Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kilttejä koirarotuja
03.01.2022 |
Sosiaalisia, ihmisrakkaita, läheisyyttä ja syliä rakastavia, miellyttämishaluisia, ei- dominoivia koirarotuja, onko sellaisia? Sellaisia, jotka sopivat vaikka ensimmäiseksi koiraksi ja joitten kouluttamiseen ei tarvita ongelmakoirakouluttajan apua. Sellaisia, jotka ovat herttaisia ja rakastettavia ❤
Kommentit (106)
Ei kai mikään koirarotu automaattisesti ole kiltti. Oikeanlainen koulutus on kaiken perusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai mikään koirarotu automaattisesti ole kiltti. Oikeanlainen koulutus on kaiken perusta.
Sanoisin, että suurin osa koirista on automaattisesti kilttejä, mutta vääränlainen koulutus ja kasvatus aiheuttaa näitä ongelmia.
Ja siis puhun nyt kiltteydestä, en tottelevaisuudesta.
Luppa, eli labbis on varmaan jo useasti mainittukin.
Maailmankaikkeuden ihanin. 🥰😍
Vierailija kirjoitti:
Cavalier King Charlesin spanieli. Mutta sukutaustojen kanssa täytyy olla tarkka että saa terveen pennun.
Yksikään cavalier ei ole terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dogo argentino ja Kaukasian paimenkoira kirjoitti:
Dogo argentino. Ihana leppoisa rotu. Toinen rotu jota voin suositella lapsi perheeseen on Kaukasian paimenkoira. Nämä molemmat rodut sopivat hyvin lapsi perheisiin joissa pieniä lapsia. Nämä rodut tykkäävät pienistä lapsista ja eivät välitä vaikka pieni lapsi nyhjää koiran kanssa.[/quote
Ihmiset pelkäävät näitä rotuja niiden maineen perusteella, mutta totta tosiaan, nämä ovat aivan mainioita lapsiperheen rotuja omalle väelleen. Todella varmoja rotuja oman perheen lapsien kanssa, paljon varmempia kuin lähes kaikki "kiltiksi" mielletyt rodut.
Eri asia on sitten suhtautuminen vieraisiin tai suojeluvietti oman perheen lapsia kohtaan, jotka saattavat aiheuttaa harmia ja on erittäin tärkeää huomioida.
Jep. Kylällä lapsiperheessä kaukkareita. Olivat irrallaan pihassa, eivätkä siitä lähteneetkään vaeltelemaan. Mutta: jahtasivat ohi kulkevia ihmisiä, murisivat, haukkuivat jne. Koulutaksi kulki joka päivä hakemassa lapset kouluun ja toi kotiin, ja kaukkari ryntäsi sinne taksiin ja puri kuskia.
Että vaikka omat lapset saivat olla täysin rauhallisin mielin muuten, niin kyllä se ahdisti niitä lapsia, kun taksikuski huutaa kurkku suorana käsi verta valuen. Että en kuitenkaan suosittele lapsiperheelle, jos ikinä milloinkaan perheen ulkopuolisia käy pihassa.
(minua eivät haukkuneet eivätkä jahdanneet, kävelin joka päivä pihan ohi oman koirani kanssa, tai kahden eri koiran, kun vanha koira kuoli ja sitten oli uusi koira, mutta tiedän monia perheitä ja yksittäisi ihmisiä, jotka eivät uskaltaneet kulkea edes auton kanssa sitä tietä).
On taas ollut sellaiset omistajat näillä koirilla että sanonko mitä...
Ei ole ilmeisesti lainkaan perehdytty siihen, millainen koirarotu on tullutkaan otettua ja on sääli, että laumanvartijoista juuri kaukasialaisten omistajiksi tuntuu päätyvän näitä tavalla tai toisella äärimmäisen vastuuttomia ihmisiä. Johtuuko sitten rodun maineesta/Myrsky-elokuvasta/kasvattajista vai mistä.
