Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuleeko siis minustakin hirviöanoppi?
26.04.2015 |
Juttelin yhden tuttuni kanssa. Hänellä on tyttöjä ja yksi poika, minulla taas on poikia. Mainitsin, että olen ostanut vähitellen kestäviä ja ajattomia huonekaluja, jotta lapseni saavat niitä mukaansa muuttaessaan pois kotoa. Ja joskus kun minusta aika jättää, he voivat periä kaikki huonekalut tai myydä ne ja saada rahaa johonkin, mihin he rahaa silloin tarvitsevat. Tuttava nauroi päin naamaani ja tokaisi, että mitä, eihän KUKAAN halua omaan kotiinsa anopin vanhoja huonekaluja! Itse vastasin vain, että aijaa, enpä tiennyt tuollaisesta säännöstä, kun meillä on olohuoneessakin anopin vanha tuoli, eikä se ikinä ole ketään häirinnyt vaan ollut meillä tosi kiva.
Aloin kuitenkin miettiä tätä juttua vähän syvemmin. Onko niin, että ihan turhaan olen säästänyt poikien vauva-ajan leluja, kirjoja, vaatteita ja pitänyt vauvakirjoja? Mitä jos onkin niin, että ne eivät vanhempana kiinnista heitä tippaakaan ja miniät heivaavat ne roskiin anopin roinana? Tässäkö on se syy, että tosi moni äiti toivoo tyttöä, siis että ainakin on olemassa toivoa, että tyttö jatkaa oman kodin perinteitä, käyttää vaikkapa äidin joulukoristeita omassa kodissaan, ottaa mukaansa huonekaluja lapsuudenkodista jne.? Ja poikia tällainen ei vaan kiinnosta? Ja miniöitä ei vähääkään innosta?
Olen aina ajatellut, että pojille voisi ihan samalla tavalla hankkia kaikkea kivaa ja kestävää kuin tytöillekin, mutta onko se kuitenkaan niin? Tuleeko minusta vääjäämättä hirviöanoppi, joka tunkee vanhaa roinaa ovista ja ikkunoista miniän harmiksi? Pitääkö tässä jotenkin muuttaa ajatteluaan?
Kommentit (93)
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:21"]
Ap tässä. Väännän ranutalangasta kysymykseni ytimen (anteeksi aloituksen huono muotoilu): onko niin, että miniät eivät huoli anopin vanhoja huonekaluja kotiinsa?
[/quote]
Kyllä, yleensä se on niin. Aika harvinaista, että on sama maku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:21"]
Ap tässä. Väännän ranutalangasta kysymykseni ytimen (anteeksi aloituksen huono muotoilu): onko niin, että miniät eivät huoli anopin vanhoja huonekaluja kotiinsa?
[/quote]
Vastaus rautalangasta myöskin: ei voi antaa yksisanaista vastausta, on tapauskohtaista.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:21"]
Ap tässä. Väännän ranutalangasta kysymykseni ytimen (anteeksi aloituksen huono muotoilu): onko niin, että miniät eivät huoli anopin vanhoja huonekaluja kotiinsa?
[/quote]
59 vastaa.
minä olisin huolinut, jos anopin vanhat huonekalut ovat sellaista, josta tykkään. En periaatteessa olisi kieltäytynyt, mutta 95 prosentin todennäköisyydella minulla on aivan eri tyyli ja maku kuin edellisen sukupolven ihmisellä. Toki, jos anopin tavarat ovat tyylliin biedermeieriä/chippendalea, ja minun kotini vanhan kartanon tyylinen - niin sitten olisin ottanut tavarat kiljuen. Mikään artek tai skandityyli tms ei minulle kelpaa.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:21"]Ap tässä. Väännän ranutalangasta kysymykseni ytimen (anteeksi aloituksen huono muotoilu): onko niin, että miniät eivät huoli anopin vanhoja huonekaluja kotiinsa?
