Kuinka moni 50+ ei ole ottanut hormonikorvaushoitoa?
Iltalehti kertoo tänään(kin) hormonikorvaushoidon lopettamisen riskeistä. Minä en ole koskaan edes aloittanut sitä, ja tulin pohtineeksi sitä, kuinka paljon meitä mahtaa olla.
Olen 57-vuotias, viimeisimmät kuukautiset olivat kolme kuukautta sitten, eikä minulla ole ollut mitään vaihdevuosioireita. Gynekologilla olen käynyt viimeksi varmaankin 90-luvun alkupuolella rutiinitarkastuksessa; kun ei ole ollut mitään vaivoja, ei ole ollut syytä käydä.
Ihan uteliaisuuttani kyselen, kun en tiedä tästä aihepiiristä mitään. Miten suuri prosenttiluku meistä yli viisikymppisistä ei ole ottanut hormonihoitoa lainkaan ja mistä syystä? Joillekinhan se ei edes sovi, mutta entäpä me muut?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää alkoholi, sokeri, kahvi, vehnä ja kaikki muut huonot hiilarit pois, niin olonne parantuu siitä, koska nuo vain huonontaa oloanne. Uskokaa, sitä kannattaa kokeilla.
Minä pidän alkoholista, kahvista, vehnästä, huonoista hiilareista ja joskus jopa sokerista, mutta en pidä esimerkiksi liikunnasta. Silti minulla on niin ongelmaton kuukautishistoria kuin voi olla ja on edelleen 56-vuotiaana. Minulla on kaunis iho, kiiltävät (harmaat) hiukset eikä mitään lääkitystä. Miten tämä selittyy?
No et tarvitse varmaankaan myös mitään hormonihoitoa? Eikö tässä ollut kyse, että miten mahdollisesti voi välttyä hormonihoidoilta?
Olen kahden vaiheilla, koska nukkuminen on mennyt niin huonoksi ja hormonikorvaushoito kuulemma auttaisi vaihdevuosien uniongelmiin.
En käytä. 50v ja menkat edelleen. Jos tulee elämää haittaavia oireita ni otan käyttöön. Lievistä en, mutta tuskin kukaan muukaan. Mutta en ala myöskään marttyyrinä kärsimään, siksi että se on luonnollista.
Onko tää nykyisin ihan mummopalsta kun karmea määrä vanhoja naisia vastailemassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ottanut. Olen 56 ja minulle on tehty kohdunpoisto (munasarjat jätetty) 7-8 vuotta sitten. En tarkkaan enää muista. Minulla on ollut hyvin lievät vaihdevuosioireet, jotka ovat jo tainneet loppua nekin. En siis tiedä olisiko niistä ollut minulle jotain hyötyä.
Ilmankin siis pärjää? Olen epätietoinen, koska lehtijutuissa on aina sellainen pohjavire, että kaikki niitä tarvitsevat, ja on vain kahta lajia: niitä, jotka ottavat, ja niitä, jotka kieltäytyvät ottamasta. En muista nähneeni mainintoja niistä, jotka eivät edes tarvitse.
Ap
Kohtu poistettu 39-vuotiaana. Ei mitään tietoa missä vaiheessa vaihdevuodet olivat.
Ei kuumia aaltoja tms. Olen nyt 62vuotias.
En siis ole tarvinnut. En usko olevani poikkeus, vaan vaihdevuosiongelmista kärsivät puhuvat niistä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Onko tää nykyisin ihan mummopalsta kun karmea määrä vanhoja naisia vastailemassa!
Miksi ei olisi? Vauvapalstan äidit myös vanhenee ja miksi pitäisi jättää palsta vanhenemisen takia? Vai onko tänne nykyään joku ikäraja?
En tarvinnut,ei ollut mitään oireita.
Auttaakohan korvaushoito siihen, että mustat karvat kasvoissa vähenisi? Muita oireita ei ole ainakaan vielä, vaikka menkat ovat jo loppuneet kokonaan.
Olen 51v enkä ole aloittanut. Mutta olen miettinyt, että ehkä pitäisi, kun alkaa paikat kuivua.
Minua on hieman pelottanut, että hormonikorvaushoidon myötä alkaisivat himot hyrräämään. En ollenkaan kaipaisi sellasta, olen jo tottunut olemaan ilman seksiä (jo monta vuotta). Ja ihan naimisissa olen, mutta mieheltä ei seksi onnistu ja tuntuisi kauhealta jos minulla alkaisi kauheasti tehdä mieli.
En minä ainakaan ole ottanut.
