Kova vauvakuume mutta mies ei (vielä) halua vauvaa

Täällä on 19 vuotias naisen alku joka kärsinyt jo pidempää vauvakuumeesta. Poikaystäväni 26 ja yhdessa oltu pian 2 vuotta ja yhdessä asuttu vuosi. Syksyllä meillä oli kovastikkin vauvasta puhe ja silloiseen tilanteeseen olisi sopinutkin. Olin itse keväällä lukiosta päättötodistuksen saanut ja kouluun hakenut mutta en päässyt. Ja poikaystäväni töissä käyvä toisaalta määräaikasessa mutta soppari on syksyyn 2015. Eli olisimme pärjänneet ihan hyvin kun säästöjäkin on jo. Olimme tosiaan ja yrittämään alkamassa kunnes poikaystävä ottikin takapakkia asiassa ja halusi lykätä. Syyksi sanoi että kummallakaan ei ammattia ole vielä edes.. poika ystävä on siis lukiosta yo paperit saanut ja yliopistossa nelisen vuotta opiskellut kunnes vaihtoi ammattikorkeaan joka vielen kesken ja yrittää nyt sitten töiden ohella opiskella. Mutta motivaatiota ei oikeen ole ollut edes aloittaa opiskelua töiden ohella vaikka syksyllä kun vauvasta puhuttiin niin sanoi senkin syyksi että se koulu vie sitten niin paljon aikaa..

"Vanha täti" tulee kertomaan oman näkemyksensä ja kokemuksensa.... :P

Täytän tänä vuonna 35v. ja ensimmäistä lasta aloin mieheni kanssa yrittää nyt. Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta, josta vuoden olemme asuneet yhdessä. Jos satun raskaaksi tulemaan, olen vanha ensisynnyttäjä...MUTTA: Tähän ikään mennessä on työasiat ja talous saatu tasapainoon. Takana on sopivan pitkä työsuhde hyvään työnantajaan niin, että äitiyslomalle voi hyvillä mielin jäädä - palkallisesti. Itse on elämää nähnyt ja kokenut, mieli on tasaantunut ja kokee olevansa valmis kantamaan vastuuta pienestä ihmisestä. Tiedän mitä elämä on lapsettomana, kun "voi matkustella ja harrastella vapaasti" eikä silti tule matkusteltua eikä harrasteltua. Nyt on nähty se, että ainakaan minä en joutuisi lapsen vuoksi luopumaan mistään. Ja toisaalta, nyt vasta olen löytänyt kumppanin jonka kanssa haluaisin perheen perustaa.

Raskauden yrittämiseen päädyimme kaksiportaisesti...

Ensin keskustelimme siitä, ettei kumpikaan ihan välttämättä halua lasta - muttei vastustakaan. Tiedostimme ikämme ja sen, että päätöksiä on aika pian tehtävä. Kerroin, etten tiedä HALUANKO lasta vaiko enkö, mutta jos sellainen tulisi, se olisi iloinen yllätys...ja että olisin halukas ja valmis kokeilemaan tulenko ylipäänsä raskaaksi... Mies sanoi tuolloin, että ei ainakaan ihan vielä. Muutaman kuukauden päästä otatin kierukan pois, sillä se oli tullut aikansa päähän. En asentanut uutta, koska raskauskeskustelut olivat vaiheessa eikä päätöksiä oltu tehty. Eihän kierukkaa voi laittaa, ja kohta olla taas nyhtämässä pois. Jatkoimme keskeytetyllä yhdynnällä (riskit tiedostaen). Uuden vuoden jälkeen mieheni teki päätöksen, ja jätti keskeyttämättä. Sen suurempia sanomatta hän osoitti olevansa nyt valmis. :)

Toivotaan teille onnea yritykseen ja plussatuulia sinne:)  täällä tilanne on sama mies ei koe olevansa vslmis vaikkakin myönsi poteneensa pienoista vauvakuumetta. Ei se auta kun odotella:/

Kiitos! :)

Uskon kyllä, että kamalalta tuntuu jos ja kun toinen osapuoli ei olekaan samassa pisteessä perhehaaveiden kanssa. Onneksi teillä on kuitenkin hedelmällisiä vuosia edessä vielä monta, eikä sen vuoksi kiirettä ole.

