Miksi niin monessa lapsiperheessä eletään tylsää arkea?

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:23"][quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:20"] Plus, eihän tämä vie loppuelämää, pienen osan vain. Lasten ikävuodet 1-3 omistin kotona olemiselle, 3-7 päiväkotielämää eli ylläkuvattua ja tulevaisuus koululaisten vanhempana onkin sitten taas oma lukunsa. Lapset kasvaa ja elämä muuttuu ja sopeutuu. Sitten se onkin ohi.  [/quote] Kyllä seitsemän vuotta on minusta tosi iso osa elämästä, ei pieni! -ap [/quote] Minun 4v poika haluaa olla jo kokonaisia viikonloppuja mummolassa tai serkkujen luona, mua ihan itkettää että noin nuorena jo pärjätään ilman isää ja äitiä. Poika on jo alkanut sanomaan "äiti hyi, älä pussaa." Että se 7v ei tunnu lasten kanssa missään, mulla oli vasta vauva ja nyt se onkin jo 4v eikä halua pussata äitiä...

[/quote]

Hui, kamala ajatus, että seitsemän vuotta elämästä viuhahtaa ohi ihan tuosta vain. :D -ap

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:08"]

Sori, jos tämä on naiivi ja tyhmä kysymys, mutta mitä ne lapsiperheen ylimääräiset askareet ihan käytännössä ovat? -ap

[/quote]

No, pienten lasten kanssa on paljon ihan perushoitamista. Kun tullaan päiväkodista kotiin, pitää auttaa ulkovaatteiden riisumisessa, laittaa päivällinen siinä samassa kun lapset pyörivät jaloissa, sitten syödään ja tiskataan. Vaihdetaan vaippaa ja harjoitellaan wc:ssä käymistä ja autetaan niissä. Ja puuhataan jotain lasten kanssa, pienet lapset osaavat kyllä yleensä ottaa aikaa itselleen, ne eivät juuri yksinään viihdy paitsi ehkä jonkin aikaa tv:n ääressä. Uhmaikäisten kiukunpuuskiinkin menee aikaa. Sitten alkaa iltatoimet ja pieniä lapsia on jelpittävä vähän kaikessa hammaspesuista ja pukemisesta lähtien ja iltasatu tietysti luetaan. Monia lapsia on myös nukuteltava yöunille, vaikka jotkut muuta väittävätkin. Pyykkiäkin pitää joskus pestä ja käydä kaupassa ja järjestellä kotia (jonka lapset ovat tehokkaasti illan aikana sotkeneet :)) ja hoitaa omia asioita. Kaikki pikkulapset eivät ole kypsiä nukkumaan jo klo 20, joten lapsetonta ilta-aikaakaan ei ihan hirveästi välttämättä jää.

Isompien lasten (n. 4-6 v) kanssa on tietysti helpompaa, kun ihan kaikessa ei tarvitse enää auttaa, mutta ruuanlaittoa, tiskiä, pyykkiä ja harrastuksiin kuskaamista on silti ihan riittämiin. Ja lapset kaipaavat vielä paljon aikuisen huomiota.

Koululaiset touhuavat sitten jo aika paljon omiaan ja ne voi jättää yksin kotiin, joten periaatteessa monenlainen harrastaminen alkaisi olla mahdollista. Mutta en itse ainakaan jaksa työpäivän jälkeen olla kovin usein menossa jossakin, arki vaan vie mehut. Ja lapsilla on harrastuksia, joihin pitää kuskata tai olla mukana matkassa. Onhan se vähän tylsää, että iso osa elämästä kuluu töissä ja kotitöissä. Tässäkin ihmiset on kyllä tosi erilaisia, toisilla energiaa ja menohaluja riittää enemmän kuin toisilla. Tai sitten kotona käy siivooja ja ruokakassipalvelu, niin aikaa jää enemmän harrastamiseen.

Ja tosiaan etenkin pienten lasten kanssa ulos lähteminen etenkin talvella ei ole ihan vaivatonta mm. vaippa-wc-souveineen.

