Lue keskustelun säännöt.
Mies uhkailee ja kostaa
22.04.2015 |
Mulle, vaimolleen. Aina kun teen jotain hänen mielestään vakavaa väärin. Kostamisen keinot ovat vaihtelevia, mutta aina sellaisia asioita, jossa mies voi käyttää kontrollia tai valtaa minuun.
Mies myös uhkailee. Kaikella mahdollisella. Lemppariuhkaukset ovat rahalla kiristäminen (tietää, että nyt työttömänä ollessani olen rahan suhteen aika ahdingossa) ja avioerolla uhkaaminen.
Itse en ymmärrä uhkaus- tai kostamistiaktiikkaa parisuhteessa millinkään vertaa. Olen yrittänyt rautalangasta vääntää tuolle, että arvaapa minkälainen on sellainen parisuhde, jossa eletään mukavasti koston kierteessä: ensin toinen tekee jonkun (inhimillisen) virheen ja sitten toinen kostaa, ja sitten onkin taas jo sen toisen vuoro kostaa jne. Mukava leikki, joka ei lopu ikinä.
No, lienee selvää, että minä olen meillä se, joka jättää kostamatta ja kierre katkeaa sillä. Mies ei vaan pysty moiseen. Selitys: on kuulemma oikeudenmukaista kostaa.
Siksipä tämä siis varmaan jatkuu. Mies kostaa aina kun huvittaa ja tietää, että minä en tee samaa takaisinpin.
Edellinen virheeni, joka miehen piti kostaa: pidin miestä hereillä puolisen tuntia liikaa (ennen puoltayötä), kun piti puhua seuraavan päivän kauppalista läpi - mies on kieltänyt kauppalistalappujen laatimisen, kun kuulemma inhoaa lappuja... No, mies tuli sitten keskellä yötä herättämään minut (nukumme eri makkareissa) huutaen ja uhoten, anteeksipyyntöä vaatien lemmikkini kainalossaan. On uhannut jo aiemminkin taittaa lemmikkini niskat nurin. Nyt otti ison kasan vaatteitani mukaansa ja heitteli pitkin poikin asuntoa + kertoi, että tässä kuussa ei sitten rahaa tipu edes ruokaan - kun oli ensin heittänyt ruokanikin menemään.
Fiksua? Sivistynyttä? Rakentavaa?
- Onko se pelko, joka ohjaa mieheni käytöstä?
- Onko tuo malli (kosto + uhkailu) opittu jo lapsuudessa?
- Mitä mies niillä luulee saavuttavansa?
- Saako tällaista loppumaan millään?
Mies väittää tarvitsevansa vain rakkautta ja hyvänäpitoa. Ei sinänsä paha, mutta noiden kostojen & uhkailujen jälkeen ei oikein enää nappaa.
Enkä muutenkaan kuulu niihin, jotka ajattelevat, että "kyllä se mies rakkaudella paranee, kunhan vaan tarpeeksi paljon rakastaa".
Kommentit (52)
Vastavuoroinen vuorovaikutussuhde ja ennen kaikkea sen puuttuminen on se, miksi itsekin tätä tilannettamme kutsun. Se on tilanne, jossa mikään kommunikaatio ei riitä, tepsi eikä auta, ei yhtään mikään.
Koska mieheni on ns. ylituomarina tässä liitossa, tuomaroiden kaiken itseään vastaan suunnatun tai sellaiseksi kokemansa, vääräksi. Absoluuttisen vääräksi.
Hänen omat tarpeensa sen sijaan ovat niitä oikeita. Mies siis mm. noudattaa "oikeaa nukkumaanmenoaikaa" ja syö kuten "normaalit" ihmiset syövät. Hän myös käy ulkona lenkillä "oikeaan aikaan".
En ole jaksanut pitkään aikaan kommentida miehelle, ettei mitään tällaisia absoluuttisen oikeita tapoja ja ajankohtia niiden tekmiseen ole olemassakaan, vaikka toki parisuhteessa voi yrittää hioa tapojansa toisen kanssa samaan suuntaan. Mutta silloin miehen tulisi myös tulla minua vastaan asioissa, ei vain niin, että minä menen häntä vastaan tai noudatan täysin hänen aikataukujaan jne.
