Lue keskustelun säännöt.
Mies uhkailee ja kostaa
22.04.2015 |
Mulle, vaimolleen. Aina kun teen jotain hänen mielestään vakavaa väärin. Kostamisen keinot ovat vaihtelevia, mutta aina sellaisia asioita, jossa mies voi käyttää kontrollia tai valtaa minuun.
Mies myös uhkailee. Kaikella mahdollisella. Lemppariuhkaukset ovat rahalla kiristäminen (tietää, että nyt työttömänä ollessani olen rahan suhteen aika ahdingossa) ja avioerolla uhkaaminen.
Itse en ymmärrä uhkaus- tai kostamistiaktiikkaa parisuhteessa millinkään vertaa. Olen yrittänyt rautalangasta vääntää tuolle, että arvaapa minkälainen on sellainen parisuhde, jossa eletään mukavasti koston kierteessä: ensin toinen tekee jonkun (inhimillisen) virheen ja sitten toinen kostaa, ja sitten onkin taas jo sen toisen vuoro kostaa jne. Mukava leikki, joka ei lopu ikinä.
No, lienee selvää, että minä olen meillä se, joka jättää kostamatta ja kierre katkeaa sillä. Mies ei vaan pysty moiseen. Selitys: on kuulemma oikeudenmukaista kostaa.
Siksipä tämä siis varmaan jatkuu. Mies kostaa aina kun huvittaa ja tietää, että minä en tee samaa takaisinpin.
Edellinen virheeni, joka miehen piti kostaa: pidin miestä hereillä puolisen tuntia liikaa (ennen puoltayötä), kun piti puhua seuraavan päivän kauppalista läpi - mies on kieltänyt kauppalistalappujen laatimisen, kun kuulemma inhoaa lappuja... No, mies tuli sitten keskellä yötä herättämään minut (nukumme eri makkareissa) huutaen ja uhoten, anteeksipyyntöä vaatien lemmikkini kainalossaan. On uhannut jo aiemminkin taittaa lemmikkini niskat nurin. Nyt otti ison kasan vaatteitani mukaansa ja heitteli pitkin poikin asuntoa + kertoi, että tässä kuussa ei sitten rahaa tipu edes ruokaan - kun oli ensin heittänyt ruokanikin menemään.
Fiksua? Sivistynyttä? Rakentavaa?
- Onko se pelko, joka ohjaa mieheni käytöstä?
- Onko tuo malli (kosto + uhkailu) opittu jo lapsuudessa?
- Mitä mies niillä luulee saavuttavansa?
- Saako tällaista loppumaan millään?
Mies väittää tarvitsevansa vain rakkautta ja hyvänäpitoa. Ei sinänsä paha, mutta noiden kostojen & uhkailujen jälkeen ei oikein enää nappaa.
Enkä muutenkaan kuulu niihin, jotka ajattelevat, että "kyllä se mies rakkaudella paranee, kunhan vaan tarpeeksi paljon rakastaa".
Kommentit (52)
Narsisti miehesi...mietihän tarkkaan jatko...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lähde jo tuommoisesta paskasta. Etkö tajua että ei noin voi elää"
Siinähän se on oikein helmi mieheksi. Koska ero näyttää olevan pois suljettu vaihtoehto, niin listaapa nyt ne miehen positiiviset puolet. Niitä on pakko olla, kun haluat hänen kanssaan elämän jakaa.
Ei oo muita neuvoja kuin että vähän äkkiä. Se ero siis.
Kaksi vaihtoehtoa tuon loppumiselle on. Ei kun kolme.
1) eroatte
2) sinä kuolet
3) mies kuolee
valitse noista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän sitä voi erota kun pitää työttömänä loisia miehen lompakolla. Jotain parempia neuvoja.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 19:58"]
Ainut mihin haen vastausta on se, että loppuuko tällainen ikinä, ja jos loppuu, niin millä?
[/quote]
Ei lopu. Tarkista ylempää vaihtoehtosi, mitä niistä jäät odottelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun mies on pentu ja aika moni muukin tässä ketjussa.
Teidän pitää puhumalla ratkaista ongelmat ja hakea terapiasta apua. En.kehoita eroamaan, se ois se helppo konsti mutta jos rakastat niin yrittäkää sitä keskustelua.
Klassinen täysin alistetun ihmisen kirjoitus. Vaikka sinulle sanottaisiin tuhannen ihmisen toimesta, että lähde, niin sinähän et lähde, ethän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 20:11"]
Sun mies on pentu ja aika moni muukin tässä ketjussa. Teidän pitää puhumalla ratkaista ongelmat ja hakea terapiasta apua. En.kehoita eroamaan, se ois se helppo konsti mutta jos rakastat niin yrittäkää sitä keskustelua.