Mutta elämää arkikin silti on. :)

Sitten kun 65-vuotiaana (mummina) ajattelet elämääsi taaksepäin, se seitsemän vuotta on lyhyt aika. Varsinkin, jos suhde lapsiin on muotoutunut läheiseksi ja jos osasit nauttia tuosta ajasta. 

Aikamoista säätämistä on elämä 7v, 4v ja vauvan kanssa. Kaikilla omat jutut. Lasten harrastukset ja kavereiden kanssa olo vie paljon aikaa.
Ennen vauvan syntymää olin itsekin 4-5 iltaa viikossa menossa, aina kiireinen. Nyt olen vauvan myötä (mikä ihana tekosyy!) lopettanut suuren osan menoistani, ja huomaan nauttivani elämästä paljon enemmän, vaikka luulin että minulle on tärkeää olla liikkeellä ja harrastaa jne.. Mutta nyt vaan oikeasti parasta onkin se ettei ole kiire minnekään. Rakastan tylsyyttä. (Ei mulla ikinä oikeasti ehdi olla tylsää..)

Tämä arki on parasta. Saa olla kotona ja pyörittää ruoka-ja pyykkirumbaa.Ei tarvitse lähteä iltamenoihin tai bilettämään viikonloppuna. Sitä olen tehnyt tarpeeksi.Arki tekee minut onnelliseksi.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 23:03"]

Tämä arki on parasta. Saa olla kotona ja pyörittää ruoka-ja pyykkirumbaa.Ei tarvitse lähteä iltamenoihin tai bilettämään viikonloppuna. Sitä olen tehnyt tarpeeksi.Arki tekee minut onnelliseksi.

[/quote]

Samaa mieltä ja kun lapset ovat suht terveitä. Sitten kun tulee jotain huolta terveydestä, sitä maalailee mieleensä tilanteet vaikeimman kautta. Mutta, kun kaikki taas hyvin, sitä osaa olla niiin onnellinen juuri siitä tylsästä tasapaksusta arjesta :)

EI mua lasten hoitaminen väsytä. Mua väsyttää se että pitää käydä töissä, ja vaikka on kivaa että vihdoin on työpaikka ja se on mielenkiintoista, niin kyllä olen rättipoikki kun töistä tulen, se ei liity lapsiin millään lailla. Mies haluaa syödä kerran päivässä kunnolla, ja sen takia mun pitää käydä kaupassa ja tehdä se ruoka suurimmaksi osaksi, siinä sitä kersatki sit syö. Muuten ne lapset kyllä leikkii keskenään, tai tuijottaa ruutua tai pelaa sillä, käyvät pihalla leikkimäsä keskenään omassa pihassa tai isänsä kanssa puistossa.

Illalla pitää lapsille sanoa että ottakaa iltapalaa, jos haluavat jotain mitä eivät itse osaa vaan ottaa kaapista ja syödä, pitää esim. tehdä niille voileipä... tosi rankkaa... sit pitää pestä niiden hampaat, isänsä lukee iltasadun. 

Kyllä mun illat menee suurimmaksi osaksi ruutuja tuijottaessa ja makoilussa.

Nämä ihmiset jotka valittavat vanhemmuuden olevan niin kauhean raskasta suorittavat vanhemmuutta jonkun ihme kaavan mukaan, lapset pitää kylvettää joka ilta, niillä pitää olla joka ilta jotain harrastuksia... no ei todellakaan tarvi, eikä lapsia tarvi viihdyttää ja leikittää, lapsilla on vilkas mielikuvitus, ja viihtyvät ilman leikittäjää vallan mainiosti. Lapset ovat osa perhettä ei mitään suorittamisen kohteita, siinä elävät omaa elämäänsä rinnalla oman aikansa, ja sitten kun ovat kypsiä irrottautuvat omille teilleen. Lapset itsenäistyvät pikkuhiljaa koko ajan, se aika kun lasten kanssa pitää enemmän olla on aika lyhyt aika, ei sitä kannata stressata, vaan nauttia, lapset on meille vaan lainaa.

Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Ei silloin kun minä olin lapsi, tai mun nuoremmat sisarukseni, kukaan suorittanut vanhemmuutta, se on ihan nykyajan typerä keksintö. 

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 23:21"]

EI mua lasten hoitaminen väsytä. Mua väsyttää se että pitää käydä töissä, ja vaikka on kivaa että vihdoin on työpaikka ja se on mielenkiintoista, niin kyllä olen rättipoikki kun töistä tulen, se ei liity lapsiin millään lailla. Mies haluaa syödä kerran päivässä kunnolla, ja sen takia mun pitää käydä kaupassa ja tehdä se ruoka suurimmaksi osaksi, siinä sitä kersatki sit syö. Muuten ne lapset kyllä leikkii keskenään, tai tuijottaa ruutua tai pelaa sillä, käyvät pihalla leikkimäsä keskenään omassa pihassa tai isänsä kanssa puistossa.

Illalla pitää lapsille sanoa että ottakaa iltapalaa, jos haluavat jotain mitä eivät itse osaa vaan ottaa kaapista ja syödä, pitää esim. tehdä niille voileipä... tosi rankkaa... sit pitää pestä niiden hampaat, isänsä lukee iltasadun. 

Kyllä mun illat menee suurimmaksi osaksi ruutuja tuijottaessa ja makoilussa.

Nämä ihmiset jotka valittavat vanhemmuuden olevan niin kauhean raskasta suorittavat vanhemmuutta jonkun ihme kaavan mukaan, lapset pitää kylvettää joka ilta, niillä pitää olla joka ilta jotain harrastuksia... no ei todellakaan tarvi, eikä lapsia tarvi viihdyttää ja leikittää, lapsilla on vilkas mielikuvitus, ja viihtyvät ilman leikittäjää vallan mainiosti. Lapset ovat osa perhettä ei mitään suorittamisen kohteita, siinä elävät omaa elämäänsä rinnalla oman aikansa, ja sitten kun ovat kypsiä irrottautuvat omille teilleen. Lapset itsenäistyvät pikkuhiljaa koko ajan, se aika kun lasten kanssa pitää enemmän olla on aika lyhyt aika, ei sitä kannata stressata, vaan nauttia, lapset on meille vaan lainaa.

Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Ei silloin kun minä olin lapsi, tai mun nuoremmat sisarukseni, kukaan suorittanut vanhemmuutta, se on ihan nykyajan typerä keksintö. 

[/quote]

Niin ja kyllä se tylsä, eli normaali elämä on ihan parasta, kun on normaalia arkea, se tarkoittaa sitä että kaikki on hyvin, mitään kauheaa tai pahaa ei ole tapahtumassa, mies ei ryyppää tai hakkaa, kukaan ei ole sairas tai kuollut... Jos hyvä elämä on sama kuin tylsyys, on ansainnut vähän vastoinkäymisiä, niin että osaa nauttia taas normaalista tavallisesta arjesta. Arjestaan voi tehdä sellaisen kuin haluaa.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:23"][quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:20"] Plus, eihän tämä vie loppuelämää, pienen osan vain. Lasten ikävuodet 1-3 omistin kotona olemiselle, 3-7 päiväkotielämää eli ylläkuvattua ja tulevaisuus koululaisten vanhempana onkin sitten taas oma lukunsa. Lapset kasvaa ja elämä muuttuu ja sopeutuu. Sitten se onkin ohi.  [/quote] Kyllä seitsemän vuotta on minusta tosi iso osa elämästä, ei pieni! -ap [/quote] Minun 4v poika haluaa olla jo kokonaisia viikonloppuja mummolassa tai serkkujen luona, mua ihan itkettää että noin nuorena jo pärjätään ilman isää ja äitiä. Poika on jo alkanut sanomaan "äiti hyi, älä pussaa." Että se 7v ei tunnu lasten kanssa missään, mulla oli vasta vauva ja nyt se onkin jo 4v eikä halua pussata äitiä...

