Miksi miehet haluavat lapsia, mutta sitten eivät kuitenkaan osallistu lapsen hoitamiseen?
Sitten ihmetellään kun suhde lapseen on etäinen. Kaipaan erityisesti miehiltä vastauksia.
Kommentit (51)
https://www.vau.fi/perhe/parisuhde/kuinka-tartuttaa-vauvakuume-mieheen/
https://kaksplus.fi/perhe/parisuhde/haluan-lapsen-puolisoni-ei-erotako-…
https://www.vauva.fi/keskustelu/2440246/mies_ei_halua_vielakaan_yrittaa…
https://keskustelu.suomi24.fi/t/9051902/vauvakuumetta-mina-haluan-lapse…
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on haavekuvana ihannearki lapsen kanssa, mutta todellisuus iskee vasten kasvoja kuin kus inen vaippa synnäriltä tulon jälkeen.
Vaippoja, hoitopöytiä, tuttipulloja, kitinää ja itkua.
Nainen turvonnut ja löysä kuin pullataikina, huonoja yöunia, ankeaa lapsen ehdoilla elämistä seuraavat 20 vuotta.
Muutaman vuoden jälkeen ero, elatusmaksut jne.
Niin, miehet kattelee tuota sivusta ja ihmettelee kun ei nainen saa arkea kuntoon, yksin, valvoneena, kipeänä, jopa masentuneena, rahattomana. Tuleehan se ero jos odottaa kaikkea valmiina. Mikähän sukupolvi se on jossa miehet hoksaa että itsekin vois tehdä jotain sen paremman lapsiperhearjen eteen, ihan omatoimisesti ottais ja tarttuis toimeen? En taida elinaikanani sitä nähdä.
Monet menevät elämäänsä ikäänkuin autopilotilla. Ajatellaan että tietyssä iässä kuuluu vakiintua, kihlautua, avioitua, hankkia omistusasunto etc. ja näin edetään sen kummemmin asioita kyseenalaistamatta.
Ei ole harvinaista törmätä mieheen, joka kolmekymppisenä ensimmäisen kerran havahtuu ajattelemaan, mitä oikeasti itse elämältään haluaa. Melko tavanomainen tarina on myös se, missä exit-strategiana toimii pettäminen, jolla sitten vapautuu itse rakentamasta "vankilasta" eli lapsiperhearjesta ja voi aloittaa elämän ja arjen rakentamisen uudelta pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on monesti paljon parempi suhde isään, kuin äitiin. Miksi? Koska suhde isän kanssa on monesti tasavertaisempi.
Totta kai on kun isä on perheen bonuslapsi. Kyllä minä sen muistan miksi isä oli kiva ja äiti tyhmä. Äiti maksoi laskut, siivosi, teki ruokaa, käytti lääkärissä, osti vaatteet, kuskasi harrastuksiin ja mummolaan. Äiti valvoi koulunkäyntiäni, vaati siivoamaan jälkeni, käski käyttäytyä hyvin ja hoiti sanktiot. Isän homma oli olla pois tieltä, heittää välillä viisikymppiä karkkirahaa ja no siinä se olikin. Isä oli kiva kun ei puuttunut mihinkään ja antoi elää kuin pellossa välittämättä mistään. Minä taas pidin suuni kiinni isän pornovideoista ja siitä että kerran viikossa kävi 'jossain'.
Vaimon mieliksi tulin tehneeksi lapsia. Vähän niinkuin pääsymaksuksi jatkamaan elämää rakastamani ihmisen kanssa.
Minulle kokolailla yhdentekevä juttu koko lisääntyminen.
Mies ei voi olla koskaan varma että hän on lapsen biologinen isä.
Ei pidä paikkaansa, olen osallistunut ja joksenkin tasavetaisesti lasten äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vaimon mieliksi tulin tehneeksi lapsia. Vähän niinkuin pääsymaksuksi jatkamaan elämää rakastamani ihmisen kanssa.
Minulle kokolailla yhdentekevä juttu koko lisääntyminen.
Luulen että tämän voisi isien enemmistö allekirjoittaa. Täällä aivan sama tausta lastenhankinnalle. Tosin en sanoisi, että asia oli minulle yhdentekevä, sillä ymmärsin hyvin jo etukäteen kuinka v*ttumaista vauva-arki tulisi olemaan. Liiton jatkuminen vaimon kanssa painoi silti vaakakupissa enemmän.
Mun mies ei halunnut lasta. Painostettuna suostui. Ja nyt 1 lapsi siis. On ollut todella hyvä, osallistuva isä jo 11 v.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei halunnut lasta. Painostettuna suostui. Ja nyt 1 lapsi siis. On ollut todella hyvä, osallistuva isä jo 11 v.
Hyi helvtti mikä nainen.
Tuo on raiskaus.
Juuri siksi.
Voisin minäkin haluta suuroerheen, jos olisin mies.
Ajatelkaa, ei tarvitsisi olla raskaana ekä synnyttää eikä imettää eikä oikein hoitaakaan.
Totta sekin, että miehillä tosi vaikea mennä siihen lapsen ja äidin väliin, varsinkin jos äiti arvostelee isän tapaa hoitaa lasta tai heidän tekemisiä. Usein se äiti tulee siihen miehen olkapään yli lirkuttelemaan ja samalla antamaan ohjeita ja moittimaan. Äiti päättää milloin yhteinen aika isän ja lapsen välillä loppuu ja mitä ja milloin pitää seuraavaksi tehdä; milloin ulos, syömään, nukkumaan. Samoin nainen päättää ruokailusta, kaupassa käynneistä, astioista, huonekaluista, koriste-esineistä, siivoamisesta jne. Tässä kohtaa varmaan moni jo älähtää, mutta naisen tahto on kyllä jossain vaiheessa ilmaistu, vaikka huokauksena, ilon hetkellä tai itkusuussa. Vaikea siinä on miehen olla tasavertainen kotihenki. Työn jakaminen kotonaolevan ja palkkatyötä tekevän välillä on jo toinen juttu, mistä voisi tehdä oman aloitteen, mutta perheen tavat muovautuvat usein jo vauva-aikana ja kyllä se on yleensä äiti, joka hoitaa lapsen ja kodin, jos kotona.
Mun mies halusi lopulta mulle pallon jalkaan.
Mies on ollut ex jo kauan, ja se pallokin on jo aikuinen.