Tuleeko siis minustakin hirviöanoppi?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:13"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:07"]

Sinäkin AP olet miniä. Mitä itse ajattelet oman anoppisi huonekaluista? Halusiko itse aikoinasi sisustaa oman kotisi oman maun mukaan?

[/quote]

Oman kodin saa sisustaa juuri niinkuin haluaa. Yhteisessä kodissa pitää kuulla molempien osapuolien mielipidettä. 

-ei ap
[/quote]

Niin, nimenomaan kompromisseja. Se, että toinen osapuoli mahdollisesta velvollisuudentunnosts tai loukkaamisen pelossa haluaa äitinsä vanhoja huonekaluja ei ole kompromissi. Joku astiasto olisi vielä eri asia, mutta se että toinen joutuu joka päivä tuijottamaan epämieluisaa anopin vanhaa ruokailuryhmää ei ole kompromissi.

Huonekaluihin ei todellakaan kannata sijoittaa. Jokaisella on oma makunsa, eikä ketään kiinnosta maksaa toisten romuista. Minulle oli suuri helpotus kun kierrätyskeskus lopulta suostui ottamaan vastaan suvun hartaasti vaalimat perintöhuonekalut jotka eivät keneenkään perillsen kotiin mahtuneet.

Ap tässä. Se, että sisustan kotiani tietyllä tavalla, ei tarkoita sitä, ettenkö olisi säästänyt rahaa lapsilleni. Nyt vain puhuttiin tavaroista, joita mielelläni antaisin eteenpäin tai joiden arvo voisi säilyä niin, että ne voi myydä joskus. Ja jotka miellyttävät minun silmääni ;) ajattelen vain niin, että sukupolvelta toiselle kestävä laatu ja design ovat hyvä juttu.

Itse jo aiemmin mainitsinkin, että meillä on esim. olohuoneessa anopilta saatu tuoli, joka on tosi kiva. Tykkäämme molemmat laadukkaista (suomalaisista) tuotteista, huonekaluista, vaatteista, leluista yms. ja ajattelemme, että laatu korvaa määrän :) kaikki, mitä anopilta olen saanut (lahjat), mieheni saamat huonekalut ja lastemme lahjat ovat olleet poikkeuksetta tosi kivoja. Ja niitä anopilta saatuja vauvaleluja olen vauvalaatikkoihin myös pakkaamassa. Haluaisin antaa laatikot lapsilleni sitten, kun he itse tulevat isiksi ja sieltä laatikosta löytyisi myös mummon antamia leluja. Minusta sellainen on vaan jostain syystä ihanaa.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:07"]

Sinäkin AP olet miniä. Mitä itse ajattelet oman anoppisi huonekaluista? Halusiko itse aikoinasi sisustaa oman kotisi oman maun mukaan?

[/quote]

Oman kodin saa sisustaa juuri niinkuin haluaa. Yhteisessä kodissa pitää kuulla molempien osapuolien mielipidettä. 

-ei ap

[/quote]

Joopa joo. Kunkahan paljon te keskustelevaan osallistuneet olett kunnelleet kodin sistamisessa miestänne, saati anoppianne.

Meidän kodissa on joitain vanhoja huonekaluj, jotka on saatu (sattumalta) vaimon isoäidiltä.

Ei kannata vetää hernettä nenään, jos nuoret eivät aikanaan arvosta kalusteita yhtä korkealle kuin te itse.

t.mies

Ja ap jatkaa... Ei kenenkään tarvitse minun makuni mukaan sisustaa, mutta olisi kivaa jos joku laadukas huonekalu kelpaisi - tai ainakin toivon, että laatuhuonekaluista saisi rahaa myydessä :) 

Älkää kasvattako tyttäristänne itsekeskeisiä pirttihirmuja jotka eivät osaa ottaa miestään huomioon.

Hiukan kuulostaa siltä jos olet jo nut katkera siitä että lapset voivat jopa tehdä omia valintoja elämässään eivätkä välttämättä arvosta samoja asioita kuin sinä. Eikä välttämättä pelkästään hirviö anoppi vaan myös kaikkeen puuttuva isoäiti ja aikuisten lasten äiti joka yrittää ohjailla kaikkea riippumatta siitä ovatko lapset tyttöjä vai poikia.

...ja siis kyse ei ole mistään pitsiliinosta tai vanhoista antiikkihuonekaluista, vaan design-huonekaluista, jotka on ostettu tässä viime vuosina. Ajatuksenani on siis ollut ajattomien huonekalujen hankkiminen, koska se on ekologista ja koska potentiaalisesti voisin joskus antaa kestäviä huonekaluja lapsilleni eteenpäinkin silloin, kun he muuttavat pois kotoa. Tuo random kommentti vain sai minut ihmettelemään tätä juttua. 

