Lue keskustelun säännöt.
Mummo pudotti pommin
04.01.2022 |
Isälläni on useampi veli ja sisko. Näistä yksi on tiettävästi syntynyt toiselle miehelle, se ei ole ollut enää aikoihin salaisuus. Nyt mummo on jo melkein 90-vuotias ja kertoi, että toinenkin lapsista on toisen miehen, eikä vain yksi.
Mummo on ollut huonossa kunnossa, joten en halua
valtavaa myllerrystä, jonka tämä tieto levitessään aiheuttaisi. Hän ei välttämättä kestäisi sitä.
Mutta, entäpä henkilö, jota asia koskettaa- Eli aikuinen yli 50 vuotias ihminen, joka ei tiedä biologista isäänsä. Onko parempi, ettei saa tietääkään? Vai että saa tietää, mutta milloin?
Mitä itse tekisit vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (108)
Purista mummosta myös oikean isän nimi ja riennä kertomaan, jos hän vielä elävien kirjoissa on.
Totuus ennen kaikkea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Purista mummosta myös oikean isän nimi ja riennä kertomaan, jos hän vielä elävien kirjoissa on.
Totuus ennen kaikkea!
Tai jos ei ole, etsi ainakin mahdolliset leski ja lapset käsiisi!
Jokaisella on oikeus saada tietää omasta syntyperästään. Ihan oikeastiko joku täällä mieluiten ei tietäisi kuka oma isä on tai haluaisi elää elämäänsä valheessa?
Sanot sille mummolle että sen pitää kertoa asia ko henkilölle. Vaikka autat sitä kirjoittamaan kirjeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä viittäkymmentä, mutta jos oma isä ei olisikaan biologinen isäni, kuulisin asian mieluiten suoraan äidiltäni, enkä joltain nuoremmalta serkulta tms. (mulla ei ole lapsia). Joltain muulta kuultuna asia vaikuttaisi jonkinlaiselta pahantahtoiselta juoruilulta, pyrkimyksenä romuttaa elämän peruspilareita toiselta, väite, jonka tarkistaminen olisi erittäin vaikeaa ja johtaisi todennäköisesti vain riitoihin.
Tarkoitatko, etten kerro hänelle vaan vaikeneminen on paras vaihtoehto?
Ap
En sano mitä muiden tulisi tehdä vaan mitä itse ajattelisin jos omalle kohdalle sattuisi.
Mutta kuten joku tuolla ylempänä esitti, mistä tiedät ettei hän olisi jo joskus kauan sitten kertonut asian muille ja sinä olet itseasiassa viimeinen jolle hän on asian kertonut :D
Siitäpä tiedän, kun aiheesta on yleisesti puhuttu suvun kesken. Luitko aloituksen?
Ap
Jos aiheesta on jo puhuttu, niin miksi siitä pitää vielä puhua?
Jos mummon tyyli on tunnettu, niin miksi ei koko sisarussarja ole mennyt DNA testeihin? Ehkä eivät oikeasti halua tietää.
Vierailija kirjoitti:
Tosi hankalaa prinnön suhteen myös
eihän siinä mitään hankalaa ole,nehän saa lakiosansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeistään perunkirjoituksessa selvitetäänja selviää myös aviottomat lapset. He tulevat perheelle usein yllätyksenä. Perheissä yllätyksiä - isän lehtolapset pääsevät nyt perinnönjaolle: https://yle.fi/uutiset/3-6738264
On oikein, että ihminen saa tietää totuuden eli biologiset vanhempansa. Ja äitinsä vielä eläessä. Näistä asioista EI saa vaieta ja valehdella, vaan pitää puhua totta!
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oikeus saada tietää omasta syntyperästään. Ihan oikeastiko joku täällä mieluiten ei tietäisi kuka oma isä on tai haluaisi elää elämäänsä valheessa?
Sanot sille mummolle että sen pitää kertoa asia ko henkilölle. Vaikka autat sitä kirjoittamaan kirjeen.
Itselläni oli hyvä isä. En oikeasti todellakaan haluaisi tietää, jos oikea isä olisikin äidin joku sivusuhde tai veljeni ei olisikaan veljeni.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samantyyppinen tilanne, mutta kunnioitan edesmenneen muistoa, enkä asiaa levitä. Kertokoon elossaoleva osapuoli totuuden lapselleen jos haluaa. Ei oo mun tehtävä tuhota kenenkään elämää.
