Ei ole helppoa olla rikas.

Itse kun en tunne yhtäkään oikeasti RIKASTA ihmistä, vaikka asummekin ns. hienostoalueella. Ja ei, emme ole rikkaita, vaikka kiva talo onkin ja uusi auto. Lainarahalla kaikki on ostettu.

Onpa kivaa kun on "ystäviä".

suorastaan kädestä suuhun elänyt. Ja vieläkin kun ajattelen tätä aikaa, nousee suuri ahdistus pintaan. Kaikkea muuta, kuin elämäni onnellisinta aikaa. Olin masentunut ja uniongelmainen, elämä tuntui painajaiselta. Nykyään en ole rikas, enkä edes varakas. Laskuni pystyn kuitenkin maksamaan, vaatteita ostamaan ja vähän matkustelemaankin ja kas, elämä rullaa eteenpäin paljon mukavammin, on keveämpi hengittää.

on mahdollista. Rikkaat voivat ystävystyä toisten rikkaiden kanssa, niin on kanssakäyminenkin helpompaa, kun löytyy yhteistä kosketuspinta-alaa. Ei tarvitse hävetä uutta autoa, vaatteita, salata matkoja tai hienoja taloja. Sillähän se varallisuuden tuoma angsti kummasti laimenee.

suorastaan kädestä suuhun elänyt. Ja vieläkin kun ajattelen tätä aikaa, nousee suuri ahdistus pintaan. Kaikkea muuta, kuin elämäni onnellisinta aikaa. Olin masentunut ja uniongelmainen, elämä tuntui painajaiselta. Nykyään en ole rikas, enkä edes varakas. Laskuni pystyn kuitenkin maksamaan, vaatteita ostamaan ja vähän matkustelemaankin ja kas, elämä rullaa eteenpäin paljon mukavammin, on keveämpi hengittää.

Toiset aikuiset tietty olivat syypäitä silloin, mutta asenteet siirtyvät jälkipolville ja niin tässäkin kävi; sain kuulla vittuilua koko kouluaikani. Vasta kun muutin omilleni ja vajosin ns. täydelliseen köyhyyteen (= elin hetken sossun tuella), ihmiset alkoivat pitää minua vertaisenaan ja jopa säälivät. Noh, tuli sitten isohko perintö ja vaikka pukeudun samoihin "rääsyihin" kuin ennenkin, minua kohdellaan TAAS kuin paskaa. Olen huomannut että luonteeni on muuttunut asian suhteen kovemmaksi, näen nyt selkeästi kuinka köyhillä ei usein ole mitään realiteettipohjaa väitöksilleen (kun rahasta puhutaan) ja että minut pitäisi suunnilleen polttaa roviolla ja rahani jakaa. ;) Kukaan ei tietenkään ota kantaa siihen että maksoin viidenneksen rahoistani perintöveroa valtiolle, siitä on maksettu eräskin tuki näille köyhille..!

köyhät kaverit pitävät sinua automaattisesti ylenkatseisena, ylpeänä ja rahoillasi pröystäilevänä? Toisin sanoen, että se olisi syy siihen, miksei ystävyys välillänne ala kehittyä?



Itse olen asunut "köyhänä rikkaalla alueella" (opiskelevana yh:na, mutta luojan lykyssä sukulaisilta halvalle vuokralle saadussa kämpässä tosi varakkaalla alueella), ja voin omasta perspektiivistäni sanoa, että ystävyyssuhteiden luominen "paikallisiin" oli aika vaikeaa. Ja en todellakaan ajatellut, että he olisivat ylpeitä ja ikäviä ihmisiä; ainoastaan elämäntilanteet olivat niin kovin erilaisia. Onhan siihenkin syy, että parikymppiset hengaavat keskenään baareissa ja diskoissa ja nelikymppiset perheineen grillijuhlissaan. Nimittäin se, että samojen intressien keskellä on helpompi viettää aikaa yhdessä ja tutustua.



Köyhä saattaa ensinnäkin hävetä tilannettaan. Ei ole helppoa kutsua toista pieneen kaksioon, jossa sänky on keskellä olohuonetta, yksinkertaiselle kahville, kun toinen vastavuoroisesti kutsuu viiden makuuhuoneen ihanasti sisustettuun luksuslukaaliinsa cappucinokoneesssa vastajauhetulle espressolle. Oletko tullut ap ajatelleeksi, että köyhä saattaa pikemminkin ajatella, ettet sinä ole kiinnostunut siitä, mitä hänellä on tarjota, kuin ettei hän ole kiinnostunut sinusta ihmisenä?



