Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kilttejä koirarotuja
03.01.2022 |
Sosiaalisia, ihmisrakkaita, läheisyyttä ja syliä rakastavia, miellyttämishaluisia, ei- dominoivia koirarotuja, onko sellaisia? Sellaisia, jotka sopivat vaikka ensimmäiseksi koiraksi ja joitten kouluttamiseen ei tarvita ongelmakoirakouluttajan apua. Sellaisia, jotka ovat herttaisia ja rakastettavia ❤
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meillä oli walesinspringerspanieli, kun lapset oli pieniä, ei ollut minulle ensimmäinen koira, joten vähän tiedettiin koirista, myös sen olin oppinut, että en ole erityisen kärsivällinen koiran kouluttaja, mistä syystä esim. koiran remmissä kulkemisen koulutus ei tosiaan täydellistä ollut. Halusimme ei-agressiivisen rodun, jota ei ole jalostettu pilalle ja jota lapsetkin (10 vuodesta ylöspäin) pystyvät ulkoiluttamaan, sen sijaan ulkoilutusta, rapsutusta, leikkiä yms. oli runsaasti tarjolla. Jos ensimmäinen koira kyseessä, suosittelen lukemaan esim. Tuire Kaimoin Pennun kasvatus - kirjaa, sillä pääsee jo pitkälle (ja varmaan muutkin vastaavat kirjat ihan hyviä, tärkeää kuitenkin tietää siitä, miten koiraa kohdellaan ja kasvatetaan - koira ei ole ihminen eikä sitä voi kohdella kuin lasta, muuten siitä helposti tulee iso riesa)
Ja päädyitte metsästyskoiraan?
Mitä vikaa metsästyskoirassa on? Vai ihan vaan se, että metsästyskoira nähdään työkoirana toisin kuin esimerkiksi täälläkin pari kertaa suositeltu lapinkoira?
No ensinnäkin se että se on usein työkoira. Sen lisäksi se, että metsästysvietti voi olla vaikea pala esim lapsiperheessä jossa ovi jää joskus auki tai koira on tarkoitettu lasten ulkoilutettavaksi.
Eivätkö nämä ole muka huolenaiheita ihan joka koiran kohdalla lapsiperheessä? Meillä on lapset opetettu siihen, että ovet laitetaan kiinni, vaikka ympärillä on aidattu piha, eivätkä he ole koskaan karkuuttaneet koiria. Lapset eivät myöskään vie koskaan koiria yksin. Oli rotu mikä tahansa, koiran antaminen yksin lapsen vastuulle on tosi kyseenalaista.
Ja edelleen, miksi työkoiran ominaisuus nähdään ongelmana vain metsästyskoirilla, mutta ei esim. paimenilla?
Tietenkin ne ovat kaikki huolenaiheita. Meillä asiasta ei ole ollut bullmastiffien kanssa ongelmaa, eivät lähde kotoa vaikka ovi on auki (asumme kerrostalossa) ja ehkä ovet eivät jää samalla tavalla auki kuin okt:ssä. Lapset eivät saa meillä koiria koskaan itse ulkoiluttaa, mutta näen ulkona paljonkin pienempiä koiria yksin lasten kanssa.
Tietenkin työkoiran ominaisuus on ihan yhtä vakava ongelma niin paimenella kuin metsästyskoiralla. Täällä kuitenkaan harvempi on ehdottanut lapsiperheen ensimmäiseksi koiraksi paimenia, mutta metsästyskoiria taas on useampikin.
En ymmärrä vieläkään miksi työkoiraominaisuus olisi vakava ongelma? Etenkin kun valtaosa roduista on jalostettu johonkin käyttötarkoitukseen. Täällä ehdotetut metsästyskoirat ovat pääsääntöisesti noutajia ja spanieleita, joissa on hyvinkin selkästi erotettuna metsästys- ja seurakoiralinjat.
