Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mielialalääkityksen lopetus raskaana
25.11.2022 |
Yleensä neuvotaan lopettamaan mielialalääkitys viimeistään viimeisellä kolmanneksella. Miten teillä on sujunut lääkityksen lopetus? Millä tavoin lääkitys on ajettu alas?
Kommentit (29)
Mulla ei ajettu lääkitystä alas vaan lääkäri suorastaan painosti jatkamaan lääkitystä loppuun asti :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu lopeta heti. Sun lapsi voi muuten syntyä ilman käsiä ja jalkoja!!
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ajettu lääkitystä alas vaan lääkäri suorastaan painosti jatkamaan lääkitystä loppuun asti :(
Miksi ihmeessä?! Eikö yleensä aina lääkitys ajeta alas viimeiseen kolmannekseen mennessä? Olitko itsetuhoinen tai jotain?
Lopetin Venlafaxin lääkkeen muistaakseni raskauden neljännellä kuulla. Annos oli 150 mg ja se vaihdettiin 75 mg ja sitten 37 mg. Konsultoin lääkäriä ja hän neuvoi näin. Kaikki sujui hyvin.
Lapsi on nyt 9v.
Lopetin bentsodiatsepiinin, mikä ei ole mielialalääke, vähentämällä noin viikottain yhden neljäsosan annostuksesta. Lopulta vähensin puolet viimeisestä neljäsosasta ja sitten lopetin.
Bentsodiatsepiinit vaikuttavat yksinkertaisemmalla mekanismilla kuin mielialalääkkeet, joten lopetusoireet ja niiden kesto ovat paremmin ennakoitavissa.
Mielialalääke on kuitenkin myös hyvä lopettaa vähentämällä annostusta pieni osa kerrallaan. Elimistö ehtii tottumaan pienempään annokseen ennen seuraavaa annoksen pienentämistä.
Tarkoitus on se, ettei aiheuta elimistölle liian suurta muutosta mikä voi olla vaarallistakin.
Mikä mielialalääke on kyseessä? Mielialalääkkeitä on monenlaisia suurestikin eri vaikutusmekanismeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ajettu lääkitystä alas vaan lääkäri suorastaan painosti jatkamaan lääkitystä loppuun asti :(
Miksi ihmeessä?! Eikö yleensä aina lääkitys ajeta alas viimeiseen kolmannekseen mennessä? Olitko itsetuhoinen tai jotain?
En ollut itsetuhoinen, mutta mulla oli pitkäaikainen masennus, jota edes lääkkeet eivät olleet parantaneet :(
Vierailija kirjoitti:
Lopetin bentsodiatsepiinin, mikä ei ole mielialalääke, vähentämällä noin viikottain yhden neljäsosan annostuksesta. Lopulta vähensin puolet viimeisestä neljäsosasta ja sitten lopetin.
Bentsodiatsepiinit vaikuttavat yksinkertaisemmalla mekanismilla kuin mielialalääkkeet, joten lopetusoireet ja niiden kesto ovat paremmin ennakoitavissa.
Mielialalääke on kuitenkin myös hyvä lopettaa vähentämällä annostusta pieni osa kerrallaan. Elimistö ehtii tottumaan pienempään annokseen ennen seuraavaa annoksen pienentämistä.
Tarkoitus on se, ettei aiheuta elimistölle liian suurta muutosta mikä voi olla vaarallistakin.Mikä mielialalääke on kyseessä? Mielialalääkkeitä on monenlaisia suurestikin eri vaikutusmekanismeilla.
Escitalopram ja bupropioni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ajettu lääkitystä alas vaan lääkäri suorastaan painosti jatkamaan lääkitystä loppuun asti :(
Miksi ihmeessä?! Eikö yleensä aina lääkitys ajeta alas viimeiseen kolmannekseen mennessä? Olitko itsetuhoinen tai jotain?