Itselläni esim. oli nämä opiskeluvuodet sellainen tilanne, että kaikki raha meni välttämättömyyksiin. Ei vaan kertakaikkiaan ollut varaa esim. useinkaan lähteä kahville keskustaan (bussimatkat 4 euroa ja kahvi 3; tulee parin päivän lämpimän ruuan hintaiseksi käväistä kahvilla uuden kaverin kanssa). Ulkona syömisestä nyt puhumattakaan. Ei minulla opiskelevana yh:na ollut todellakaan varaa laittaa useaa kymppiä yhteen ateriaan viinilaseineen, kun sen verran meni parin viikon ruokaostoksiin ruokakaupassa. Jos halusin viettää iltaa ystävän kanssa, ostimme kohtuuhintaisen viinipullon ja haimme ruoka-aineita sellaisesta kaupasta, jossa sattui olemaan jotain hyvää tarjouksessa, teimme yhdessä ruokaa kaksiossani jne. Kivoja iltoja oli. Kun toinen venyttää penniä samalla tavalla kuin sinä, hän ymmärtää tämän. Mutta itse ainakin olisin kokenut kovin vaikeaksi sanoa suoraan varakkaalle tuoreelle kaverille, joka vaikka hyvää tahtoaan ja tutustumisen haluaan ehdottaisi, että "mennäänkö joskus kahville tai ulos syömään ja lasilliselle", että "Ei mulla ole rahaa lähteä kahville kahvilaan, haetaanko tuolta ja tuolta siwasta tarjouslohta ja mennään meille?" Ja sitten vielä Alkossa, että "otetaanko hei sittenkin viini tuolta alemmasta hyllytasosta?". Helpompaa on vain vetäytyä tilanteesta.



Koyhästä tuntuu siltä, ettei tuo varakas ihminen, joka käy kevyesti ulkona syömässä, elokuvissa, näyttelyissä ja teatterissa (ja niin kävisi köyhäkin varmaan mieluusti, jos olisi mahdollisuus) voi olla tyytyväinen ystävyyteen, jossa tapaamiset hoituvat pääsääntöisesti kotona ja yksinkertaisen tarjoilun puitteissa. Tai yhdessä tekemisen pääkriteeri on, missä tapahtuu jotain halvalla tai mieluusti ilmaiseksi.

Se on NOLOA ja epämiellyttävää aina joutua sanomaan, ettei minulla ole varaa tehdä tuota ja tuota kanssasi, vaikka se kivalta kuulostaakin.



Voisin kuvitella, että moni rikkaan ja köyhän välinen ystävyys jää syntymättä ihan siksi, että käytännön pakosta tehdään eri asioita vapaa-ajalla. Ja muutenkin, ystävyyttä on paljon helpompi aloitella, kun on mahdollisuus välillä tehdä jotain...Näinä kituutusvuosinani minulla säilyivätkin lähinnä välit hyviin ystäviin ja kanssaopiskelijoihin. Nyt kun olen "ylennyt" yhteiskuntaluokassa ammatin ja uuden liiton kautta, olen saanut paljon helpommin uusia ystäviä. Kun on varaa käydä harrastamassa, kulttuuririennoissa, syömässä ja baareissa, on paljon helpompi saada kavereita.



Yhteinen kosketuspinta, se on aika tärkeää vapaa-ajan vietossa. Ei sillä ole tekemistä sen kanssa, miten hyvin ihmisillä HENKILÖINÄ voisi synkata.

..eikä siinä ole mielestäni mitään outoa :). Koti on koti, oli se sitten 20 tai 200 neliötä.

Ei ole helppoa rikkaan elämä, mutta ei se nyt _niin_ kamalan paljon vaikeampaa voi olla kuin köyhän.



Köyhäkin on väsynyt lapsen kanssa valvomisesta, mutta _lisäksi_ vielä uupuu rahahuolista yms.



Kaikki vaikeudet, jotka rikkaat kohtaavat ovat ihan niitä samoja vaikeita asioita joiden kanssa köyhätkin taistelevat. Ei sairaudet, väsymys, kuolema jne. ole sen helpompia asioita rikkaalle siksi kun on rahaa, vaan siksi, miten hurjasti varallisuus ehkäisee ylimääräisiä ongelmia ja huolia.