Rotuhan on upea ja turvallinen oikeissa käsissä ja puitteissa, mutta siitä saadaan hengenvaarallinen peto asiantuntemattomissa ja välinpitämättömissä käsissä.
Jokainen vastuullinen kaukasialaisen omistaja aitaa pihansa vähintään 2-2.5m korkealla jykevällä aidalla (josta ei pääse kaivautumaan ali) sekä lukittavalla yhtä korkealla ajoportilla.
Vieraita ei IKINÄ saa päästää tontille, ennen kuin omistaja (ei perheen lapsi) on heitä vastassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meillä oli walesinspringerspanieli, kun lapset oli pieniä, ei ollut minulle ensimmäinen koira, joten vähän tiedettiin koirista, myös sen olin oppinut, että en ole erityisen kärsivällinen koiran kouluttaja, mistä syystä esim. koiran remmissä kulkemisen koulutus ei tosiaan täydellistä ollut. Halusimme ei-agressiivisen rodun, jota ei ole jalostettu pilalle ja jota lapsetkin (10 vuodesta ylöspäin) pystyvät ulkoiluttamaan, sen sijaan ulkoilutusta, rapsutusta, leikkiä yms. oli runsaasti tarjolla. Jos ensimmäinen koira kyseessä, suosittelen lukemaan esim. Tuire Kaimoin Pennun kasvatus - kirjaa, sillä pääsee jo pitkälle (ja varmaan muutkin vastaavat kirjat ihan hyviä, tärkeää kuitenkin tietää siitä, miten koiraa kohdellaan ja kasvatetaan - koira ei ole ihminen eikä sitä voi kohdella kuin lasta, muuten siitä helposti tulee iso riesa)
Ja päädyitte metsästyskoiraan?
Mitä vikaa metsästyskoirassa on? Vai ihan vaan se, että metsästyskoira nähdään työkoirana toisin kuin esimerkiksi täälläkin pari kertaa suositeltu lapinkoira?
No ensinnäkin se että se on usein työkoira. Sen lisäksi se, että metsästysvietti voi olla vaikea pala esim lapsiperheessä jossa ovi jää joskus auki tai koira on tarkoitettu lasten ulkoilutettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Luppa, eli labbis on varmaan jo useasti mainittukin.
Maailmankaikkeuden ihanin. 🥰😍
Miksi se on maailmankaikkeuden ihanin? Joka perheeseenkö? Se on työkoira joka tarvitsee työn, sitä ei suinkaan ole jalostettu kenenkään kotikaveriksi. Se vaatii niin paljon aktiviteettia ollakseen onnellinen, että tavisihmisellä ei sitä ole antaa. Lisäksi jatkuva nälkä on varmasti hirvittävä kokemus koiralle ja näiden normaalipainoisena pitäminen on ilmiselvästi todella hankalaa koska en muista montakaan normaalipainoista labradoria nähneeni livenä.
https://www.thelabradorsite.com/fat-labrador/ Tuolla sivulla on normaalipainoinen labbis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dogo argentino ja Kaukasian paimenkoira kirjoitti:
Dogo argentino. Ihana leppoisa rotu. Toinen rotu jota voin suositella lapsi perheeseen on Kaukasian paimenkoira. Nämä molemmat rodut sopivat hyvin lapsi perheisiin joissa pieniä lapsia. Nämä rodut tykkäävät pienistä lapsista ja eivät välitä vaikka pieni lapsi nyhjää koiran kanssa.[/quote
Ihmiset pelkäävät näitä rotuja niiden maineen perusteella, mutta totta tosiaan, nämä ovat aivan mainioita lapsiperheen rotuja omalle väelleen. Todella varmoja rotuja oman perheen lapsien kanssa, paljon varmempia kuin lähes kaikki "kiltiksi" mielletyt rodut.
Eri asia on sitten suhtautuminen vieraisiin tai suojeluvietti oman perheen lapsia kohtaan, jotka saattavat aiheuttaa harmia ja on erittäin tärkeää huomioida.
