Kuinka moni 50+ ei ole ottanut hormonikorvaushoitoa?
Iltalehti kertoo tänään(kin) hormonikorvaushoidon lopettamisen riskeistä. Minä en ole koskaan edes aloittanut sitä, ja tulin pohtineeksi sitä, kuinka paljon meitä mahtaa olla.
Olen 57-vuotias, viimeisimmät kuukautiset olivat kolme kuukautta sitten, eikä minulla ole ollut mitään vaihdevuosioireita. Gynekologilla olen käynyt viimeksi varmaankin 90-luvun alkupuolella rutiinitarkastuksessa; kun ei ole ollut mitään vaivoja, ei ole ollut syytä käydä.
Ihan uteliaisuuttani kyselen, kun en tiedä tästä aihepiiristä mitään. Miten suuri prosenttiluku meistä yli viisikymppisistä ei ole ottanut hormonihoitoa lainkaan ja mistä syystä? Joillekinhan se ei edes sovi, mutta entäpä me muut?
Kommentit (110)
Olen 57, menopaussi 48 v, en ole koskaan ottanut mitään hormonikorvaushoitoja. Vaihdevuodet oli hyvin helpot: muutaman vuoden ennen menopaussia vuodot tuli vähän miten sattuu, välii 21-180 päivää, ja välillä isoja vuotoja. Ei kuumia aaltoja, ei mielialamuutoksia, ei mitään vaivoja. Sitten kun menkat loppui ei mitään vaivoja. Edes kuivuutta ei ole koskaan ollut - tosin en ole ollut yli 20 v seksuaalisesti aktiivinen joten en tiedä miten seksissä olisi, mutta siis ei vaivaa ainakaan seksittömässä arjessa mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ottanut eikä ole tarjottukaan. Olen 56, viimeiset kuukautiset olivat kaksi vuotta sitten. En yleensäkään käy lääkärillä ellei ole pakko, ja viime vuodet elämässä ovat olleet niin uuvuttavia (alzheimer-äiti yms. stressiä) että tuskin olisin mitään vaihdevuosioireita huomannutkaan.
Olen pahoillani äitisi vuoksi. Mutta kyllä olisit huomannut, jos olisi ollut pahat oireet. Vai luuletko, että hormonikorvaushoitoa käyttävillä tai vaikka vaikka vaihdevuosioireiden takia unettomilla tai masentuneilla ei ole kellään sairaita vanhempia tai mitään stressiä elämässä?
Anteeksi, muotoilin varmaan epäselvästi. Minulla on kyllä ollut unettomuutta ja uupumusta, mutta olen pitänyt niitä äitini sairauden aiheuttamasta stressistä johtuvina, en vaihdevuosioireina. Kuumia aaltoja tai limakalvojen kuivuutta ei ole ollut. Oudoin oire, josta en tiedä liittyykö se vaihdevuosiin, oli että muutuin yhtäkkiä jäykäksi kuin vanha mummo - en enää esim. päässyt "slaavikyykkyyn" ja jos olin vähän aikaa makuulla, ylös nouseminen sattui joka paikkaan. Tai tarkemmin ottaen ei niinkään sattunut niveliin tai lihaksiin, vaan enemmänkin jänteisiin, esim. polven yläpuolella missä lihas kiinnittyy luuhun. Mutta tästä en tosiaan tiedä, oliko se vaihdevuosioire, ja se on tässä vähitellen kahden vuoden ajalla helpottanut.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ottanut. Olen 56 ja minulle on tehty kohdunpoisto (munasarjat jätetty) 7-8 vuotta sitten. En tarkkaan enää muista. Minulla on ollut hyvin lievät vaihdevuosioireet, jotka ovat jo tainneet loppua nekin. En siis tiedä olisiko niistä ollut minulle jotain hyötyä.
Olen 52 vuotias. Käyn vuosittain gynellä. Ei ole tarjottu hormoonihoitoa. Käytän hormoonikierukkaa vielä, koska kk kierto normaali.
Vierailija kirjoitti:
Täytin just 51v ja kuukautiset on (valitettavasti) vielä ihan kellontarkat. Vois kyllä loppua jo...
Sama täällä. Kohta 53v
olen käyttänyt n.5 vuotta hormoonilaastaria(hormoonikierukka edelleen paikalla).unet huononi ja hikoilutti yöllä.Päivisin kuumia-aaltoja.eka laastarista vajaa viikko niin kaikki oireet katos ja iho sileni.Näillä oon menny ja varsin tyytyväinen olen.Muistan, kun laastari alkoi vaikuttaan niin olo oli kuin "oisin saanut itseni takaisin".,Limakalvojen kuivumisia ei ole ja seksi on kivaa.ikää 55 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Käytättekö kaikki limakalvojen kuivuuteen apteekin tuotteita? Pärjääkö joku ilman? Olen itse 50v.ja kuukautiset ollut kolme kuukautta poissa. Varmaan tulevat vielä, mutta alakerta on kyllä ollut tosi kuiva vuoden ajan ainakin.
