Mies ei halua vieläkään yrittää lasta

Vierailija

Olemme olleet yhdessä 5 vuotta, naimisissa vuoden, ikää 32 ja 35. Ahdistaa ihmisten tuttavalliset kyselyt jälkikasvusta. Eivätkö he ajattele, että kaikki eivät edes saa lapsia? Oletin jotenkin naiivisti (?), että häiden jälkeen on luontevaa yrittää lastakin. Olimme siitä jo puhuneet aiemmin, ja mies silloin totesi että mennään päivä kerrallaan. Ja niin olemme menneet. Lähipiirissämme on ollut oikea sikiämisbuumi, ja me olemme kohta viimeiset, keillä ei ole vielä lapsia. Hoitolapsia on kyllä ollut sitäkin useammin. Ja se onkin saanut mieheni varpailleen. Varmasti kaikki täällä tietävät, miten rankkaa voi lapsen hoitaminen olla. Olemme olleet aivan puhki muutaman tunnin jälkeen. Mieheni on miettinyt, että onko hänestä isäksi, ei saa enää lainkaan omaa aikaa tai mielenrauhaa jne...kyllä hän silti tietää, että oma lapsi on aivan eri asia kuin toisen hoidettava.

Mutta kysymys kuuluu, miten kestän nämä miehen epäilevät ajatukset ilman, että minulle tulee hirveä tuska ja paniikki sisälle? Olen alkanut pelätä, jos mies ei haluakaan yrittää, entä jos kohta on liian myöhäistä. En voisi silti kuvitellakaan elämää ilman rakastamaani miestä. Odotin sitä oikeaa vuosikaudet ja taoin päätäni seinään erinäisten elämän sankarien kanssa. Erota en halua.

Olen toivonut, että viimeistään nyt jo yritettäisi, jotta olisi mahdollisuus ehkä sen yhden lisäksi saada toinenkin lapsi, jos vielä yhden jälkeen siis toivomme näin. Miten pystyisin tukemaan miestäni paremmin, jotta hänen ajatuksensa kääntyisi toivottuun suuntaan? Muita kohtalotovereita?

Kommentit (15)

Vierailija

Kehoittaisin ottamaan asian puheeksi miehesi kanssa,mutta varaudu myös tilanteeseen jossa hän sanoo ettei haluakaan lapsia...

NOdaag

Ensinnäkin sinulla on hyvin aikaa saada toinenkin lapsi, vaikka tekisitte ensimmäisen vasta parin vuoden päästä. Naiset ovat jotenkin niin kamalan hädissään aina sen kanssa, että jos on yli 35-vuotias, niin on suunnilleen hedelmätön! Rauhoittukaa!

Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä. Mies lykkäsi ja lykkäsi lapsen hankinta-ajatuksia, vaikka kertoi haluavansa lapsia. Lopulta saimme aivan ytimiä myöten puitua ja keskusteltua ne asiat, jotka häntä huolettavat ja sen jälkeen mies mietiskeli asioita itsekseen ja on nyt valmis isäksi.

Tärkeintä varmaan olisi sinun saada mieheltäsi selville haluaako hän lapsia ylipäätään. Eli onko ongelma se, ettei hän tiedä haluaako lapsia lainkaan, vai se, että hän tietää varmuudella haluavansa lapsia, mutta ei syystä tai toisesta uskalla ottaa askelta oikeaan suuntaan. Nuo ovat aika eri tason ongelmia. Kysy mieheltäsi, millaisena hän näkee vanhuutensa? Näkeekö hän mielessään, että hänellä on ympärillä lapsia ja lapsenlapsia, jotka käyvät kylässä, vai näkeekö hän teidät elelemässä vanhuksina ilman perhettä tai läheisiä?

Tiedän muitakin pareja, joilla on ollut samaa ongelmaa. Mies odottaa, että hänelle tulisi "vauvakuume" ja kuvittelee, että hän on valmis yrittämään lasta vasta silloin. Mutta tosi asia on, että kaikille miehille ei välttämättä tule koskaan "vauvakuumetta", koska mies on biologisesti niin erilainen kuin nainen. Mutta kunhan vauva sitten syntyy, mies kyllä kiintyy siihen. Toisaalta liika painostaminenkaan ja jatkuva jutteleminen vauvahaaveista ei ole hyvä, sillä se saattaa vain lykätä ja lykätä miehen päätöstä entisestään. Kukaan ei halua tehdä isoa päätöstä pakotettuna tai painostettuna.

