Miksi lapsettomat viitsivät kärsiä seksittömässä suhteessa?
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:09"]
Toinen asia on sitten haluttomuus, jota usein pidetään tahallisena, vaikka se on tahdosta riippumaton ikävä tila. Sitä kun ei voi pakottaa ja haluttomana antaminen taas ei palvele ketään ja sillä voi vakavia seurauksia. Haluttomuuttakin voidaan hoitaa joten näkisin, että jos parisuhteen osapuoli haluaa hoitaa haluttomuutta ja pitää seksiä kuitenkin ajatuksen tasoll tärkeänä, niin seksielämä palaa ajan kanssa normaaliksi.
[/quote]
Minusta on erikoista, että haluttomuuden yhteydessä käytetään nykyään paljon sanoja "tila" ja "hoitaa". Onko haluttomuus siis ennen kaikkea häiriö tai sairaus? Itselläni on elämäni aikana ollut seksuaalisesti erittäinkin aktiivisia, ja lähes täysin haluttomia kausia. En silti näe olevani mitenkään häiriintynyt, sairas tai poikkeava, tai katso "tilani" tarvinneen hoitoa. Haluttomat ja halukkaat kaudet kuuluvat elämään. Toki se on ikävää, jos vaikkapa puoliso siitä kärsii, mutta fiksut ihmiset osaavat varmasti järjestellä asiansa sillä tavalla, että molemmat ovat ratkaisuun edes kohtuullisen tyytyväisiä.
[/quote]
Toki lyhyet haluttomat kaudet ovat normaaleja, eikä niitä ole syytä hoitaa. Mutta pidemmät haluttomuuden kaudet voivat johtua mm stressistä, sairauksista, lääkityksestä, parisuhteen tilasta yms ja ne mielestäni vaativat hoitoa. Halutonkin saattaa kärsiä siitä, ettei halua enää samalla lailla.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 06:59"]
Itse eroaisin heti, jos lapsia ei olisi.
[/quote]
On paljon ihmisiä joille seksi ei ole tärkeää. Rakastaa ja haluta olla yhdessä voi myös ilman seksiä.
Toki jos toinen haluaa ja toinen ei niin silloin ei pidä olla seksittömässä suhteessa.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:09"]
Toinen asia on sitten haluttomuus, jota usein pidetään tahallisena, vaikka se on tahdosta riippumaton ikävä tila. Sitä kun ei voi pakottaa ja haluttomana antaminen taas ei palvele ketään ja sillä voi vakavia seurauksia. Haluttomuuttakin voidaan hoitaa joten näkisin, että jos parisuhteen osapuoli haluaa hoitaa haluttomuutta ja pitää seksiä kuitenkin ajatuksen tasoll tärkeänä, niin seksielämä palaa ajan kanssa normaaliksi.
[/quote]
Minusta on erikoista, että haluttomuuden yhteydessä käytetään nykyään paljon sanoja "tila" ja "hoitaa". Onko haluttomuus siis ennen kaikkea häiriö tai sairaus? Itselläni on elämäni aikana ollut seksuaalisesti erittäinkin aktiivisia, ja lähes täysin haluttomia kausia. En silti näe olevani mitenkään häiriintynyt, sairas tai poikkeava, tai katso "tilani" tarvinneen hoitoa. Haluttomat ja halukkaat kaudet kuuluvat elämään. Toki se on ikävää, jos vaikkapa puoliso siitä kärsii, mutta fiksut ihmiset osaavat varmasti järjestellä asiansa sillä tavalla, että molemmat ovat ratkaisuun edes kohtuullisen tyytyväisiä.
[/quote]
Toki lyhyet haluttomat kaudet ovat normaaleja, eikä niitä ole syytä hoitaa. Mutta pidemmät haluttomuuden kaudet voivat johtua mm stressistä, sairauksista, lääkityksestä, parisuhteen tilasta yms ja ne mielestäni vaativat hoitoa. Halutonkin saattaa kärsiä siitä, ettei halua enää samalla lailla.