[/quote]

Hui, kamala ajatus, että seitsemän vuotta elämästä viuhahtaa ohi ihan tuosta vain. :D -ap

[/quote]

Kyllä minusta seitsemän vuotta lapsetontakin elämää voi viuhahtaa ohi tuosta vaan. Tulee kevät, sitten kesä ja syksy, lopulta talvi ja taas vaihtuu vuosi, jos ei mitään dramaattisempaa muutosta elämässä tapahdu niin miettii ehkä jatkuuko harrastusryhmä tiistaisin vai torstaisin tai selvisikö alppiruusu talvesta, jonkun matkan tekee ehkä ja sitä suunnittelee. Jäähän siitä muistoja tietysti, mutta ei seitsemän vuotta erityisen pitkä aika ole. No, toki joidenkin ihmisten elämä on hyvinkin hektistä ja ehtivät seitsemässä vuodessa moneen kertaa muuttaa asuntoa, maatakin, työpaikkaa, seurustelukumppania jne. Toki jotkut ehtii tällaista järjestellä lapsiperhe-elämänkin ohessa.

Lasten kanssa ollessa aika tuntuu monesti pitkältä ja tuntuu ettei mitään tapahdu, tai siis päivät on toistensa kaltaisia, mutta kun se mukula kasvaa siinä koko ajan, niin ajan kulkuun säännöllisesti havahtuu, ja näkee muutoksen ihan lähellä ja ihan konkreettisesti. Ja tuntuukin että on ikuisuus siitä kun se oli pieni, toisaalta taas juurihan se syntyi. Ja sitä aikaa ja ajankokemusta vertaa tietysti vähän myös omaan lapsuuteensa, omakohtainen lapsuushan kestää ikuisuuden, mutta taas se toisen lapsuus menee aikuisen kannalta nopeasti siinä arjessa.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:54"]Tuli tuosta "Mitä miehesi tekee iltaisin?" -ketjusta mieleen. Minulla ei lapsia vielä ole, ja nyt alkoi pelottaa, että onko se miehen pelailun kuuntelua, telkkarin tuijottelua ja läksyissä auttamista sitten koko loppuelämä. Minulle ei riitä se, että viikonloppuisin ehtii ja jaksaa tehdä kivoja juttuja. Viekö lasten hoitaminen tosiaan mehut niin pahasti, ettei töiden jälkeen jaksa muuta kuin kotitäöitä ja koomailua?
[/quote]
kyllä. 2 lasta ja kuvailemasi kaltaisesta on tullut ihan normaalia arkea...

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 23:21"]EI mua lasten hoitaminen väsytä. Mua väsyttää se että pitää käydä töissä, ja vaikka on kivaa että vihdoin on työpaikka ja se on mielenkiintoista, niin kyllä olen rättipoikki kun töistä tulen, se ei liity lapsiin millään lailla. Mies haluaa syödä kerran päivässä kunnolla, ja sen takia mun pitää käydä kaupassa ja tehdä se ruoka suurimmaksi osaksi, siinä sitä kersatki sit syö. Muuten ne lapset kyllä leikkii keskenään, tai tuijottaa ruutua tai pelaa sillä, käyvät pihalla leikkimäsä keskenään omassa pihassa tai isänsä kanssa puistossa.

Illalla pitää lapsille sanoa että ottakaa iltapalaa, jos haluavat jotain mitä eivät itse osaa vaan ottaa kaapista ja syödä, pitää esim. tehdä niille voileipä... tosi rankkaa... sit pitää pestä niiden hampaat, isänsä lukee iltasadun. 

Kyllä mun illat menee suurimmaksi osaksi ruutuja tuijottaessa ja makoilussa.