Jep. Kylällä lapsiperheessä kaukkareita. Olivat irrallaan pihassa, eivätkä siitä lähteneetkään vaeltelemaan. Mutta: jahtasivat ohi kulkevia ihmisiä, murisivat, haukkuivat jne. Koulutaksi kulki joka päivä hakemassa lapset kouluun ja toi kotiin, ja kaukkari ryntäsi sinne taksiin ja puri kuskia.
Että vaikka omat lapset saivat olla täysin rauhallisin mielin muuten, niin kyllä se ahdisti niitä lapsia, kun taksikuski huutaa kurkku suorana käsi verta valuen. Että en kuitenkaan suosittele lapsiperheelle, jos ikinä milloinkaan perheen ulkopuolisia käy pihassa.
(minua eivät haukkuneet eivätkä jahdanneet, kävelin joka päivä pihan ohi oman koirani kanssa, tai kahden eri koiran, kun vanha koira kuoli ja sitten oli uusi koira, mutta tiedän monia perheitä ja yksittäisi ihmisiä, jotka eivät uskaltaneet kulkea edes auton kanssa sitä tietä).
Myös kaukkarit ovat ennen kaikkea työkoiria ja niitäKÄÄN ei pitäisi koskaan ottaa muuta kuin tietynlaisiin työolosuhteisiin. Kaukkarit ja muut laumikset ovat laumanvartijoita, eli niiden tehtävä on suojella suurilla ja vaarallisilla alueilla esim nauta- tai lammaslaumaa susilta ja muilta pedoilta. Niitä ei koskaan tule ottaa muuta kuin työhön, eikä koskaan muualle kuin maaseudulle.
Pääosin olet oikeassa, mutta rotujen kesken on kyllä melko suuria eroja etenkin suhtautumisessa vieraisiin ihmisiin sekä siinä, kuinka herkästi ne käyttävät hampaitaan oletettua uhkaa vastaan.
Ääripäinä ehkä Kaukasiankoira vs Espanjanmastiffi/Pyreneittenmastiffi.
Meidän aivan ensimmäinen koira, kun olin ala-asteella, oli niin ihana sekarotuinen, jossa oli suomenpystykorvaa, karjalankarhukoiraa, saksanpaimenkoiraa ja saattoi olla ehkä vielä neljäskin rotu jota en muista.
Meitä lapsia oli kuusi, minä toiseksi vanhin joka toivoin koiraa eniten.
Olin jopa joulupukille kerran kirjoittanut kirjeen, jossa luettelin hirveän määrän erilaisia koirarotuja, että jos edes yhden niistä saisin 😊
Toiveeni toteutui, ja sain koiran jossa olikin montaa eri rotua. Kaunis ja kiltti koira.
Ainoa, että meidän perheestä ei kukaan osannut kouluttaa sitä oikeaoppisesti.
Koira karkas metsälle joka ikinen kerta kun vapaaksi pääsi. Se tappoi sisiliskoja, linnunpoikia, jäniksiä.
Joskus itkin niin hirveesti, kun koira oli huomannut linnunpojan maassa ennenkuin ite ehdin huomata, ja se puraisi sitä lintua. Silloin olin vihainen koiralleni.
Mutta, pitkiä lenkkejä tehtiin, käytiin uimassa, ja se oli kyllä niin rakas meille.
Sen jälkeenkin on ollut koiria, sekarotuisia ja ihan puhdasrotuisia.
Tällä hetkellä nautin saksanpaimenkoiran seurasta, joka on meillä hoidossa ollut muutaman kuukauden. Pian tulee aika palauttaa takas omistajalleen. Mutta kivaa seuraa on ollut, saa leikkiä niin paljon kun jaksaa, matkustelu on kivaa kun koira nauttii myös.