[/quote]
Niin no mikä nyt sitten määritellään pitkäksi kaudeksi ja mikä lyhyeksi. Omalla kohdallani puhutaan vuosista. T.30
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:12"]
Jostain asiasta joutuu parisuhteessa aina kärsimään (tai ainakin sietämään sitä), eihän mitään sataprosenttista suhdetta ole olemassakaan.
[/quote]
Ei tosiaankaan tarvitse kärsiä! Älä huiputa itseäsi jäämään huonoon tai "ihan kivaan" suhteeseen. Oikean ihmisen kanssa kaikki on parempaa kuin sinkkuna.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:41"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:09"]
Toinen asia on sitten haluttomuus, jota usein pidetään tahallisena, vaikka se on tahdosta riippumaton ikävä tila. Sitä kun ei voi pakottaa ja haluttomana antaminen taas ei palvele ketään ja sillä voi vakavia seurauksia. Haluttomuuttakin voidaan hoitaa joten näkisin, että jos parisuhteen osapuoli haluaa hoitaa haluttomuutta ja pitää seksiä kuitenkin ajatuksen tasoll tärkeänä, niin seksielämä palaa ajan kanssa normaaliksi.
[/quote]
Minusta on erikoista, että haluttomuuden yhteydessä käytetään nykyään paljon sanoja "tila" ja "hoitaa". Onko haluttomuus siis ennen kaikkea häiriö tai sairaus? Itselläni on elämäni aikana ollut seksuaalisesti erittäinkin aktiivisia, ja lähes täysin haluttomia kausia. En silti näe olevani mitenkään häiriintynyt, sairas tai poikkeava, tai katso "tilani" tarvinneen hoitoa. Haluttomat ja halukkaat kaudet kuuluvat elämään. Toki se on ikävää, jos vaikkapa puoliso siitä kärsii, mutta fiksut ihmiset osaavat varmasti järjestellä asiansa sillä tavalla, että molemmat ovat ratkaisuun edes kohtuullisen tyytyväisiä.
[/quote]
Toki lyhyet haluttomat kaudet ovat normaaleja, eikä niitä ole syytä hoitaa. Mutta pidemmät haluttomuuden kaudet voivat johtua mm stressistä, sairauksista, lääkityksestä, parisuhteen tilasta yms ja ne mielestäni vaativat hoitoa. Halutonkin saattaa kärsiä siitä, ettei halua enää samalla lailla.
[/quote]
Niin no mikä nyt sitten määritellään pitkäksi kaudeksi ja mikä lyhyeksi. Omalla kohdallani puhutaan vuosista. T.30
[/quote]
Niin, asia tietenkin on jokaisen parin itsensä päätettävissä. Omasta mielestäni kaksi viikkoa ilman seksiä on pitkä aika, jos ei ole sairautta tai muita ulkoisia syitä. Näistä asioista on hyvä puhua nimenomaan oman kumppanin kanssa ja puhua jo selväksi, mikä on hänen käsityksensä.
Siksi, että elämässä on paljon muutakin sisältöä kuin seksi. Varsinkin pitempiaikaisessa parisuhteessa seksi voi olla täysin sivuseikka varsinkin sellaisille ihmisille, jotka eivät muutenkaan ole kovin seksuaalisia.
Yhteistä elämää voi olla ilman lapsiakin: harrastuksia, yritystoimintaa, eräänlaista "sielunkumppanuutta". Sinulle voi olla täysin yllättävä asia sekin, että ihminen voi vaan rakastaa toista. Vaikka jostakin syystä suhde olisikin seksitön.
Sanoin: kärsiä. Miksi viitsivät kärsiä. Ap
Minun suvustani löytyy (jo toisen menehtymiseen päättynyt) täysin seksitön, mutta ilmeisen onnellinen avioliitto. Elossa oleva osapuoli on nyt 90+. Mies ei koskaan tehnyt elettäkään seksin suuntaan ja kieltäytyi siitä täysin. Siinä aviovuoteessa ei koskaan, ei kertaakaan, harrastettu seksiä. Vaan olivatpa toistensa parhaat ystävät yli 60 vuotta.