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään perunkirjoituksessa selvitetäänja selviää myös aviottomat lapset. He tulevat perheelle usein yllätyksenä. Perheissä yllätyksiä - isän lehtolapset pääsevät nyt perinnönjaolle: https://yle.fi/uutiset/3-6738264
On oikein, että ihminen saa tietää totuuden eli biologiset vanhempansa. Ja äitinsä vielä eläessä. Näistä asioista EI saa vaieta ja valehdella, vaan pitää puhua totta!
Aviottomat lapset eivät näy missä virkatodistuksissa, jos heitä ei ole tunnustettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viimeistään perunkirjoituksessa selvitetäänja selviää myös aviottomat lapset. He tulevat perheelle usein yllätyksenä. Perheissä yllätyksiä - isän lehtolapset pääsevät nyt perinnönjaolle: https://yle.fi/uutiset/3-6738264
On oikein, että ihminen saa tietää totuuden eli biologiset vanhempansa. Ja äitinsä vielä eläessä. Näistä asioista EI saa vaieta ja valehdella, vaan pitää puhua totta!
Jos oli lapsen syntyessä naimisissa "kasvatti-isän" kanssa, niin ei mitään yllätyksiä tule, kun papereissa lukee isänä ei-biologinen isä...
Miksi sen muijan tunteita mietit petturiporsinnassa? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen muijan tunteita mietit petturiporsinnassa? :D
Rikollisen tunteita ja oikeuksia tulee aina kunnioittaa, maksoi mitä maksoi.
Elämme sivistysvaltiossa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä salata lapsen alkuperä ja riistää oikeus biologisiin vanhempiin
Joskus se saattaa olla myös jokaiselle osapuolelle armollinen ratkaisu, minkä kanssa mummo on valinnut elää viimeiset 50+ vuotta.
50+ vuotta sitten elämä ja arvomaailmat oli vielä Suomessakin yllättävän erilaista tähän päivään verrattuna.
Jos pappa ei ollut isä, saattoi hän silti hyvinkin asian tietää, ja olla hyväksynyt 'vieraan lapsen' omakseen.
Myös mummo saattaa 'kuvitella omiaan'. Oma mammani eli loppuun asti omassa kodissa, mutta kertoi, kun sille päälle sattui, jänniä kertomuksia siitä, "miten hän sodan aikana..." - sukulaiset tosin kertoivat, etteivät nuo tarinat voineet pitää paikkansa, koska oli pitäviä todisteita ihan toisesta elämästä tuohon aikaan. Luulen, että mamma kertoi ominaan kokemuksia, mitä oli lukenut, nähnyt televisiosta tai muisteli jonkin ystävänsä elämän taipaleelta.
Niin tai näin, kannatan sitä, että ap juttelee mummonsa kanssa, ettå tuon tulisi itse sen kyseisen lapsensa kanssa asiasta puhua. Näin kyseinen lapsi saa myös mahdollisuuden käsitellä asiaa edes toisen asianosaisen kanssa. Se kuuluu vain tuolle lapselle päättää, miten sitten hän mahdollisesti reagoi ja toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen muijan tunteita mietit petturiporsinnassa? :D
Tuolloin 50+ v sitten, jos isä on joku muu, se saattoi olla myös esim raiskauksen tulos, häpeällinen ennen avioliittoa alkunsa saanut lapsi (ja pappa teki perheestä ja mummosta kunniallisen hyväksymällä hänet avioliittoon ja lapsen omakseen) tai ihan mitä vaan.
Älä harhaisesti kuvittele että nuo lähes satavuotiaat olisivat eläneet samanlaisen aikuisuuden, samanlaisin oikeuksin ja tukimuodoin kuin me nykyään!
Vielä kun itse olin lapsi, muistan miten äitini perusteli, ettei voinut erota alkoholisti-isästäni, koska yh-lapset ovat "kakkosluokan kansalaisia yhteiskunnassa" eikä hän halunnut sitä meille, mieluummin sitten otti satunnaisesti turpiinsa :(
N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä salata lapsen alkuperä ja riistää oikeus biologisiin vanhempiin
Joskus se saattaa olla myös jokaiselle osapuolelle armollinen ratkaisu, minkä kanssa mummo on valinnut elää viimeiset 50+ vuotta.
50+ vuotta sitten elämä ja arvomaailmat oli vielä Suomessakin yllättävän erilaista tähän päivään verrattuna.
Jos pappa ei ollut isä, saattoi hän silti hyvinkin asian tietää, ja olla hyväksynyt 'vieraan lapsen' omakseen.
