Kateellinen perinnöistä, miten päästä yli

Mä tulen perimään noin 1me vanhemmiltani, mutta olen päättänyt, etten ota perinnöstä vastaan kuin 500 000€. Se on kiinni asunnoissa.

Syyt:

-minulla on 5 lasta ja pidän tärkeänä, että he saavat pienen ensiasunnon heti oman, kun muuttavat omilleen. Nämä asunnot vanhempani lahjoittavat heille eikä minulle.

-minulle riittää ns. normaali elämä, pidän tärkeämpänä varallisuuden siirtoa lapsilleni kuin sitä, että alkaisin ajelemaan uusilla merkkiautoilla, ja työntämään rahojani muuhunkin luksukseen kuten parhaimpiin ravintoloihin, luksusmatkoihin, ökyvaatteisiin jne. Minulle kun riittää ns. tavalliset asiat. Toki minulla on joitain parempiakin juttuja, esim olen ostanut huutokaupasta tuhansien arvoisen korun, taidetta jne. Mutta nämähän eivät menetä arvoaan, päinvastoin!

-olen säästeliäs ihminen. Ja hieman laiskakin. Vaikka olen maisteri, en ole ollut oikein innostunut tekemään itselleni uraa. Työpaikka on, mutta minua kiinnostaa enemmän olla kotona lasteni kanssa. Eläke minulla tulee olemaan pieni, mutta säästän jatkuvasti ja työnnän kaiken ylimääräisen sijoitusasuntoihin. Kun sitten jään eläkkeelle, nämä itse säästetyt sijoitusasunnot voin myydä ja niiden rahojen + surkean eläkkeeni avulla pärjään eläkeaikani.

-minulle riittää kerran vuodessa matka välimerelle, suurin nautinnonaiheuttaja minulla on rauhassa katseltu elokuva + jäätelöannos suklaakastikkeella ja pähkinöillä. Ystäviä on kiva tavata.

-en halua istua seitsemänkymppisenä ison omaisuuskasan päällä ja seurata kuinka jälkikasvuni intoilee/riitelee siitä kuinka se pitäisi jakaa.

Että ap, unohda rahan perään haikailu. Jos sinulla on työ, josta saat kohtuu palkkaa ja eläkkeen myöhemmin ja varaa ostaa joskus jotain kivaa kuten etelänmatka, niin sinulla on kaikki tarpeellinen omaisuussaralla.. Ei ne komeat talot ja mökit ketään onnelliseksi tee, epäonnelliseksi ne tekee, jos joutuu yksin siivoamaan liian leveitä neliöitä.

Näillä ajatuksilla itse helpotan omaa oloani, kun perintökateus iskee:

1) Olet varmaan itsekin perinyt jotain hyvää, mitä monet eivät syntymässä saa. Vaikkapa hyvän lapsuudenperheen, mielenterveyttä, ahkeruutta, älyä, ulkonäköä tai ainakin hyvinvointivaltion kansalaisuuden.

2) Perintöön liittyy usein kaikenlaisia sukuvelvoitteita ja sukuriitoja. Niistä ei tarvitse perinnöttömänä kärsiä.

3) Perinnöttömän poliittisia näkemyksiä ei ainakaan vinouta se, että olisi syntynyt kultalusikka suussa. On paremmat edellytykset tehdä oikeudenmukaisempia ja heikko-osaiset huomioivia valintoja vaikkapa äänestyskopissa.

4) Perijöitä katsotaan nenänvartta pitkin, ainakin itse panin nuorena merkille, ketkä asuvat vanhempien omistamassa asunnossa tai saavat kuukausisatasia enemmän kuin ehtivät käyttää. Perinnöttömästä kukaan ei ajattele tällä tavalla ikävästi.

5) Suomessa on lopulta helppo tienata kaikki tarpeellinen ilman perintöäkin, paitsi tietenkin jos työttömäksi joutuu.

6) Perijä ei todennäköisesti arvosta perintöään yhtä paljon kuin itse sitä kadehdit, saavutettuihin etuihin nimittäin tottuu ja on luonnollista kaivata aina jotain enemmän ja parempaa.