Mutta, jos saisin valita minkä tahansa koiran, ottaisin tanskandogin ja whippetin, ainakin nämä. Mutta, ehkä joskus sitten tulee taas oman koiran aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dogo argentino ja Kaukasian paimenkoira kirjoitti:
Dogo argentino. Ihana leppoisa rotu. Toinen rotu jota voin suositella lapsi perheeseen on Kaukasian paimenkoira. Nämä molemmat rodut sopivat hyvin lapsi perheisiin joissa pieniä lapsia. Nämä rodut tykkäävät pienistä lapsista ja eivät välitä vaikka pieni lapsi nyhjää koiran kanssa.[/quote
Ihmiset pelkäävät näitä rotuja niiden maineen perusteella, mutta totta tosiaan, nämä ovat aivan mainioita lapsiperheen rotuja omalle väelleen. Todella varmoja rotuja oman perheen lapsien kanssa, paljon varmempia kuin lähes kaikki "kiltiksi" mielletyt rodut.
Eri asia on sitten suhtautuminen vieraisiin tai suojeluvietti oman perheen lapsia kohtaan, jotka saattavat aiheuttaa harmia ja on erittäin tärkeää huomioida.
Jep. Kylällä lapsiperheessä kaukkareita. Olivat irrallaan pihassa, eivätkä siitä lähteneetkään vaeltelemaan. Mutta: jahtasivat ohi kulkevia ihmisiä, murisivat, haukkuivat jne. Koulutaksi kulki joka päivä hakemassa lapset kouluun ja toi kotiin, ja kaukkari ryntäsi sinne taksiin ja puri kuskia.
Että vaikka omat lapset saivat olla täysin rauhallisin mielin muuten, niin kyllä se ahdisti niitä lapsia, kun taksikuski huutaa kurkku suorana käsi verta valuen. Että en kuitenkaan suosittele lapsiperheelle, jos ikinä milloinkaan perheen ulkopuolisia käy pihassa.
(minua eivät haukkuneet eivätkä jahdanneet, kävelin joka päivä pihan ohi oman koirani kanssa, tai kahden eri koiran, kun vanha koira kuoli ja sitten oli uusi koira, mutta tiedän monia perheitä ja yksittäisi ihmisiä, jotka eivät uskaltaneet kulkea edes auton kanssa sitä tietä).
On taas ollut sellaiset omistajat näillä koirilla että sanonko mitä...
Ei ole ilmeisesti lainkaan perehdytty siihen, millainen koirarotu on tullutkaan otettua ja on sääli, että laumanvartijoista juuri kaukasialaisten omistajiksi tuntuu päätyvän näitä tavalla tai toisella äärimmäisen vastuuttomia ihmisiä. Johtuuko sitten rodun maineesta/Myrsky-elokuvasta/kasvattajista vai mistä.
Rotuhan on upea ja turvallinen oikeissa käsissä ja puitteissa, mutta siitä saadaan hengenvaarallinen peto asiantuntemattomissa ja välinpitämättömissä käsissä.
Jokainen vastuullinen kaukasialaisen omistaja aitaa pihansa vähintään 2-2.5m korkealla jykevällä aidalla (josta ei pääse kaivautumaan ali) sekä lukittavalla yhtä korkealla ajoportilla.
Vieraita ei IKINÄ saa päästää tontille, ennen kuin omistaja (ei perheen lapsi) on heitä vastassa.
Miksi kukaan tekee elämänsä noin vaikeaksi koiran takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin kerran jackrussellinterrierin ja tiibetinspanielin sekoitukseen. Oli todella hieno koira, rauhallinen, kompaktin kokoinen ja ihmisystävällinen. Itsellä on ollut aina staffeja, joita en ensimmäiseksi koiraksi suosittelisi.
Jackrussel on viimeisin koira jota suosittelisin kellekään joka ei sitä metsästyksee tarvitse. Täysiä petoeläimiä. Tutkikaa mihin haluamanne koira on jalostettu. Esim bullmastiffi on jalostettu puremattomaksi itsenäisesti työskenteleväksi metsänvartijan työpariksi. Jackrussellinterrieri on jalostettu ketunmetsästykseen ja pienten jyrsijöiden tappajaksi. Tiibetinspanieli taas ei omaa miellyttämisenhalua ollenkaan ja on todella aktiivinen vahti.