Nyt kirjoitan tänne vielä tähän aikaan, kun tiedän, ettei mies vahtaa tekemisiäni, vaan on jo unten mailla.
Tämä yöaika on minulle yleensä ns. vapaa-aikaa. Aikaa, jolloin voin edes hetkeksi hengähtää ja hengittää vapaasti. Silloin, kun tiedän etten ole tehnyt mitään mahdollista kostoa aiheuttavaa (mitä en tietenkään koskaan voi 100% varnuudella tietää, miehen yksi erikoisala kun ovat ns. yllätyskostot).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä parempi olla kertomatta eroaikeista ja vain häipyä. Kostaa muuten vielä tavaroillesi, lemmikillesi...
Mun velipuoli kävi meillä kylässä, enkä tiennyt millainen on, kun en ollut vuosiin nähnyt. Syöksyi aamulla huoneeseeni ja sanoi tappavansa mun undulaatit. Oli muutakin pientä detaljia....Nykysin on mielisairaalassa.
Nyt on jonkun muunkin kanootissa inkkarikato...
Oot vissiin kirjoittanut tänne ennenkin parisuhteestasi?
Tuo nro 20 oli taas Ap.
Tiedän, että kun näitä stoorejani lukee, ihmettelee satavarmasti, että mitä ihmettä teen tässä. Että vaikka inkkarimajassa metikössäkin mieluummin elelisi, kuin saman katon alla tuon miehen kanssa.
Nyt tulee kuitenkin perusteluita: mies on himskatin hyvä analysoimaan omaa käytöstään ajoittain, ehkä kerran parissa viikossa. Silloin hän myöntää avoimesti, että toimii väärin, ja että hänen kontrollinhalunsa on liian suuri. Lupaa muuttua, vaikka en ole sitä enää pitkään aikaan jaksanut oikeastaan vaatia.
Välillä, vähän kuin yhtäkkiä ja yllättäen, mies myös vaikuttaa varsin empaattiselta. Hän ottaa osaa suruihini, ja usein etenkin jälkikäteen avautuu siitä, kuinka jokin vastoinkäymiseni tuotti hänellekin suunnatonta surua.
Nyt sitten mietin, että ovatko nuo miehen itseanalyysin kyky ja empatiakyky vain jotain näytelmää.
Ihan kuin miehen päässä olisi kaksi lähes täysin erillistä toimijaa. Eli on mustaa ja sitten on valkoista, muttei koskaan yhtä aikaa. Eikä oikein niitä harmaan sävyjä lainkaan.
Joku viisas terapeutti on sanonut, että tällaisen ihmisen päässä hyvä ja paha eivät ole oikealla tavalla kosketuksissa toisiinsa, ja siksi tämä ihminen näkee muutkin ihmiset vain joko hyvinä tai pahoina (minä saan hyvänä itsenäni "palkintoja", ja pahana itsenäni kostoja ja uhkailuja) - samaten kuin tällainen ihminen menee itsekin äärilaidasta toiseen omissa reaktioissaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia kostoja mies sitten keksii?
Älkää käsittäkö tota lemmikkijuttuani väärin: en ole antanut miehen satuttaa yhtäkään eläintä koskaan! Sinne asti hän ei ole mennyt, ja menee vain kuolleen ruumiini yli.
Siksi se mies niitä vaatteitani päätyikin ympäri kämppää levittelemään ja tuhoamaan ruokani, kun ei sitten sillä erää muutakaan ilmeisesti keksinyt.
Oli vain ehtinyt napata yhden lemmikeistäni kainaloonsa, ja mukavahan niiden kustammuksella on uhkailla. Siis kaikki käy tuohon uhkailuhommaan hänen puoleltaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan (eli Ap) vielä muutaman sanan tuosta lemmikkiasiasta: Voi kuulostaa käsittämättömältä, mutta mieheni hankki minulle tämän nykyisen rakkaimman lemmikkini. En edes pyytänyt hankintaa, vaan mieheni käytännössä yllätti minut sillä, osasi tuolla kertaa lähes lukea ajatuksiani.