Vanhana (ja toivottavasti viisaana?) neuvoisin olemaan hienotunteinen keskustelujen ja vihjailujen kanssa. Jos mies kokee tulevansa liikaa painostetuksi, saattaa häntä alkaa ahdistaa koko parisuhde...ja nuori kun on, on vielä hyvin aikaa etsiä joku toinen, joka ei painosta etenemään liian nopeasti...

Miehenkin on tärkeä tietää ja tuntea, että hänen ajatuksiaan ja tuntemuksiaan arvostetaan. Asioista on hyvä keskustella. Plussista ja miinuksista. Miksi vauva olisi hyvä asia juuri nyt, mitkä asiat puolestaan puoltaisivat yrittämisen lykkäämistä: Miten opiskelut ja työasiat etenisivät, jos vauva tulisi nyt - tai muutaman vuoden päästä? Miten vauva vaikuttaisi asumisjärjestelyihin? Miten vauvan hoito järjestettäisiin? Mikä olisi perheen taloudellinen tilanne nyt tai muutaman vuoden päästä ja miten se vaikuttaa vauvan hoitamiseen ja tarpeiden tyydyttämiseen sekä parisuhteeseen (raha-asiat on yksi yleisin riidan aihe parisuhteessa)?

Hienovarainen "ajatusten syöttäminen" on usein toimiva taktiikka. Yhdessä sovittujen vauvakeskustelujen ("Voitaisko istua alas ja keskustella?") ulkopuolella on parempi olla jankuttamatta, sillä se jos mikä ahdistaa. Yhdellä istumalla ruoditaan asiaa, sitten annetaan sen taas hautua. Kumpikin miettii mielessään ja sydämessään. Ja joskus myöhemmin keskustellaan taas uudestaan, ovatko ajatukset muuttuneet. Siinä välillä voi ohimennen pysähtyä katsomaan vauvatarvikkeita kaupan ikkunassa, luoda pitkiä katseita vastaan tuleviin vauvanvaunuihin, voi katsella telkkarista Erilaisia äitejä yms.... Kyllä nämäkin pienet viestit menevät perille... ;)

Ja joillekin miehille voi olla tärkeää saada itse olla se viimeinen päätöksen tekijä, eikä se joka vaan suostuu kun toinen haluaa... Ainakin näin koin oman miehen kohdalla. Keskustelimme moneen kertaan, puimme asioita puoleen ja toiseen. Kummankin kanta oli "ehkä". Kun annoin asian olla 4kk ja vain itsekseni mietiskelin antaen ehkä tällaisia pieniä vihjeitä (koskaan ennen en ole katsonut Erilaisia äitejä :D), mies teki päätöksen kummankin puolesta, ja yrittäminen aloitettiin. :)

Tämä ei ole saarna kenellekään. Vain näkemys. :)

Syksyllä keskustelimme asiasta ja puhuimme juuri mainitsemista asioista joka näkökannasta ja kumpikin oli sitä mieltä että nyt voisi vauva tulla mutta sitten varmaan mieskin säikähti itse omaa vauvakuumetta ja koki jostain syystä että ei ole vielä sittenkään valmis. Olemme sen jälkeen hiukan vauvasta puhunut mutta olen antanut aiheen olla että ei tule vahingossakaan painostettua. Pieniä vihjeitä kyllä olen antanut juurikin katsomalla erilaiset äidit, vauvatavaroiden katselu kaupassa, netissä vauvakeskusteluja lukien yms.

