Mies uhkailee ja kostaa
Mulle, vaimolleen. Aina kun teen jotain hänen mielestään vakavaa väärin. Kostamisen keinot ovat vaihtelevia, mutta aina sellaisia asioita, jossa mies voi käyttää kontrollia tai valtaa minuun.
Mies myös uhkailee. Kaikella mahdollisella. Lemppariuhkaukset ovat rahalla kiristäminen (tietää, että nyt työttömänä ollessani olen rahan suhteen aika ahdingossa) ja avioerolla uhkaaminen.
Itse en ymmärrä uhkaus- tai kostamistiaktiikkaa parisuhteessa millinkään vertaa. Olen yrittänyt rautalangasta vääntää tuolle, että arvaapa minkälainen on sellainen parisuhde, jossa eletään mukavasti koston kierteessä: ensin toinen tekee jonkun (inhimillisen) virheen ja sitten toinen kostaa, ja sitten onkin taas jo sen toisen vuoro kostaa jne. Mukava leikki, joka ei lopu ikinä.
No, lienee selvää, että minä olen meillä se, joka jättää kostamatta ja kierre katkeaa sillä. Mies ei vaan pysty moiseen. Selitys: on kuulemma oikeudenmukaista kostaa.
Siksipä tämä siis varmaan jatkuu. Mies kostaa aina kun huvittaa ja tietää, että minä en tee samaa takaisinpin.
Edellinen virheeni, joka miehen piti kostaa: pidin miestä hereillä puolisen tuntia liikaa (ennen puoltayötä), kun piti puhua seuraavan päivän kauppalista läpi - mies on kieltänyt kauppalistalappujen laatimisen, kun kuulemma inhoaa lappuja... No, mies tuli sitten keskellä yötä herättämään minut (nukumme eri makkareissa) huutaen ja uhoten, anteeksipyyntöä vaatien lemmikkini kainalossaan. On uhannut jo aiemminkin taittaa lemmikkini niskat nurin. Nyt otti ison kasan vaatteitani mukaansa ja heitteli pitkin poikin asuntoa + kertoi, että tässä kuussa ei sitten rahaa tipu edes ruokaan - kun oli ensin heittänyt ruokanikin menemään.
Fiksua? Sivistynyttä? Rakentavaa?
- Onko se pelko, joka ohjaa mieheni käytöstä?
- Onko tuo malli (kosto + uhkailu) opittu jo lapsuudessa?
- Mitä mies niillä luulee saavuttavansa?
- Saako tällaista loppumaan millään?
Mies väittää tarvitsevansa vain rakkautta ja hyvänäpitoa. Ei sinänsä paha, mutta noiden kostojen & uhkailujen jälkeen ei oikein enää nappaa.
Enkä muutenkaan kuulu niihin, jotka ajattelevat, että "kyllä se mies rakkaudella paranee, kunhan vaan tarpeeksi paljon rakastaa".
Kommentit (52)
Kiitos ihan tuhannesti kaikille teille kommentoineille, jotka ovat tähän kertomaani osanneet eläytyä! Ja tarjonneet jopa apua.
Se tuo rohkeutta ja hyvää tunnetta siitä, että kyllä minä pärjään. Pärjään varmasti, eikä tuo mies saa elämääni kuihtumaan tähän. Ehdin kyllä alta pois.
Parempi elämä odottaa, oli siinä sitten yhtään miestä mukana tai ei. Ja että teitä empaattisia ihmisiä ihan oikeasti löytyy!
Olette ihania. Kiitos. Ap
Älä alistu tollaseen kohteluun. Et voi tota miestä muuttaa vaikka kuinka yrittäisit. Toivottavasti luet mitä monet on sulle aikasemminkin täs sanonut ja ymmärrät lähteä. Älä anna tilanteen mennä niin pahaksi että saadaan taas lehdistä lukea kuinka mustasukkainen sekopää mies tappoi puolisonsa
Miehestäsi kuuluisi tehdä ilmoitus eläinsuojeluyhdistykseen jos et edes älyä erota ja olet siellä vaan viattoman lemmikin kanssa odottamassa koska sattuu ja tapahtuu.