Nämä ihmiset jotka valittavat vanhemmuuden olevan niin kauhean raskasta suorittavat vanhemmuutta jonkun ihme kaavan mukaan, lapset pitää kylvettää joka ilta, niillä pitää olla joka ilta jotain harrastuksia... no ei todellakaan tarvi, eikä lapsia tarvi viihdyttää ja leikittää, lapsilla on vilkas mielikuvitus, ja viihtyvät ilman leikittäjää vallan mainiosti. Lapset ovat osa perhettä ei mitään suorittamisen kohteita, siinä elävät omaa elämäänsä rinnalla oman aikansa, ja sitten kun ovat kypsiä irrottautuvat omille teilleen. Lapset itsenäistyvät pikkuhiljaa koko ajan, se aika kun lasten kanssa pitää enemmän olla on aika lyhyt aika, ei sitä kannata stressata, vaan nauttia, lapset on meille vaan lainaa.

Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Ei silloin kun minä olin lapsi, tai mun nuoremmat sisarukseni, kukaan suorittanut vanhemmuutta, se on ihan nykyajan typerä keksintö. 
[/quote]
Hurjaa yleistämistä. Ei kaikilla ole yhtä helppoa kuin tällä kirjoittajalla. Että ei kannata kuvitella tietävänsä mitä muut vanhemmat käy lävitse, tuo vanhemmuuden suorittaminen oikein ärsytti. Et taida tajuta että joillain lapsilla on koliikkia joka itkettää yöt, kovaa sairastelua jonka vuoksi vanhemmat joutuu vuoroissa valvomaan lapsen vointia jne. Tai jokin lievempikin syy esim. Tempperamenttinen luonne. Ihan samoin kuin me aikuiset on lapsetkin yksilöitä omia persooniansa, eikä yksi äiti voi tietää kuin itsensä ja oman lapsensa osalta, aika suvaitsematonta niputtaa tyyppejä vanhemmuuden suorittajiksi. Jos joskus elämä sua koettelee, ehkä tajuat kuinka kapeakatseinen olet.

Me ollaan aina lasten kanssa menny ja tehty se on miten lapset on kasvatettu, joka viikon loppu ollaan yhdessä jossain, huomenna mennää angry birds puistoon tohon 15 km päähän eväät otetaan mukaan! Viime viikon loppuna oltii miehen vanhemmilla syömässä, sitä edeltävänä oltiin huimalassa.. arkena ei nyt kerettäisIkään, mut miks pitäs eipä ennen lapsiakaan arki iltasin viitsinyt juur maar missään käydä, kai olin niin tylsä paitsi uimassa ja kuntosalilla, no uimassa olen käynyt kokoajan koska työpaikka maksaa sen..

Ja kyllä ap lapsiperheessä on enemmän kotitöitä... mm. Ihan tavaroiden  keräilyä paikoilleen palauttamista, tiskiä enemmän, pyykkiä enemmän, neliöitä siivottavana enemmän, itse olen pienestä pitäen opettanut lapsille että tavarat laitetaan käytön jälkeen      paikoilleen, lelut kerätään ja leikeille on paikkansa.. 