[/quote]
Onko miehen lapsuudenkodista peräisin olevat tavarat anopin (vanhoja)?
Jännää, että täällä puhutaan yhteisen kodin huonekaluista "minä en huoli" -sävyssä. Montakohan miestä on kommentoimassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä huolin silloin, kun niitä tarjottiin. Kaikki otettiin ja oltiin tyytyväisiä. Pikkuisen oli näillä huonekaluilla sellainen jäämistö-tunnelma. Meille tuli esim vanha sohva, joka oli saanut väistyä uuden tieltä ja oli kai ollut varastoituna jossain. Tai jonkun esi-isän lahjoittama raanu, joka ei ollut riittävän muodikas omalle seinälle. Pikku hiljaa ja vuosien mittaan nämä saivat väistyä meidän omien valintojen tieltä. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin kiitollinen, että päästiin jollain alkuun.
Mutta ap, ajatuksesi on kaunis, koska säästät lapsillesi laatua, joka kelpaisi itsellesikin. Uskoisin, että tavarat kelpaavat, ainakin osa niistä. Muista olla loukkaantumatta, jos kaikki ei kelpaakaan.
Paras tapa saada hyvä anoppi-miniäsuhde on kasvattaa pojistaan fiksuja, kunnollisia ihmisiä. Silloin on myös suuri todennäköisyys saada miniöikseen fiksuja, kunnollisia naisia.
Paras tapa välttyä tulemasta hirviöanopiksi on ymmärtää, että aikuiseksi kasvamiseen kuuluu itsenäistyminen ja oman perheen ja kodin rakentaminen. Vanhempien ja appivanhempien avun pitäisi olla helpotus ja ilonaihe, ei taakka ja rasitus. Siksi apuun ei saisi liittyä velvoitteita ("minä olen vanhempi ja viisaampi, joten totta kai te teette niin kuin minä sanon", "olen säästänyt näitä arvohuonekaluja kolmekymmentä vuotta, joten totta kai te otatte nämä") vaan sitä pitäisi tarjota tavalla, joka jättää sijaa myös kieltäytymiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:21"]
Ap tässä. Väännän ranutalangasta kysymykseni ytimen (anteeksi aloituksen huono muotoilu): onko niin, että miniät eivät huoli anopin vanhoja huonekaluja kotiinsa?
[/quote]
Oletko ihan oikeasti tosissasi, ihan tosi-tosissasi? Arveletko, että on olemassa jokin yleispätevä vastaus tähän, että haluaako miniä anopin tavarat? No ei ole.
Pelkästään minulla ja siskolla on eroa kuin yöllä ja päivällä: sisko tykää anopistaan ihan valtavasti, mutta heillä ei ole koskaan mitään tavaranvaihtoa. Minä puolestani en aina onnistu ihmissuhteessa omaan anoppiini, mutta silti pidän hänen sisustusmaustaan ja otan mielelläni vastaan kaikki mitä tuo lahjana. Paljon on antanutkin huonekaluista mattoihin, käsitöistä astioihin.
No meillä on tälläkin hetkellä olohuoneen kalustus omaa ja miehen äidin vanhaa. Ja jos nämä vanhat eivät olis olleet tässä valmiina, en olis niitä huolinut. Sattu vain niin, että mies niistä "tykkää", joten meidän olohuone on tuplakalustettu, kompromissinä.
Joten, sanoisin "ole kiltti, äläkä edes haaveile"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:32"]
Jännää, että täällä puhutaan yhteisen kodin huonekaluista "minä en huoli" -sävyssä. Montakohan miestä on kommentoimassa?
[/quote]
Täällä puhutaan ihan omsta puolesta, kun omaa mielipidettä kysytään. Mutta jos mieheni mielipiteen tahdot tietää: hänelle on aika tavalla yhdentekevää mitsen sisustetaan ja on sen sanonutkin. Antaa vapaat kädet.