Minusta tuntuu ettei ap nyt ymmärrä ollenkaan, mitä hänelle yritetään sanoa. Se että sinun ja anoppisi maut ovat menneet yksiin ei tarkoita edes sitä että sinun ja poikiesi maut kohtaisivat, miniöistä nyt puhumattakaan. Oletko ajatellut etteivät poikasi välttämättä halua huonekalujasi, vaikka kuinka olisit osoittanut niille palvontaa poikiesi lapsuuden ajan.

Ap tässä... En tajua, niten minusta, kolmikymppisestä pienten lasten äidistä ollaan tekemässä katkeraa anoppia :D kunhan vain avauduin sisustusfilosofiastani ja toiveestani, että vauvalaatikosta olisi joskus iloa eikä miniä heivaisi kaikkea pois... Näin hieman karrikoiden. 

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 08:41"]

Juttelin yhden tuttuni kanssa. Hänellä on tyttöjä ja yksi poika, minulla taas on poikia. Mainitsin, että olen ostanut vähitellen kestäviä ja ajattomia huonekaluja, jotta lapseni saavat niitä mukaansa muuttaessaan pois kotoa. Ja joskus kun minusta aika jättää, he voivat periä kaikki huonekalut tai myydä ne ja saada rahaa johonkin, mihin he rahaa silloin tarvitsevat. Tuttava nauroi päin naamaani ja tokaisi, että mitä, eihän KUKAAN halua omaan kotiinsa anopin vanhoja huonekaluja! Itse vastasin vain, että aijaa, enpä tiennyt tuollaisesta säännöstä, kun meillä on olohuoneessakin anopin vanha tuoli, eikä se ikinä ole ketään häirinnyt vaan ollut meillä tosi kiva.

Aloin kuitenkin miettiä tätä juttua vähän syvemmin. Onko niin, että ihan turhaan olen säästänyt poikien vauva-ajan leluja, kirjoja, vaatteita ja pitänyt vauvakirjoja? Mitä jos onkin niin, että ne eivät vanhempana kiinnista heitä tippaakaan ja miniät heivaavat ne roskiin anopin roinana? Tässäkö on se syy, että tosi moni äiti toivoo tyttöä, siis että ainakin on olemassa toivoa, että tyttö jatkaa oman kodin perinteitä, käyttää vaikkapa äidin joulukoristeita omassa kodissaan, ottaa mukaansa huonekaluja lapsuudenkodista jne.? Ja poikia tällainen ei vaan kiinnosta? Ja miniöitä ei vähääkään innosta?

Olen aina ajatellut, että pojille voisi ihan samalla tavalla hankkia kaikkea kivaa ja kestävää kuin tytöillekin, mutta onko se kuitenkaan niin? Tuleeko minusta vääjäämättä hirviöanoppi, joka tunkee vanhaa roinaa ovista ja ikkunoista miniän harmiksi? Pitääkö tässä jotenkin muuttaa ajatteluaan?

[/quote] toivoin poikaa ja pojan sain. Oletan että poika valitsee omantasoisensa naisen joten ei oo sitten nokan koputtamista. 

"...tai ainakin toivon, että laatuhuonekaluista saisi rahaa myydessä"

No, katsoppa Keltaisesta Pörssistä tai Tori.fi stä kuinka paljon niistä menneen ajan "laatuhuonekaluista" tänä päivänä saa. Pallotuoli taitaa olla ainoa mööpeli, jokaa pitää hintansa, ja sekin on hirveä tilasyöppö.

Mä olen myös tehnyt lapsilleni laatikot, mutta ei ole tullut mieleenkään hommata huonekaluja perinnöksi.
Mä esim. en tykkää yhtään mistään Artrkista. Halvalla ostanut vanhoja puuhuonekaluja ja mies väsännyt muutaman. Onhan meilläkin kallista sisustusta, mutta olen ostanut ne itseäni varten enkä todellakaan ala tyrkyttämään niitä lapsilleni.
Vanhin lapseni on 17 v. Ja kun hän muuttaa omilleen, niin Ikeaan me mennään hankkimaan tarvittavat tavarat.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:37"]

Ap tässä... En tajua, niten minusta, kolmikymppisestä pienten lasten äidistä ollaan tekemässä katkeraa anoppia :D kunhan vain avauduin sisustusfilosofiastani ja toiveestani, että vauvalaatikosta olisi joskus iloa eikä miniä heivaisi kaikkea pois... Näin hieman karrikoiden. 

