Milloin tajusit olevasi väärässä ammatissa?
Ja mitä sitten teit? Kitkutitko vai vaihdoitko alaa? Johtuiko tuntemus omasta ikääntymisestä ja kasvusta vai menitkö alunperinkin vastentahtoisesti koulutukseen?
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 22:48"]
Koska selkä rupesi vittuilemaan.
Yhyy, ainoa ammatti joka mua ikinä oikeasti kiinnosti ja tuntu ihan "oikealta" ammatilta mulle, mutta mun vittupää kroppa oli sitä mieltä että haista ämmä vittu, et sää näin helpolla selviä.
[/quote]
Huh, kauhea tilanne menettää se oikea työ. Itse toivon siirtyväni kompromissiratkaisusta siihen oikeaan työhön. Ap
Jo opiskellessani. Minua ei koskaan kiinnostanut erityisesti mikään ala, mutta pakkohan sitä oli jotain opiskella, niin sitten valitsin it-alan. Kävin jo yliopistolla puhumassa opinto-ohjaajalle siitä, että miten kun mua ei yhtään kiinnosta tietokoneet eikä ohjelmointi eikä mitkään nämä asiat, niin kannattaako mun jatkaa. Hän vakuutti että kyllä, että tutkinnon kun suorittaa niin on mahdollisus niin erilaisiin hommiin että varmasti löytyy niistä oma. Että ei ole pakko ohjelmoida.
No, ohjelmointityötä olen tässä kuitenkin tehnyt 15 vuotta, ja teen todennäköisesti eläkeikään saakka. Ei se nyt enää aktiivisesti vituta, joskus on lievästi tylsää mutta ei nyt mitenkään ahdistavaa. Alan vaihto ei kohdallani tule kyseeseen koska ei ole mitään muutakaan alaa mikä kiinnostaisi, joten uudella alalla olisi taas sama tilanne sitten, että ei sekään kiinnosta ja on tylsää. Tässä on lisäksi hyvä palkka joten ei ole motiivia vaihtaa.
Olen datanomi ja se on erimomainen ammatti tahallaan työttömälle. Ainakaan vielä ei ole osoittautunut vääräksi valinnaksi ja uskon, että tällä nimikkeellä työn välttäminen on jatkossakin helppoa.
Viimeisen 2 kuukauden aikana. 4vuotta lastensuojelussa laitoksessa vaativien nuorten kanssa työskennelleenä. Nuoret, niiden eteen valmis mihin vaan ja omasta selkänahasta on revitty tohon työhön niin paljon. Uuvuttanut on ulkopuolelta tuleva p*ska ja välillä miltei mahdottomalta tuntuva työ. Ja mitäkö teen? Katselen kouluttautumismahdollisuuksia muualle kuin sosiaalialalle, sitä en tiedä uskallanko hypätä tuntemattomaan.
Musta tuntuu joka palkkapäivä, että olen valinnut väärän alan.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 23:09"]
Musta tuntuu joka palkkapäivä, että olen valinnut väärän alan.
[/quote]
Samat sanat. Ei auta pelkkä järkiperustelu minua tässä asiassa. Ap
Kun aloin olla sekaisin päivästä ja vuorokaudenajasta enkä tiennyt, olinko jo ollut töissä vai pitääkö vasta lähteä töihin. Ymmärsin että mun on tosiaan parempi lopettaa yötyöni ja niin tein.
Itse olen taas klassinen esimerkki henkilöstä, joka valitsi ammatin pelastusrenkaaksi, muttei ole siitä oikeasti kiinnostunut ja en usko, että sellaiseen missä ei voi olla todella hyvä, kannata laittaa niin paljon elämästään. Ap
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 22:53"]
Jo opiskellessani. Minua ei koskaan kiinnostanut erityisesti mikään ala, mutta pakkohan sitä oli jotain opiskella, niin sitten valitsin it-alan. Kävin jo yliopistolla puhumassa opinto-ohjaajalle siitä, että miten kun mua ei yhtään kiinnosta tietokoneet eikä ohjelmointi eikä mitkään nämä asiat, niin kannattaako mun jatkaa. Hän vakuutti että kyllä, että tutkinnon kun suorittaa niin on mahdollisus niin erilaisiin hommiin että varmasti löytyy niistä oma. Että ei ole pakko ohjelmoida.