M50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ottanut mitään. Olen nyt 56-vuotias, menopaussissa reilut kaksi vuotta. Kauheasti ongelmia ei ole ollut hikoilun lisäksi, eikä sekään ylitsepääsemätön juttu ole ollut. Suhteellisen kevyesti olen ainakin toistaiseksi päässyt tästä elämänvaihdoksesta, jota itse asiassa odotinkin jo kovasti. Viimeiset kymmenen vuotta kuukautisten kanssa olivat jatkuvaa taistelua - voi sitä veren määrää, se oli ihan tolkutonta.
Kymmenen vuotta??? Kamalaa! Minäkin ehdin jo hikeentyä, kun n. kolme vuotta meni kuin ois sika tapettu, mutta välillä oli sentään 2-3kk:n tauko, kunnes taas se useamman viikon roiske alkoi.
Joo, mulla oli tosi kamalaa. Viimeisen kolmen vuoden aikana mullakin oli kerran melkein neljän kuukauden tauko ja luulin jo koko touhun loppuneen, mutta tulivat vielä rytinällä takaisin ja sitten olikin kahden-kolmen viikon välein sellaiset verimarkkinat että alta pois. Olin ihan näännyksissä, kunnes 2019 syyskuun eka viikon jälkeen eivät enää tulleetkaan. Eläminen helpottui kertalaakista, kun pystyi suunnittelemaan tulevaisuutta pitemmälle kuin kahden viikon päähän. Halusin nimittäin aina olla kotona tutussa ympäristössä ja vessa bidesuihkuineen vieressä, kun se verileikki alkoi.
Ihmeen pitkän ajan kesti, en ole kyllä noin hurjasta touhusta ennen kuullut. On tämä niin yksilöllistä, onneksi on todellakin ohi, ikuisesti!! Ja eipä siinä todellakaan mihinkään kotoaan poistunut, kuin pakkotilanteissa, useampi paksu tena housuissa ja silti valui solkenaan.
Tiedän tunteen.
Ja minulla ne todella kestivät, siis vuosilukuinakin. Alkoivat kun olin kymmenen ja puoli vuotta vanha ja loppuivat 43 vuotta ja kaksi kuukautta myöhemmin. Oli se varsinainen elinkautinen, mutta viimeinkin se on kärsitty.
Se lainaamasi.
Jo on ollut kestämistä sinulla! Tuo on todellakin hankaloittanut elämääsi merkittävästi. Ja ymmärrän, mulla alkoivat myös kymmenen vanhana. Tuntui että kaikilla muilla paljon myöhemmin. Ihan täys lapsi olin vielä, hyvä jos nuket jääneet pois. Luonto ei ole reilu! Nyt vedän kalkkia, osteoporoosia en enää tähän halua.
Ei ole ihme että täällä ollaan nykyisin niin ilkeitä kaikille, kun täällä hilluu kaikki kiukkuiset ja katkerat vaihdevuosimummot kehumassa miten "ei tunnu menopaussi missään". Kysykääpä puolisoiltanne (jos teillä sellaisia enää edes on, yleensä miehet älyää vaihtaa viisikymppisen nuorempaan hyvissä ajoin) ja työkavereiltanne, joille kiukuttelette jatkuvasti, niin saatte varmasti vastauksen että kannattaisi ottaa se lääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Onko tää nykyisin ihan mummopalsta kun karmea määrä vanhoja naisia vastailemassa!
On, jos tiulet vaihdevuosista tehtyyn ketjuun. Onhan täällä pissiksille ja muillekin omat juttunsa, käy niissä!
Ja et ole ikinuori sinäkään, kannattaa kokemuksiamme lukaista, jos nainen satut olemaan.
Mummoja kauhisteleville jennajasmiinoille vois sanoo, et me on palstailtu täällä kun ite et oo ollu vielä olemassakaan joten annapa meidän kuule olla ihan rauhassa ja painu muualle jos ei kiinnosta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää alkoholi, sokeri, kahvi, vehnä ja kaikki muut huonot hiilarit pois, niin olonne parantuu siitä, koska nuo vain huonontaa oloanne. Uskokaa, sitä kannattaa kokeilla.
Minä pidän alkoholista, kahvista, vehnästä, huonoista hiilareista ja joskus jopa sokerista, mutta en pidä esimerkiksi liikunnasta. Silti minulla on niin ongelmaton kuukautishistoria kuin voi olla ja on edelleen 56-vuotiaana. Minulla on kaunis iho, kiiltävät (harmaat) hiukset eikä mitään lääkitystä. Miten tämä selittyy?