Haaveilee kyllä omasta miesluolastaan ja samoin minä sellaisen hänelle tahdon. Heti kun yksi makuuhuone vapautuu pojan muutn myötä, siitä tehdään hänen luolansa.
No mä sain vanhemmilta huonekaluja kun muutin omilleni. Kyllähän ne ensiasuntoon kelpas kun ei aluksi ollut vara ostaa itse mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:32"]
Jännää, että täällä puhutaan yhteisen kodin huonekaluista "minä en huoli" -sävyssä. Montakohan miestä on kommentoimassa?
[/quote]
Täällä puhutaan ihan omsta puolesta, kun omaa mielipidettä kysytään. Mutta jos mieheni mielipiteen tahdot tietää: hänelle on aika tavalla yhdentekevää mitsen sisustetaan ja on sen sanonutkin. Antaa vapaat kädet.
Haaveilee kyllä omasta miesluolastaan ja samoin minä sellaisen hänelle tahdon. Heti kun yksi makuuhuone vapautuu pojan muutn myötä, siitä tehdään hänen luolansa.
[/quote]
samat sanat minun miehestäni: hän ei puutu sisustamiseen millään tasolla. Siksi minunkin on helppoa puhua, miten meidän koti sisustetaan.
Eksäni oli toista maata. Hän oli tarkka sisustuksesta. Niin tarkka, ettei huolinut mitään, mikä ei sopisi muihin huonekaluihin. Eli hän olisi vielä vähemmän ottanut mitään vanhaa kuin minä.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:42"]
No mä sain vanhemmilta huonekaluja kun muutin omilleni. Kyllähän ne ensiasuntoon kelpas kun ei aluksi ollut vara ostaa itse mitään.
[/quote]
niin minäkin tein, kun muutin pois kotoa. Mutta kun miehen kanssa aloimme rakentaa sitä yhteistä kotia, niin pikkuhiljaa vanha sai väistyä pois, sitä mukaan kun uuteen ja kauniiseen oli varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:01"]
Niin, mietin vaan, että onko koti, sisustaminen, lasten vaatettaminen jne. yhä niin naisen valtakuntaa, että anopin säästämät vaatteet, lelut tai anopin entiset huonekalut eivät kelpaa, kun miniä kuitenkin päättää kotiasioista? Ja onko niin, että miehille nämä jutut eivät muutenkaan ole niin tärkeitä? Eli vain tyttöjä varten kannattaa yrittää säästää joitain kivoja juttuja tai vaikka nootä huonekauluja?
[/quote] Olen nainen enkä koskaan haluaisi mitään turhia vanhoja huonekaluja nurkkiin pyörimään.
Mä en olis huolinut anopin tai äitini Artekkeja, ovat mun mielestä järjestään ruman näköisiä.
Omalta anopilta ollaan saatu pyöreä pöytä tuoleineen ja se oli käytössä n. 10 vuotta, nykyään varastossa. Saatiin myös pitkä, puinen senkki mistä en alkuun tykännyt ollenkaan ja piilottelin sitä minkä pystyin (iso kun on), mutta nykyään on olkkarissa.
Kaikki anopin antamat seinävaatteet, pöytäliinat yms. olen heittänyt pahvilaatikossa varastoon.
Kukaan ei voi sanoa mitä sun miniät ajattelisivat sun vanhoista mööpeleistä, meillä kun on kaikilla erilainen maku ja aika harva vastustaa anoppia vain vastustamisen ilosta.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:45"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:42"]
No mä sain vanhemmilta huonekaluja kun muutin omilleni. Kyllähän ne ensiasuntoon kelpas kun ei aluksi ollut vara ostaa itse mitään.
[/quote]
niin minäkin tein, kun muutin pois kotoa. Mutta kun miehen kanssa aloimme rakentaa sitä yhteistä kotia, niin pikkuhiljaa vanha sai väistyä pois, sitä mukaan kun uuteen ja kauniiseen oli varaa.