Vierailija

Kiitos vastauksista! Mieheni mielestäni jotenkin sekoittaa keskenään asiat. Hänellä ei ole vauvakuumetta, joten silloin hän ei voi haluta lasta. Hän todella juuri odottaa kuumeilua, ja varmasti turhaan. Kyllä hän on miettinyt usein, että onko lapseton eläkeikä tosiaan sitä, mitä hän haluaa. Ja vastaus on ollut ei. Silti ratkaiseva muutos pään sisällä tarvitaan, jotta hän on valmis myös yrittämään. Häntä pelottaa isyys.

Vierailija

Ja vielä, olemme kyllä keskustelleet asiasta, varmasti jo liikaakin. Mietin, onko sillä vaikutusta, että mies on myöhään saatu ainoa lapsi. Ihan kuin hän ajattelisi, että mekin voidaan tehdä päätös vasta 40-vuotiaina. Se ei ole nopeuttanut ajatuskulkua miehen päässä, että meitä nuoremmat ystävämme käyvät lapsettomuushoidoissa. Olen siksi itsekin pelännyt, sillä en välttämättä tule helposti raskaaksi. No, ei auta kuin odotella. Aika monia miehiä tuntuu nykyään pelottavan vastuunkanto lapsesta.

intj
Seuraa 
Liittynyt28.10.2015

Lapsettoman eläkeiän lisäksi pitää tietenkin miettiä lapsettomia ikävuosia 35-65. Haluaako mies elää nuo vuodet lapsiperheen arkea? Suurin osa jäljellä olevista vuosista on jotakin muuta kuin eläkkeellä oloa (jos meidän ikäisemme nyt 65-vuotiaina edes eläkkeelle siirtyvät).

Kun näitä tulevaisuuksia visioi, kannattaa myös suhtautua realistisesti siihen, miten paljon lapsettoman ja lapsia hankkineen eläkepäivät lopulta eroavat toisistaan. Lapsettomalla voi erittäin hyvin olla vilkkaampi sosiaalinen elämä ja enemmän merkityksellisiä ihmissuhteita kuin vanhemmalla. "Lapseton eläkeikä" ei vielä kerro yhtään mitään siitä, minkälaista elämä on.

Toivottavasti miehesi tietää, että lapseton elämä on ihan hyvä vaihtoehto myös. Ja toivottavasti sinäkin tiedät. Naisille tehdään lisääntymisestä hirveän iso juttu, vaikka se on vain yksi mahdollisuus muiden joukossa.

Lily77
Seuraa 
Liittynyt2.7.2014

Tsemppiä. Muista kuitenkin, että teillä on monta vuotta vielä aikaa hankkia lapsia.

Meillä mies lämpeni hitaasti perheen perustamiselle. Syy oli oikeastaan siinä, että meillä on niin mukavaa kaksistaan. Minäkään en kärsinyt vauvakuumeesta, mutta halusimme molemmat lapsia "sitten joskus".

Kun olimme 35+ vuotiaita aloin pelätä iän puolesta, ettemme ehtisi hankkia lapsia. Tutkin faktoja ja kokosin luotettavia lähteitä naisen (ja miehen) iän vaikutuksesta, ja annoin miehen rauhassa tutustua tuloksiin. Hieman vastahakoisesti hän totesi että olisi ehkä aika tehdä asialle jotain.

Tulin raskaaksi heti ensimmäisestä kierrosta ja olimme molemmat yllättyneitä siitä, miten iloisia ja odottavaisia olimmekaan. Raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon, jonka jälkeen mies havahtui kovaan vauvakuumeeseen. Kun seuraava raskaus ei alkanutkaan helposti, hän varasi meille ajan tutkimuksiin. Nyt odotammekin esikoista ja mies häärii ympäriinsä tehden tarpeellisia ja tarpeettomia hankintoja vauvalle.