No ei mullakaan mitään ongelmia ollut ennen kuin alkoi vaihdevuodet ja sitten piti laittaa uusiksi elämäntavat oireiden helpottamiseksi. Sinulla ei ilmeisti ole edes vielä vaihdevuosia, jos kuukautishistoria on ongelmaton?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihme että täällä ollaan nykyisin niin ilkeitä kaikille, kun täällä hilluu kaikki kiukkuiset ja katkerat vaihdevuosimummot kehumassa miten "ei tunnu menopaussi missään". Kysykääpä puolisoiltanne (jos teillä sellaisia enää edes on, yleensä miehet älyää vaihtaa viisikymppisen nuorempaan hyvissä ajoin) ja työkavereiltanne, joille kiukuttelette jatkuvasti, niin saatte varmasti vastauksen että kannattaisi ottaa se lääkitys.
No johan löysi joku moukka tiensä tännekin! Mulla sama mies kohta 40 vuotta, ja onnellinen elämä. Parikymppisten naisten perässä juoksevilla papoilla ei mitään teekään. Saavat mennäkin. Sairasta kopeloida itseään vuosikymmeniä nuorempia. Kovat luulot itsestä täytyy olla. Ja mikä näky!
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ottanut mitään. Olen nyt 56-vuotias, menopaussissa reilut kaksi vuotta. Kauheasti ongelmia ei ole ollut hikoilun lisäksi, eikä sekään ylitsepääsemätön juttu ole ollut. Suhteellisen kevyesti olen ainakin toistaiseksi päässyt tästä elämänvaihdoksesta, jota itse asiassa odotinkin jo kovasti. Viimeiset kymmenen vuotta kuukautisten kanssa olivat jatkuvaa taistelua - voi sitä veren määrää, se oli ihan tolkutonta.
Minä kun lopulta menin niiden järkyttävien vuotojen vuoksi lääkäriin, löytyi myoomia täynnä oleva kohtu, joka oli melkein napaan asti (normaalisti pitäisi olla päärynän kokoinen). Sitten verikokeet näytti, että hemoglobiini on 73 ja ferritiini 5. Sain ensi hätään pari pussia verta, siitä viikko eteenpäin pari pussia rautaa. Ja muutama kuukausi siitä eteenpäin leikattiin kohtu pois.
Siihen verenvuotoon oli jotenkin tottunut, nettihän on täynnä kauhutarinoita. Mutta kun luin sitten jostain, että runsas vuoto on 80ml tai enemmän ja laskin, että minähän vuodan sen verran alle päivässä. Ja kun laskin vuotomäärää ja kuukautisten kestoa ja ne kuukautisetkin tuli tiheämmin, niin tajusin että tämähän vastaa samaa kuin kävisin verenluovutuksessa joka kuukausi!
Ei ihme, että välillä oli heikotusta ja väsymystä ja portaiden kiipeäminen tuntui hengästyttävältä o_O Mutta niin vaan ihminen sopeutuu näihin hitaasti tapahtuviin muutoksiin, että olin tosi yllättynyt miten alhaalla hemoglobiini oli ja rautavarastot melkein tyhjät.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihme että täällä ollaan nykyisin niin ilkeitä kaikille, kun täällä hilluu kaikki kiukkuiset ja katkerat vaihdevuosimummot kehumassa miten "ei tunnu menopaussi missään". Kysykääpä puolisoiltanne (jos teillä sellaisia enää edes on, yleensä miehet älyää vaihtaa viisikymppisen nuorempaan hyvissä ajoin) ja työkavereiltanne, joille kiukuttelette jatkuvasti, niin saatte varmasti vastauksen että kannattaisi ottaa se lääkitys.
Milläs nuo sinun oireet saataisiin pois?
Vierailija kirjoitti:
Mummoja kauhisteleville jennajasmiinoille vois sanoo, et me on palstailtu täällä kun ite et oo ollu vielä olemassakaan joten annapa meidän kuule olla ihan rauhassa ja painu muualle jos ei kiinnosta....
sairasta pyöriä täällä vuosikymmeniä mummoksi asti, huhhuh!
Ikää on 50 v. ja kuukautiset loppuivat kaksi vuotta sitten. En ole tarvinnut hormonihoitoa, sillä ei ole ollut vaihdevuosioireita, lukuun ottamatta joitakin hyvin lieviä lämmön tulvahduksia puolitoista vuotta sitten. Ne olivat niin lieviä, että niitä on vaikea kutsua edes kuumiksi aalloiksi. Mitään mielialanvaihtelua tms. ei ole myöskään ollut.
Voisi kuvitella, että tämä olisi perinnöllistä, mutta ainakin minulla ja siskollani tilanne on ollut ihan päinvastainen ja hän on kärsinyt vaihdevuosioireista minunkin edestäni.