Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kilttejä koirarotuja
03.01.2022 |
Sosiaalisia, ihmisrakkaita, läheisyyttä ja syliä rakastavia, miellyttämishaluisia, ei- dominoivia koirarotuja, onko sellaisia? Sellaisia, jotka sopivat vaikka ensimmäiseksi koiraksi ja joitten kouluttamiseen ei tarvita ongelmakoirakouluttajan apua. Sellaisia, jotka ovat herttaisia ja rakastettavia ❤
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea ketju "kokemuksia laumanvartija koirista".
Siellä paljon hyviä kokemuksia/infoa näistä roduista.
Ei mikään joka perheen rotu todellakaan, vaikka omalle väelle ovatkin todella lojaaleja ja pääosin kyllä vieraillekin. Kovia ovat haukkumaan pihalla ollessaan ja vaativat reippaasti liikuntaa.
Meidän pyrremme oli ihmisiä kohtaan todella avoin. Tosin kun vanhuus painoi päälle, alkoi vanhemmat miehet jostakin syystä vaikuttamaan koira herrastamme epäilyttäviltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dogo argentino ja Kaukasian paimenkoira kirjoitti:
Dogo argentino. Ihana leppoisa rotu. Toinen rotu jota voin suositella lapsi perheeseen on Kaukasian paimenkoira. Nämä molemmat rodut sopivat hyvin lapsi perheisiin joissa pieniä lapsia. Nämä rodut tykkäävät pienistä lapsista ja eivät välitä vaikka pieni lapsi nyhjää koiran kanssa.[/quote
Ihmiset pelkäävät näitä rotuja niiden maineen perusteella, mutta totta tosiaan, nämä ovat aivan mainioita lapsiperheen rotuja omalle väelleen. Todella varmoja rotuja oman perheen lapsien kanssa, paljon varmempia kuin lähes kaikki "kiltiksi" mielletyt rodut.
Eri asia on sitten suhtautuminen vieraisiin tai suojeluvietti oman perheen lapsia kohtaan, jotka saattavat aiheuttaa harmia ja on erittäin tärkeää huomioida.
Labradorinnoutaja:
Sosiaalisia, ihmisrakkaita, 👍
läheisyyttä ja syliä rakastavia, 👍
miellyttämishaluisia, 👍
ei- dominoivia koirarotuja, 👍
Sellaisia, jotka ovat herttaisia ja rakastettavia 👍
Vaativat koulutuksen, muuten ovat rasittavassa sosiaalisuudessaan koko kylän kauhuja. Omistajan on myös oltava lauman johtaja koska muute nämä hömelöt yrittävät sen paikan ottaa, eivätkä siihen pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terrieri pohjaiset rodut on varmaan yleisesti haastavimpia ja koska monet ovat pienikokoisia, ei niitä välttämättä juuri kouluteta. Ovat yleensä todella dominoivia, tappelunhaluisia ja kovapäisiä. Näitä on käytetty varmaan lähes kaikkien taistelukoirarotujen jalostuksessa.
Seuraavaksi haastavimpia ovat varmaankin itäisen Euroopan laumanvartijarodut, etenkin kaukasiankoira, etelävenäjän koira ja komondor. Aika arvaamattomia kaikki.
Fila Brasileiro on kuitenkin ainoa koirarotu, jolta on edellytetty ihmisaggressiivisuutta.
Sitä käyttää palveluskoirana esim yhdysvaltain merijalkaväki.Mitä kiltteihin rotuihin tulee, niin lyttykuonot ovat usein kilttejä, mutta tutkimusten mukaan ne ovat yleensä kehitysvammaisia, eli voi johtua siitäkin tuo leppoisuus.
Yleisesti ottaen kaikissa roduissa löytyy helppoja, alistuvia ja leppoisia yksilöitä ja sitten niitä dominoivia kingejä.
Eivät ne ole kehitysvammaisia vaan se on samantyyppinen geeni kuin ihmisissä kehitysvammaisuutta aiheuttava.
Ja tästä sitten huomaa heti, ettei ole hajuakaan, mistä puhuu. Ei ole olemassa yhtä yksittäistä kehitysvammaisuutta aiheuttavaa geeniä, eikä ole olemassa yhtä kehitysvammaa. Kehitysvammoja on olemassa tuhansia, ja niitä on myös muilla nisäkkäillä. Olen itse tavannut mullikan, jolla oli samantyyppinen syndrooma kuin ihmisillä down. Oli oikein mukava, ystävällinen ja auttamattoman yksinkertainen mullikka, lihakarjan omistaja sanoi, että se on todella suloinen sonnivasikka, eikä sitä lihoiksi laitettu, koska kasvoi niin hitaasti. Oli lemmikkinä sitten. Muistaakseni joskus oli joku leijonan ja tiikerin risteymä, jolla myös tulkittiin olevan kissaeläinten down, siitä olen nähnyt vain pari lehtijuttua.