Mutta: Sitten kävimme periterapiassa, jossa terapeutti esitti vertauksenomaisesti yhden ongelmamme tyyliin "Vaikka tuo mies vääntäisi lemmikiltäsi niskatkin nurin, niin pysyisittehän te nyt silti puhuman asiasta, joten ei siinä miehen hetkellisessä puhumattomuudessa tai empatiakyvyttömyydessä nyt voi mitään niin karmeaa olla, eihän?".
Tästä terapeutin loistavasta vertauskuvasta mies sai sitten päähänsä, että voi halutessaan vääntää lemmikiltäni niskat nurin. Ja että minun pitää sekin vain hyväksyä. Kun terapeutti-setäkin kerran niin sanoi.
En saa terapeutin sanoja enää sanomattomiksi. Mutta se, miksi mieheni niihin tarttui, on sitten jo toinen juttu - en usko terapeutin tarkoittaneen aiheuttaa tätä lopputulosta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 01:27"]Millaisia kostoja mies sitten keksii?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotko nyt ihan kaikkea? Onko sulla ollut muita miehiä? Kuulostaa mustasukkaisuudelta.
Jaa, että minkälaisia tapoja kostaa miehelläni sitten on, kysyi joku tuolla aiemmin.
No mies on keksinyt esimerkiksi tuon yöllä herättelyn. Sitä kun tekee vaikka viikon putkeen, ja useamman kerran saman yön aikana, alan olemaan aika lailla polla sekaisin. Siksi minä työnikin menetin: pyörtyilin töissä työhuoneeseen ja käytävälle vähän turhan usein valvottujen öiden jälkeen.
Miehen mielestä aiheutin kaiken tuon itse, kun aivan liian herkkänahkaisesti suhteuduin herättelyihin...
Kerran konttasin - viiden kokonaan valvotun yön jälkeen - makkariini ilman kuulo- ja näköaistia enää jäljellä. Silmissä näkyi pelkkää mustaa ja valkoisia palloja seassa. Pääsin makkarin lattialle asti ja nukahdin siihen. Aamulla oli sitten jo aistitikin palautuneet.
Sitten on tärkeiden asioiden kustannuksella uhittelu. Mies on uhannut mm. tappaa kaikki perheenjäseneni, jos tulisivat minua auttamaan asuntoomme (kun olen heikoilla, ja mies ei euta). Minä kun hölmönä ennätin sanomaan tyyliin "Mulle saat tehdä lopulta ihan mitä haluat, mutta sukulaisiini ja etenkään pikkuveljiini et koske!". Äijä tajusi, että nehän on mulle tärkeitä, joten käytetään niitä sitten.
Muita esimerkkejä ovat käytännössä kaikki sellaiset asiat, ihmiset, vekottimet, tavat ym., joiden mies tietää olevan minulle tärkeitä. Kostot ja uhkailut kohdistuvat näihin minulle tärkeisiin asioihin.
Myös kaikki luvatut asiat ovat sopivia kostojen ja uhkailujen välineitä. Siis niitähän ei sitten tapahdu, oli kyse mistä tahansa, vaikka täysin ulkopuoliselle luvatusta asiasta, johon mieheni jotenkin liittyy.
Lomia ja lomamatkojakkin mies on peruutellut ihan itsekseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo mies tappaa sinut vielä. Katsele itsellesi asuntoa, ole niin kiltti ja muuta sieltä pois ÄLÄKÄ PALAA. Nuo kostot ihan hulluja, sä menetät elämäsi ja henkesi oikeasti ennen pitkää.
Voi kamala kun voikin tuntua näin pahalta sun puolestas :( Kannattaa oikeasti harkita lähtemistä tuollaisesta. Harvoin kukaan muuttaa jo pinttyneitä toiminta tapojaan. En sinuna uskaltaisi edes kertoa tuollaiselle eroaikeista, ettei vaan toteuttaisi sitten uhkauksiaan. Ota eläimet ja juokse.
Kunnon parisuhteessa ei pitäisi joutua pelkäämään koska toinen taas räjähtää, saatika miettiä mitään kostoja!