Minulla on ollut 50-vuotisen elämäni aikana koiria ja useimpia yhtä-aikaa, koska olen toiminut myös "huostaanottajana" eli antanut kodin tarvitsevalle: 1. lapsuudenkoirani oli lassien ja irlanninterrierin mix, sitten 3 saksanpaimenkoiraa (kasvatin koiria) ja niiden pentuja, mäyräkoirapappa, suomenpystykorva-walesinterrierimix, suomenpystykorva-karjalankarhukoiramix, lhasa apso, 2 jackrussellpoikaa.
Näistä koirista 2 on ollut tosi mukavia otuksia ja aina menossa messissä: jackrussell ja suomenpystykorva-karjalankarhukoiramix. Ja niiden kanssa on asuttu kerrostalossa. Jackrussell on joo metsästyskoira alunperin, energiapakkaus, mutta jos osaa opettaa koiralle perusasioita kuten paikka, istu, maahan, seuraa niin sen kanssa tulee hyvin toimeen. Se on hyvin ihmisystävällinen koira eikä vahdi ovikelloa. Irti niitä ei voi mökillä pitää, sillä se lähtee jäniksen perään. Sen sijaan suomenp-karjalankarhukoiramix pysyy pihalla. Eikä sekään vahdi ovikelloa.....kumpikin sekä russelit että kotimaiset mixit ovat olleet hyvin terveitä koiria, ja ehkä myös sen vuoksi, että viljattomalla ruualla ruokin kaikki koirani.
Olen vuosien varrella huomannut, että jokainen koira on yksilö, ja paljon sen koiran käytökseen vaikuttaa se hihnan toinen pää. Joten rotukuvaus ei aina pidä paikkaansa.
Kaistapäisin koira noista oli Lhasa apso. Se makasi pöydän alla ja hyökkäili sieltä puremaan ihmisiä. Sen koiran taival päättyi eläinlääkärin nukutukseen. Sillä oli pitkä kiertolaishistoria ja ilmeisesti pentutehdastausta. Ei siis vastannut kovinkaan rotukuvausta. Mitään fyysista vikaa siinä ei ollut. En kokenut sen elämän olevan kovin mielekästä ja päästimme sen koirien taivaaseen.
Älä ota koiraasi pentutehtaasta. Koira pitää pennusta saakka totuttaa kaikenlaisiin juttuihin, ja sellaiset vanhanmallin rakkauspakkaukset alkavat oikeasti olla harvinaisia, kun ei ne kylän koirat enää irrallaan juokse. Myöskään rescue-koiraa en suosittele, koska niillä on tuntematon historia. Koira, joka on syntynyt kadulle kulkukoiraksi, ei ole ollut tarpeeksi tekemisissä ihmisten kanssa, niin sellaisesta ei oikein tule tavallista kotikoiraa. Koiraa pitää kohdella nätisti ja kiltisti, mutta sille pitää opettaa tapoja ja rauhoittumista ja se pitää olla pennusta saakka sosiaalistettu ihmisiin, toisiin koiriin ja erilaisiin ympäristöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meillä oli walesinspringerspanieli, kun lapset oli pieniä, ei ollut minulle ensimmäinen koira, joten vähän tiedettiin koirista, myös sen olin oppinut, että en ole erityisen kärsivällinen koiran kouluttaja, mistä syystä esim. koiran remmissä kulkemisen koulutus ei tosiaan täydellistä ollut. Halusimme ei-agressiivisen rodun, jota ei ole jalostettu pilalle ja jota lapsetkin (10 vuodesta ylöspäin) pystyvät ulkoiluttamaan, sen sijaan ulkoilutusta, rapsutusta, leikkiä yms. oli runsaasti tarjolla. Jos ensimmäinen koira kyseessä, suosittelen lukemaan esim. Tuire Kaimoin Pennun kasvatus - kirjaa, sillä pääsee jo pitkälle (ja varmaan muutkin vastaavat kirjat ihan hyviä, tärkeää kuitenkin tietää siitä, miten koiraa kohdellaan ja kasvatetaan - koira ei ole ihminen eikä sitä voi kohdella kuin lasta, muuten siitä helposti tulee iso riesa)
Ja päädyitte metsästyskoiraan?