Näillä "oikeilla" metsästyskoirilla ainoa käyttötarkoitukseen liittyvä "ongelma" on pääsääntöisesti kova riistavietti. Koiran hyvinvoinnin kannalta olisikin tärkeää, että se pääsisi säännöllisesti metsään seurailemaan hajujälkiä. Pitkä jäljitysliina on hyvä hankinta näille reissuille. Koiran vapaana pitäminen on hankalaa, mutta olen sitä mieltä, että minkään koiran ei pitäisi kovin heppoisin perustein ulkoilla vapaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meillä oli walesinspringerspanieli, kun lapset oli pieniä, ei ollut minulle ensimmäinen koira, joten vähän tiedettiin koirista, myös sen olin oppinut, että en ole erityisen kärsivällinen koiran kouluttaja, mistä syystä esim. koiran remmissä kulkemisen koulutus ei tosiaan täydellistä ollut. Halusimme ei-agressiivisen rodun, jota ei ole jalostettu pilalle ja jota lapsetkin (10 vuodesta ylöspäin) pystyvät ulkoiluttamaan, sen sijaan ulkoilutusta, rapsutusta, leikkiä yms. oli runsaasti tarjolla. Jos ensimmäinen koira kyseessä, suosittelen lukemaan esim. Tuire Kaimoin Pennun kasvatus - kirjaa, sillä pääsee jo pitkälle (ja varmaan muutkin vastaavat kirjat ihan hyviä, tärkeää kuitenkin tietää siitä, miten koiraa kohdellaan ja kasvatetaan - koira ei ole ihminen eikä sitä voi kohdella kuin lasta, muuten siitä helposti tulee iso riesa)
Ja päädyitte metsästyskoiraan?
Mitä vikaa metsästyskoirassa on? Vai ihan vaan se, että metsästyskoira nähdään työkoirana toisin kuin esimerkiksi täälläkin pari kertaa suositeltu lapinkoira?
No ensinnäkin se että se on usein työkoira. Sen lisäksi se, että metsästysvietti voi olla vaikea pala esim lapsiperheessä jossa ovi jää joskus auki tai koira on tarkoitettu lasten ulkoilutettavaksi.
Eivätkö nämä ole muka huolenaiheita ihan joka koiran kohdalla lapsiperheessä? Meillä on lapset opetettu siihen, että ovet laitetaan kiinni, vaikka ympärillä on aidattu piha, eivätkä he ole koskaan karkuuttaneet koiria. Lapset eivät myöskään vie koskaan koiria yksin. Oli rotu mikä tahansa, koiran antaminen yksin lapsen vastuulle on tosi kyseenalaista.
Ja edelleen, miksi työkoiran ominaisuus nähdään ongelmana vain metsästyskoirilla, mutta ei esim. paimenilla?
Tietenkin ne ovat kaikki huolenaiheita. Meillä asiasta ei ole ollut bullmastiffien kanssa ongelmaa, eivät lähde kotoa vaikka ovi on auki (asumme kerrostalossa) ja ehkä ovet eivät jää samalla tavalla auki kuin okt:ssä. Lapset eivät saa meillä koiria koskaan itse ulkoiluttaa, mutta näen ulkona paljonkin pienempiä koiria yksin lasten kanssa.
Tietenkin työkoiran ominaisuus on ihan yhtä vakava ongelma niin paimenella kuin metsästyskoiralla. Täällä kuitenkaan harvempi on ehdottanut lapsiperheen ensimmäiseksi koiraksi paimenia, mutta metsästyskoiria taas on useampikin.En ymmärrä vieläkään miksi työkoiraominaisuus olisi vakava ongelma? Etenkin kun valtaosa roduista on jalostettu johonkin käyttötarkoitukseen. Täällä ehdotetut metsästyskoirat ovat pääsääntöisesti noutajia ja spanieleita, joissa on hyvinkin selkästi erotettuna metsästys- ja seurakoiralinjat.