Koirilla on samantyyppisiä syndroomia kuin ihmisilläkin, se on totta, ja koiria onkin käytetty tietyntyyppisten kehityshäiriöiden tutkimisessa, koska sama perimän osa vaikuttaa nisäkkäissä tai selkärankaisissa samoihin asioihin.
Noilla lyttykuonoisilla koirilla on usein kallon epämuodostumia, ja se aiheuttaa sitten aivojen kanssa ongelmia: aivot eivät mahdu kunnolla kalloon ja kehittyvät huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Labradorinnoutaja:
Sosiaalisia, ihmisrakkaita, 👍
läheisyyttä ja syliä rakastavia, 👍
miellyttämishaluisia, 👍
ei- dominoivia koirarotuja, 👍
Sellaisia, jotka ovat herttaisia ja rakastettavia 👍
Vaativat koulutuksen, muuten ovat rasittavassa sosiaalisuudessaan koko kylän kauhuja. Omistajan on myös oltava lauman johtaja koska muute nämä hömelöt yrittävät sen paikan ottaa, eivätkä siihen pysty.
Ainoa minua purrut koira oli labradorinnoutaja. Varsinkin urokset ovat voimakastahtoisia. Lisäksi et loppumaton ruoanhimo on kamalaa katsottavaa ja varmasti koiralle itselleen hirvittävä kokemus. Nämä eivät ole mitään kotikoiria vaan ainoastaan työkoiria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä oli walesinspringerspanieli, kun lapset oli pieniä, ei ollut minulle ensimmäinen koira, joten vähän tiedettiin koirista, myös sen olin oppinut, että en ole erityisen kärsivällinen koiran kouluttaja, mistä syystä esim. koiran remmissä kulkemisen koulutus ei tosiaan täydellistä ollut. Halusimme ei-agressiivisen rodun, jota ei ole jalostettu pilalle ja jota lapsetkin (10 vuodesta ylöspäin) pystyvät ulkoiluttamaan, sen sijaan ulkoilutusta, rapsutusta, leikkiä yms. oli runsaasti tarjolla. Jos ensimmäinen koira kyseessä, suosittelen lukemaan esim. Tuire Kaimoin Pennun kasvatus - kirjaa, sillä pääsee jo pitkälle (ja varmaan muutkin vastaavat kirjat ihan hyviä, tärkeää kuitenkin tietää siitä, miten koiraa kohdellaan ja kasvatetaan - koira ei ole ihminen eikä sitä voi kohdella kuin lasta, muuten siitä helposti tulee iso riesa)
Vierailija kirjoitti:
Dogo argentino ja Kaukasian paimenkoira kirjoitti:
Dogo argentino. Ihana leppoisa rotu. Toinen rotu jota voin suositella lapsi perheeseen on Kaukasian paimenkoira. Nämä molemmat rodut sopivat hyvin lapsi perheisiin joissa pieniä lapsia. Nämä rodut tykkäävät pienistä lapsista ja eivät välitä vaikka pieni lapsi nyhjää koiran kanssa.[/quote
Ihmiset pelkäävät näitä rotuja niiden maineen perusteella, mutta totta tosiaan, nämä ovat aivan mainioita lapsiperheen rotuja omalle väelleen. Todella varmoja rotuja oman perheen lapsien kanssa, paljon varmempia kuin lähes kaikki "kiltiksi" mielletyt rodut.
Eri asia on sitten suhtautuminen vieraisiin tai suojeluvietti oman perheen lapsia kohtaan, jotka saattavat aiheuttaa harmia ja on erittäin tärkeää huomioida.
Jep. Kylällä lapsiperheessä kaukkareita. Olivat irrallaan pihassa, eivätkä siitä lähteneetkään vaeltelemaan. Mutta: jahtasivat ohi kulkevia ihmisiä, murisivat, haukkuivat jne. Koulutaksi kulki joka päivä hakemassa lapset kouluun ja toi kotiin, ja kaukkari ryntäsi sinne taksiin ja puri kuskia.
