Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuleeko siis minustakin hirviöanoppi?
26.04.2015 |
Juttelin yhden tuttuni kanssa. Hänellä on tyttöjä ja yksi poika, minulla taas on poikia. Mainitsin, että olen ostanut vähitellen kestäviä ja ajattomia huonekaluja, jotta lapseni saavat niitä mukaansa muuttaessaan pois kotoa. Ja joskus kun minusta aika jättää, he voivat periä kaikki huonekalut tai myydä ne ja saada rahaa johonkin, mihin he rahaa silloin tarvitsevat. Tuttava nauroi päin naamaani ja tokaisi, että mitä, eihän KUKAAN halua omaan kotiinsa anopin vanhoja huonekaluja! Itse vastasin vain, että aijaa, enpä tiennyt tuollaisesta säännöstä, kun meillä on olohuoneessakin anopin vanha tuoli, eikä se ikinä ole ketään häirinnyt vaan ollut meillä tosi kiva.
Aloin kuitenkin miettiä tätä juttua vähän syvemmin. Onko niin, että ihan turhaan olen säästänyt poikien vauva-ajan leluja, kirjoja, vaatteita ja pitänyt vauvakirjoja? Mitä jos onkin niin, että ne eivät vanhempana kiinnista heitä tippaakaan ja miniät heivaavat ne roskiin anopin roinana? Tässäkö on se syy, että tosi moni äiti toivoo tyttöä, siis että ainakin on olemassa toivoa, että tyttö jatkaa oman kodin perinteitä, käyttää vaikkapa äidin joulukoristeita omassa kodissaan, ottaa mukaansa huonekaluja lapsuudenkodista jne.? Ja poikia tällainen ei vaan kiinnosta? Ja miniöitä ei vähääkään innosta?
Olen aina ajatellut, että pojille voisi ihan samalla tavalla hankkia kaikkea kivaa ja kestävää kuin tytöillekin, mutta onko se kuitenkaan niin? Tuleeko minusta vääjäämättä hirviöanoppi, joka tunkee vanhaa roinaa ovista ja ikkunoista miniän harmiksi? Pitääkö tässä jotenkin muuttaa ajatteluaan?
Kommentit (93)
On ihan selvää, että mitään yleispätevää vastausta kysymykseesi ei ole.
Itse hankin design-klassikkoja kotiini ihan sen vuoksi, että pidän niistä. Jos poikani ja hänen mahdollinen tuleva puolisonsa niistä aikoinaan pitää ja niitä haluaa niin hyvä niin. Jos ei, niin en jää harmittelemaan. Tärkeintä on, että jokainen saa juuri sen näköisen kodin, jossa viihtyy.
Minä ainakin oletan ja toivon, että pojastani kasvaa niin fiksu ihminen, että hän ei edes ottaisi puolisokseen ihmistä (naista tai miestä), joka ei vaan periaatteesta halua anopin tavaroita. Enkä usko, että yleensä se syy onkaan siihen, ettei anopin tavarat kelpaa. Eiköhän se pääasiassa johdu siitä, että maut eivät kohtaa.
Itse en huolisi anoppini huonekaluja, koska ne eivät vain sovi makuuni. Mieheni vanhoja vaatteita ja leluja olen kuitenkin ilolla ottanut vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No aina voit panostaa lapsenlapsiin ja antaa kamat niille. Mummusta on kiva olla fyysiskon muistoja <3
No, olen veljeni elämää sivusta seuranneena huomannut, että asia on juurikin noin kuin kirjoitit. Kälylle ei kelpaa mikään mitä äitini/vanhempani tarjoavat heille. Kyse ei ole roinasta vaan esim. suvun vanhoista huonekaluista ja käsitöistä. Veljelläni ei liene paljon asiaan sanomista. Enää eivät tarjoa kun vastaanotto on ollut kylmä.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 08:50"]No, olen veljeni elämää sivusta seuranneena huomannut, että asia on juurikin noin kuin kirjoitit. Kälylle ei kelpaa mikään mitä äitini/vanhempani tarjoavat heille. Kyse ei ole roinasta vaan esim. suvun vanhoista huonekaluista ja käsitöistä. Veljelläni ei liene paljon asiaan sanomista. Enää eivät tarjoa kun vastaanotto on ollut kylmä.
[/quote] No oikeasti jos jotain vanhoja huonekaluja yritettäisiin meille työntää, niin en ottaisi minäkään. Tulisivat ne sitten kumman suvusta hyvänsä. Kierrätyskeskukset ja jätelavat ovat sitä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos olet koko elämäsi säästellyt tavaraa ja ajatellut tuolla tavoin, tulet varmasti pettymään.