Mitä vikaa metsästyskoirassa on? Vai ihan vaan se, että metsästyskoira nähdään työkoirana toisin kuin esimerkiksi täälläkin pari kertaa suositeltu lapinkoira?
No ensinnäkin se että se on usein työkoira. Sen lisäksi se, että metsästysvietti voi olla vaikea pala esim lapsiperheessä jossa ovi jää joskus auki tai koira on tarkoitettu lasten ulkoilutettavaksi.
Eivätkö nämä ole muka huolenaiheita ihan joka koiran kohdalla lapsiperheessä? Meillä on lapset opetettu siihen, että ovet laitetaan kiinni, vaikka ympärillä on aidattu piha, eivätkä he ole koskaan karkuuttaneet koiria. Lapset eivät myöskään vie koskaan koiria yksin. Oli rotu mikä tahansa, koiran antaminen yksin lapsen vastuulle on tosi kyseenalaista.
Ja edelleen, miksi työkoiran ominaisuus nähdään ongelmana vain metsästyskoirilla, mutta ei esim. paimenilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Spanieli. Ainakin englanninspringerspanieli on ihan huipussaan tuossa, miellyttämisenhaluinen, ei hauku turhaan, rauhallinen sohvaperuna, seuraa omistajaansa kuin hai laivaa, voi pitää lenkilläkin vapaana ja pysyy mukana. kova uimaan ja noutamaan. Aika älykäs oppimaan... Kuitenkaan ei kovin iso kuten vaikkapa kultainennoutaja, vaan 20kg.
Ei kultsunkaan pidä painaa 30kg enempää. Hillitsemättömän ruoanhimonsa vuoksi nämä tuppaavat kerjäämään itsensä aina ylipainoisiksi kun ihminen antaa periksi.
Mikään metsästyskoira ei ole irtipidettävä.
Minulla oli kultainennoutajauros 61 cm ja painoi 36 kg (olematta pätkääkään ylipainoinen) joten kyllä vaan voi olla yli 30 kiloisia isot urokset helposti. Se oli kyllä kaikin puolin täyden kympin koira, luonne ja terveys priimaa. eli melkein 14 -vuotiaaksi. Se oli mun ensimmäinen koira, eikä sen kanssa ollut koskaan mitään hankaluuksia normaalilla tervejärkisellä koiran kotikasvatuksella, mutta joo kovista ja aroista kultaisistakin olen kuullut joten ainakin kannattaa katsoa millaisista vanhemmista ja kasvattajalta pentua hankkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän aivan ensimmäinen koira, kun olin ala-asteella, oli niin ihana sekarotuinen, jossa oli suomenpystykorvaa, karjalankarhukoiraa, saksanpaimenkoiraa ja saattoi olla ehkä vielä neljäskin rotu jota en muista.
Meitä lapsia oli kuusi, minä toiseksi vanhin joka toivoin koiraa eniten.
Olin jopa joulupukille kerran kirjoittanut kirjeen, jossa luettelin hirveän määrän erilaisia koirarotuja, että jos edes yhden niistä saisin 😊Toiveeni toteutui, ja sain koiran jossa olikin montaa eri rotua. Kaunis ja kiltti koira.
Ainoa, että meidän perheestä ei kukaan osannut kouluttaa sitä oikeaoppisesti.
Koira karkas metsälle joka ikinen kerta kun vapaaksi pääsi. Se tappoi sisiliskoja, linnunpoikia, jäniksiä.Joskus itkin niin hirveesti, kun koira oli huomannut linnunpojan maassa ennenkuin ite ehdin huomata, ja se puraisi sitä lintua. Silloin olin vihainen koiralleni.