Näillä "oikeilla" metsästyskoirilla ainoa käyttötarkoitukseen liittyvä "ongelma" on pääsääntöisesti kova riistavietti. Koiran hyvinvoinnin kannalta olisikin tärkeää, että se pääsisi säännöllisesti metsään seurailemaan hajujälkiä. Pitkä jäljitysliina on hyvä hankinta näille reissuille. Koiran vapaana pitäminen on hankalaa, mutta olen sitä mieltä, että minkään koiran ei pitäisi kovin heppoisin perustein ulkoilla vapaana.
Minulla on ollut noutajia itselläni ja tiedän hyvin tarkkaan kokemuksesta, sekä omasta että muiden, ettei niiden homma ole olla kotikoirina. Työkoiraominaisuus merkitsee usein sitä, että ne oikeasti tarvitsevat tekemistä ja paljon. Ei ole mikään ihme että ongelmakoirakouluttajien asiakkaat ovat usein ostaneet työkoiran ja ihmettelevät kun se tuhoaa kaiken ympärillään tai on vaikea pitää hallinnassa. Se, että jollain on ollut labbis joka on ollut mahtava perhekoira (usein vielä niin ylensyötettyinä ettei koira pysty liikkumaan normaalisti) ei tarkoita että se olisi rodultaan sopiva kotikoirakäyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meillä oli walesinspringerspanieli, kun lapset oli pieniä, ei ollut minulle ensimmäinen koira, joten vähän tiedettiin koirista, myös sen olin oppinut, että en ole erityisen kärsivällinen koiran kouluttaja, mistä syystä esim. koiran remmissä kulkemisen koulutus ei tosiaan täydellistä ollut. Halusimme ei-agressiivisen rodun, jota ei ole jalostettu pilalle ja jota lapsetkin (10 vuodesta ylöspäin) pystyvät ulkoiluttamaan, sen sijaan ulkoilutusta, rapsutusta, leikkiä yms. oli runsaasti tarjolla. Jos ensimmäinen koira kyseessä, suosittelen lukemaan esim. Tuire Kaimoin Pennun kasvatus - kirjaa, sillä pääsee jo pitkälle (ja varmaan muutkin vastaavat kirjat ihan hyviä, tärkeää kuitenkin tietää siitä, miten koiraa kohdellaan ja kasvatetaan - koira ei ole ihminen eikä sitä voi kohdella kuin lasta, muuten siitä helposti tulee iso riesa)
Ja päädyitte metsästyskoiraan?
Mitä vikaa metsästyskoirassa on? Vai ihan vaan se, että metsästyskoira nähdään työkoirana toisin kuin esimerkiksi täälläkin pari kertaa suositeltu lapinkoira?
No ensinnäkin se että se on usein työkoira. Sen lisäksi se, että metsästysvietti voi olla vaikea pala esim lapsiperheessä jossa ovi jää joskus auki tai koira on tarkoitettu lasten ulkoilutettavaksi.
Eivätkö nämä ole muka huolenaiheita ihan joka koiran kohdalla lapsiperheessä? Meillä on lapset opetettu siihen, että ovet laitetaan kiinni, vaikka ympärillä on aidattu piha, eivätkä he ole koskaan karkuuttaneet koiria. Lapset eivät myöskään vie koskaan koiria yksin. Oli rotu mikä tahansa, koiran antaminen yksin lapsen vastuulle on tosi kyseenalaista.
Ja edelleen, miksi työkoiran ominaisuus nähdään ongelmana vain metsästyskoirilla, mutta ei esim. paimenilla?
Tietenkin ne ovat kaikki huolenaiheita. Meillä asiasta ei ole ollut bullmastiffien kanssa ongelmaa, eivät lähde kotoa vaikka ovi on auki (asumme kerrostalossa) ja ehkä ovet eivät jää samalla tavalla auki kuin okt:ssä. Lapset eivät saa meillä koiria koskaan itse ulkoiluttaa, mutta näen ulkona paljonkin pienempiä koiria yksin lasten kanssa.
