Kuinka moni 50+ ei ole ottanut hormonikorvaushoitoa?
Iltalehti kertoo tänään(kin) hormonikorvaushoidon lopettamisen riskeistä. Minä en ole koskaan edes aloittanut sitä, ja tulin pohtineeksi sitä, kuinka paljon meitä mahtaa olla.
Olen 57-vuotias, viimeisimmät kuukautiset olivat kolme kuukautta sitten, eikä minulla ole ollut mitään vaihdevuosioireita. Gynekologilla olen käynyt viimeksi varmaankin 90-luvun alkupuolella rutiinitarkastuksessa; kun ei ole ollut mitään vaivoja, ei ole ollut syytä käydä.
Ihan uteliaisuuttani kyselen, kun en tiedä tästä aihepiiristä mitään. Miten suuri prosenttiluku meistä yli viisikymppisistä ei ole ottanut hormonihoitoa lainkaan ja mistä syystä? Joillekinhan se ei edes sovi, mutta entäpä me muut?
Kommentit (110)
Oon 50. Vaihdevuodet on jo alkaneet (ehkä koska minut steriloitiin jo kolmekymppisenä). En aio ottaa hormonikorvaushoitoja, koska suvussa on hormonaalista rintasyöpää. Kuumia aaltoja on välillä. Paikallisvoiteilla kostutan alapäätä tarvittaessa. Näillä mennään.
Oon 52. En ole ottanut, en mielellään otakaan. Vasta jos oireet menevät mahdottomiksi, niin että haittaavat elämää liikaa.
Menopaussi nelikymppisenä. En saa ottaa hormonikorvausta rintasyövän takia.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ottanut. Olen 56 ja minulle on tehty kohdunpoisto (munasarjat jätetty) 7-8 vuotta sitten. En tarkkaan enää muista. Minulla on ollut hyvin lievät vaihdevuosioireet, jotka ovat jo tainneet loppua nekin. En siis tiedä olisiko niistä ollut minulle jotain hyötyä.
Ilmankin siis pärjää? Olen epätietoinen, koska lehtijutuissa on aina sellainen pohjavire, että kaikki niitä tarvitsevat, ja on vain kahta lajia: niitä, jotka ottavat, ja niitä, jotka kieltäytyvät ottamasta. En muista nähneeni mainintoja niistä, jotka eivät edes tarvitse.
Ap
En ole ottanut eikä ole tarjottukaan. Olen 56, viimeiset kuukautiset olivat kaksi vuotta sitten. En yleensäkään käy lääkärillä ellei ole pakko, ja viime vuodet elämässä ovat olleet niin uuvuttavia (alzheimer-äiti yms. stressiä) että tuskin olisin mitään vaihdevuosioireita huomannutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ottanut. Olen 56 ja minulle on tehty kohdunpoisto (munasarjat jätetty) 7-8 vuotta sitten. En tarkkaan enää muista. Minulla on ollut hyvin lievät vaihdevuosioireet, jotka ovat jo tainneet loppua nekin. En siis tiedä olisiko niistä ollut minulle jotain hyötyä.
Ilmankin siis pärjää? Olen epätietoinen, koska lehtijutuissa on aina sellainen pohjavire, että kaikki niitä tarvitsevat, ja on vain kahta lajia: niitä, jotka ottavat, ja niitä, jotka kieltäytyvät ottamasta. En muista nähneeni mainintoja niistä, jotka eivät edes tarvitse.
Ap
En osaa sanoa, minä kysyin silloin kohdunpoiston aikoihin, että mitähän minulle mahtaa tapahtua vaihdevuosiasiassa. Lääkäri sanoi, ettei sitä voi tietää ennakolta, mutta jos tulee oireita, joitten kanssa en halua elää, niin katsotaan sitten. Ei ole ollut mitään muuta kuin niitä kevyitä lämmönlehahduksia. Tosiasiassa en tiedä varmaksi olenko ollut esim mielialoiltani vaihteleva, en omasta mielestäni, mutta muilla voi olla toinen mielipide. Kukaan ei ole kyllä valittanut.
Olen jo 54 ja en ole ottanut. En ole edes selvittänyt, miksi niitä otetaan ja mihin tarvitaan. Minulla vaihdevuodet olivat jo ainakin viisi vuotta sitten. Sain kuumia aaltoja. Ne menivät ohi, eikä muuta ole ilmaantunut.
Eihän siinä ole mitään järkeä, että kaikki tai suurin osa muka tarvitsisivat. Jos ne korvaavat hormonit olisivat välttämätömiä, niin olisihan luonto ne hoitanut meille! Hormonimuutos nyt vaan kuuluu ikääntymiseen. Tietysti ymmärrän, että on hieno juttu, että lääketieteeltä saa apua ihan sietämättömiin oireisiin ja poikkeuksellisiin tapauksiin. Mutta että se olisi joku pakko kaikille, ei.
Olen 58-vuotias ja menopaussi on omalta kohdaltani jo ohi. Vaihdevuosioireet alkoivat joskus päälle viisikymppisenä, mutta ne oli sen verran lievät, että pärjäsin ilman hormoneja. Kuumia aaltoja oli, ne oli tympeitä, mutta en valunut norona hikeä kuten jotkut ystäväni. Minulta poistettiin kohtu alle nelikymppisenä eikä se tainnut vaikuttaa millään tavalla vaihdevuosien alkamiseen.