En ollut itsetuhoinen, mutta mulla oli pitkäaikainen masennus, jota edes lääkkeet eivät olleet parantaneet :(
No miksi sitä lääkitystä sitten piti jatkaa, jos siitä ei ollut edes apua?!
Tutkimuksissa on osoitettu, että ssri-lääkkeen käyttö raskauden aikana on suhteellisen turvallista. Ylipäätään on hyvä punnita tarkkaan omia voimavaroja suhteessa lääkkeen mahdollisiin haittavaikutuksiin. Lapselle ei myöskään ole hyväksi masentunut tai vieroitusoireista kärsivä äiti. Toki joissain tilanteissa lääke voidaan turvallisesti jättää pois. Suosittelen kuitenkin asteittaista ja ennemmin kuukausia kuin viikkoja kestävää annoksen alentamista, varsinkin jos olet käyttänyt lääkettä useamman vuoden. Tsemppiä, hyvä siitä tulee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri söi raskausaikana ja lapsella selkeästi paha adhd joka näkyi hyvin jo ennen kouluikää. Muut hänen lapset eivät kärsi neuropsykiatrisista häiriöistä eikä heidän odotusaikana ole syöty mielialalääkkeitä. Voi olla sattumaa, mahdotonta tietää, mutta itse en ottaisi riskiä lapsen terveydellä syömällä mitään lääkkeitä odotusaikana ylipäätään ellei ole aivan pakko säilyäkseen hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin bentsodiatsepiinin, mikä ei ole mielialalääke, vähentämällä noin viikottain yhden neljäsosan annostuksesta. Lopulta vähensin puolet viimeisestä neljäsosasta ja sitten lopetin.
Bentsodiatsepiinit vaikuttavat yksinkertaisemmalla mekanismilla kuin mielialalääkkeet, joten lopetusoireet ja niiden kesto ovat paremmin ennakoitavissa.
Mielialalääke on kuitenkin myös hyvä lopettaa vähentämällä annostusta pieni osa kerrallaan. Elimistö ehtii tottumaan pienempään annokseen ennen seuraavaa annoksen pienentämistä.
Tarkoitus on se, ettei aiheuta elimistölle liian suurta muutosta mikä voi olla vaarallistakin.Mikä mielialalääke on kyseessä? Mielialalääkkeitä on monenlaisia suurestikin eri vaikutusmekanismeilla.
Escitalopram ja bupropioni
Tuohon pitääkin lääkärin perehtyä tarkemmin, kun käytössä on kaksi erilaista mielialalääkettä.
En tiedä niiden yhteisvaikutuksesta. Korostuuko toisen vaikutus, jos lopettaa ensin toisen? Eli kumoaako toinen hieman toisen vaikutusta, esim. toinen väsyttää, toinen piristää.
Lopettaisin tästä syystä molempia samaan aikaan pienentäen hitaasti annosta. Lääkäri voi tosin päättää toisinkin. Jotta annosta voi pienentää hitaasti olisi se aloitettava jo ennen sitä kuudetta kuukautta raskautta.
Kestätkö mahdolliset lopetusoireet? Niihin on hyvä hankkia tukea jo etukäteen. Raskaana hormonitkin vaikuttaa olotilaan, mutta myös positiivisesti. Ja toisaalta raskaana motivaatio on hyvä.
Voisit vaikka ennakoida mahdollisia ikäviä oloja niin, että päätät etukäteen mitä teet, jos mielialasi muuttuu negatiivisesti. Voisit miettiä ihan arkipäivien selviytymistä siinä tapauksessa. Jos alkaa väsyttämään tai olet alakuloinen tai kiinnostus tehdä asioita laskee, niin voiko joku auttaa arkipäivien asioiden hoidossa. Mitä voisit itse tehdä parantaaksesi oloasi. Katsoa elokuvia, syödä lempiruokaa, nukkua pitkään, käydä hieronnassa, kutsua ystäviä kylään tueksi tai muuta?