Mutta, pitkiä lenkkejä tehtiin, käytiin uimassa, ja se oli kyllä niin rakas meille.
Sen jälkeenkin on ollut koiria, sekarotuisia ja ihan puhdasrotuisia.
Tällä hetkellä nautin saksanpaimenkoiran seurasta, joka on meillä hoidossa ollut muutaman kuukauden. Pian tulee aika palauttaa takas omistajalleen. Mutta kivaa seuraa on ollut, saa leikkiä niin paljon kun jaksaa, matkustelu on kivaa kun koira nauttii myös.
Mutta, jos saisin valita minkä tahansa koiran, ottaisin tanskandogin ja whippetin, ainakin nämä. Mutta, ehkä joskus sitten tulee taas oman koiran aika.
Ihana! Me kanssa tehtiin lapsena pitkä toivelista roduista ja saatiin kunnon sekarotuinen. Siinäkin oli karjanlankarhukoiraa, suomenpystykorvaa ja ties mitä. Se myös karkaili meiltä aina metsään ja tappoi pikkuelukoita.
Näin jälkeen päin toki mietin kauhulla, kuinka huoletonta koiran pitoa se silloin oli. Vanhemmat suunnilleen antoivat koiran meille lapsille ja me siitä sitten huolehdittiin ilman aikuisen valvontaa. Onneksi oli perushyvä tapaus ja elikin liki 15-vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meillä oli walesinspringerspanieli, kun lapset oli pieniä, ei ollut minulle ensimmäinen koira, joten vähän tiedettiin koirista, myös sen olin oppinut, että en ole erityisen kärsivällinen koiran kouluttaja, mistä syystä esim. koiran remmissä kulkemisen koulutus ei tosiaan täydellistä ollut. Halusimme ei-agressiivisen rodun, jota ei ole jalostettu pilalle ja jota lapsetkin (10 vuodesta ylöspäin) pystyvät ulkoiluttamaan, sen sijaan ulkoilutusta, rapsutusta, leikkiä yms. oli runsaasti tarjolla. Jos ensimmäinen koira kyseessä, suosittelen lukemaan esim. Tuire Kaimoin Pennun kasvatus - kirjaa, sillä pääsee jo pitkälle (ja varmaan muutkin vastaavat kirjat ihan hyviä, tärkeää kuitenkin tietää siitä, miten koiraa kohdellaan ja kasvatetaan - koira ei ole ihminen eikä sitä voi kohdella kuin lasta, muuten siitä helposti tulee iso riesa)
Ja päädyitte metsästyskoiraan?
Mitä vikaa metsästyskoirassa on? Vai ihan vaan se, että metsästyskoira nähdään työkoirana toisin kuin esimerkiksi täälläkin pari kertaa suositeltu lapinkoira?
No ensinnäkin se että se on usein työkoira. Sen lisäksi se, että metsästysvietti voi olla vaikea pala esim lapsiperheessä jossa ovi jää joskus auki tai koira on tarkoitettu lasten ulkoilutettavaksi.
Eivätkö nämä ole muka huolenaiheita ihan joka koiran kohdalla lapsiperheessä? Meillä on lapset opetettu siihen, että ovet laitetaan kiinni, vaikka ympärillä on aidattu piha, eivätkä he ole koskaan karkuuttaneet koiria. Lapset eivät myöskään vie koskaan koiria yksin. Oli rotu mikä tahansa, koiran antaminen yksin lapsen vastuulle on tosi kyseenalaista.
Ja edelleen, miksi työkoiran ominaisuus nähdään ongelmana vain metsästyskoirilla, mutta ei esim. paimenilla?
Tietenkin ne ovat kaikki huolenaiheita. Meillä asiasta ei ole ollut bullmastiffien kanssa ongelmaa, eivät lähde kotoa vaikka ovi on auki (asumme kerrostalossa) ja ehkä ovet eivät jää samalla tavalla auki kuin okt:ssä. Lapset eivät saa meillä koiria koskaan itse ulkoiluttaa, mutta näen ulkona paljonkin pienempiä koiria yksin lasten kanssa.