Mekllä oli syksyllä tosin tilanne niinkin hyvin että mies oli töissä ja hyvällä palkalla ja itse keväällä valmistuneena tietenki kouluihin hakeneena. Mutta en päässyt niin olisin voinut vuoden päästä hakea uudestaan ja jos silloin syksyllä 2015 kouluun pääsisin nii tieten aloituksen voisin vuodella lykätä ja olla juuri syntyneen vauvan kanssa kotona vuoden. Rahallisesti oltais kyllä pärjätty kun säästöjä kummallakin on kertynyt jo hyvin ja miehen kuukausitulot on 3500 €/kk. 

Meillä on hyvä  kokonen kaksio rivitalosta. Eli ei olisi ollut tilan puutetta näin alkuun. Tietenkin jossain vaiheessa muutamme tuosta kumminkin pois. Niin ei se asuminenkaan meillä olisi ollut ongelma. 

Meillä muutaman vuoden lykkäykseksi en sanoisi. Itse olen sitä mieltä että lykkäystä tulee nyt vähintään opiskelu + muuta vuosi töitä opiskelujen jälkeen. Tuosta tulee jo varmaan lähemmäs viisi tai kuusikin vuotta. Mutta olen sitä mieltä että kesken opiskelujen en halua vauvaa tehdä silloin opinnot katkeaa yli vuodeksi ja pelkään miten hankala ne oppinnot on sitten taaas alkaa jatkamaan. Ja suoraan valmistuttuani en halua äippälomalle jäädä koska töiden saaminen on tietenkin hankalampaa. Haluan olla valmistuttuani muutaman vuoden töissä ja mieluusti vakinaisen työpaikan saada. Tästä aiheesta olemme kans paljon puhuneet koska minähän itse en tuolon viiden kuuden vuoden päästä paljoa ole vielä mutta mieheni on ikäeromme takia tuoloin jo siinä iässä että perhe pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa  olemaan yms  asiat kohdallaan.

Tämän hetkinen tilanne ei ihan heti vauvaa mahdollista. Olemme maaliskuussa ulkomaille lähdössä ja ennen sitä en halua raskaaksi tulla. Ja itsellä olisi nyt mahdollisimman pian tarkoitus alkaa oppisopimuksella opiskelemaan maatalousalanperustutkinto joten vauva haaveet saa odottaa. Ei se auta kun koittaa kestää tämä vauvakuume:/ 

eihän sitä tiedä miten se mielimuuttuu ja saa nähdä jos sitä aikasemminkin jo alettaisiin yrittämään entä viiden tai kuuden vuoden päästä :)

Hienoa että olette kuitenkin huomioineet kaikki asiat. :)

Vaikka miehesi on vanhempi, niin onneksi miehen iällä ei sinällään ole lapsenteon kannalta mitään merkitystä. Miehet voivat tulla eläkeiässäkin isäksi. ....ja jos meihin haluaa verrata, minä täytän kohta 35, mieheni 37, ja ensimmäistämme aloimme vasta yrittää... ;)

Niin eihän siinä muukuin että tuo mies meinaa olla sellanen että minäkin jo kun kaikki muutkin tyyppiä..  

Heippa, täällä sama tilanne kun monella muullakin :) Itse olen 21 ja mieheni 22. Mulla on jo pitkään haaveena ollut saada oma nyytti, mutta mies ei siihen ole valmis. Olemme seurustelleet vähän yli 2 vuotta. Mies opiskelee joten ymmärrän kyllä hänen kannan, että lapsi ei vielä ole "taloudellisesti" tervetullut. Hänen pitäisi valmistua keväällä 2016. Mulla ei varsinaisesti olisi mitään estettä etteikö lapsi tähän maailmaan voisi tulla, päinvastoin. Mutta ymmärrän että mieheni haluaa saada koulun loppuun ja vakituisen työn jolla voi taata perheelle kunnon tulevaisuuden. Kyllä me päivittäin vauvasta puhumme, yritän pitää häntä lämpimänä sille ajatukselle :) alkuun hän oli ettei missään nimessä lasta vielä moneen vuoteen.. mutta nyt kun hän katselee uutta autoa niin puhui että täytyy ostaa sellainen lapsiystävällinen auto ja iso talo missä on lapsilla tilaa temmeltää; jotain hyötyä mun puheista on siis ollut :D no onhan tämä toisaalta vielä kivaa elää nuoruutta, matkustella kavereiden kanssa jne. Tosin ei mun elämä siihen loppuis vaikka lapsi tuliskin. Luulen että mies pelkää osittain sitä että ei voi käydä baarissa enää samallalailla kuin tähän asti jos kotona olisi lapsi. Mutta onneksi hänellä on tässä aikaa kasvaa ihmisenä ja oppia itsestä kaikkea uutta ja totutella ajatukseen, että puolentoista vuoden päästä meille saattaa olla tulossa vauva. Tarkotuksena olisi siis jättää pillerit pois ensi vuoden huhti-toukokuussa, riippuen miehen työllistymisestä :)

Heippa,

Ajattelin tulla kertomaan miten meillä kävi.

Eli vauvakuumeilin vuoden ja puhuin että ois ihana alottaa yrittämään sillon ja sillon, mies oli kauhuissaan että eihän hänestä isä voi tulla :D

No, sitten tajusin lopettaa puhumisen ja antaa pölyn laskeutua- kuukauden päästä mies sitten sanokin että oishan se oma käärö ihana ja että kun koulut suoritettu niin aletaanko yrittämään.

No sitten toukokuussa alotettiin ja kesäkuussa olinkin raskaana. Raskausaika ollut tosi vaikea mutta nyt on menossa rv 36+1 ja kohta pieni rakas sylissä <3

Heips, täällä myös yks mamma jolla ollut kuumetta jo pitemmän aikaa... Olen 28v ja mieheni 35v, meillä on jo ennestään 2v7kk ihana poika, josta olen hyvin kiitollinen! Toiveena on aina ollut että kaksi lasta olis sellainen ihanne mulle, mieskin samaa mieltä. Mutta nyt on kovasti pistänyt hanttiin! Vetoaa mm. unettomiin öihin ja tuplamäärästä hoidettavaa.... Itsellä on endometrioosi, enkä tarkalleen tiiä kuinka "helposti" tai "huonosti" tulin raskaaksi ekalla kerralla...että kuinka tiukassa esim uusi raskaus voisi olla. Itse haluaisin tähän sammaan syssyyn lapset saada jo senkin takia että niistä olisi seuraa toisilleen. 

Noh mikään ei oikein tunnu uppoavan ukko kullalle :D turhauttavaa kun itse haluaisi ja toinen ei. Muutenkin tämmöistä tuuliajoa tää elämä nyt kun oon työttömänä lapsen kanssa ja tulevaisuuden suunnitelmat epäselvät... Kotona kyllä viihdyn, mukavaa olla kun koskaan ei tiedä jääkö tämä ainutkertaiseksi kokemukseksi.

Hellou.

Meillä sama ongelma. Itse olen 25v, mies 38v. Syksyllä mentiin naimisiin ja alusta asti on ollut puhetta että lapsia tehdään.

Itsellä ollut nyt noin vuoden kova kuume ja nyt oikeastaan jo kriisi. Mies ei halua lasta vielä kun pelkää että romahdan ja se joutuu jäämään yksin lapsen kanssa. Olin siis kaksi vuotta sitten masennuksen takia osastolla muutaman viikon. Sen jälkeen elämä muuttunut melko paljon parempaan ja itse tunnen olevani valmis äidiksi.

Ahdistaa todella paljon ja pelottaa että en koskaan saa miestäni suostumaan lapsen tekoon.