Miten kestät mahdollisia fyysisiä oireita, unensaantivaikeuksia, sähköiskumaisia olotiloja päässä tai ihotuntemuksia tai muuta mitä mielialalääkkeiden lopettaminen joskus aiheuttaa.
Muistuta itseäsi, että lopettamisoireet kestävät vain tietyn ajan ja loppuvat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluatte avuttoman pienokaisen, kun oma olo on huono ettekä jaksa huolehtia edes itsestänne?
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluatte avuttoman pienokaisen, kun oma olo on huono ettekä jaksa huolehtia edes itsestänne?
Siksi, että masennukseni aiheuttaa elämän tarkoituksen puute, kun ei ole lainkaan rakkautta ja läheisiä elämässä. Kun on lapsi, niin olen edes jollekin tärkeä ja merkityksellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluatte avuttoman pienokaisen, kun oma olo on huono ettekä jaksa huolehtia edes itsestänne?
Oletko tullut ajatelleeksi, että monella juuri lapsettomuus aiheuttaa masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluatte avuttoman pienokaisen, kun oma olo on huono ettekä jaksa huolehtia edes itsestänne?
Pitäisikö siis olla lainkaan hankkimatta lapsia vain koska on masentunut? Silloin miljoona suomalaista ei voisi hankkia lapsia. Masentunutkin voi olla hyvä ja rakastava vanhempi lapselleen, varsinkin jos saa tukea vanhemmuuteen. Ei kenenkään kuulu pärjätä yksin, ihminen on laumaeläin. Sitä paitsi moni sairastuu masennukseen vasta synnytyksen jälkeen. Pitäisikö heidän luopua vauvastaan?
Uusin tutkimus aiheesta kumoaa väitteet äidin käyttämien masennuslääkkeiden haitallisista vaikutuksista lapsen neurobiologiseen kehitykseen. Enemmän vaikutusta on esim. äidin iällä ja sosiekonomisella asemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin bentsodiatsepiinin, mikä ei ole mielialalääke, vähentämällä noin viikottain yhden neljäsosan annostuksesta. Lopulta vähensin puolet viimeisestä neljäsosasta ja sitten lopetin.
Bentsodiatsepiinit vaikuttavat yksinkertaisemmalla mekanismilla kuin mielialalääkkeet, joten lopetusoireet ja niiden kesto ovat paremmin ennakoitavissa.
Mielialalääke on kuitenkin myös hyvä lopettaa vähentämällä annostusta pieni osa kerrallaan. Elimistö ehtii tottumaan pienempään annokseen ennen seuraavaa annoksen pienentämistä.
Tarkoitus on se, ettei aiheuta elimistölle liian suurta muutosta mikä voi olla vaarallistakin.Mikä mielialalääke on kyseessä? Mielialalääkkeitä on monenlaisia suurestikin eri vaikutusmekanismeilla.
Escitalopram ja bupropioni
Tuohon pitääkin lääkärin perehtyä tarkemmin, kun käytössä on kaksi erilaista mielialalääkettä.
En tiedä niiden yhteisvaikutuksesta. Korostuuko toisen vaikutus, jos lopettaa ensin toisen? Eli kumoaako toinen hieman toisen vaikutusta, esim. toinen väsyttää, toinen piristää.
Lopettaisin tästä syystä molempia samaan aikaan pienentäen hitaasti annosta. Lääkäri voi tosin päättää toisinkin. Jotta annosta voi pienentää hitaasti olisi se aloitettava jo ennen sitä kuudetta kuukautta raskautta.Kestätkö mahdolliset lopetusoireet? Niihin on hyvä hankkia tukea jo etukäteen. Raskaana hormonitkin vaikuttaa olotilaan, mutta myös positiivisesti. Ja toisaalta raskaana motivaatio on hyvä.