Rikkaalla on varallisuuden vuoksi enemmän keinoja käytössään selvitä kriiseistä. Esim. turvautua ammattiapuun, ottaa palkatonta lomaa, matkustaa lomalle, hankkia elämää helpottavia erikoisuuksia jne.

Ymmärrän ap:n näkökannan. Ihan vaan se, että toisella on ylimääräistä rahaa, saa toiset käyttäytymään irrationaalisella tavalla ja uskomaan pahinta. Kateutta puhtaimmillaan... :/ Eikä se ole rikkaan velvollisuus kuitenkaan kulkea ryysyissä ja ajaa kymmenen vuotta vanhalla autolla ihan sen takia, ettei ärsyttäisi muita. Useimmat rikkaat on tehneet hirvittävästi töitä päästäkseen siihen pisteeseen, missä ovat. Perus kahdeksasta neljään duunilla ei isoja rahoja saa. Me ollaan luovuttu aika isosta siivusta ns. normaalia perhe-elämää miehen työn takia.

Ei ole helppoa rikkaan elämä, mutta ei se nyt _niin_ kamalan paljon vaikeampaa voi olla kuin köyhän.

Köyhäkin on väsynyt lapsen kanssa valvomisesta, mutta _lisäksi_ vielä uupuu rahahuolista yms.

Kaikki vaikeudet, jotka rikkaat kohtaavat ovat ihan niitä samoja vaikeita asioita joiden kanssa köyhätkin taistelevat. Ei sairaudet, väsymys, kuolema jne. ole sen helpompia asioita rikkaalle siksi kun on rahaa, vaan siksi, miten hurjasti varallisuus ehkäisee ylimääräisiä ongelmia ja huolia.

Rikkaalla on varallisuuden vuoksi enemmän keinoja käytössään selvitä kriiseistä. Esim. turvautua ammattiapuun, ottaa palkatonta lomaa, matkustaa lomalle, hankkia elämää helpottavia erikoisuuksia jne.

Tässä ketjussa on kyse siitä, että paskaa sataa niskaan SIITÄ SYYSTÄ, että on rikas. Spesifi (aika suomalainen) ongelma, josta harva köyhä kärsii... Kukaan ei ole sanomassa, että rikkaalla on vaikeampaa kuin köyhällä, mutta näissä väitteissä on se ongelman ydin. Että mitään ei voisi ikinä olla vaikeuksia, KOSKA ON RAHAA.

me ollaan ajauduttu samaan salailun kierteeseen,



ostettiin asunto, kun ennen tätä isoa rahaa asuttiin vuokralla suht huonosti, mutta sanottiin tutuille että tämä uusikin on halpa ja vuokralla toki,



ostettiin parempi auto mutta ei niin uutta ja kallista ku ensin meinattiin, ettei kaverit ala ihmettelemään



:D



Lasten vaatteita ollaan tosin ostettu ihan surutta laadukasta ja jopa itselle jotain osteltu vaatekaupoilta mitä ei ole aiemmin tehty ;)

Todeeeella outo ketju! Mita ihmetta ns. rikkaat SALAILEVAT kotejaan ja autojaan? Ihan pimeeta touhua. Mita edes tarkoitatte silla, etta olette rikkaita? Oletteko taloudellisesti vapaita ja teilla passiiviset tulot?



Terveisin ulkomailla asuva

Minä tunne oikein mukavia rikkaita, tooosi rikkaita ja oikein vmäisiä rikkaita.



Rahalla ei heidän mukavuutensa kanssa ole mitään tekemistä.

Ettehän sekoita hyvätuloista ja rikasta. Mielestäni rikas on jos tilillä on miljoonia euroa ja omaisuutta paljon muutakin, kuin joku omakotitalo.

Itse tunnen siskoni perheen kautta todella rikkaita ihmisiä (eivät asu Suomessa). He asuvat hulppeissa taloissa (monella on useampi asunto, myös ulkomailla). On autonkuljettajaa ja taloudenhoitajaa. Mutta en kyllä yhtään heitä kadehdi, kun olen sivusta seurannut, miten paljon rahan ja rikkauksien eteen on joutunut ponnistelemaan ja mistä luopumaan! Ja monen näiden kroisesten asuntoihin on murtauduttu jne. Monet ovat eronneet kovien paineiden alla jne. Useimmistä heistä ei kyllä ikinä uskoisi, että ovat niin rikkaita. He eivät ole sitä puheissaan ja käytöksessään tuoneet esille.