No, ohjelmointityötä olen tässä kuitenkin tehnyt 15 vuotta, ja teen todennäköisesti eläkeikään saakka. Ei se nyt enää aktiivisesti vituta, joskus on lievästi tylsää mutta ei nyt mitenkään ahdistavaa. Alan vaihto ei kohdallani tule kyseeseen koska ei ole mitään muutakaan alaa mikä kiinnostaisi, joten uudella alalla olisi taas sama tilanne sitten, että ei sekään kiinnosta ja on tylsää. Tässä on lisäksi hyvä palkka joten ei ole motiivia vaihtaa.
[/quote]
Sama täällä paitsi, etten valittanut kenellekään asiasta paitsi silloiselle poikaystävälle. Valmistuin yliopistosta ja sain hyvän työn. Sitten toisen ja puursin alalla 13 vuotta. Sitä jää jumiin, kun on suhteellisen hyväpalkkainen työ ja asuntolaina jne. Kun ikää tuli 36, niin tajusin, että olen pian 40 ja en todellakaan aio kitkuttaa tuolla alalla eläkeikään. Hain vanhaan haaveammattiini okl:ään, pääsin suoraan sisään, otin opintovapaan ja opiskelin. Kolme vuotta siinä meni okl:n joustamattomuuden takia, vaikka entisistä opinnoista sai korvauksia ja valinnaisia opintoja. Kolmas vuosi oli opintotuella elämistä irtisanouduttuani, kaksi ekaa sain ansiosidonnaista aikuiskoulutustukea.
Sitten työnhakuun. Oli se tuskaista, mutta nyt sain vakiviran kolmen vuoden sijaisuuksien jälkeen ja on tää ihan toista. Työ on rankempaa per tunti kuin it-alan työt ja en vieläkään saa samaa palkkaa kuin sain jo 2009 it-alalla, mutta vaihto oli silti erinomainen ratkaisu.
Opiskelin kokiksi/tarjoilijaksi amiksessa, ja tajusin siinä vaiheessa kun minua vietiin ambulanssilla allergisen reaktion jälkeen sairaalaan. Minulta löytyi niin paljon herkkiä allergioita että oli pakko vaihtaa alaa, muuten olisi ollut todella vaikea saada mistään työtä + olisin ollut hengenvaarassa koulumme keittiössä koska siellä käsitellään pähkinää.
Menin lukioon, opiskelen nyt ensimmäistä vuotta DI:ksi. Tämä ala on ihan jees, varmaan tästä nyt tutkinto. Varsinkin kun moni on sanonut että opiskelusta tulee mielenkiintoisempaa kun saa peruskurssit alta pois.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 23:41"]
Opiskelin kokiksi/tarjoilijaksi amiksessa, ja tajusin siinä vaiheessa kun minua vietiin ambulanssilla allergisen reaktion jälkeen sairaalaan. Minulta löytyi niin paljon herkkiä allergioita että oli pakko vaihtaa alaa, muuten olisi ollut todella vaikea saada mistään työtä + olisin ollut hengenvaarassa koulumme keittiössä koska siellä käsitellään pähkinää.
Menin lukioon, opiskelen nyt ensimmäistä vuotta DI:ksi. Tämä ala on ihan jees, varmaan tästä nyt tutkinto. Varsinkin kun moni on sanonut että opiskelusta tulee mielenkiintoisempaa kun saa peruskurssit alta pois.
[/quote]
Lisään vielä että kokin työ oli ollut unelma-ammattini kymmenvuotiaasta lähtien ja alan vaihto oli kova paikka aikanaan. Onneksi en sentään ehtinyt opiskella alkuperäistä alaani kun pari kuukautta niin ei menny sen enempää aikaa hukkaan, olisi tuntunut varmasti paljon pahemmalta jos olisi ollut viimeistä vuotta opinnot kesken.
Kun pitelin ladattua asetta ohimollani.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 23:41"]
Opiskelin kokiksi/tarjoilijaksi amiksessa, ja tajusin siinä vaiheessa kun minua vietiin ambulanssilla allergisen reaktion jälkeen sairaalaan. Minulta löytyi niin paljon herkkiä allergioita että oli pakko vaihtaa alaa, muuten olisi ollut todella vaikea saada mistään työtä + olisin ollut hengenvaarassa koulumme keittiössä koska siellä käsitellään pähkinää.
Menin lukioon, opiskelen nyt ensimmäistä vuotta DI:ksi. Tämä ala on ihan jees, varmaan tästä nyt tutkinto. Varsinkin kun moni on sanonut että opiskelusta tulee mielenkiintoisempaa kun saa peruskurssit alta pois.
[/quote]
Lisään vielä että kokin työ oli ollut unelma-ammattini kymmenvuotiaasta lähtien ja alan vaihto oli kova paikka aikanaan. Onneksi en sentään ehtinyt opiskella alkuperäistä alaani kun pari kuukautta niin ei menny sen enempää aikaa hukkaan, olisi tuntunut varmasti paljon pahemmalta jos olisi ollut viimeistä vuotta opinnot kesken.
[/quote]
Tulipa paha mieli sun puolesta, oma unelma-ammatti oli parturi-kampaaja mutta ei mun atooppinen iho kestä + astma ja allergiat.
Nyt opiskelen hoitoalaa, enkä viihdy yhtään. Toivon joka päivä että voisin vaihtaa muualle, mutta ei ole juuri mitään mikä kiinnostaisi.
Tsemppiä sinnekin päin, perusta allergisten ravintola ;) ?
Työskentelin sijoitusalalla, mutta työ oli mielestäni ikävystyttävää. Työskentelisin mielelläni aikakauslehdessä toimittajana, mutta alalta irtisanotaan ihmisiä koko ajan.
Ehdin vielä miettiä tulevaa, koska olen pitkällä sairauslomalla syöpähoitojen vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 23:55"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 23:41"]
Opiskelin kokiksi/tarjoilijaksi amiksessa, ja tajusin siinä vaiheessa kun minua vietiin ambulanssilla allergisen reaktion jälkeen sairaalaan. Minulta löytyi niin paljon herkkiä allergioita että oli pakko vaihtaa alaa, muuten olisi ollut todella vaikea saada mistään työtä + olisin ollut hengenvaarassa koulumme keittiössä koska siellä käsitellään pähkinää.
Menin lukioon, opiskelen nyt ensimmäistä vuotta DI:ksi. Tämä ala on ihan jees, varmaan tästä nyt tutkinto. Varsinkin kun moni on sanonut että opiskelusta tulee mielenkiintoisempaa kun saa peruskurssit alta pois.
[/quote]
Lisään vielä että kokin työ oli ollut unelma-ammattini kymmenvuotiaasta lähtien ja alan vaihto oli kova paikka aikanaan. Onneksi en sentään ehtinyt opiskella alkuperäistä alaani kun pari kuukautta niin ei menny sen enempää aikaa hukkaan, olisi tuntunut varmasti paljon pahemmalta jos olisi ollut viimeistä vuotta opinnot kesken.
[/quote]
Tulipa paha mieli sun puolesta, oma unelma-ammatti oli parturi-kampaaja mutta ei mun atooppinen iho kestä + astma ja allergiat.
Nyt opiskelen hoitoalaa, enkä viihdy yhtään. Toivon joka päivä että voisin vaihtaa muualle, mutta ei ole juuri mitään mikä kiinnostaisi.
Tsemppiä sinnekin päin, perusta allergisten ravintola ;) ?
[/quote]
Kiitos myötätunnosta, mutta kyllä minä pärjään. Tämä ala oli kuitenkin sikäli onnekas valinta, kun hain tänne koska opon mukaan en pääse LECBA-papereillani kovin moneen paikkaan muuten kun pääsykoekiintiön kautta ja kun motivaatio hakea mihinkään oli ihan hakusessa ei tiukka pääsykoekiintiö olisi ollut minulle ehkä kovin helppo juttu. Ja kun noi L ja E oli pitkä matikka ja fyssa opo sitten heitti että hae teknilliseen ja sitten hain. Viihdyn paremmin kun olen odottanut, alan pikku hiljaa päästä yliopisto-opiskelun tahtiin ja tämä tuntuu oikeastaan koko ajan mielekkäämmältä.
Jaksamista sinullekin :)
Koska selkä rupesi vittuilemaan.
Yhyy, ainoa ammatti joka mua ikinä oikeasti kiinnosti ja tuntu ihan "oikealta" ammatilta mulle, mutta mun vittupää kroppa oli sitä mieltä että haista ämmä vittu, et sää näin helpolla selviä.