopillani on suuria vaikeuksia ymmärtää tätä. On esimerkiksi loukkaantunut siitä, ettei haluttu seinälle suvun perintöryijyä, ja varmaankin kuvittelee sen johtuvan siitä, ettei pahalle miniälle kelpaa anopin vanha. Oikeasti ei olisi sellaista ryijyä otettu vastaan keneltäkään. Meillä anoppi tuntuu myös ajattelevan, että aina jos meille ei joku hänen tavaransa, apunsa tai neuvonsa kelpaa, kyseessä on minun mielipiteeni, johon hänen poikansa joutuu alistumaan. Ei yksinkertaisesti suostu käsittämään, ettei oma poikansa ole hänen kanssaan kaikista asioista samaa mieltä. Samalla tavalla suhtautuu kaikkiin lapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:21"]
Ap tässä. Väännän ranutalangasta kysymykseni ytimen (anteeksi aloituksen huono muotoilu): onko niin, että miniät eivät huoli anopin vanhoja huonekaluja kotiinsa?
[/quote]
Minusta takerrut liikaa tähän potentiaaliseen miniään, jonka oletat asiasta päättävän. Voihan tosiaan olla niin, että joku pojistasi muuttaakin vaikka Goalle tai onkin mies elämänkumppanina. Kummassakaan tilanteessa ei ole miniää, jota syyttää, jos huonekalut eivät kiinnosta. Voin jo kuvitella, jos joku uskaltaa tuoda tyttöystävää ensimmäistä kertaa vanhempia tapaamaan ja suunnilleen ensimmäinen kysymys on "Pidätkö Artekista?"
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:21"]
Ap tässä. Väännän ranutalangasta kysymykseni ytimen (anteeksi aloituksen huono muotoilu): onko niin, että miniät eivät huoli anopin vanhoja huonekaluja kotiinsa?
[/quote]
59 vastaa.
minä olisin huolinut, jos anopin vanhat huonekalut ovat sellaista, josta tykkään. En periaatteessa olisi kieltäytynyt, mutta 95 prosentin todennäköisyydella minulla on aivan eri tyyli ja maku kuin edellisen sukupolven ihmisellä. Toki, jos anopin tavarat ovat tyylliin biedermeieriä/chippendalea, ja minun kotini vanhan kartanon tyylinen - niin sitten olisin ottanut tavarat kiljuen. Mikään artek tai skandityyli tms ei minulle kelpaa.
[/quote]
joo, mutta entä miehesi? ettekö sisusta yhessä?