Olisi kannattanut juosta paikalle kun aivoja on jaettu
Maailma on täynnä kilttejä, ei väkivaltaisia ja oikeasti hyviä sinkkumiehiä. Älä enää jää, vaan valmistaudu tulevaan.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 02:33"]Kiitos ihan tuhannesti kaikille teille kommentoineille, jotka ovat tähän kertomaani osanneet eläytyä! Ja tarjonneet jopa apua.
Se tuo rohkeutta ja hyvää tunnetta siitä, että kyllä minä pärjään. Pärjään varmasti, eikä tuo mies saa elämääni kuihtumaan tähän. Ehdin kyllä alta pois.
Parempi elämä odottaa, oli siinä sitten yhtään miestä mukana tai ei. Ja että teitä empaattisia ihmisiä ihan oikeasti löytyy!
Olette ihania. Kiitos. Ap
[/quote]
Mä ihan oikeasti toivon sun puolesta sen että ymmärrät ettet ansaitse tuollaista. Ei kukaan saa kohdella toista noin, vaikka mikä olisi.
Ole rohkea ja lähde. Rakastat varmasti elämääsi enemmän ilman tuollaista miestä. Sä olet nyt pääasiassa, älä tuhlaa tuollaiseen ihmiseen enää ajatustakaan. Lähde pois ja ole vihdoinkin oikeasti onnellinen. Toivottavasti joskus löydät ihmisen kuka rakastaa suo kunnolla, ilman kieroutuneita kosto ajatuksia. Voimia ja tsemppiä! Toivottavasti saadaan lukea joku päivä täältä viestiä, kun kerrot lähteneesi suhteesta ja olevasi nyt onnellinen
Jos et pysty lähteä, anna edes eläimille mahollisuus onnelliseen elämään ja anna ne pois. Älä anna äijän tehdä niille pahaa vaikka sallitkin sen ittelles
Lähde heti pois kun mahollista, oot kotona kun mies on töissä -> pakkaat elukat, pankkitunnukset, lompakot, passin yms kaikista tärkeimmät asiat mukaan. Varmasti on joku kaveri, vanhemmat tai vastaavat ketkä voi majottaa sut tossa tilanteessa. Muutama vaatekerta mukaan ja äkkiä lähtö! Ilmotat kaikille uhkailuista, ilmotat poliisille tarvitsevas apua tavaroiden hakuun. Haet heti prepaidin etkä kerro kenellekkään kuka tuntee miehes mihin oot menny. Kaikki tiedot salaisiks ja menoks. Toivon tosiaan ettet oo tehny lasta noin sairaalle miehelle
Vastauksena nrolle 39: en ole sängystäni joutunut luopumaan (vielä), tässä se on allani :) Mutta ilmeisesti joku muu palstailija on jo aiemmin eksynyt samankaltaiseen tilanteeseen, niin valitettavaa kuin se onkin.
Tässä vaiheessa on heikohkoa viisastella, mutta se menee ihan niin kuin niillä sammakoilla, jotka heitetään kuumaan veteen, kuumentaen vettä vähitellen kiehuvaksi.
Sinne veden sekaan on aivan turhan helppo jämähtää tajuamatta koko yhtälön karmeutta, ja miettiä vaan, että onpa kiva kun sentään saa kylpeä rauhassa. Ah, mikä lepotauko.
En ole omassa elämässäni vielä koskaan aiemmin kohdannut suoranaista, tai edes epäsuoraa, väärinkohtelua yhdenkään kumppanini taholta, joten jouduin nyt reilusti yli nelikymppisenä aloittamaan kelaukseni siitä, että onko tämä nyt ihan oikeasti väärinkohtelua, tahallaan tehtyä sellaista, jotain väärinymmärrystä vain, miehen avuttomuutta suhtautua hankaliin tilanteisiin ja/tai omiin tunnereaktiohinsa, tai ehkä osittain jopa vain omaa kuvitelmaani (kuten mies tietysti väitti).