Mä taas tarttisin jotain kuivattavaa, siis oikeesti. Mummi 62v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ottanut mitään. Olen nyt 56-vuotias, menopaussissa reilut kaksi vuotta. Kauheasti ongelmia ei ole ollut hikoilun lisäksi, eikä sekään ylitsepääsemätön juttu ole ollut. Suhteellisen kevyesti olen ainakin toistaiseksi päässyt tästä elämänvaihdoksesta, jota itse asiassa odotinkin jo kovasti. Viimeiset kymmenen vuotta kuukautisten kanssa olivat jatkuvaa taistelua - voi sitä veren määrää, se oli ihan tolkutonta.
Kymmenen vuotta??? Kamalaa! Minäkin ehdin jo hikeentyä, kun n. kolme vuotta meni kuin ois sika tapettu, mutta välillä oli sentään 2-3kk:n tauko, kunnes taas se useamman viikon roiske alkoi.
Joo, mulla oli tosi kamalaa. Viimeisen kolmen vuoden aikana mullakin oli kerran melkein neljän kuukauden tauko ja luulin jo koko touhun loppuneen, mutta tulivat vielä rytinällä takaisin ja sitten olikin kahden-kolmen viikon välein sellaiset verimarkkinat että alta pois. Olin ihan näännyksissä, kunnes 2019 syyskuun eka viikon jälkeen eivät enää tulleetkaan. Eläminen helpottui kertalaakista, kun pystyi suunnittelemaan tulevaisuutta pitemmälle kuin kahden viikon päähän. Halusin nimittäin aina olla kotona tutussa ympäristössä ja vessa bidesuihkuineen vieressä, kun se verileikki alkoi.
Ihmeen pitkän ajan kesti, en ole kyllä noin hurjasta touhusta ennen kuullut. On tämä niin yksilöllistä, onneksi on todellakin ohi, ikuisesti!! Ja eipä siinä todellakaan mihinkään kotoaan poistunut, kuin pakkotilanteissa, useampi paksu tena housuissa ja silti valui solkenaan.
En ole ottanut. Ikäni on 57 v. ja kuukautiset loppuivat, kun olin 51.
Ei muita vaivoja, kuin limakalvojen kuivuus, johon estrogeenivagitorio kerran viikossa.
Olen kohta 54 ja kuukautiset loppuivat pari vuotta sitten. Mitään muuta oiretta ei ole. Tosin liikun päivittäin isoilla sykkeillä hikoilen, se ehkä auttaa hieman. Lisäksi aloitin salvian syömisen samoihin aikoihin kuukautisten loppumisen kanssa. Jos pääsen oikeasti näin helpolla, saa ristiä kätensä kyynerpäitä myöden.
Ei ole ollut tarvetta.
Vv alkoi 48v:nä ja kesti 5v. Ei mua kuumat aallot häirinneet, päinvastoin vilukissa tarkeni lopultakin ilman paksuja vaatteita:)
Mieliala parani 0>100 kun menkat ja pms loppui. Limakalvot pelaa edelleenkin.
Unettomuuskaan ei muuttunut, olen kärsinyt siitä 38v
t 61v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytättekö kaikki limakalvojen kuivuuteen apteekin tuotteita? Pärjääkö joku ilman? Olen itse 50v.ja kuukautiset ollut kolme kuukautta poissa. Varmaan tulevat vielä, mutta alakerta on kyllä ollut tosi kuiva vuoden ajan ainakin.
Mä taas tarttisin jotain kuivattavaa, siis oikeesti. Mummi 62v
Sama juttu. Kiihdyn nollasta sataan edelleenkin jo pelkän ajatuksen voimasta, ja kauan sitten, kun seksiä vielä oli saatavilla, sain joskus jopa moitteita asiasta. :(
Ap
Vaihdevuodet reilu 30veenä rintasyöpähoitojen vuoksi, enkä koskaan saa käyttää mitään hormonikorvaushoitoja oireisiin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teitä pelota osteoporoosi? 79 vuotiaaksi elänyt äitini kärsi osteoporoosista. Hän katkoi luitaan, nikamia luhistui ja kulki etukumarassa, oli vaikeuksia kävellä ja kivut vaivasivat.
Terveisin, 70 vuotiaana edelleen hormonikorvaushoitoa pienillä annoksilla saava
Liikunta, d-vita ja kalkki. Multa on testattu jo osteoporoosi, koska menkkoja ei ole ollut vuosiin, mutta mitään hormonikorvausta en saa käyttää. Ei ollut mitään merkkejä, lääkäri sanoi, että jatkamalla urheilua samaan malliin, ei pitäisi tullakkaan, vaikka en mitään maitotuotteita käytä.
En voi ottaa, sairastin rintasyövän 3 vuotta sitten. Nyt lääkityksellä ( noin 5 vuotta) joka lopetti kaiken homoonituotantoni. Paljon oireita; hikoilua, ahdistusta, unettomuutta, nivelkipuja. Ei kuukautisia. Saa nähdä kuinka käy kun lääkehoito loppuu. Olen 53-vuotias.