Tuttavapiirissäni on useita, jotka ovat hevisti lääkinneet myös vaihdevuosia. Mutta heillä on kaikkeen muuhunkin ollut koko aikuiselämänsä se asenne, että kaikkeen kokeillaan lääkkeet, lääkärit, hoidot ja rohdot. Koko ajan on joku hoito menossa, aina on jollekin lääkärille aika varattuna ja juuri heillä kaikesta tulee ne vaikeimmat oireet ja vaivat ja niihin pitää saada paljon lääkettä, jos ei ekalta lääkäriltä niin tokalta.
Minä olen jo 64-vuotias enkä koskaan käyttänyt hormonikorvaushoitoja. Yksinkertaisesti siksi, etten tarvinnut niitä mihinkään. Vaihdevuosioireeni olivat noin kolme kuumaa aaltoa, siinä kaikki.
Mitä ilmeisimmin pääsin siis helpommalla kuin useimmat muut. Jos olisin kärsinyt vaikeista oireista, olisin saattanut ehkä harkita hoitoja.
Olen 55, vaihdevuodet alkoi 5 v sitten. En syö mitään hormoneja, ei ole oikein käynyt mielessäkään eikä ole ehdotettu eikäpä ole terveystarkastuksessa edes kyselty onko vaihdevuodet. Unen laatu on heikentynyt, on usein kuuma öisin ja silmät kuivuvat, olen ajatellut että sellaista vanheneminen on
Vierailija kirjoitti:
En ole ottanut eikä ole tarjottukaan. Olen 56, viimeiset kuukautiset olivat kaksi vuotta sitten. En yleensäkään käy lääkärillä ellei ole pakko, ja viime vuodet elämässä ovat olleet niin uuvuttavia (alzheimer-äiti yms. stressiä) että tuskin olisin mitään vaihdevuosioireita huomannutkaan.
Olen pahoillani äitisi vuoksi. Mutta kyllä olisit huomannut, jos olisi ollut pahat oireet. Vai luuletko, että hormonikorvaushoitoa käyttävillä tai vaikka vaikka vaihdevuosioireiden takia unettomilla tai masentuneilla ei ole kellään sairaita vanhempia tai mitään stressiä elämässä?
Olen 58, vaihdevuodet alkoi 55-vuotiaana. En ole tarvinnut korvaushoitoa, kuumien aaltojen kanssa pärjään, hikeä ei pukkaa. Isoin haitta limakalvojen kuivuus, johon löytyy apteekista helpotusta ilman reseptiä.
Onko näihin jotain luontaistuotteita tai käsikauppavalmisteita jotka auttaa oireisiin?
Vierailija kirjoitti:
Menopaussi nelikymppisenä. En saa ottaa hormonikorvausta rintasyövän takia.
Sama, mutta menopaussi viisikymppisenä rs-hoitojen kylkiäisenä. Tamofen-antiestrogeenia ja väliin voimakastakin hikoilua nyt seitsemäs vuosi menossa.
Vierailija kirjoitti:
Onko näihin jotain luontaistuotteita tai käsikauppavalmisteita jotka auttaa oireisiin?
Varpu Tavin ja Anja Tuovisen kirjasta Hormoniharmoniaa joogan ja ruokavalion keinoin löytyy luonnonmukaisia keinoja.
Jooga ja kasvisruokavalio ovat auttaneet monia.
Täällä yksi joka ei ole tarvinnut hormonikorvaushoitoa. Ei ole ollut mitään vaihdevuosioireita. Kuukautiset tulivat harvemmin ja harvemmin ja sitten loppuivat. Siinä kaikki. Meitäkin on. Yksi työkaveri jolla oli pahat v.v.oireet ei voinut uskoa tätä ja sanoi että odota vaan, oireilu voi kestää 10-15 vuotta ja kyllä sinäkin vielä joudut kärsimään. Nyt mulla on ikää 64v enkä ole joutunut potemaan mitään oireita. Jäi sellainen maku suuhun että työkaveri oli lähes suuttunut siitä ajatuksesta että kaikki eivät joudu kärsimään samoin kun hän.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jo 64-vuotias enkä koskaan käyttänyt hormonikorvaushoitoja. Yksinkertaisesti siksi, etten tarvinnut niitä mihinkään. Vaihdevuosioireeni olivat noin kolme kuumaa aaltoa, siinä kaikki.
Mitä ilmeisimmin pääsin siis helpommalla kuin useimmat muut. Jos olisin kärsinyt vaikeista oireista, olisin saattanut ehkä harkita hoitoja.
Mulla sama juttu, muutama kunnon lämpöpiikki, ja tuntui että naama helottaa tulipunaisena. Olin mm. asuntonäytössä just, puhaltelin välillä, ja välittäjä kysyi "jännittääkö sua noin paljon"? Niinku mikä, asunnon osto? ;D Kerroin, kun mukavanoloinen nainen oli, niin kysyi etkö käytä korvaushoitoa.
Seurasin aikoinani äitini tilannetta, ja huomasin, että pari kertaa kirota päräytti ja se siitä. Tiesin odotella helppoa ajanjaksoa.
Minä en ole ottanut. Olen 56 ja minulle on tehty kohdunpoisto (munasarjat jätetty) 7-8 vuotta sitten. En tarkkaan enää muista. Minulla on ollut hyvin lievät vaihdevuosioireet, jotka ovat jo tainneet loppua nekin. En siis tiedä olisiko niistä ollut minulle jotain hyötyä.