Mies aloitti ihan pienillä jutuilla, jotka nekin selitti vahingoiksi. Tätä kesti pitkään. Kyseenalaistin keinojen kovetessa siinä sitten vähitellen jo oman mielenterveytenikin, kun tuntui että olin ja elin vain täydessä umpikujassa, enkä löytänyt tietä ulos.
Minut on opetettu uskomaan, että kaikkiin ihmisiin saa luottaa, ja että kaikki kiistat kyllä ratkeavat, kun tarpeeksi sisukkaasti niitä ratkoo ja aina vaan yrittää. Tähän asti niin on käynytkin.
Tämänkertaiseen yrittämiseen sen sijaan menivät vain kaikki voimani. Enkä tiedä jäikö yhtään mitään käteen.
Tai hei, taisi muuten jäädä käteen se, että kukaan ei enää koskaan kohtele minua näin. Ei lähimainkaan.
En jää odottamaan "kaiken selventäviä" (keksittyjä) selityksiä tai toisen ihmisen muutosta. Kuumasta vedestä pitää ehtiä ajoissa pois.
Ap
Lasta en ole tähän voinut edes harkita, ihan selviö.
Ja tosiaan, kuten yllä sanoin, ihan omakohtaista kokemusta on niistä ihanista, kilteistä ja huomioivista empatiakyvyn omaavista miehistä.
Välillä tuntuu, että ihan liikaakin on noita hyviä kokemuksia miehistä, kun nyt sitten tähän tämänkertaiseen täydelliseen ohariin hurahdin ja jäin vaan parempia aikoja kiltisti odottelemaan.
Älkää tehkö perässä!
Tovon teille sen sijaan kaikkea hyvää.
Ap
Ja mä pidän sulle peukut pystyssä että uskallat vihdoinkin lähteä siitä suhteesta. Älä jää, älä tee sitä itsellesi. Vaikka mies mitä vakuuttaisi, ei se muutu. Tuossa on taustalla miehen puolelta jonkin sortin mielenterveya ongelmia. Tuo ei nimittäin ole tervettä lainkaan.
Koita jaksaa. Itsesi takia
Ei tuo ole sun kuvitelmaa. Miehellä on varmasti kaikenlaista ongelmaa ja avuttomuutta, mutta miehen ongelmien laajuus ja vakavuus ovat sitä luokkaa, ettei niitä voi parisuhteessa toinen alkaa terapoida. En ikinä huutele mitään diagnooseja missään, koska olen vain maallikko, mutta kyllä tuo kuulostaa joltain persoonallishäiriöltä, tosi pelottavalta sellaiselta.
Sulla on oikeus ja itse asiassa velvollisuus "luovuttaa" tuon miehen suhteen, koska nuo ongelmat ei tule ratkeamaan. Ja ikävä kyllä pessimistinä sanon, ettei mieskään tule muuttumaan. Turvaa selustasi kunnolla, kun lähdet. Eli yritä hoitaa omaisuutesi ja ennen kaikkea itsesi ja eläimet turvaan. Älä jätä miehelle mitään materiaalia tai tietoja, joita se voisi käyttää vielä sua vastaan tai tuhota eron jälkeen. Varmaan ihan kunnon maisemanvaihdoskin voisi olla hyvä juttu, jos sellaiseen on mahdollisuuksia... Koska tuo mies vaikuttaa just sellaiselta, joka yrittää hankaloittaa elämääsi sen jälkeen, kun olet lähtenyt.
^ Kultapieni, tuo ei ole rakkautta. Rakastumut ihminen ei ehdoin tahdoin tuota toiselle henkistä että fyysistä kipua. Uhkailut ei ole normaalia, monia vastaavia suhteita olen sivusta seurannut. Ikävä kyllä yksi niistä päättyi vuosia sitten siihen, ettei ystäväni enää ole hengissä. Sairaalollinen mustasukkaisuus on sairaus. Mikään ei oikeuta toista kohtelemaan sinua noin, toivottavasti ymmärrät että elämässä olisi parempaakin tarjolla. Älä leiki elämälläsi, ota ja lähde. Voi olla todella rankkaa, mutta loppuenlopuksi huomaan että lähteminen oli paras päätöksesi mitä olet ikinä tehnyt