[/quote]

Itsehän sinä avauksen siihen suuntaan muotoilit. Jos jo nyt petailet tulevaisuutta arvostamiesi huonekalujen kautta ja pelkäät, että teet turhaa työtä, jos miniälle ei kelpaakaan, niin olet jo ihan hyvissä lähtökuopissa. Elä ihan vaan tätä päivää, sisusta koti vain itsellesi ja kysy vasta sitten lapsiltasi mitä he haluavat, kun asia on ajankohtainen. Ties vaikka alkaisivat elämäntapaintiaaneiksi ja muuttaisivat Goalle henkistymään ilman maallista mammonaa. Ei heitä silloin kiinnosta mamman perintökalut eikä pankkitilit.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:35"]...ja siis kyse ei ole mistään pitsiliinosta tai vanhoista antiikkihuonekaluista, vaan design-huonekaluista, jotka on ostettu tässä viime vuosina. Ajatuksenani on siis ollut ajattomien huonekalujen hankkiminen, koska se on ekologista ja koska potentiaalisesti voisin joskus antaa kestäviä huonekaluja lapsilleni eteenpäinkin silloin, kun he muuttavat pois kotoa. Tuo random kommentti vain sai minut ihmettelemään tätä juttua. 
[/quote]
Sisustuskeskustelua ei ehkä kannata aloittaa puhumalla anopista tai lapsista.

Niin, minäkin ajattelen, että tietysti lapseni saavat sisustaa joskus (toivottavasti) kumppaninsa kanssa kotinsa miten tahtovat. Jos he haluavat, he saavat minulta laadukkaita huonekaluja, mutta pakko ei ole ottaa, ne voi myydäkin. Minusta vaan ei ole järkeä ostaa huonoa laatua muutaman vuoden välein, joten ostan kestävää ja toivon niiden kestävän sukupolvelta toiselle. Mutta pakko sanoa, että harmittaisi, jos huinekalut eivät siirtyisi lasteni kotiin siksi, että periaatteessa miniä ei halua anopin vanhaa kotiinsa. Tämä oli pointtini. 

Mun anopilla on ainakin niin huno maku etten huolisi edes yksittäistä koriste-esinettä häneltä. Karmeeta krääsää talo täynnä.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:07"]

Sinäkin AP olet miniä. Mitä itse ajattelet oman anoppisi huonekaluista? Halusiko itse aikoinasi sisustaa oman kotisi oman maun mukaan?

[/quote]

Oman kodin saa sisustaa juuri niinkuin haluaa. Yhteisessä kodissa pitää kuulla molempien osapuolien mielipidettä. 

-ei ap

[/quote]

Joopa joo. Kunkahan paljon te keskustelevaan osallistuneet olett kunnelleet kodin sistamisessa miestänne, saati anoppianne.

Meidän kodissa on joitain vanhoja huonekaluj, jotka on saatu (sattumalta) vaimon isoäidiltä.

Ei kannata vetää hernettä nenään, jos nuoret eivät aikanaan arvosta kalusteita yhtä korkealle kuin te itse.

t.mies

[/quote]

Kuulostatpa katkeralta. Ikävää että kohdallesi on sattunut nainen joka ei ole kuunnellut toiveitasi. 

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:47"]Niin, minäkin ajattelen, että tietysti lapseni saavat sisustaa joskus (toivottavasti) kumppaninsa kanssa kotinsa miten tahtovat. Jos he haluavat, he saavat minulta laadukkaita huonekaluja, mutta pakko ei ole ottaa, ne voi myydäkin. Minusta vaan ei ole järkeä ostaa huonoa laatua muutaman vuoden välein, joten ostan kestävää ja toivon niiden kestävän sukupolvelta toiselle. Mutta pakko sanoa, että harmittaisi, jos huinekalut eivät siirtyisi lasteni kotiin siksi, että periaatteessa miniä ei halua anopin vanhaa kotiinsa. Tämä oli pointtini. 
[/quote]
Entä jos omat lapsesi eivät halua tavaroita vain siitä periaatteesta että ne ovat sinun/teidän vanhoja?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:37"]Ap tässä... En tajua, niten minusta, kolmikymppisestä pienten lasten äidistä ollaan tekemässä katkeraa anoppia :D kunhan vain avauduin sisustusfilosofiastani ja toiveestani, että vauvalaatikosta olisi joskus iloa eikä miniä heivaisi kaikkea pois... Näin hieman karrikoiden. 
[/quote]
Tajuatko että vauvalaatikko on hemmetin paljon eri asia kuin koko kodin kalusto? Kuten joku jo sanoikin olet hyvää vauhtia etenemässä marttyyriksi ja vaikeaksi anopiksi ja ÄIDIKSI. Edelleenkään edes poikiasi ei välttämättä kiinnosta aikaa kestävät huonekalut. He saattavat haluta päivittää sisustuksensa Ikeassa puolivuosittain! Miksi siis jauhat koko ajan tulevista hirviöminiöistäsi?