Elämmä perheeni kanssa mukavaa ja taloudellisesti melko huoletonta elämää. Rahaa jää säästöön joka kuukausi ja ruuasta yms. ei pihtailla. Olemme onnellsia tähän tilanteeseen eikä meidän tarvitse kadehtia meitä rikkaampia jne. Siskoni juuri on monesti paasannut suomalaisten kateudesta. Hekin asuivat vuosia takaperin Suomessa hienostoalueella. Jotkut heidän suomalaisista kavereista kyllä osoittivat käytöksellään yms. kateuden.



Suomi on pieni maa ja täällä toosi rikkaita on kyllä vähän! Nauttikoon itse kukin omalla työllään ansaitsemista rahoista täysin siemauksin. Kateus ei kannata eikä kanna pitkälle!

Minäkin voin sanoa itseäni rikkaaksi, eikä minullakaan ole paljon kavereita - en silti katso että varallisuus olisi syynä ystävien vähyyteen. Ystävien määrä riippuu ainoastaan omasta aktiivisuudesta!



Minusta kuulostaa siltä, että sinun ennakkokäsityksesi muiden ennakkokäsityksistä ovat suurin ongelma. Kirjoitit: "Rikkaan on aina oltava moninkertaisesti mukava, hauska, hurmaava jne. voittaaksen ihmisiä puolelleen." ja "Aina saa vähätellä ja nöyristellä, ettei pidettäisi leuhkana." Miksi? Luuletko että ihmiset pitävät sitten epäaitoudesta?



Taitaa olla niin, että sinä suhtaudut korostetusti ihmisten normaaliin uteliaisuuteen. Olet ylpeä rikkaana olemisesta, mutta samalla se hämmentää sinua. Ymmärrän että jos olet elänyt todella vaatimattoman lapsuuden ja nuoruuden, kestää tottua olla yhtäkkiä rikas... Tuttavapiirissäni on useita miljonäärejä. Osa on luonut omaisuutensa tyhjästä, ja he ovat sinut varallisuutensa kanssa - ja lisäksi todellisia seuraihmisiä, mukavia ja luonnollisia. Sitten on niitä, joille omaisuus on tullut perintönä, naimakaupan kautta tai lottoamalla. Jälkimmäiselle ryhmälle äkillinen rikastuminen näyttää tuottavan monesti ristiriitaa: toisaalta on hirveä näyttämisen ja pätemisen tarve, toisaalta pelko ja epävarmuus. Sinä taidat kuulua jälkimmäiseen porukkaan?



Minun neuvoni on, että jos haluat muiden luopuvan ennakkoluuloistaan, luovu niistä ensin itse. Hiukan huumoria peliin!

"kel onni on se onnen kätkeköön"

Muualla Euroopassa ihmisillä ei ole tuollaista kummallista kompleksia omaisuudestaan - päinvastoin! Veropetoksista huolimatta (siitäkin ollaan vain ylpeitä). Mutta ei, suomalaisen täytyy jopa piilotella ja esittää...

Nykyään ihmiset voi ottaa lainaa jne. Kaikilla on kaikki. Ja menkääpä maalle, missä ihmisillä on satojen tuhansien omaisuus. haisevat paskalle, omistutuvat työlle ja kulkevat samoissa vaatteissa. Kyllä se on ihmisen oma käytös kun tuo rahapussiaan esille.

Ettehän sekoita hyvätuloista ja rikasta. Mielestäni rikas on jos tilillä on miljoonia euroa ja omaisuutta paljon muutakin, kuin joku omakotitalo.

Me ei olla hyvätuloisia vaan päinvastoin :D, mutta ei meillä ole kiinteänä omaisuutena muuta kuin auto ja asunto, eikä edes omakotitalo sekään.

Minulla samanlaisia kokemuksia. Jos iloissani kerron jostain, se tulkitaan heti leuhkimiseksi. Suomalaiset ovat tosi kateellista porukkaa.



Surullisinta on, että oma äitini ja isoäitinikin ovat kateellisia minulle (ovat itse vaatimattomammista oloista) - omalle jälkeläiselleen! :-( Luulisi heidän olevan tyytyväisiä siitä, että jälkipolvella on asiat paremmin.