Voisit vaikka ennakoida mahdollisia ikäviä oloja niin, että päätät etukäteen mitä teet, jos mielialasi muuttuu negatiivisesti. Voisit miettiä ihan arkipäivien selviytymistä siinä tapauksessa. Jos alkaa väsyttämään tai olet alakuloinen tai kiinnostus tehdä asioita laskee, niin voiko joku auttaa arkipäivien asioiden hoidossa. Mitä voisit itse tehdä parantaaksesi oloasi. Katsoa elokuvia, syödä lempiruokaa, nukkua pitkään, käydä hieronnassa, kutsua ystäviä kylään tueksi tai muuta?
Miten kestät mahdollisia fyysisiä oireita, unensaantivaikeuksia, sähköiskumaisia olotiloja päässä tai ihotuntemuksia tai muuta mitä mielialalääkkeiden lopettaminen joskus aiheuttaa.Muistuta itseäsi, että lopettamisoireet kestävät vain tietyn ajan ja loppuvat sitten.
Kiitos. Olet oikeilla jäljillä ja sinulla on selvästi tietämystä asiasta. Olen tosi sinnikäs, vauvan takia kestän kyllä niitä sähköiskumaisia oireita yms. Sitä paitsi niitä oli vain alkuraskaudessa, kun puolitin annoksen. Enää niitä ei ole tullut, vaikka olenkin pikku hiljaa laskenut annosta. Lopetusoireita on tullut ja olen ollut itkuisempi, mutta kestän sen, kun tiedän, että syntymän jälkeen voin taas jatkaa lääkitystä. En halua ottaa pienintäkään riskiä siitä, että lääkityksellä olisi vaikutusta vauvan kehitykseen ja jopa koko elämään. Mieluummin kärsin itse sen muutaman kuukauden, se on sen arvoista. Itsetuhoisuutta ei sentään ole, eikä mitään sellaista käytöstä, mistä voisi olla haittaa vauvalle. Tämä vauva on tärkeintä elämässäni ja hänen hyvinvointinsa on kaikki kaikessa <3
Teen itselleni mieluisia asioita, hellittelen koiraa, katson sarjoja, kuuntelen musiikkia, käyn kosmetologin hoidoissa, syön kasvispainotteisesti ja hemmottelen itseäni herkuilla, viikonloppuisin nukun paljon. Tukea ei kuitenkaan ole, koska minulla ei ole parisuhdetta, ystäviä tai ketään sukulaisia, jotka pitäisivät yhteyttä. Ja siitähän tämä masennukseni johtuukin eikä tätä yksinäisyyttä millään lääkityksellä korjata.
Vierailija kirjoitti:
Uusin tutkimus aiheesta kumoaa väitteet äidin käyttämien masennuslääkkeiden haitallisista vaikutuksista lapsen neurobiologiseen kehitykseen. Enemmän vaikutusta on esim. äidin iällä ja sosiekonomisella asemalla.
Lähde? Onko tutkittu vain tavanomaisimpia masennuslääkkeitä, kuten SSRI ja SNRI-lääkkeitä? Sen kyllä uskon, että äidin ikä ja sosioekonominen asema vaikuttavat paljon lapsen hyvinvointiin. Myös se, onko vauva toivottu tai epätoivottu vahinko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin bentsodiatsepiinin, mikä ei ole mielialalääke, vähentämällä noin viikottain yhden neljäsosan annostuksesta. Lopulta vähensin puolet viimeisestä neljäsosasta ja sitten lopetin.
Bentsodiatsepiinit vaikuttavat yksinkertaisemmalla mekanismilla kuin mielialalääkkeet, joten lopetusoireet ja niiden kesto ovat paremmin ennakoitavissa.
Mielialalääke on kuitenkin myös hyvä lopettaa vähentämällä annostusta pieni osa kerrallaan. Elimistö ehtii tottumaan pienempään annokseen ennen seuraavaa annoksen pienentämistä.
Tarkoitus on se, ettei aiheuta elimistölle liian suurta muutosta mikä voi olla vaarallistakin.Mikä mielialalääke on kyseessä? Mielialalääkkeitä on monenlaisia suurestikin eri vaikutusmekanismeilla.