Mä asun anopin vanhassa talossa vanhojen huonekalujen joukossa ja nautin joka hetkestä:-) Ei saa yleistää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mietin vaan, että onko koti, sisustaminen, lasten vaatettaminen jne. yhä niin naisen valtakuntaa, että anopin säästämät vaatteet, lelut tai anopin entiset huonekalut eivät kelpaa, kun miniä kuitenkin päättää kotiasioista? Ja onko niin, että miehille nämä jutut eivät muutenkaan ole niin tärkeitä? Eli vain tyttöjä varten kannattaa yrittää säästää joitain kivoja juttuja tai vaikka nootä huonekauluja?
Sinäkin AP olet miniä. Mitä itse ajattelet oman anoppisi huonekaluista? Halusiko itse aikoinasi sisustaa oman kotisi oman maun mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä huonekaluja kannata tytöillekään hommata etukäteen. Mistä sitä tietää, kelpaako.
Ap oli siis nro 9 ja nytkin vastaan. En ole mitään säästellyt kovin paljon vielä, koska poikani ovat pieniä. Vanhimmalle olen jo tehnyt vauvalaatikon, jonne olen laittanut mielestäni ihania ja rakastettuja leluja, vaatteita, satukirjoja jne. Ne ovat tietysti hyväkuntoisia ja klassikkoleluja on mukana.
Huonekalumme eivät ole vanhaa roinaa, vaan olen vähitellen ostanut Artekia, Valantia jne., myös lastenhuoneeseen. Osa on ostettu käytettynä ja osaa varten olen säästänyt pitkään. Jotenkin toivoisin, että huonekalut kestäisivät seuraavalle sukupolvelle heidän niin halutessaan. Mietin vaan, että ehkä turhaan, jos periaatteessa mikään ei sitten minulta saatuna kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:01"]
Niin, mietin vaan, että onko koti, sisustaminen, lasten vaatettaminen jne. yhä niin naisen valtakuntaa, että anopin säästämät vaatteet, lelut tai anopin entiset huonekalut eivät kelpaa, kun miniä kuitenkin päättää kotiasioista? Ja onko niin, että miehille nämä jutut eivät muutenkaan ole niin tärkeitä? Eli vain tyttöjä varten kannattaa yrittää säästää joitain kivoja juttuja tai vaikka nootä huonekauluja?
[/quote]
No millaisia olet pojistasi kasvatanut? Kai sinä heidät tunnet: kiinnostaako sisustaa kotia, kiinnostaako säilyttää perinnehuonekaluja, arvostavatko ikivanhoja pitsiliinoja, tuntevatko arvolasin/ taidelasin jne.?
MInullakin on suvun perintönä tulleita käsitöitä, kahviastiasto yms, ja poikalapseni tietävät varsin hyvin miten arvostan niitä. Uskon myös, että ainakin yksi heistä on aikanaan halukas pitämän tallessa näitä aarteitani aikanaan. Häntä kiinnostaa estetiikka. Uskon että osaa myös sanoa tyttöaverilleen, jos jokin esine on hänelle tärkeä ja jos tahtoo sitä pitää kodissaan.
Joka tapauksessa kodin sisustaminen on kompromisseja.
Ei todellakaan kannata hankkia kalliita huonekaluja ym. tavaraa ja oikeuttaa ostokset aina sillä että ne ehkä ne menee tulevaisuudessa lapsille. Minä varmaan olisin ottanut velvollisuudentunnosta ja sitten kiemurrellut kun kotona ei olisi mitään omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:07"]
Sinäkin AP olet miniä. Mitä itse ajattelet oman anoppisi huonekaluista? Halusiko itse aikoinasi sisustaa oman kotisi oman maun mukaan?
[/quote]
Oman kodin saa sisustaa juuri niinkuin haluaa. Yhteisessä kodissa pitää kuulla molempien osapuolien mielipidettä.
-ei ap
Ennemmin laittaisin nuo rahat osakkeeisiin ja rahastoihin, jolloin lapsi voisi itse päättää aikanaan, mihin rahat käytetään. Minulla on ollut aikanaan hirveä riesa jo pelkästään näistä räsymatoista, ennenkuin vain päätin viedä ne kierrätykseen.
Romua ei kannata rakastaa.
Sinähän olet ollut itsekin tyttö, ja ilmeisesti arvostanut edellisten sukupolvien aikaansaannoksia.