Että vaikka omat lapset saivat olla täysin rauhallisin mielin muuten, niin kyllä se ahdisti niitä lapsia, kun taksikuski huutaa kurkku suorana käsi verta valuen. Että en kuitenkaan suosittele lapsiperheelle, jos ikinä milloinkaan perheen ulkopuolisia käy pihassa.
(minua eivät haukkuneet eivätkä jahdanneet, kävelin joka päivä pihan ohi oman koirani kanssa, tai kahden eri koiran, kun vanha koira kuoli ja sitten oli uusi koira, mutta tiedän monia perheitä ja yksittäisi ihmisiä, jotka eivät uskaltaneet kulkea edes auton kanssa sitä tietä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terrieri pohjaiset rodut on varmaan yleisesti haastavimpia ja koska monet ovat pienikokoisia, ei niitä välttämättä juuri kouluteta. Ovat yleensä todella dominoivia, tappelunhaluisia ja kovapäisiä. Näitä on käytetty varmaan lähes kaikkien taistelukoirarotujen jalostuksessa.
Seuraavaksi haastavimpia ovat varmaankin itäisen Euroopan laumanvartijarodut, etenkin kaukasiankoira, etelävenäjän koira ja komondor. Aika arvaamattomia kaikki.
Fila Brasileiro on kuitenkin ainoa koirarotu, jolta on edellytetty ihmisaggressiivisuutta.
Sitä käyttää palveluskoirana esim yhdysvaltain merijalkaväki.Mitä kiltteihin rotuihin tulee, niin lyttykuonot ovat usein kilttejä, mutta tutkimusten mukaan ne ovat yleensä kehitysvammaisia, eli voi johtua siitäkin tuo leppoisuus.
Yleisesti ottaen kaikissa roduissa löytyy helppoja, alistuvia ja leppoisia yksilöitä ja sitten niitä dominoivia kingejä.
Eivät ne ole kehitysvammaisia vaan se on samantyyppinen geeni kuin ihmisissä kehitysvammaisuutta aiheuttava.
Ja tästä sitten huomaa heti, ettei ole hajuakaan, mistä puhuu. Ei ole olemassa yhtä yksittäistä kehitysvammaisuutta aiheuttavaa geeniä, eikä ole olemassa yhtä kehitysvammaa. Kehitysvammoja on olemassa tuhansia, ja niitä on myös muilla nisäkkäillä. Olen itse tavannut mullikan, jolla oli samantyyppinen syndrooma kuin ihmisillä down. Oli oikein mukava, ystävällinen ja auttamattoman yksinkertainen mullikka, lihakarjan omistaja sanoi, että se on todella suloinen sonnivasikka, eikä sitä lihoiksi laitettu, koska kasvoi niin hitaasti. Oli lemmikkinä sitten. Muistaakseni joskus oli joku leijonan ja tiikerin risteymä, jolla myös tulkittiin olevan kissaeläinten down, siitä olen nähnyt vain pari lehtijuttua.
Koirilla on samantyyppisiä syndroomia kuin ihmisilläkin, se on totta, ja koiria onkin käytetty tietyntyyppisten kehityshäiriöiden tutkimisessa, koska sama perimän osa vaikuttaa nisäkkäissä tai selkärankaisissa samoihin asioihin.
Noilla lyttykuonoisilla koirilla on usein kallon epämuodostumia, ja se aiheuttaa sitten aivojen kanssa ongelmia: aivot eivät mahdu kunnolla kalloon ja kehittyvät huonosti.
Sanoisin että minulla on enemmän kuin hajua asiasta. Asia on juuri niinkuin sanoin. Lainaamani kirjoittaja puhui DVL2-geenistä joka ihmisissä aiheuttaa Robinow-tyyppisen kehitysvamman ja kuvitteli näiden koirien olevan ”leppoisia kehitysvammaisia”. Ensinnäkään, mikään kehitysvamma ei takaa tai aiheuta mitään ”leppoisuutta” koirissa tai ihmisissä.
