Miten opettaa 2.v istumaan ruokapöydässä kunnes kaikki ovat syöneet?

Ja syliin pääsee aina kun mahtuu, vuoronperää. Kävelyllä ei valitettavasti aina voi, vaan sitä varten on rattaat ja omat jalat. Jos niissä ei pysy, niin kannetaan tietty matka vain jos on kiire. Nukuttaessa istutaan vieressä, sylissäkin saa olla hetken rauhoittumassa, se kuuluu iltarituaaleihin, mutta kun varsinainen nukkumisaika alkaa, on sängyssä pysyttävä.



Mutta ruokapöydästä jos on kyse, niin siinä saa olla sylissäkin. Isommalla on vauvakausi, uhman lisäksi, ja 2-vuotias ja 3-vuotiaskin on vielä liian pieni. Silloin ei päde mitkään tiukat Supernanny-kasvatusohjeet.

Eivätkä he muutenkaan vietä siinä koko aikaa. Ehkäpä jatkuvasti syliin kinuvat ovatkin niitä, joita syliin ei koskaan oteta. Nämä, jotka saavat tarpeeksi sylittelyä sitä halutessaan varmasti selviävät pitkiäkin hetkiä, jopa kävelylenkkejä muualla kuin sylissä.

Enhän itsekään uskalla nukkua yksinäni, kiitos äitini joka sitä aikanaan vaati ja sai minulle hirveät fobiat aikaiseksi :(

Meillä vasta noin kolmasluokkalaiset ovat olleet kypsiä nukahtamaan ilman nukutusta, täysin yksin ei nuku vieläkään ketään!



Joo, ja kaksivuotias pääsee toki rattaista syliin jos niin haluaa. " Rajoja" ei vedetä siihen kuinka paljon rakkautta ja huolenpitoa saa, hyvänen aika sentaään!

Miksi juuri ruokapöydässä pitäisi päästä verrattuna näihin muihin tilanteisiin? Kun lapselle kuitenkin jo opetetaan, että aina ei syliin pääse, niin miksi ei samantien lisätä listaan tilanteista, joissa ei pääse näitä paria muuta tilannetta? Siis esimerkiksi juuri ruokapöytää, vessaa tms. Se hetki, minkä vanhemmat istuvat ruokapöydässä on kuitenkin lyhyt ja sen jälkeenhän lapsi on hyvä ottaa syliin ja istahtaa yhdessä hetkeksi ruokalevolle ja hellimään lasta oikein ajan kanssa.



En minä sitä tarkoita, etteikö lasta saisi ottaa ruokapöydässä syliin, jos se vanhempien mielestä on heidän perheensä haluama tapa. Tuskin siitä hirveästi haittaa kenellekään on ja oppii lapsi viimeistään aikuisena työnantajan tarjoamalla käytöstapakurssilla pöytätavat, jos vanhemmat eivät niitä opeta tai sitten ei opi koskaan ja voi silti elää täysin onnellisena ;) mutta miksi ihmeessä tuomita lapsen kiusaamisena se, että joissain perheissä lapsi ei saa ruokarauhaa häiritä? Meillä nyt jo kolmivuotias saa pöydästä päästyään mennä jo yläkertaan huoneeseensakin leikkimään, pienempänä piti pysyä alakerrassa, mutta ei sitä tosiaan tarvitse pöydästä lähdön jälkeen siinä pöydän ympärillä pyöriä. Jos haluaa seurustella muun perheen kanssa, niin sitten pysytään pöydässä ja seurustellaan, siksihän siellä ruokapöydässä yhdessä juuri istutaan. Jos ei malta tai käytöstavat ovat sellaiset, että niitä muut jaksa katsella, niin sitten sopii olla sen hetken seurustelematta. Samalla tavalla kuin hiekkalaatikolla muiden kanssa leikkimisen ehtona on esimerkiksi se, että toisten päälle ei heitellä hiekkaa, niin kotona ruokapöydässä seurustelun ehtona on, että noudattaa ruokatapoja. Minusta olisi ainoastaan karhunpalvelus olla opettamatta lapselle sosiaalisia tapoja ja taitoja ihan pienestä pitäen sitä mukaa, kun lapsi ne pystyy omaksumaan.

Jos heilta kysyy vaikka miten koulu- tai kerhopäivä meni niin vastaavat aina " en muista" . Kerta kaikkiaan mitään ei saa irti. Ainoa keskustelunaihe mikä heitä kiinnostaa on väkivaltapelien taistelukohtaukset. Tai sitten he alkavat haukkua ja solvata toisiaan kunnes alkavat tapella tai parkua. Parempi päästää ne sinne tietokoneelle.

Vierailija:

että se on ensimmäinen hetki päivästä, jolloin koko perhe on koolla ja lasten kanssa keskustellaan päivän tapahtumista. Jopa parivuotias osaa kysellä muilta kuulumisia ja sitä onko näillä ollut hyvä päivä töissä tai koulussa. Päivällisen jälkeen isommat lapset hajaantuvat harrastuksiinsa ja pienemmät ' omien' vanhempiensa kanssa yhteisiin puuhiin (jompikumpi lapsista minun seuraani pelailemaan lautapelejä ja toinen taas isänsä mukana ulkoilemaan).