Ethän sinä vielä voi tietää, millaisia vaimoja pojillasi tulee olemaan. Ehkä sellaisia, joiden oma lapsuudenkoti ei ole ollut kiva vaan ovat aina haaveilleet perintöhuonekaluista ja tavaroista, jotka poikasi sitten tuo yhteiseen kotiin.
Ajattele, kumpi on peruuttamatonta: se että ystäväsi mielipiteen yllyttämänä hävität kaiken vai se, että kuitenkin säilytät? Jos poikasi tai lapsenlapsesi aikanaan haluavat ottaa mukaan kotoa kaikkea mahdollista ja haluavat tietää lapsuudenaikaisista asioista, mistä otat jos olet jo nyt hävittänyt ne? Mutta vaikka eivät välittäisi niistä, ehdit hyvin hävittää ne myöhemminkin, tai hävittäköön he itse sinun jälkeesi.
Huomaattehan, että ennen varsinaista omaa kotia voi olla välivaiheita, kuten opiskelija-asunto ja sinkkukämppä, joiden sisustukseen ei vielä tuleva puoliso osallistu, rahat voivat olla vähissä ja koti-ikäväkin saattaa vaivata. Silloin lapsuudenkodin tavarat ovat hyviä olemassa.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:01"]Niin, mietin vaan, että onko koti, sisustaminen, lasten vaatettaminen jne. yhä niin naisen valtakuntaa, että anopin säästämät vaatteet, lelut tai anopin entiset huonekalut eivät kelpaa, kun miniä kuitenkin päättää kotiasioista? Ja onko niin, että miehille nämä jutut eivät muutenkaan ole niin tärkeitä? Eli vain tyttöjä varten kannattaa yrittää säästää joitain kivoja juttuja tai vaikka nootä huonekauluja?
[/quote]
Koti on niin henkilökohtainen paikka, että sen saa sisustaa puolison kanssa yhdessä miten haluaa. Ei ole kyse siitä että joku anopin huonekalu "ei kelpaa", varmaan kelpaisi, mutta en mä halua ainakaan kotiini mitään sellaista mikä nyt ehkä kelpaa tarkoitukseensa mutta joka ei muuten hivele silmää tms. Miksi miniälläsi ja pojillasi pitäisi olla sama maku kuin sinulla? Loukkaannutko, jos säästämäsi huonekalut ovatkin ihan eri tyyliä kuin mistä mikiä pitäää? Ja sanon tämän nyt suoraan: kokisin ahdistavaksi jos anoppini tai oma äitini olisi koko elämänsä säästänyt meille jotain huonekaluja jotka ei olisikaan mieleisiä, sillä miten sen esim. Miniänä hienovaraisesti ilmaisisi?
En minäkään halua kotiini miehen äidin huonekaluja, en myöskään oman äitini, isäni ja mummoni tyrkyttämiä huonekaluja ole ottanut. Yksi isän antama artekin pöytä on ja ahdistaa sekin mitä isä sanoo nyt kun halutaan ostaa isompi pöytä, sitäkin jankutti niin kauan kuinka on sen minua varten ostanut ja miksi se ei kelpaa ja tää on arvokas hei niin myönnyin sitten ja otin sen kun oli neutraalin värinen ja "ihan ok". Ihmiset yleensä haluaa itse sisustaa kotinsa jossa itse asuvat.
Mun ex-anopilla on kammottava maku sisustusasioissa ja muissakin. Ja on tarjonnut välillä meille sellaisia vanhoja huonekaluja, joita eivät enää välitä itsekään pitää. Ne ei kelpaa kyllä minnekään... Oliskin vaikka Artekia tms. tai edes jotain laadukasta, mutta ei. (Kyse ei ole siitä, ettei olisi varaa.)
Se hyvä puli asiassa on, että kun muuten on peritty sukulaisia, hyvät ja laadukkaat huonekalut jäävät meille, kun kukaan muu ei niitä halua kotiinsa. Ovat siis saaneet valita ensin ja me ollaan otettu ehkä jotain, mitä muut ei ole huolineet. Vanhoja, aikanaan hyvin puusta tehtyjä kestäviä huonekaluja, kyllä kiitos. Mutta anopin lastulevyhirvitykset, toritaulut yms. ei kiitos!
Alue: Aihe vapaa
Miksi arvelet poikiesi olevan täysin vaimon käskyvallan uhri? Jos lapsesi itse arvostavat omia vauvamuistojaan tai vaikka jotakin huonekalua, niin kyllä he niistä huolen pitävät ihan itse.