Tietenkin työkoiran ominaisuus on ihan yhtä vakava ongelma niin paimenella kuin metsästyskoiralla. Täällä kuitenkaan harvempi on ehdottanut lapsiperheen ensimmäiseksi koiraksi paimenia, mutta metsästyskoiria taas on useampikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Spanieli. Ainakin englanninspringerspanieli on ihan huipussaan tuossa, miellyttämisenhaluinen, ei hauku turhaan, rauhallinen sohvaperuna, seuraa omistajaansa kuin hai laivaa, voi pitää lenkilläkin vapaana ja pysyy mukana. kova uimaan ja noutamaan. Aika älykäs oppimaan... Kuitenkaan ei kovin iso kuten vaikkapa kultainennoutaja, vaan 20kg.
Ei kultsunkaan pidä painaa 30kg enempää. Hillitsemättömän ruoanhimonsa vuoksi nämä tuppaavat kerjäämään itsensä aina ylipainoisiksi kun ihminen antaa periksi.
Mikään metsästyskoira ei ole irtipidettävä.Minulla oli kultainennoutajauros 61 cm ja painoi 36 kg (olematta pätkääkään ylipainoinen) joten kyllä vaan voi olla yli 30 kiloisia isot urokset helposti. Se oli kyllä kaikin puolin täyden kympin koira, luonne ja terveys priimaa. eli melkein 14 -vuotiaaksi. Se oli mun ensimmäinen koira, eikä sen kanssa ollut koskaan mitään hankaluuksia normaalilla tervejärkisellä koiran kotikasvatuksella, mutta joo kovista ja aroista kultaisistakin olen kuullut joten ainakin kannattaa katsoa millaisista vanhemmista ja kasvattajalta pentua hankkii.
Sai olla aika lihaksikas noilla kiloilla, mutta onhan se mahdollista. En silti koskaan suosittelisi tai ottaisi työkoirataustaista kotiin jossa se ei pääse itseään toteuttamaan.
Normikokoinen mäyräkoira tai Grand Basset Griffon Vendeen. Näillä molemmilla roduilla on samoja esi-isiä. Toki mäykyillä voi esiintyä enemmän terveydellisiä ongelmia liittyen selkään ja hampaisiin. Toki seropit eivät ole huono vaihtoehto, kunhan on tiedossa, että vanhemmilla ei ole periytyviä terveysongelmia. Itselläni ollut sekä puhdasrotuisia ja seropikoiria. Yhtä arvokkaita olleet kaikki.
Labbikset on kamalia. Naapurin sellainen piski räkyttää 24/7. Olen miettinyt sen myrkyttämistä.
Musta ainakin suomenlapinkoirat on vaikuttaneet näin vieraana tosi kilteiltä. Niissä lienee "kotikoira"- ja köyttölinjat erikseen?. Kokemukseni on kyllä, että suurinosa koirista on kilttejä, mutta yhtenä esimerkkinämnuo on sellaisia, jotka on vaikuttaneet aika mukavaluonteisilta vieraitakin kohtaan. No useimmat kyllä ovat ok muistakin roduista, itsellä ollut aina vähän epäluuloisemman luonteisia koiria, jotka pitänyt sosiaalistaa erityisemmin, mutta nekin kyllä ovat kilttejä vieraille kun on sosiaalistettu hyvin. En nyt sano rotuja kun en kuitenkaan suosittelisi nimenomaan ei-ennakkoluuloista rotua etsivälle. Ei siis mikään taistelukoirarotu vaan ihan fiksuja koiria ollut itsellä, mutten halua että joku tunnistaa jorinani ja koirani :D
Alue: Aihe vapaa
Mitä vikaa metsästyskoirassa on? Vai ihan vaan se, että metsästyskoira nähdään työkoirana toisin kuin esimerkiksi täälläkin pari kertaa suositeltu lapinkoira?