Sinun kirjoitustasi taas korjatakseni, lyttykuonoiset eli ”brakykefaaliset” koirat eivät yleisesti ottaen kärsi mistään aivojen huonosti kalloon mahtumisesta. Se on pienikalloisten koirien kuten cavalier kingcharlesin spanielien yms ongelmia. Ei esim englanninbulldoggien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dogo argentino ja Kaukasian paimenkoira kirjoitti:
Dogo argentino. Ihana leppoisa rotu. Toinen rotu jota voin suositella lapsi perheeseen on Kaukasian paimenkoira. Nämä molemmat rodut sopivat hyvin lapsi perheisiin joissa pieniä lapsia. Nämä rodut tykkäävät pienistä lapsista ja eivät välitä vaikka pieni lapsi nyhjää koiran kanssa.[/quote
Ihmiset pelkäävät näitä rotuja niiden maineen perusteella, mutta totta tosiaan, nämä ovat aivan mainioita lapsiperheen rotuja omalle väelleen. Todella varmoja rotuja oman perheen lapsien kanssa, paljon varmempia kuin lähes kaikki "kiltiksi" mielletyt rodut.
Eri asia on sitten suhtautuminen vieraisiin tai suojeluvietti oman perheen lapsia kohtaan, jotka saattavat aiheuttaa harmia ja on erittäin tärkeää huomioida.
Jep. Kylällä lapsiperheessä kaukkareita. Olivat irrallaan pihassa, eivätkä siitä lähteneetkään vaeltelemaan. Mutta: jahtasivat ohi kulkevia ihmisiä, murisivat, haukkuivat jne. Koulutaksi kulki joka päivä hakemassa lapset kouluun ja toi kotiin, ja kaukkari ryntäsi sinne taksiin ja puri kuskia.
Että vaikka omat lapset saivat olla täysin rauhallisin mielin muuten, niin kyllä se ahdisti niitä lapsia, kun taksikuski huutaa kurkku suorana käsi verta valuen. Että en kuitenkaan suosittele lapsiperheelle, jos ikinä milloinkaan perheen ulkopuolisia käy pihassa.
(minua eivät haukkuneet eivätkä jahdanneet, kävelin joka päivä pihan ohi oman koirani kanssa, tai kahden eri koiran, kun vanha koira kuoli ja sitten oli uusi koira, mutta tiedän monia perheitä ja yksittäisi ihmisiä, jotka eivät uskaltaneet kulkea edes auton kanssa sitä tietä).
Myös kaukkarit ovat ennen kaikkea työkoiria ja niitäKÄÄN ei pitäisi koskaan ottaa muuta kuin tietynlaisiin työolosuhteisiin. Kaukkarit ja muut laumikset ovat laumanvartijoita, eli niiden tehtävä on suojella suurilla ja vaarallisilla alueilla esim nauta- tai lammaslaumaa susilta ja muilta pedoilta. Niitä ei koskaan tule ottaa muuta kuin työhön, eikä koskaan muualle kuin maaseudulle.
Vierailija kirjoitti:
meillä oli walesinspringerspanieli, kun lapset oli pieniä, ei ollut minulle ensimmäinen koira, joten vähän tiedettiin koirista, myös sen olin oppinut, että en ole erityisen kärsivällinen koiran kouluttaja, mistä syystä esim. koiran remmissä kulkemisen koulutus ei tosiaan täydellistä ollut. Halusimme ei-agressiivisen rodun, jota ei ole jalostettu pilalle ja jota lapsetkin (10 vuodesta ylöspäin) pystyvät ulkoiluttamaan, sen sijaan ulkoilutusta, rapsutusta, leikkiä yms. oli runsaasti tarjolla. Jos ensimmäinen koira kyseessä, suosittelen lukemaan esim. Tuire Kaimoin Pennun kasvatus - kirjaa, sillä pääsee jo pitkälle (ja varmaan muutkin vastaavat kirjat ihan hyviä, tärkeää kuitenkin tietää siitä, miten koiraa kohdellaan ja kasvatetaan - koira ei ole ihminen eikä sitä voi kohdella kuin lasta, muuten siitä helposti tulee iso riesa)
Ja päädyitte metsästyskoiraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin sanoa, että oman tuntemukseni mukaan kaikki terrierit ovat kovapäisiä ja pyrkivät dominoimaan. Helposti pienen kokonsa vuoksi koulutuskin jää puolitiehen ja siitä koirasta tulee perheen kingi.
Dominanssiteoria on ihan täyttä huuhaata ja siihen nojautuminen aiheuttaa vain ongelmia koirien kanssa.
Terrierit ovat lähes poikkeuksetta jalostettu työkoiriksi metsästyskäyttöön. Ne ovat myös rotu joka on kehitetty tappamaan saaliinsa. Tästä johtuen kyseiset rodut ovat hyvin pelottomia ja reaktiivisia. Tähän yhdistetään se, että kokonsa puolesta koira jätetään kouluttamatta, niin ongelmat ovat valmiita.