Eli, anna miehelle aikaa, älä painosta, esitä faktat sekoittamatta niihin omia tunteita ja anna miehen itse tehdä päätös mahdollisesta isyydestä. Nauttikaa toisistanne ja muistakaa kunnioittaa toistenne päätöksiä. Jos mies on varma, ettei tahdo lapsia, valinta siirtynee sinulle ja joudut miettimään jatkatko lapsettomana rakastamasi miehen kanssa vai hankitko lapsia yksin tai toisen miehen kanssa.

Vierailija

Kiitos kovasti vastauksista ja tsempin toivotuksista. Kävimme "taas kerran" suuren lapsikeskustelun, vaikka lupasin pitää matalampaa profiilia asiasta. Tarpeen puhua yhä uudelleen asioita voi laukaista jokin pienikin asia, kuten vastaan tuleva lapsiperhe tai aihetta koskeva tv-ohjelma. Yhä useammin kuitenkin se, että taas kerran joku lähipiiristämme ilmoittaa olevansa raskaana. Minun ei edes tarvitse sanoa nykyään mitään, kun mieheni itse ottaa asian puheeksi. Että et kai nyt taas alkanut murehtia.

Nyt täytyy silti sanoa, että olen kehittynyt :) En enää ensimmäisenä ajattele negatiivisuuden kautta lapsiasiaa (entä jos emme ehdi, entä jos emme saa). Sen sijaan olen toiveikas, ja se on selvästi tarttunut mieheenikin. Hän näki jopa unta, että meillä oli vauva. Voi, kun saisi nyt ylläpidettyä tämän ilmapiirin. Mies uskoo, että asiat voivat tapahtua nopeastikin, jos vaan "jätän hänet rauhaan"... :) Kuulostaa pahalta, mutta näinhän se menee.

Ja tosiaan, jollei lasta tule, voi elämä silti olla erittäin mielekästä. Vaikka kyllä tiedän, että minulle se tulisi olemaan suuri tragedia. Vaikeidenkin asioiden kanssa kuitenkin oppii ajan myötä elämään. Toivotaan, ettei tällaisia tarvitse koskaan miettiä, vaan meitä siunattaisiin vielä lapsella!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin sinulla on hyvin aikaa saada toinenkin lapsi, vaikka tekisitte ensimmäisen vasta parin vuoden päästä.

Et voi sanoa noin! Voi hyvin olla että aloittavalla saattaa olla viimeiset mahdollisuudet saada vauvaa ikinä.
Itse olen 31, lasta on yritetty vuosi eikä kuulu.
En tiedä kuuluuko ikinä. Vikaa ei ole ainakaan vielä löytynyt, mutta ei todellakaan joka tapauksessa aina löydy. Lapsia ei vain kuulu.

Vierailija

Sinulle tulee aivan varmasti "tragedia" lapsettomuudesta, jos lataat lasten saamiseen jo etukäteen noin paljon merkitystä. Koko elämän mielekkyys ja oma arvosi tuntuu olevan kiinni siinä, että saat lisääntyä. Kun opit aidosti hyväksymään, että juuri sinä voit olla onnellinen myös ilman lapsia, lapsettomuus ei pelota ja voit ottaa tulevaisuuden vastaan levollisin mielin, toi se tullessaan mitä tahansa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin sinulla on hyvin aikaa saada toinenkin lapsi, vaikka tekisitte ensimmäisen vasta parin vuoden päästä.

Et voi sanoa noin! Voi hyvin olla että aloittavalla saattaa olla viimeiset mahdollisuudet saada vauvaa ikinä.
Itse olen 31, lasta on yritetty vuosi eikä kuulu.
En tiedä kuuluuko ikinä. Vikaa ei ole ainakaan vielä löytynyt, mutta ei todellakaan joka tapauksessa aina löydy. Lapsia ei vain kuulu.

Lapsettomuus ei välttämättä ole iästä kiinni. Voi olla, että teillä olisi ollut vaikeuksia, vaikka olisitte aloittaneet 20-vuotiaina.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin sinulla on hyvin aikaa saada toinenkin lapsi, vaikka tekisitte ensimmäisen vasta parin vuoden päästä.

Et voi sanoa noin! Voi hyvin olla että aloittavalla saattaa olla viimeiset mahdollisuudet saada vauvaa ikinä.Itse olen 31, lasta on yritetty vuosi eikä kuulu.En tiedä kuuluuko ikinä. Vikaa ei ole ainakaan vielä löytynyt, mutta ei todellakaan joka tapauksessa aina löydy. Lapsia ei vain kuulu.