[/quote]
Sinähän se lapsellinen olet. Luuletko ettei tuo ap ole yrittänyt puhua? Oikeasti? Tuollaista miestä ei terapiaan saa, eihän siinä ole mitään vikaa, vaan ap on kaiken pahan alku ja juuri
Helmi on juu. Ja nimenomaan sitä, omasta mielestään siis. Muistaa kyllä kertoa tämän riittävän usein, jos minä en kerro.
Ns. normaalipäivinä ja -tilanteissa, kun on aito oma itsensä hyvällä tavalla, on hyvä mies (joo, tää on klisee, tiedän: et "ihana mies muuten, paitsi sillon kun on äkee ja läpsii").
Tätä kuonaa on vaan kertynyt väliimme jo niin paljon, että ei siitä ainakaan tällä lailla jatkamalla pääse mitenkään eroon.
Ero kyllä kelpaa vaihtoehdoksi, mutta sen vaihtoehdon tiedän jo itsekin. Toinen jalka on jo ovesta ulkona ja oma kämppäkin lähestulkoon varmasti hankittuna.
Tunteet aika lailla kuolleet. Tajusin tämän oikein syvällisesti oikeastaan vasta tällä viikolla.
- Kyselenkin tässä kait vaan jotain viime hetken parisuhdepelastusvinkkejä - ehkä ihan vaan siksi, että tiedän sitten oven takanani sulkiessani tehneeni kaikkeni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos nro 12, ja muutkin toki.
Puhuttu on muutama vuosi niin paljon, että alkaa ääni olemaan jo loppu. Etenkin, kun se "rakentava parisuhdekeskustelu" menee helposti täysin yksinpuheluksi, ja mies kokee ne keskustelutkin uhaksi itselleen -> todennäköisin seuraus on, että keskustelua seuraa taas kosto, jossain muodossa.
Mies hallitsee myös ns. piilotettujen kostojen mekanismin, jolloin häntä ei saa kiinni mistään.
- Mutta siis tämä: Miksi joku ihminen ajattelee, että kostoilla ja uhkauksilla saa aikaiseksi jotain hyvää? Tai että nillä saavuttaa jotain?
Em. ei mene itselläni jakeluun millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät itsekin, että ei ole muuta järkevää vaihtoehtoa kuin ero. Miehesi ei ole normaali, eikä hänestä sellaista saa. Vaikka hän kävisi vuosia terapiassa, voi olla että hänestä ei saisi ihmsitä, joka kykenee vastavuoroiseen läheiseen ihmissuhteeseen ja empatiaan.
Sun miehellä on varmaan joku persoonallisuushäiriö kun oli osannut manipuloida terapeuttiakin ja väännellä hänen sanojaan myöhemmin mieleisekseen. Ja sä toisaalta mahdollistat tavallaan hänen käytöstään, jäämällä suhteeseen, sä näytät ettei ole suuremmasta ongelmasta kyse (vaikka onkin). Monesti ison muutoksen (kuten eron) persoonallisuushäiriöiset saattavat hakea apua, joten ero olisi myös miehelle hyväksi. Lähde suhteesta, se on hyväksi sinulle, lemmikeillesi ja miehellesi. Kaikille niin parempi.
Ota ero. Mitä ihmettä sinä edelleen roikut suhteessa jos se on noin kamalaa. Nyt kattosin peiliin, onko tuossa oikeasti mitään järkeä. Jos ei niin sitten eroat. Jos vaan roikut suhteessa niin kai sä saat jotkut kiksit siitä. Sillon ei pidä valittaa.
Kiitos. Sanoo Ap nöyränä teille kommentoineille.
Tiedän kyllä syvällä sisimmässäni erittäin hyvin, että tästä pitää lähteä. Usein tuntuu jopa helpommalta vaihtoehto, jossa en kerro miehelleni eroaikeistani, vaan joku päivä olen vaan häipynyt, kun mies tulee töistä kotiin.
Olen itse suoran ja avoimen puheen kannattaja, joten siksi tuo em. malli hieman hiertää. Mutta kuten sanoin, puhuttu on jo, ummet ja lammet, ja on terapoitukin, eikä mikään ole muuttunut miksikään.
Mä olisin lähteny jo viimestään siinä vaiheessa kiitämään kun siippa uhkaisi katkoa lemmikiltäni niskat.o_O
Ja on meillä toki väkivallallakin uhkailua. Vaikka kuinka. Toteutunuttakin.
Mutta miehen mielestä minä se vaan olen syyllinen kaikkeen. Aina kuulemma provosoin ja olen ilkeä tahallaan.
Tiedän jo, etten ole syyllinen, joten sitä ei tarvitse kertoa.
Ainut mihin haen vastausta on se, että loppuuko tällainen ikinä, ja jos loppuu, niin millä?
Vstauksen "ero" tiedän itsekin. Onko mitään muita neuvoja?
Ap