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 23:21"]EI mua lasten hoitaminen väsytä. Mua väsyttää se että pitää käydä töissä, ja vaikka on kivaa että vihdoin on työpaikka ja se on mielenkiintoista, niin kyllä olen rättipoikki kun töistä tulen, se ei liity lapsiin millään lailla. Mies haluaa syödä kerran päivässä kunnolla, ja sen takia mun pitää käydä kaupassa ja tehdä se ruoka suurimmaksi osaksi, siinä sitä kersatki sit syö. Muuten ne lapset kyllä leikkii keskenään, tai tuijottaa ruutua tai pelaa sillä, käyvät pihalla leikkimäsä keskenään omassa pihassa tai isänsä kanssa puistossa. Illalla pitää lapsille sanoa että ottakaa iltapalaa, jos haluavat jotain mitä eivät itse osaa vaan ottaa kaapista ja syödä, pitää esim. tehdä niille voileipä... tosi rankkaa... sit pitää pestä niiden hampaat, isänsä lukee iltasadun.  Kyllä mun illat menee suurimmaksi osaksi ruutuja tuijottaessa ja makoilussa. Nämä ihmiset jotka valittavat vanhemmuuden olevan niin kauhean raskasta suorittavat vanhemmuutta jonkun ihme kaavan mukaan, lapset pitää kylvettää joka ilta, niillä pitää olla joka ilta jotain harrastuksia... no ei todellakaan tarvi, eikä lapsia tarvi viihdyttää ja leikittää, lapsilla on vilkas mielikuvitus, ja viihtyvät ilman leikittäjää vallan mainiosti. Lapset ovat osa perhettä ei mitään suorittamisen kohteita, siinä elävät omaa elämäänsä rinnalla oman aikansa, ja sitten kun ovat kypsiä irrottautuvat omille teilleen. Lapset itsenäistyvät pikkuhiljaa koko ajan, se aika kun lasten kanssa pitää enemmän olla on aika lyhyt aika, ei sitä kannata stressata, vaan nauttia, lapset on meille vaan lainaa. Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Ei silloin kun minä olin lapsi, tai mun nuoremmat sisarukseni, kukaan suorittanut vanhemmuutta, se on ihan nykyajan typerä keksintö.  [/quote] Hurjaa yleistämistä. Ei kaikilla ole yhtä helppoa kuin tällä kirjoittajalla. Että ei kannata kuvitella tietävänsä mitä muut vanhemmat käy lävitse, tuo vanhemmuuden suorittaminen oikein ärsytti. Et taida tajuta että joillain lapsilla on koliikkia joka itkettää yöt, kovaa sairastelua jonka vuoksi vanhemmat joutuu vuoroissa valvomaan lapsen vointia jne. Tai jokin lievempikin syy esim. Tempperamenttinen luonne. Ihan samoin kuin me aikuiset on lapsetkin yksilöitä omia persooniansa, eikä yksi äiti voi tietää kuin itsensä ja oman lapsensa osalta, aika suvaitsematonta niputtaa tyyppejä vanhemmuuden suorittajiksi. Jos joskus elämä sua koettelee, ehkä tajuat kuinka kapeakatseinen olet.

[/quote]

Suurimmalla osalla on ihan normaalit terveet lapset, ja koliikkiaikakin on suht lyhyt. Kyllä mua on elämä koetellut monella tavalla jo nuorena, siksi osaankin ottaa rennosti, enkä stressaa kaikesta mahdollisesta, pääasia että kaikki on suht terveitä, on katto pään päällä, ruokaa tarpeksi ja joskus on rahaa jopa jotain huvitellakin. Ei sen elämän tarvi olla jotain ihme jännitystä koko ajan, mun elämässä on ollut jännitystä tarpeeksi ja se ei ole kiva tunne. Minä en ala haalia mitään turhaa elämääni, vaikeuksia tulee elämässä ihan pyytämättä.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 23:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 23:21"]

EI mua lasten hoitaminen väsytä. Mua väsyttää se että pitää käydä töissä, ja vaikka on kivaa että vihdoin on työpaikka ja se on mielenkiintoista, niin kyllä olen rättipoikki kun töistä tulen, se ei liity lapsiin millään lailla. Mies haluaa syödä kerran päivässä kunnolla, ja sen takia mun pitää käydä kaupassa ja tehdä se ruoka suurimmaksi osaksi, siinä sitä kersatki sit syö. Muuten ne lapset kyllä leikkii keskenään, tai tuijottaa ruutua tai pelaa sillä, käyvät pihalla leikkimäsä keskenään omassa pihassa tai isänsä kanssa puistossa.

Illalla pitää lapsille sanoa että ottakaa iltapalaa, jos haluavat jotain mitä eivät itse osaa vaan ottaa kaapista ja syödä, pitää esim. tehdä niille voileipä... tosi rankkaa... sit pitää pestä niiden hampaat, isänsä lukee iltasadun. 

Kyllä mun illat menee suurimmaksi osaksi ruutuja tuijottaessa ja makoilussa.