Miksi kuvittelet, että lapsettomilla ei olisi seksiä?
Sanoppa se. Nimim. Seksiä yli kk sitten
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 07:14"]Miksi kuvittelet, että lapsettomilla ei olisi seksiä?
[/quote]
Joillakin ei ole. Keskimäärin varmaan enemmän kuin lapsellisilla. Ap
Mä taas eroaisin jos olisi lapsia. Niitten lasten takia.
Meillä ollaan lapsettomia vastoin tahtoamme, ja luonnollisesti kyllä harrastetaan seksiä vaik ei se näköjään mihinkään konkreettiseen lopputulokseen johda... Mitä tekemistä lapsettomuudella seksittömyydellä on keskenään? :D
Ootteko oikeasti noin urpoja? En siis tajua, miksi seksityömyydestä suhteessaan kärsivä lapseton ihminen ei eroa ja hanki halukasta kumppania! Ap
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 07:09"]
Sanoin: kärsiä. Miksi viitsivät kärsiä. Ap
[/quote]
Eivät kaikki seksittömässä suhteessa elävät kärsi siitä. Enemmän kärsimystä tulee siitä, kun seksitarpeet eivät kohtaa, vaan toinen vaatii "liikaa". Ehkä sinä tarkoitatkin tällaista suhdetta, jossa toinen kärsii siitä, kun seksiä on tyrkyllä liikaakin, ja toinen osapuoli joutuu olemaan ilman. Tämä siis kummankin subjektiivinen kokemus.
Ei elämässä pääse kärsimisestä kokonaan eroon. Ihmisten seksuaalisten halujen voimakkuus vaihtelee paljon, samoin se kärsimys, jonka niiden tyydyttämättömyys aiheuttaa. Monilla muuten toimivan suhteen hyvät puolet ovat isompi plussa kuin seksittömyyden kärsimys.
Jos on vähän erikoisempi ihminen, voi olla hyvin vaikea löytää ihmistä, jonka kanssa tulee arjessa toimeen. Kun sen kerran löytää, ei sitä ala vaihtamaan ihan helposti. Seksielämän paraneminen maksaa helposti paljon isompana kärsimyksenä tärkeämmillä elämänalueilla.
Mietin samaa. T. Seksittömässä suhteessa kärsivä 32-vuotias, jolla on muuten ihana mies ja kolme lasta. Tämä on kamalaa.
Vailla seksiä eläviä pariskuntia elää hyvinkin onnellista elämää keskenään. Runsas seksi ei takaa onnellista ja kestävää parisuhdetta, vaikka etenkin monet miehet päätyvät parisuhteeseen juuri säännöllisen seksin toivossa.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:09"]
Toinen asia on sitten haluttomuus, jota usein pidetään tahallisena, vaikka se on tahdosta riippumaton ikävä tila. Sitä kun ei voi pakottaa ja haluttomana antaminen taas ei palvele ketään ja sillä voi vakavia seurauksia. Haluttomuuttakin voidaan hoitaa joten näkisin, että jos parisuhteen osapuoli haluaa hoitaa haluttomuutta ja pitää seksiä kuitenkin ajatuksen tasoll tärkeänä, niin seksielämä palaa ajan kanssa normaaliksi.
[/quote]
Minusta on erikoista, että haluttomuuden yhteydessä käytetään nykyään paljon sanoja "tila" ja "hoitaa". Onko haluttomuus siis ennen kaikkea häiriö tai sairaus? Itselläni on elämäni aikana ollut seksuaalisesti erittäinkin aktiivisia, ja lähes täysin haluttomia kausia. En silti näe olevani mitenkään häiriintynyt, sairas tai poikkeava, tai katso "tilani" tarvinneen hoitoa. Haluttomat ja halukkaat kaudet kuuluvat elämään. Toki se on ikävää, jos vaikkapa puoliso siitä kärsii, mutta fiksut ihmiset osaavat varmasti järjestellä asiansa sillä tavalla, että molemmat ovat ratkaisuun edes kohtuullisen tyytyväisiä.