 
Lapsettomuus ei välttämättä ole iästä kiinni. Voi olla, että teillä olisi ollut vaikeuksia, vaikka olisitte aloittaneet 20-vuotiaina.

Anteeksi nyt vaan, mutta olen saanut nuorempana yhden lapsen, joten en ole silloin käsittääkseni kärsinyt lapsettomuudesta?
Nyt sekundaarisesta kylläkin.
Eli pystyin saamaan lapsen nuorena, en välttämättä enää nyt kolmekymppisenä!

Vierailija

saman asian kanssa täällä tuskailen. Omalla kohdalla mieheni ikä (yli 50) ja hänellä on jo olemassa kaksi lasta jotka melkein aikuisia. Hän ei siis enää haaveile eikä halua lisää lapsia.

Olemme käyneet keskustelua aiheesta, jossa olen ilmaissut kuinka tärkeä asia minulle olisi. Tällä hetkellä hän miettii asiaa, ei halua edes yrittää nyt mutta saattaa haluta joskus vuoden, kahden tai kolmen päästä. Valitettavasti koen suurta hätää ja stressiä onko se silloin jo liian myöhäistä, ei nuo miehetkään täydessä toiminnassa ikuisesti kestä. Tuhlaanko elämääni tällä hetkellä jos jään tähän suhteeseen:(

Ahdistavia asioita, ainoa selkeä asia jonka olen itselleni selvittänyt on että haluan yrittää saada lasta. Joko hänen kanssaan tai yksin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mites ap? Mihin olette päätyneet?

Unohdin jo tämän ketjun, kun tuntui vihdoin seesteisemmältä sisuksissa, ja olinkin lapsen yrittämisen suhteen (vähän liiankin) toiveikas. Mieheni on ollut positiivisempi asian suhteen, ja hän on ymmärtänyt itsekin, että emme voi vuosia siirtää asiaa eteen päin. Hänkin haluaisi mahdollisesti sen toisenkin lapsen, jos nyt tulee se yksikin. Silti tämä halu saada lapsia juuri nyt/pian on hänellä vielä hyvin etäisellä asteella. Olemme siitä puhuneet, että monella miehellä ei vauvakuumetta tule kuin vasta sitten, kun lasta jo odotetaan tai vasta syntymän myötä. Hän haluaa kuitenkin, että hänelle tulee selvä olo, että nyt. Ja itse yritän vain niellä turhautumista sitä odotellessa...

Se tässä pelottaa, että mieheni ollessa muutenkin vähän pallottelija-luonne (päätökset vaikeita, harkitsee kauan asioita, lopulta et välttämättä tee mitään ko. asian eteen :)), entä jos hän vain yksinkertaisesti miettii loputtomiin niin kauan, että on jo liian myöhäistä. Milloin on oikea hetki sanoa "nyt tai ei koskaan"? Sitähän emme tietenkään voi etukäteen tietää. Jos taas itse lätkäisisin faktatietoa hedelmällisyydestä pöytään, mieheni vain kokisi sen painostuksena. Ja tokihan hän tietää nämä asiat. Hän vain luottaa, että kyllä minä tulen raskaaksi sitten, kun aika on kypsä. Mutta sehän ei ole intuitiosta kiinni!

Että tässä vain sitten odotellaan ja eletään yhä päivä kerrallaan. Muuta ei voi tehdä. 

Sinulle, joka olet yli 50-vuotiaan kanssa. Minulla on pari ystävää ollut lähes samassa tilanteessa. Varmasti on miehiä, jotka vielä innostuvat "uusintakierroksesta", kuten kävi toisen ystävän miehen kohdalla. Jotkuthan aina saavat lapsia uuden kumppanin kanssa niin kauan, kun "virtaa riittää" :) Mutta on myös ymmärrettävä, jos toinen ei halua enää kokea pikkulapsiarkea. Toivottavasti miehellesi selkiytyisi tilanne ajoissa ja hän olisi sekä itselleen että sinulle rehellinen. Nämä ovat todella vaikeita, ikäviä asioita joutua murehtimaan. Kummallekin. Paljon tsemppiä!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat