Lue keskustelun säännöt.
Jokaisella lapsella on oikeus omaan huoneeseen
25.04.2015 |
Jos mä ikinä hankin lapsia niin varmistan, että heillä on OMA huone. Huoneen jakamisessa ei ole mitään vikaa, mutta viimeinkin murrosikäisillä pitää olla oma huone.
Mä en malta oottaa, et voin muuttaa omaan kotiin. Kotona ei saa hetkeäkään rauhaa ellei sitten lähe talosta tai lukittaudu vessaan. Ei siellä vessassakaan voi elää, kun joku koputtelee jo pian oveen. En tajua, et miksei muutettu isompaan kotiin sillon, kuin muutettiin. Huoh. Ei rahastakaan oo pulaa, vaan kyse on piheydestä.
Kommentit (35)
Mä asuin 18-vuotiaaksi asti siskoni kanssa samassa huoneessa. Tai no 6-vuotiaaksi asti oli velikin samassa. Ei se alkanut häiritsemään kuin vasta joskus 15-vuotiaana. Päin vastoin. Lapsena oli kiva, kun oli aina toinen siinä. Huomaan, että olen paljon läheisempi siskoni kanssa kuin useimmat ystäväni ovat heidän sisarusten. Iltaisin kun mentiin nukkumaan, oli kiva jutella tuntikausia sängyssä kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Eli mun mielestä teineillä kuuluisi olla omat huoneet, mutta lapset mahtuu hyvin samaan, jos se on tarpeeksi iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä, että murrosikäinen tarvitsee oman huoneen. Saa yksityisyyttä opiskella itseään, ajatella ajatuksia ja hyvin kevyt irroittautuminen kohti itsenäisyyttä. Tai sellaiselle se on varmaan iso askel kohti itsenäisyyttä, kun on koko ikänsä saanut jakaa huoneen sisaruksensa kanssa.
Tunsin olevani kokonainen ja itsenäinen vasta, kun pääsin 16-vuotiaana muuttamaan omaan asuntoon. Sitä ennen olin jakanut huoneeni ties kenen sukulaisen hoivissa, kun sossusta ei ollut miestä hoitamaan lasuasiaani :(
On teillä ollut vaikeeta! Me oltiin köyhiä ja asuttiin kaksiossa, mutsi ja minä. Toinen huone oli vuokrattu kahdelle alivuokralaiselle. Minä ja mutsi nukuttiin vuodesohvassa vierekkäin. Ei ollut omaa tilaa, mutta omaa rauhaa oli, kun äiti teki kolmea duunia. No, en sitä kauan kestänyt, vaan menin töihin ja lähin lätkii.
Kun olin lapsi, meillä oli tupa ja kamari. Kamarissa nukkuivat isän vanhemmat. Tuvan puolella me 6 lasta, äiti ja isä. Kukaan meistä ei tainnut haaveilla omasta huoneesta.
Pienenä ja ala-asteella asuttiin kahden makuuhuoneen talossa ja meitä oli kolme lasta. Mua ei ikinä häirinny se ettei mulla ollu omaa huonetta, yläasteella mulla oli oma huone mut en tiiä olisko mua haitannu vaikkei mulla omaa huonetta olis ollukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin PITÄÄ olla oma huone? Itse olen sitä mieltä, että kaikkeen tottuu. Olin 16-vuotiaanaksi asti kaksi vuotta nuoremman veljeni kanssa samassa huoneessa ja kyllä siitä selvisi. En ymmärrä mikä PAKKO muka olisi ostaa esimerkiksi isompi talo suurempien lainojen/vuokrien kanssa, että lapsilla olisi omat huoneet.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 21:22"]
Miten niin PITÄÄ olla oma huone? Itse olen sitä mieltä, että kaikkeen tottuu. Olin 16-vuotiaanaksi asti kaksi vuotta nuoremman veljeni kanssa samassa huoneessa ja kyllä siitä selvisi. En ymmärrä mikä PAKKO muka olisi ostaa esimerkiksi isompi talo suurempien lainojen/vuokrien kanssa, että lapsilla olisi omat huoneet.
[/quote]
No näinä aikoina, kun on tunnustettu sellainen fakta, että nuorillakin on likaisia ja seksuaalisia haluja, niin mielestäni heille voi sen oman tilan rajoittaa, että oikeasti pääsevät rauhassa hämmentymään kehoaan ja sen muutoksia. Itselläni oli aivan hirveää, että teki mieli kokea uusia hassuja kokemuksia, mutta en kehdannut kun täti kuorsasi vieressä. Saa myös ilmaista ajatuksiaan ilman kompromisseja, kun huoneen seinät ovat omassa käytössä.
Toki, jos ei ole luontaisesti suurta halua tutustua itseään ja sisaruksen kanssa on samat mielenkiinnon kohteet, niin eihän se huoneen jako ole sitten hankalaa. Itse tunnen monia, jotka antavat omille lapsille omat huoneet nimenomaan sen takia, mitä ovat itse joutuneet kestämään. He arvostavat sitä omaa tilaa, vaikka lapset ei sitä välttämättä tajuakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no meillä ei ruveta lasten mukaan tässä asiassa menemään, etälapsia varten en ainakaan ala isompaa hommaan. saavat nukkua samassa kaikki. saavat sit ite valita tuleeko yöksi enää teininä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 21:45"]
Kaikilla ei oikeasti ole varaa.
[/quote]
Elämä on valintoja. On varaa, kun valitsee oikein. Eikä ole laiska paska.
Joopa, sano tuo pakolaisleirin lapsille. Tai lapsisotilaille, raiskatuille, kidnapatuille, elävä silvotuille ja kiduteuille. Kaikille niille, jotka eivät tiedä ovatko huomenna elossa tai milloin saavat ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 22:03"]
Joopa, sano tuo pakolaisleirin lapsille. Tai lapsisotilaille, raiskatuille, kidnapatuille, elävä silvotuille ja kiduteuille. Kaikille niille, jotka eivät tiedä ovatko huomenna elossa tai milloin saavat ruokaa.
[/quote]
Huoh.... Suomalainen teini-ikäinen keskivertoperheessä asuva = kidnapattu, nälkiintyvä ja raiskattu pieni viaton :D
Joo! Ota heti yhteyttä YK:hon, että lisäävät lapsen oikeuksiin oman huoneen. Vessakin ois kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain yksityisyyttä kyllä pitää olla. Minäkin ahdistuin todella paljon kun teininäkin jouduin olemaan samassa huoneessa veljeni kanssa. Muutenkin tarvitsen tavallista enemmän itsekseni oloa koska olen introvertti.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 22:12"]
mikä perusoikeus tuo muka on?
[/quote]
Kuka on puhunut perusoikeuksista? Ap puhui vain oikeuksista, itse olen puhunut tarvitsemisesta. Siitä olen eri mieltä ap:n kanssa, että on pakko olla, mutta on se hyvin vahvasti suositeltavaa. Varsinkin jos on varaa pitää omaa toimistoa kotona. Toimisto muualle ja teinille oikeus käyttää huonetta omana alueenaan.
Ihan ymmärrettävää ja tyypillistä, että vanhemmat haluaa tarjota lapsilleen erityisesti niitä asioita, joita itse ovat lapsena kokeneet kaipaavansa. Ei se silti tarkoita, että niin pitäisi kaikilla olla tai että kaikki kaipaisivat samoja asioita. Ihmisten persoonallisuudet on erilaisia, joku jo mainitsi introverttiyden, samoin perhesuhteet ja muut tilat kotona on erilaisia, niitä "omia paikkoja" voi olla muitakin kuin se huone jossa nukutaan. Se on varmastikin totta, että oma huone on pieni askel kohti itsenäisyyttä ja omilleen muuttamista. Ja tietysti jos on aina asunut sisarusten kanssa, yksin omassa asunnossa oleminen nuorena aikuisena voi tuntua hyvinkin vaikealta alkuun.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 21:22"]
Miten niin PITÄÄ olla oma huone? Itse olen sitä mieltä, että kaikkeen tottuu. Olin 16-vuotiaanaksi asti kaksi vuotta nuoremman veljeni kanssa samassa huoneessa ja kyllä siitä selvisi. En ymmärrä mikä PAKKO muka olisi ostaa esimerkiksi isompi talo suurempien lainojen/vuokrien kanssa, että lapsilla olisi omat huoneet.
[/quote]
No näinä aikoina, kun on tunnustettu sellainen fakta, että nuorillakin on likaisia ja seksuaalisia haluja, niin mielestäni heille voi sen oman tilan rajoittaa, että oikeasti pääsevät rauhassa hämmentymään kehoaan ja sen muutoksia. Itselläni oli aivan hirveää, että teki mieli kokea uusia hassuja kokemuksia, mutta en kehdannut kun täti kuorsasi vieressä. Saa myös ilmaista ajatuksiaan ilman kompromisseja, kun huoneen seinät ovat omassa käytössä.
Toki, jos ei ole luontaisesti suurta halua tutustua itseään ja sisaruksen kanssa on samat mielenkiinnon kohteet, niin eihän se huoneen jako ole sitten hankalaa. Itse tunnen monia, jotka antavat omille lapsille omat huoneet nimenomaan sen takia, mitä ovat itse joutuneet kestämään. He arvostavat sitä omaa tilaa, vaikka lapset ei sitä välttämättä tajuakkaan.
[/quote]
Kyllä minäkin tutustuin seksuaalisesti itseeni aina veljeni ollessa poissa huoneesta tai sitten tein sen jossain muualla esim. vessassa. Ja harrastin itsetyydytystä kuitenkin useita kertoja viikossa. Mielenkiinnonkohteet meillä ei ole ollut aina samat, mutta silti pärjäsimme samassa huoneessa hyvin raidoista huolimatta. Lisäksi itse olen vasta 19-vuotias, että missään 60-luvulla tämä ei ole kuitenkaan tapahtunut T: nro 8
Niin noista vanhemmista piti sanoa, se että monikin vanhempi pitää erittäin tärkeänä jotakin asiaa ja syynä omakohtainen kokemus, ei tarkoita että heidän näkemyksensä olisi sinänsä oikeampi. Heidän kokemuksensa asiasta ja tunteensa siitä on tietysti oikein, muttei välttämättä johtopäätökset ja käytännön toteutus uudessa tilanteessa silti ole oikein. Ihan tyypillistä vetää joissakin asioissa ääripäästä toiseen sukupolvien välillä. Se asia voi olla mikä vain, huonejako nyt on aika pieni juttu verrattuna vaikka suhteeseen alkoholiin tms. Mutta jos ovat itse nukkuneet viiden sisaruksen kanssa samassa sängyssä ja heille on sanottu ettei lapsille mitään omia soppia voi ajatellakaan, voivat haluta omille lapsilleen ehdottomasti omat huoneet pienestä asti. Heidän lapsistaan joku voi kuitenkin haluta nukkua "ihmisen kanssa" (monenkin piene lapsen olen kuullut näin sanoneen), ja sellainen lapsi kärsii puolestaan siitä, että pitää olla yksin. Ehkä siinä seuraavassa sukupolvessa ääripäät on nähty ja sopii joku joustava keskivälin ratkaisu. Eli kannattaa suhtautua varauksella ehdottomiin mielipiteisiin ja miettiä mistä ne kumpuaa, ennen kuin ottaa ne ohjenuorikseen.
t. 20
Samaa mieltä. Itse asuin vanhempieni ja pikkusiskoni kanssa 55 neliöisessä kaksiossa. Ahdistavaa, kun ikinä ei saanut olla rauhassa. Nukuttiin siskon kanssa samassa sängyssä.