Escitalopram ja bupropioni
Tuohon pitääkin lääkärin perehtyä tarkemmin, kun käytössä on kaksi erilaista mielialalääkettä.
En tiedä niiden yhteisvaikutuksesta. Korostuuko toisen vaikutus, jos lopettaa ensin toisen? Eli kumoaako toinen hieman toisen vaikutusta, esim. toinen väsyttää, toinen piristää.
Lopettaisin tästä syystä molempia samaan aikaan pienentäen hitaasti annosta. Lääkäri voi tosin päättää toisinkin. Jotta annosta voi pienentää hitaasti olisi se aloitettava jo ennen sitä kuudetta kuukautta raskautta.Kestätkö mahdolliset lopetusoireet? Niihin on hyvä hankkia tukea jo etukäteen. Raskaana hormonitkin vaikuttaa olotilaan, mutta myös positiivisesti. Ja toisaalta raskaana motivaatio on hyvä.
Voisit vaikka ennakoida mahdollisia ikäviä oloja niin, että päätät etukäteen mitä teet, jos mielialasi muuttuu negatiivisesti. Voisit miettiä ihan arkipäivien selviytymistä siinä tapauksessa. Jos alkaa väsyttämään tai olet alakuloinen tai kiinnostus tehdä asioita laskee, niin voiko joku auttaa arkipäivien asioiden hoidossa. Mitä voisit itse tehdä parantaaksesi oloasi. Katsoa elokuvia, syödä lempiruokaa, nukkua pitkään, käydä hieronnassa, kutsua ystäviä kylään tueksi tai muuta?
Miten kestät mahdollisia fyysisiä oireita, unensaantivaikeuksia, sähköiskumaisia olotiloja päässä tai ihotuntemuksia tai muuta mitä mielialalääkkeiden lopettaminen joskus aiheuttaa.Muistuta itseäsi, että lopettamisoireet kestävät vain tietyn ajan ja loppuvat sitten.
Kiitos. Olet oikeilla jäljillä ja sinulla on selvästi tietämystä asiasta. Olen tosi sinnikäs, vauvan takia kestän kyllä niitä sähköiskumaisia oireita yms. Sitä paitsi niitä oli vain alkuraskaudessa, kun puolitin annoksen. Enää niitä ei ole tullut, vaikka olenkin pikku hiljaa laskenut annosta. Lopetusoireita on tullut ja olen ollut itkuisempi, mutta kestän sen, kun tiedän, että syntymän jälkeen voin taas jatkaa lääkitystä. En halua ottaa pienintäkään riskiä siitä, että lääkityksellä olisi vaikutusta vauvan kehitykseen ja jopa koko elämään. Mieluummin kärsin itse sen muutaman kuukauden, se on sen arvoista. Itsetuhoisuutta ei sentään ole, eikä mitään sellaista käytöstä, mistä voisi olla haittaa vauvalle. Tämä vauva on tärkeintä elämässäni ja hänen hyvinvointinsa on kaikki kaikessa <3
Teen itselleni mieluisia asioita, hellittelen koiraa, katson sarjoja, kuuntelen musiikkia, käyn kosmetologin hoidoissa, syön kasvispainotteisesti ja hemmottelen itseäni herkuilla, viikonloppuisin nukun paljon. Tukea ei kuitenkaan ole, koska minulla ei ole parisuhdetta, ystäviä tai ketään sukulaisia, jotka pitäisivät yhteyttä. Ja siitähän tämä masennukseni johtuukin eikä tätä yksinäisyyttä millään lääkityksellä korjata.
Miten olet onnistunut raskautumaan, jos olet noin ulkopuolella sosiaalisesta elämästä?
Alue: Aihe vapaa
Hui! Lopettaisin lääkityksen heti, kun tietäisin olevani raskaana. Varsinkin alkuraskaudessa sikiön kehitys on tosi altis kaikille lääkeaineille. Ei saa edes buranaa käyttää niin miten sitten jotain psyykelääkettä...