Tietenkin työkoiran ominaisuus on ihan yhtä vakava ongelma niin paimenella kuin metsästyskoiralla. Täällä kuitenkaan harvempi on ehdottanut lapsiperheen ensimmäiseksi koiraksi paimenia, mutta metsästyskoiria taas on useampikin.En ymmärrä vieläkään miksi työkoiraominaisuus olisi vakava ongelma? Etenkin kun valtaosa roduista on jalostettu johonkin käyttötarkoitukseen. Täällä ehdotetut metsästyskoirat ovat pääsääntöisesti noutajia ja spanieleita, joissa on hyvinkin selkästi erotettuna metsästys- ja seurakoiralinjat.
Näillä "oikeilla" metsästyskoirilla ainoa käyttötarkoitukseen liittyvä "ongelma" on pääsääntöisesti kova riistavietti. Koiran hyvinvoinnin kannalta olisikin tärkeää, että se pääsisi säännöllisesti metsään seurailemaan hajujälkiä. Pitkä jäljitysliina on hyvä hankinta näille reissuille. Koiran vapaana pitäminen on hankalaa, mutta olen sitä mieltä, että minkään koiran ei pitäisi kovin heppoisin perustein ulkoilla vapaana.
Samaa mieltä olen vapaana ulkoilusta, sitä varten on aidatut koirapuistot tai omat saaret.
Saksanpaimenkoira, mieluiten näyttelylinjainen, jos halutaan lähinnä kotikoiraksi. Maalaisjärjellä pärjää aloittelevakin koiranomistaja. Lapsirakas ja kiintyy hyvin voimakkaasti omaan perheeseen eli laumaansa. Turkki ei vaadi erityistä hoitoa. Ei räksytä turhasta ja kunhan murrosikä selätetään, kehkeytyy siitä hyvin säyseä kumppani joka ei hätkähdä mistään.
Kummallista labbiksen dumaamista. Mun labbikseni on ihan tavallinen perhekoira eikä ole grammaakaan ylipainoa. On aina kehuttu eläinlääkärissä, miten on niin hyvässä kunnossa. Lenkkeilee paljon ja ruokaa annetaan sopiva määrä. Energiapakkaus tuo kyllä on ja vaatii liikunnallisen omistajan.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmeessä suosittelisit sekarotuista? Ensinnäkin suurin osa seropikasvattajista ei teetä koirillaan minkäänlaisia tutkimuksia, hinnat ovat järjettömiä ja sukutaulua ei ole. Ei voi tietää millaisia ominaisuuksia koiralle periytyy, mitä mikseissä on mukana. Voi tulla esimerkiksi laumistaustaa, voi tulla metsästysviettiä yms. Miksi ihmeessä ottaa kamala riski kun voi ottaa paljon paremmin hallitun riskin valitsemalla rodun joka on omiin tarpeisiin sopiva, kasvattajalta joka on luotettava ja jonka pennuista on näyttöä?
Sekarotuiset eivät suinkaan ole välttämättä sen terveempiä kuin rotukoiratkaan, usein päinvastoin. Äidilläni on sekarotuinen joka on elämänsä aikana maksanut pienen laadukkaan henkilöauton verran lääkärikustannuksissa. Niitä ei vain useinkaan tutkita ellei jotain vikaa tule.
Älkää tukeko pentutehtailua! Koiran ei tule saada kokea ”äitiyden ihanuutta” eikä vahinkopentuja ole suinkaan pakko saada, on olemassa keskeytysvaihtoehto piikillä jos vahinko jostain syystä pääsee käymään. Pentutehtailua on kaikki missä ei pyritä ohjaamaan rotua tiettyyn (parempaan) suuntaan vaan pyritään lisäämään koirien lukumäärää. Älkää tukeko sitä vaan ostakaa suosiolla rotukoira jolla on paperit ja vieläpä kasvattajalta jolla on näyttöä ja näkemystä.