[/quote]
Näin siis minullakin. Lähinnä mietin tässä että onko ap antamassa tavaransa kun pojat muuttavat pois, vai vasta kun löytävät puolisot?
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:36"]
Mä huolin silloin, kun niitä tarjottiin. Kaikki otettiin ja oltiin tyytyväisiä. Pikkuisen oli näillä huonekaluilla sellainen jäämistö-tunnelma. Meille tuli esim vanha sohva, joka oli saanut väistyä uuden tieltä ja oli kai ollut varastoituna jossain. Tai jonkun esi-isän lahjoittama raanu, joka ei ollut riittävän muodikas omalle seinälle. Pikku hiljaa ja vuosien mittaan nämä saivat väistyä meidän omien valintojen tieltä. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin kiitollinen, että päästiin jollain alkuun. Mutta ap, ajatuksesi on kaunis, koska säästät lapsillesi laatua, joka kelpaisi itsellesikin. Uskoisin, että tavarat kelpaavat, ainakin osa niistä. Muista olla loukkaantumatta, jos kaikki ei kelpaakaan.
[/quote]
mahtavaa, joku ymmärsi pointtini! Ostan itselleni laatua ja sellaista, josta itse pidän. Jos lapseni joskus haluavat näistä huonekaluista jotain, niin loistavaa! Jos eivät, niin sopii myydä :) ymmärrän, että maut eivät kohtaa kuin joskus, mutta just in case... Lähinnä siis jäin miettimään tuttuni kommenttia ja halusin keskustelua siitä, onko niin, että naiset yhä päättävät sisustamisesta aika pitkälti ja JOS kävisi niin, että poikani sattuisivat tykkäämään huonekaluista, niin voisiko käydä niin, että niitä heidän kotiinsa ei tulisi koska kukaan miniä ei huoli anopin vanhaa... Jos lapseni eivät mene naimisiin tai asuvat inkkariteltassa, niin sitten se menee niin, ei hätää. Mutta jos voin jotenkin auttaa vaikka nuorta paria, niin tosi mielelläni heidän luvallaan niin joskus tekisin. Ei se ole mitään hallitsemista.
Olisin antamassa jotain kestävää mukaan lapsille, kun he muuttavat pois. Jos he haluavat. ja myöhemminkin, jos he tarvitsevat. ap
Aikoinaan kun muutin miehen kanssa yhteen, miehen suvusta tarjottiin yhtä sun toista vanhaa huonekalua. Mitään arvotavaraa sieltä ei olisi tullut vaan sekalainen valikoima enemmän tai vähemmän kulunutta tavaraa. Tarjouksista huolimatta me ostimme itsellemme mieleiset huonekalut uutena. Minun vanhemmilta otimme kirjahyllyn, sellaisen 70-luvun täyspuisen köntyksen, joka on meillä vieläkin. Kirjahylly olisi kelvannut anopiltakin, jos siellä olisi ollut sellainen.
Sänkyä ja sohvaa lukuunottamatta emme ole uusia huonekaluja juurikaan hankkineet, joten meillä ei ollut antaa lapsille mitään mukaan. Kumpikin sai hankkia opiskelijakämppäänsä huonekalut uutena ja siinä näki, miten erilainen sisustusmaku ihmisillä voikaan olla.
Aloitus on sinällään hauska, koska minä en ole tuollaista edes ajatellut. Ap on vielä nuori, hän on sisustanut kotinsa itselleen mieleisellä tavalla, joten hän tuskin vaihtaa sisustusta aikoihin. Parhaassa tapauksessa huonekalut pysyvät hänellä perinnönjakoon asti, jolloin ap:n lapset ovat eläkeiässä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:21"]Ap tässä. Väännän ranutalangasta kysymykseni ytimen (anteeksi aloituksen huono muotoilu): onko niin, että miniät eivät huoli anopin vanhoja huonekaluja kotiinsa?
[/quote]
Toisinaan on toisinaan ei.