Koita pärjätä AP ja pidä huoli itsestäsi ja eläimistäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro sukulaisillesi ja vaikka poliiseille, tarvitset apua ja sinun pitää poistua tuolta!!! Tekisi mieli tulla ihan itsekin auttamaan, miten sä nainen voit elää noin. Löydät niin paljon parempaa. Eroa!!!
Tee itsellesi palvelus ja lähde pois vieläkun olet elossa! Ei kukaan ansaitse tuollaista kohtelua.
Ota ero! Pyydä apua kavereilta tai perheenjäseniltä. Tee sopimus jonkun kanssa että jos tuo hullu kiihtyy soitat vaikka hälärin taikka laitat tyhjän viestin. Anna vara avain jollekin tutulle niin hätätilanteessa voi kaveri tulla helposti apuun taikka soittaa poliisille!
Ap jatkaa vielä:
Haluaisin muuten tässä keskustelussa kuitenkin viime kädessä välttää jotain uhriutumista tai itseni marttyrisoimista. Tiedän, ettei niistä ole mitään apua.
Aloitin keskustelun, kun mietin onko joku törmännyt vastaavaan reaktiomalliin aiemmin, esim. omassa parisuhteessaan. Ja että onko siihen löytynyt jotain selitystä - siihen, että mitä tälllainen ihminen kostoilla ja uhkailuilla lopulta oikein hakee.
Kun täytyyhän tuon miehen tajuta, ettei saa aikaiseksi mitään hyvää, vaan luottamusta välillämmä on jäljellä enää ehkä muutama murunen, jos sitäkään, enkä tiedä voiko tässä mistään rakkaudesta enää puhua lainkaan.
Mies saa ehkä jotain todella lyhyen aikavälin täyttymyksiä itselleen, kun pilaa asiani, kuntoni, aikeeni ym. täysin.
- Mutta mitä sitten? Mikä se tähtäin lopulta on?
Eihän kukaan voi niin tyhmä olla, että ajattelee toisen vain seuraavan sivusta loputtomiin, kun kostellaan ja uhitellaan ja sen kun jatketaan vaan. Vai voiko?
On minulla ainakin kaikki tunteenpurkeukset ja -osoitukset vähentyneet tasaisesti koko ajan. Ihan roimasti alkuajoista.
Mies sitten nykyisin valittaakin, että miksen rakasta häntä enää. Että miksi tunnun niin kylmältäm ja miksen enää puhu mitään mukavia?
Olen kertonut, että aikamoisesta luottamuspulasta on kyse. Mies sanoo ymmärtävänsä, mutta mikään ei muutu. Mutta silti mies haluaa minun "vaikka teeskennellen" sanovan rakkaudentunnustukset ynnä muut. Joskus sen viitsin tehdä, joskus en.
Minä soittaisin jollekin kaverille, että ottaako eläimet hoitoon. Sitten lähtisin heti lähimpään turvakotiin. Sieltä asuntoon, mistä jo kerroitkin että olet jo katsellut. Tai jos on hyvä kaveri, niin sinne koko konkkaronkka, siis lemmikit ja sinä. Tavaraa vain välttämätön mukaan. Loput voi hakea poliisin kanssa.
Ei luoja. Eroa mahdollisimman pian ja salaa, laita myös kaikki yhteystiedot salaisiksi ja kerro perheellesi, mitä mies on uhkaillut ja sanonut. Sä tuhlaat sun oman elämän tuossa. Ei ne muutaman minuutit kivat hetket silloin tällöin oo tuollaisen kidutuksen arvoisia. Mies on umpihullu. Oletko sä se, jonka kalliin sängyn mies oli tuhonnut, vai menikö se niin, että mies jotenkin pakotti sut luopumaan siitä...? Koska täällä on joku kirjoitellut ennenkin vastaavanlaisesta miehestä.
Voi vittu sä sitten annat miehen uhkailla ja satuttaa eläintä!!! Tollanen paska äijä ois pitänyt heittää ulos jo ensimmäisen tapauksen kohdalla!! Ällöttää nämä ihmiset jotka antaa puolison satuttaa lapsia tai eläimiä, lähde HETI niin oot vielä edes hieman ihminen!!