Myös mummo saattaa 'kuvitella omiaan'. Oma mammani eli loppuun asti omassa kodissa, mutta kertoi, kun sille päälle sattui, jänniä kertomuksia siitä, "miten hän sodan aikana..." - sukulaiset tosin kertoivat, etteivät nuo tarinat voineet pitää paikkansa, koska oli pitäviä todisteita ihan toisesta elämästä tuohon aikaan. Luulen, että mamma kertoi ominaan kokemuksia, mitä oli lukenut, nähnyt televisiosta tai muisteli jonkin ystävänsä elämän taipaleelta.Niin tai näin, kannatan sitä, että ap juttelee mummonsa kanssa, ettå tuon tulisi itse sen kyseisen lapsensa kanssa asiasta puhua. Näin kyseinen lapsi saa myös mahdollisuuden käsitellä asiaa edes toisen asianosaisen kanssa. Se kuuluu vain tuolle lapselle päättää, miten sitten hän mahdollisesti reagoi ja toimii.
Näin taidan tehdä. Toivottavasti kertoo. Tuntuu pahalta tietää.
Ja kyllä, useammat lähemmäs 90-vuotiaat ovat jo enemmän tai vähemmän höppänöitä. Mutta tämä oma mummoni on varsin skarppi, vaikka tällä hetkellä fyysisesti koettellaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisten juttuja ei kannata uskoa.
Mummini on 91v ja on väittänyt jo vuosia minun miestäni aviomiehekseen, kun hän jo kauan sitten (mielikuvituksissaan) eronnut ukistani. Minä olen sitten se toinen nainen.
Aina ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.
Jos haluat tietää totuuden, kannattaa jutella hoitavan lääkärin kanssa ja kuinka paljon mummisi aivoissa on jo harmaata aluetta, joka tekee kepposia. Tuon ikäisen jutut ovat kuin pari vuotiaan.
"Mummo on ollut huonossa kunnossa" ei todellakaan tarkoita sitä, että ois joku dementikko.
Tuon ikäiset juuri muistavat nuo vanhat asiat todella hyvin. Ja kaipa se nyt omien lastensa isät tietää.
Ja perintöjä voi olla vaikka jakamattomat metsät jossain jne.
Sillä nyt ei taida olla mitään juridista merkitystä, jos lapsi on syntynyt avioliitossa, jolloin ap. ukki on juridisesti isä, ellei ole hakenut isyyden purkua määräaikaan mennessä. Ja lapsi on myös rintaperillinen.
Tilanne on toinen, jos ovat olleet avoliitossa..
Mikään ei juridisesti muutu, jos ap. ukki kuollut, ainoa lapselle tieto oikeasta isästä, joka voidaan selvittää testillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oikeus saada tietää omasta syntyperästään. Ihan oikeastiko joku täällä mieluiten ei tietäisi kuka oma isä on tai haluaisi elää elämäänsä valheessa?
Sanot sille mummolle että sen pitää kertoa asia ko henkilölle. Vaikka autat sitä kirjoittamaan kirjeen.
Itselläni oli hyvä isä. En oikeasti todellakaan haluaisi tietää, jos oikea isä olisikin äidin joku sivusuhde tai veljeni ei olisikaan veljeni.
-ohis
Samoin. Erityisen loukkaavaa olisi kuulla se joltain ap:n kaltaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä viittäkymmentä, mutta jos oma isä ei olisikaan biologinen isäni, kuulisin asian mieluiten suoraan äidiltäni, enkä joltain nuoremmalta serkulta tms. (mulla ei ole lapsia). Joltain muulta kuultuna asia vaikuttaisi jonkinlaiselta pahantahtoiselta juoruilulta, pyrkimyksenä romuttaa elämän peruspilareita toiselta, väite, jonka tarkistaminen olisi erittäin vaikeaa ja johtaisi todennäköisesti vain riitoihin.
Tarkoitatko, etten kerro hänelle vaan vaikeneminen on paras vaihtoehto?
Ap
Rintaperillinen biologisesti?
Kavallukseltahan se kuulostaa, jos menettää vanhempansa perinnön, kun ei tiedä koko asiasta, mutta joku muutietää (ja hyötyy?).
Voi siitä joku muukin tietää...
Totuus on paras, pitkän päälle aina.
Kaikilla on oikeus tietää oikea alkuperänsä.
Se on tärkeintä, joten asia eteenpäin vaan.