Onko sinulla oman sukupolvesi tusinanimi?

Aina.

Vaihdoin nimeni keski-ikäisenä.

Olen Jonne sukupolvea ja onneksi ei ole J-alkuista nimeä. 

Ei ollut tusinanimi, vaikka on tavallinen. Sopii. 

Olen Satu ja kyllä, luokalla oli saman niminen useimmiten.

En tiedä. Suhteellisen yleinen nimi, mutta itse en ole koskaan tuntenut ketään samannimistä kuin olen. En haluaisi vaihtaa nimeä. Minusta on kiva, että minulla on tavallinen suomalainen nimi eikä jotain ihme Kuutar-Valontytär-Jupiter tyylistä sekoilunimeä tai vaikeasti kirjoitettavaa Yanniccha tyylistä nimeä. 

en ole Tiina enkä Sari

Oman sukupolveni tusinanimet.

Kokeilkaa vaihtaa nimenne. Kannattaa kokeilla. Ihana olla kun entinen persoona on hävinnyt kokonaan.

Mutsi oikein brassaili sillä, miten oli valinnut niin suosituksi osoittautuneen nimen. Mut kelpaa se mulle.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa vaihtaa nimenne. Kannattaa kokeilla. Ihana olla kun entinen persoona on hävinnyt kokonaan.

Miksi ihmeessä vaihtaisin, kun olen täysin tyytyväinen omaan nimeeni?

Ei ole, vaan vanha nimi, joka on kuitenkin kaikkina aikoina melko suosittu, muttei liian. Sitä ei oikeastaan voi sijoittaa tyypillisesti mihinkään vuosikymmeneen.

Olen oikein tyytyväinen nimeeni.

Kyllä, minulla on 80-luvulla syntyneiden tusinanimi. Mielenkiintoista kyllä, nuoremmalla ja ainoalla sisaruksellani taas on harvinainen ja kaunis nimi, mikä vähän ihmetyttää - ilmeisesti vanhempamme ovat siinä meidän syntymiemme välillä alkaneet uskaltaa kulkea omia polkujaan. :D En ole siis kateellinen, ei nuorempi sisarus sitä nimeään itse valinnut sen enempää kuin minäkään, mutta kieltämättä joskus käynyt mielessä, että olisi kiva jos minullekin olisi annettu jotain muuta kuin se sen ajan kaikista yleisin tusinanimi. En kuitenkaan inhoa nimeäni, ihan ok, neutraali naisennimi. 

Ei ole. Eikä tyttärellänikään ole.

Ollaan kumpikin tyytyväisiä nimiimme. Mulla ja tyttärellä sama toinen nimi, isänsä halusi niin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilkaa vaihtaa nimenne. Kannattaa kokeilla. Ihana olla kun entinen persoona on hävinnyt kokonaan.

Miksi ihmeessä vaihtaisin, kun olen täysin tyytyväinen omaan nimeeni?

No ei väkisin. Mutta senhän voi perua. Vaihtelu virkistää.

Sitä ei muuten uskoisi miten suuri merkitys voi olla nimellä, varsinkin jos ei pidä omasta nimestään. Tuntuu oudolta, ettei kaikilla ole samaa kärsimystä. Kannattaa varalta antaa lapselle tusinanimi.

Ei, suht harvinainen on ja siksi tahdon pysyä anonyyminä, minulla ei ole sometilejä omalla nimelläni enkä löydy googlesta.

Ala-asteella haikeana vertailin nimiä ja halusin itselleni tusinanimen. Sitten aikuisena vaihdoin sen.

Noin 800 sukunimeäni kantavaa on tällä hetkellä. Nimi suomennettiin silloin, kun suuri suomalaistamisen aikakausi oli. Pidän sukunimestäni, se on mukavan lempeä.

Ei. Mun nimi on Leena. Olen syntynyt 1978. Leenat on yleensä äitini ikäluokkaa

Minulla on sukupolveni tusinanimi. Olin pitkään tyytymätön siihen vaihtelevista syistä. En kuitenkaan siksi, että se oli tusinanimi. Nykyään olen okei nimeni kanssa; olisi voinut olla huonompikin.

Mulla on harvinainen nimi, ei mikään erikoinen/ulkomaalainen mutta koskaan ei ollut koulussa toista saman nimistä. Silloin olisin halunnut olla nimeltäni katja, jenni, sanna tms tuolloin yleinen, mutta nykyään olen iloinen persoonallisesta nimestäni.

Haluaisin antaa vinkkejä ihmisille jotta lapsi ei kärsisi nimestään.

Neutraali.  Mahdollisimman neutraali erittäin suosittu tusinanimi, ajan henkeen sopiva.

Mahdollisen aneeminen joka ei herätä mitään mielleyhtymiä mihinkään suuntaan.

Tällaisen vinkin  annan, koska kärsin lapsesta saakka omasta nimestäni. Ei se nimi niin kauhean tärkeä ole.