Avopuoliso ei suostu eroon, kotona on hirveää

Mitä tehdä, kun avopuolisoni (nykyisin pelkkä kämppis) ei suostu muuttamaan pois yhteisestä asunnostamme ja terrorisoi olemistani päivittäin?

Olimme yhdessä noin kuusi vuotta, joista viimeiseen useaan vuoteen meillä ei ole ollut minkäänlaista läheisyyttä. Mies keksi aikansa selityksiä sille, ettei pysty tai halua, kunnes päädyimme nukkumaan eri huoneisiin. Talomme on melko suuri eikä sen myynti varmasti ole yksinkertaista, mutta en vain enää jaksa olla kokopäiväinen siivooja ja tapella päivittäin joka ikisestä asiasta. Emme tule toimeen eikä meillä ole minkäänlaista kommunikaatioyhteyttä.

Mies ei kunnioita minua, eikä anna mitään yksityisyyttä. Joko hän ei päiväkausiin poistu kotona (hänellä ei ole juurikaan sosiaalisia suhteita) tai jos hän poistuu, hän lähtee ryyppäämään, kuten nyt sunnuntaina päivällä mukamas lounastamaan kavereidensa kanssa, palaten aamuyöllä klo 03 pitäen minua valveilla sitä ennen aggressiivisin viestein. Näin huolimatta siitä, että minulla on töitä seuraavana päivänä. Jos sanon asiasta, että homma lähtee lapasesta, mies syyttää minua siitä, ettei saa käydä missään. Eli asia on joko musta tai valkea.

Jouduin nyt lähtemään omalla kustannuksellani jälleen kotoa pois saadakseni olla rauhassa. Mies ei lähde asunnosta, se olen aina minä, ja nyt olen päättänyt pysyvästi muuttaa pois. Minun tulisi saada rahani pois asunnosta, mutta mies ei tee elettäkään lähteäkseen, vaan olettaa saavansa jäädä asumaan kämpään, josta minäkin maksan omaa lainaani. Hän ei ole etsinyt uutta kotia itselleen, ja yrittää viivytellä asian kanssa muutenkin.

Kun kerron miehelle, että homman nimi on nyt poismuutto, alkaa uhkailu ja kiukuttelu. Ensimmäinen kommenttinsa aikoinaan eroajatukselleni oli "Voi v...otan tästä takkiini tämän myynnistä!" viitateen taloomme. Tiedän, että haluaa minulle kiusaa ja on mukavuudenhaluinen. En jaksa enää, enkä tiedä mitä tehdä, koska rahani eivät riitä vuokraamaan pk-seudulta asuntoa vielä kun tämä entinen asunto on myymättä. Mies tulee sitä paitsi asumaan talossa jos minä muutan, aivan varmasti myyntiin saakka, koska "kotoaan ei ole pakko kenenkään lähteä".

Kun otan puheeksi ulkopuolisen avun ja esimerkiksi oikeudellisen ns. pakkomyynnin, mies muuttuu todella ikäväksi. "Lakimiehillä tai poliiseilla kuulema jos uhkaat, niin tule kyllä kokemaan sen nahoissasi". Niin, en tiedä mitä. Olen umpikujassa, ja työni vuoksi en voi vain lähteä asumaan syrjäseudulle halvemmalla ja kerätä kamppeitani tuosta vaan.

Onko tässä mitään järkeviä vaihtoehtoja enää? Olen täysin uupunut, kirjoitan tätä hotellissa, koska koronatilanteen vuoksi en voi mennä oikein muuallekaan koirineni ja kamppeineni.