Nämä ihmiset jotka valittavat vanhemmuuden olevan niin kauhean raskasta suorittavat vanhemmuutta jonkun ihme kaavan mukaan, lapset pitää kylvettää joka ilta, niillä pitää olla joka ilta jotain harrastuksia... no ei todellakaan tarvi, eikä lapsia tarvi viihdyttää ja leikittää, lapsilla on vilkas mielikuvitus, ja viihtyvät ilman leikittäjää vallan mainiosti. Lapset ovat osa perhettä ei mitään suorittamisen kohteita, siinä elävät omaa elämäänsä rinnalla oman aikansa, ja sitten kun ovat kypsiä irrottautuvat omille teilleen. Lapset itsenäistyvät pikkuhiljaa koko ajan, se aika kun lasten kanssa pitää enemmän olla on aika lyhyt aika, ei sitä kannata stressata, vaan nauttia, lapset on meille vaan lainaa.

Kaikki on kiinni omasta asenteesta. Ei silloin kun minä olin lapsi, tai mun nuoremmat sisarukseni, kukaan suorittanut vanhemmuutta, se on ihan nykyajan typerä keksintö. 

[/quote]

Niin ja kyllä se tylsä, eli normaali elämä on ihan parasta, kun on normaalia arkea, se tarkoittaa sitä että kaikki on hyvin, mitään kauheaa tai pahaa ei ole tapahtumassa, mies ei ryyppää tai hakkaa, kukaan ei ole sairas tai kuollut... Jos hyvä elämä on sama kuin tylsyys, on ansainnut vähän vastoinkäymisiä, niin että osaa nauttia taas normaalista tavallisesta arjesta. Arjestaan voi tehdä sellaisen kuin haluaa.

[/quote]

Jotkut odottavat kyllä arjeltaankin vähän enemmän. Etenkin monille miehille tässä ketjussa kuvatut toistuvat, puuduttavat askareet eivät mitenkään riitä. Siksi kai niitä salasuhteita ja pitkiä harastusreissuja poikien kanssa haetaankin. 

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:32"]

Mun elämä ei oo lasten (2kpl) myötä niin konkreettisesti muuttunut. Spontaanit päiväskumpat ja muut aikuisten jutut; ja oma aika jääneet vähiin mutta kyllä me lasten kanssa käydään kaupungilla ja ystävien luona ja veneillään jne.. ja kun he ovat hoidossa voidaan juhlia tai nukkua pitkään.. :D se mikä taasen on muuttunut on juurikin pakolliset aamuheräämiset, kotitöiden määrä ja tekemisen keksiminen: lapsille ei riitä että ollaan vaan tuntikausia vaan ohjelmaa pitää olla. Mutta riippuu tosi paljon lapsesta! Jotkut lapset haluaa olla paljon kotona, jotku kaipaa paljon aktiviteetteja. Meidän arki ei oo "tylsää" paitsi sillon kun lapset on pitkään kipeenä eikä voi oikee lähtee mihinkään.

[/quote]

Yhdistäpä nuo kaksi lasta normaaliin työviikkoon niin päiväskumpat ja tekemisen keksiminen alkaa olla tasan viimeinen asia mikä murehdituttaa... ;)

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:20"]

Plus, eihän tämä vie loppuelämää, pienen osan vain. Lasten ikävuodet 1-3 omistin kotona olemiselle, 3-7 päiväkotielämää eli ylläkuvattua ja tulevaisuus koululaisten vanhempana onkin sitten taas oma lukunsa. Lapset kasvaa ja elämä muuttuu ja sopeutuu. Sitten se onkin ohi. 

[/quote]

Kyllä seitsemän vuotta on minusta tosi iso osa elämästä, ei pieni! -ap

[/quote]

Sen jälkeen on vielä 50 vuotta elämää edessä.

Arki ei ole tylsää. Kaikki riippuu asenteesta.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 01:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:20"]

Plus, eihän tämä vie loppuelämää, pienen osan vain. Lasten ikävuodet 1-3 omistin kotona olemiselle, 3-7 päiväkotielämää eli ylläkuvattua ja tulevaisuus koululaisten vanhempana onkin sitten taas oma lukunsa. Lapset kasvaa ja elämä muuttuu ja sopeutuu. Sitten se onkin ohi. 