Ongelmat eivät kuitenkaan johdu siitä, että koira olisi jotenkin dominoiva. Ne johtuvat siitä, ettei koiralla ole mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä mukailevia toimintoja ja lisäksi kouluttamaton koira ei ymmärrä miten sen halutaan toimivan. Koira pyrkii käyttäytymään aina itselleen edukkaalla tavalla, joten "huonosti" käyttäytyvä koira on saanut jonkinlaisen hyödyn käytöksestään.
Paljon asiaa tekstissäsi, mutta silti väitän, että dominanssiteoria ei todellakaan ole huuhaata.
Jokainen enemmän erilaisten koirarotujen seurassa toiminut ja etenkin niiden hieman vaativampien seurassa aikaa viettänyt kyllä tunnistaa heti yksilöt, joilta löytää paljon dominanssia.
Dominanssia omaavat pyrkivät aina johtoasemaan koiralaumassa, eivätkä milloinkaan suostu tosiasiallisesti alistumaan toisen alapuolelle.
Dominanssia tosin ilmenee pehmeämpää ja kovempaa sorttia.
Pehmeästi dominanssia omaava uros esimerkiksi saattaa jopa itse alistua epävarmalle urokselle koska on niin itsevarma. Ei sekään kuitenkaan aggressiiviselle urokselle alistu, vaan vastaa haasteeseen voimalla.
Kovaa dominanssia omaava uros taas toistuvasti laittaa päätään muiden urosten niskaan/selän päälle, pyrkii astumaan näitä ja viemään kaikki resurssit mitä toisella uroksella on (ihmisen huomio, narttujen huomio, lelut, herkut jne).
Dominanssiteoria kehittyi Sveitsissä 40-luvulla tehtyjen susitutkimusten perusteella. Tutkimuksen olosuhteet eivät tue enää tämänpäivän tietoutta eläinten käyttäytymisestä ja uudet susitutkimukset eivät myöskään tue dominanssiteoriaa.
Ei ole pystytty tieteellisesti osoittamaan, että dominoivuus olisi koirayksilön persoonallisuuden piirre. Dominanssi kuvaa koirien välistä vuorovaikutusta yhtenä hetkenä, yhdessä tilanteessa. Se saattaa vaihdella paljonkin tilannekohtaisesti.
Usein ihmiset tulkitsevat koiran olevan dominoiva, kun se käyttäytyy porukan "päällepäsmärinä" tai "ei suostu alistumaan". Pääsääntöisesti kyseessä on kuitenkin epävarma yksilö, joka on puolustuskannalla. Sillä on joku resurssi, jonka se kokee olevan uhattuna. Se voi olla lelu, herkku, omistaja tai vaikka pelko oman tilan puutteesta. Toisaalta alistumisena nähdään helposti varmojen koirien selkeät rauhoittavat viestit, millä se pyrkii välittämään tälle epävarmalle ärhentelijälle, että ei ole mitään hätää.
Tässä linkki mielenkiintoiseen päivitettyyn susitutkimukseen aiheesta:
https://www.wolf.org/wp-content/uploads/2013/12/winter2008.pdf
Suosittelen myös lämpimästi lukemaan eläinten ja ihmisten välistä vuorovaikutusta pitkään tutkineen John Bradshawin kirjan Koiruus. Se avaa hienosti dominanssiteorian historiaa, haittoja ja oikeita menetelmiä ymmärtää koiran kommunikointia.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/koiruus-9789529980376?gclid=Cj0KCQiA_…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meillä oli walesinspringerspanieli, kun lapset oli pieniä, ei ollut minulle ensimmäinen koira, joten vähän tiedettiin koirista, myös sen olin oppinut, että en ole erityisen kärsivällinen koiran kouluttaja, mistä syystä esim. koiran remmissä kulkemisen koulutus ei tosiaan täydellistä ollut. Halusimme ei-agressiivisen rodun, jota ei ole jalostettu pilalle ja jota lapsetkin (10 vuodesta ylöspäin) pystyvät ulkoiluttamaan, sen sijaan ulkoilutusta, rapsutusta, leikkiä yms. oli runsaasti tarjolla. Jos ensimmäinen koira kyseessä, suosittelen lukemaan esim. Tuire Kaimoin Pennun kasvatus - kirjaa, sillä pääsee jo pitkälle (ja varmaan muutkin vastaavat kirjat ihan hyviä, tärkeää kuitenkin tietää siitä, miten koiraa kohdellaan ja kasvatetaan - koira ei ole ihminen eikä sitä voi kohdella kuin lasta, muuten siitä helposti tulee iso riesa)
Ja päädyitte metsästyskoiraan?