En tunne ketään, joka olisi minun tietääkseni ottanut hormonikorvaushoitoa. Itselläni ikää 60+. Vain vuotohäiriöihin oli joku lääkekuuri, ehkä pari viikkoa. Lasketaanko hormonikierukka? Sellaisia on muutama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ottanut mitään. Olen nyt 56-vuotias, menopaussissa reilut kaksi vuotta. Kauheasti ongelmia ei ole ollut hikoilun lisäksi, eikä sekään ylitsepääsemätön juttu ole ollut. Suhteellisen kevyesti olen ainakin toistaiseksi päässyt tästä elämänvaihdoksesta, jota itse asiassa odotinkin jo kovasti. Viimeiset kymmenen vuotta kuukautisten kanssa olivat jatkuvaa taistelua - voi sitä veren määrää, se oli ihan tolkutonta.
Kymmenen vuotta??? Kamalaa! Minäkin ehdin jo hikeentyä, kun n. kolme vuotta meni kuin ois sika tapettu, mutta välillä oli sentään 2-3kk:n tauko, kunnes taas se useamman viikon roiske alkoi.
Joo, mulla oli tosi kamalaa. Viimeisen kolmen vuoden aikana mullakin oli kerran melkein neljän kuukauden tauko ja luulin jo koko touhun loppuneen, mutta tulivat vielä rytinällä takaisin ja sitten olikin kahden-kolmen viikon välein sellaiset verimarkkinat että alta pois. Olin ihan näännyksissä, kunnes 2019 syyskuun eka viikon jälkeen eivät enää tulleetkaan. Eläminen helpottui kertalaakista, kun pystyi suunnittelemaan tulevaisuutta pitemmälle kuin kahden viikon päähän. Halusin nimittäin aina olla kotona tutussa ympäristössä ja vessa bidesuihkuineen vieressä, kun se verileikki alkoi.
Ihmeen pitkän ajan kesti, en ole kyllä noin hurjasta touhusta ennen kuullut. On tämä niin yksilöllistä, onneksi on todellakin ohi, ikuisesti!! Ja eipä siinä todellakaan mihinkään kotoaan poistunut, kuin pakkotilanteissa, useampi paksu tena housuissa ja silti valui solkenaan.
Tiedän tunteen.
Ja minulla ne todella kestivät, siis vuosilukuinakin. Alkoivat kun olin kymmenen ja puoli vuotta vanha ja loppuivat 43 vuotta ja kaksi kuukautta myöhemmin. Oli se varsinainen elinkautinen, mutta viimeinkin se on kärsitty.
Se lainaamasi.
Oletteko kokeilleet miten oikeasti kahvi, alkoholi ja sokeri voi vaikuttaa teidän oloonne? Vai ajatteletteko ettei niillä voi olla mitää tekemistä hormonien kanssa edes kokeilematta?
Jättäkää alkoholi, sokeri, kahvi, vehnä ja kaikki muut huonot hiilarit pois, niin olonne parantuu siitä, koska nuo vain huonontaa oloanne. Uskokaa, sitä kannattaa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää alkoholi, sokeri, kahvi, vehnä ja kaikki muut huonot hiilarit pois, niin olonne parantuu siitä, koska nuo vain huonontaa oloanne. Uskokaa, sitä kannattaa kokeilla.
Minä pidän alkoholista, kahvista, vehnästä, huonoista hiilareista ja joskus jopa sokerista, mutta en pidä esimerkiksi liikunnasta. Silti minulla on niin ongelmaton kuukautishistoria kuin voi olla ja on edelleen 56-vuotiaana. Minulla on kaunis iho, kiiltävät (harmaat) hiukset eikä mitään lääkitystä. Miten tämä selittyy?
Minä sinun tavoin myöhään ovuloiva, kuukautiset loppuivat reipas vuosi sitten (nyt 59 v). En ole käyttänyt minkäänlaista hormonikorvaushoitoa, en tarvitse kostutukseenkaan voiteita. Kun kuukautiset alkoivat hävitä (taukoja) oli varmaan ne suurimmat hormonimuutokset, silloin hikoilin päivälläkin. Mutta tuo vaihe lyhyt, pari kuukautta. Nyt pärjään ihan hyvin ilman apuja. Yöllä hiottaa ja nukuttaa kehnommin jos on syönyt illalla liian raskaasti, joskus päässä läikähtää ärtymys ilman selkeää syytä jne. Kun tietää mistä kyse osaa ottaa rauhallisesti. Minulla lääkkeettömyys ei ole itseisarvo, oireet vain olleet sen verran lieviä etten ole viitsinyt niihin korvaushoitoa hakea. Kun nyt jo selkeästi mummopuolella hormonituotannoltani tuskin enää tarvetta korvaushoidoille tuleekaan. Eli meitäkin on, ja olettaisin, että varsin paljonkin.