[/quote]

Kyllä seitsemän vuotta on minusta tosi iso osa elämästä, ei pieni! -ap

[/quote]

Sen jälkeen on vielä 50 vuotta elämää edessä.

Arki ei ole tylsää. Kaikki riippuu asenteesta.

[/quote]

Tylsä arki on tylsää, mielenkiintoinen ja antoisa arki ei ole. Jos elämä ei ole omien toiveiden mukaista, ei sitä millään asenteilla korjata. Kärvistellähän aina voi, mutta se ei riitä kaikille.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:32"]

Mun elämä ei oo lasten (2kpl) myötä niin konkreettisesti muuttunut. Spontaanit päiväskumpat ja muut aikuisten jutut; ja oma aika jääneet vähiin

[/quote]

Mitä ihmettä sä olet oikein tehnyt, jos aikuisten kesken ja yksin tehtävien juttujen karsiminen ei ole muuttanut elämääsi? Sori, mutta kuulostaa siltä, että joko olet elämätön olmi tai sitten elät itsepetoksessa. Jos minun elämästäni poistaisi aikuisten jutut ja oman ajan, ei jäljelle jäisi yhtään mitään!

Meillä lapset ovat muuttaneet oikeastaan kaiken minun elämässäni: ammatin, työn asuinpaikan, asumismuodon, ystäväpiirin jne. Kaikille lapsien saaminen ei ole tuonut yhtä paljon muutoksia kuin meille, mutta tosiaan en voi allerkirjoittaa sitä, että lapsien saaminen ei muuta mitään. Ja koska jo esimerkiki alanvaihto ja paikkakunnan vaihto tms. on oma hommansa ihan ilman lapsiakin, niin lasten kanssa sitä tekemistä riittää vieläkin enemmän.

Mut olen tyytyväinen. Lapsilla on hyvä lapsuus, ja se on hyvä koska minä olen tehnyt siitä hyvän. Olen ylittänyt itseni monella lailla ihan vaan siksi, että mulla on noi lapset ja olen ylpeä siitä. En ajattele ollenkaan, että tässä nyt pitää jotenkin sinnitellä siihen asti että saa taas mennä ja tulla, vaan kyllä tämä on mun elämän parasta aikaa. On niin paljon touhua, tapaa niin paljon erilaisia ihmisiä, on iloa ja naurua ja rakkautta. Vielä tulee sekin päivä ettei kukaan unenpöpperöinen pienokainen aamulla kömmi mun syliin ja ole äidin oma pikkulintu pörriäinen. Saa siinä silloin olla aika hemmetin hyvää kahvia ja lehti täynnä hyviä uutisia, että päivään saa saman onnellisen energian kuin nyt. :)

[quote author="Vierailija" time="25.04.2015 klo 00:30"]

Jotkut odottavat kyllä arjeltaankin vähän enemmän. Etenkin monille miehille tässä ketjussa kuvatut toistuvat, puuduttavat askareet eivät mitenkään riitä. Siksi kai niitä salasuhteita ja pitkiä harastusreissuja poikien kanssa haetaankin. 

[/quote]

Eehhehhee....olen viime aikoina tutustunut moniin nuoriin miehiin. Ulkopuolisen silmin se se vasta onkin puuduttavaa, että vietetään valtaisat määrät aikaa joko pelaten tai muuten ruudun äärellä, perjantaisin vedetään kännit kavereiden kanssa ja välillä mätetään pitsaa. Ja silti ymmärrän täysin, että heille se on parasta elämää. 

Mutta siis, suuri osa miehistä, nuorista tai vanhoista, ei kierrä reppu selässä maailmaa hakemassa elämyksiä. Kyllä se on heillekin se koti, auto, kaverit, mitkä tuo elämään iloa, ja siihen pakettiin mahtuu oikein hyvin pysyvä parisuhde, lapset ja vaikka koirakin.