No joo, täytyy myöntää että vapaaksi sitä ei uskaltanut päästää kuin syvällä metsässä, jänikset kiinnosti ihan liikaa ja saattoi ajaa (ulvoen samalla kovaan ääneen) pitkänkin aikaa. Olin jo unohtanut, ehkä ei tosiaan olekaan paras koira kaupunkiin eikä ensimmäiseksi koiraksi :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spanieli. Ainakin englanninspringerspanieli on ihan huipussaan tuossa, miellyttämisenhaluinen, ei hauku turhaan, rauhallinen sohvaperuna, seuraa omistajaansa kuin hai laivaa, voi pitää lenkilläkin vapaana ja pysyy mukana. kova uimaan ja noutamaan. Aika älykäs oppimaan... Kuitenkaan ei kovin iso kuten vaikkapa kultainennoutaja, vaan 20kg.
Minusta suomenlapinkoira sopisi melko hyvin tähän ap:n kuvaukseen. Ne ovat luonteeltaan todella kilttejä, ystävällisiä ja sosiaalisia. Meidän perheen ensimmäinen koira oli lapparinarttu. Koulutus vähän oli mitä oli (neljä lasta perheessä "kouluttamassa" maatilalla). Koira vain jotenkin tuntui tietävän, miten käyttäytyä. Esim. kynsien leikkausta ei tarvinnut erikseen opettaa. Se vain kiltisti ja kärsivällisesti antoi tassut hoidettavaksi ja turkin harjattavaksi. Rotu on kylläkin melko älykäs ja itsepäinen, joten suomenlapinkoira ei tee mitään kahta kertaa, jos se ei sitä itseään jotenkin hyödytä (esim. pallon noutaminen on ollut meidän koirien mielestä tosi typerää).
Nykyinen koira on uros, ja sen koulutus oli aika hankalaa. Koira oli kiltti ja rakasti halimista ja rapsuttelua mutta vielä enemmän se rakasti leikkimistä ja riehumista. Kastraation jälkeen luonne rauhoittui ja enää ei ole ongelmia. Suosittelen siis ehdottomasti narttua ensimmäiseksi koiraksi. Jokainen koirahan tarvitsee koulutusta, mutta sen kai jokainen koiraa harkitseva ymmärtää? Lapparissa on myös se hyvä puoli, että vaikka turkki on paksu, sen hoitaminen on helppoa (paitsi karvanlähtöaikaan vaatii sinnikästä harjaamista). Lappari ei myöskään taatusti kieltäydy ulkoilusta - oli sää millainen tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Noutajat ovat yleensä hyväluonteisia.
Kovia häälääjiä ainakin kultainen ja sileäkarvainen oli. Lisäksi yhden naapurin lappis aina rähisee meidän sprinkulle, joka ei välitä mitään, tai on hiljaa ja haluais pussailla. Hyvä luonteinen koira ei rähise myöskään toisille koirille...
Vierailija kirjoitti:
Spanieli. Ainakin englanninspringerspanieli on ihan huipussaan tuossa, miellyttämisenhaluinen, ei hauku turhaan, rauhallinen sohvaperuna, seuraa omistajaansa kuin hai laivaa, voi pitää lenkilläkin vapaana ja pysyy mukana. kova uimaan ja noutamaan. Aika älykäs oppimaan... Kuitenkaan ei kovin iso kuten vaikkapa kultainennoutaja, vaan 20kg.
Ei kultsunkaan pidä painaa 30kg enempää. Hillitsemättömän ruoanhimonsa vuoksi nämä tuppaavat kerjäämään itsensä aina ylipainoisiksi kun ihminen antaa periksi.
Mikään metsästyskoira ei ole irtipidettävä.
Alue: Aihe vapaa
Jackrussel on viimeisin koira jota suosittelisin kellekään joka ei sitä metsästyksee tarvitse. Täysiä petoeläimiä. Tutkikaa mihin haluamanne koira on jalostettu. Esim bullmastiffi on jalostettu puremattomaksi itsenäisesti työskenteleväksi metsänvartijan työpariksi. Jackrussellinterrieri on jalostettu ketunmetsästykseen ja pienten jyrsijöiden tappajaksi. Tiibetinspanieli taas ei omaa miellyttämisenhalua ollenkaan ja on todella aktiivinen vahti.