Sama täällä mutta meillä ei ole vielä niitä yhtään. Mies 22v ja minä 21v.. mies haluisi kuulemma raha asiat kuntoon ensin vaikka oikeassahan se on, en minäkään tykkää elää niukasti varsinkaan vauvan kanssa mutta luulen että haluaa vielä rientää mennä ja tulla miten haluaa ilman velvollisuuksia kantaa koko aja vauvaa mukana joka paikkaan. Minä taas olen ollut aina kypsempi mitä ikä kertoo ja olen valmis sellaiseen. Noh eihän sitä voi painostaa, jos saisi parin vuoden aikana puhuttua ympäri niin että ehkäisy pois ;)

Meillä mennään samoilla linjoilla. Minä 23, mies 26. Itse olen vauvakuumeilut jo vuoden verran, mutta mies vain tulee jälkijunassa. Tällä hetkellä asutaan töiden ja opiskelun takia hetken aikaa eri paikkakunnilla, mutta marraskuussa olisi jälleen yhteen muutto tiedossa. Ehkä sitten saisin miehenkin innostumaan asiasta ;) Vitsiä kyllä heittää kovastikin vauvasta jne, mutta taitaa tosissaan vielä pelätä koko aihetta. Olisi vain niin ihanaa saada oma pikku muru kainaloon ensi kesänä. Silloin opiskelutkin olisivat purkissa ja saisi rauhassa keskittyä vauvaan (:

Mutta suostuttelulinja jatkukoon, koska tiedän, että omasta kullasta tulisi maailman paras isä.

No minä olen puhunut kihlattuni kanssa ja lupasi harkita vauvaa about 2-3 vuoden päästä, haluaa mennä naimisiin ensin (hänen sukulaisensa vanhanaikasia ja saattavat ajatella pahaa jos ei olla naimisis) ja raha-asiat eli työ yms jutut kuntoon:) ennen hän aina vitsaili et sit kymmenen vuoden päästä ja tämmöstä, en mä niin pitkää halua odottaa :D mut nyt oon saanu edes harkitsemaan vauvaa :) jes edistystä! Nyt vaan toivon että se ei ole mitään puhetta vaan, turha sitten parin vuoden päästä sanoa taas että pari vuotta vielä... 

Toivottavasti teillä suostutaan aikaisemmin(ellei ole jo suostuttu) :) minäkin vielä koitan lyhentää tuota mut varovasti edeten, en taho pelästyttää koko aiheella jatkuvasti puhuen

Vihdoinkin mun jatkuva vauvasta puhuminen palkittiin. Mies ilmoitti eilen, että voishan sitä jo vauvan tehdä... <3

Suosittelen lämpimästä vihjailua ja haikailua vauvasta, se taitaa joskus toimia.. (: Tsemppiä!

Ihanaa onneks olkoo ja onnea yritykseen teille! :) kunpa täälläkin onnistaisi noin:) pitää vaa vihjailla ja suostutella ni ehkä se siitä ajatukselle lämpenee (:

Millainen tilanne teillä nykyään on? tai onko täällä enään edes ketään? 

Meillä on puhuttu paljon muttamies edelleen sitä mieltä että opinnot poisalta. tai ainakin minulta. Eli mulla on noin 1.5 vuotta oppisopimuskoulutusta jäljellä:/ eihän tuo loppujen lopuksi enään pitkä aika ole mutta tuntuu vaan niin turhauttavan pitkältä kun vauvakuume on ollu päällä jo reilun vuoden. 

Tänään kaupassa sitten päädyin normaaliin tapaan vauvavaate osastolle ja normaaliin tapaan hipelöin ja haaveilin. Mutta tänään sitten sieltä lähti matkaan yksi aivan yli ihana body. Jo ennen kassalle pääsyä tiesin että nyt häätyymyöspoiketa jäätelö altaan kautta.. tiedän että tää ei oo fiksua mutta kai mäolen jonkun sortin tunnesyöjä. nimittäin siihen suruun joka iskee pian kotiin pääsyn jälkeen kun yrität jankuttaa itelles että ei vielä, koulut ensin ja samalla tuijotat sitä syötävän suloista bodya. Sefiilis on ehkä mailman kamalin.mutta sitten kai hae siitä jäätelöstä ( Ben&Jerry's cookie dough, ah nam<3)

Olenko ainut kelle käy näin? 

Kun on vain niin suuri vauvan kaipuu <3

Täällä ois tarkoitus aloittaa vauvan yritys viimeistään 2 vuoden päästä, ehkä jopa puolentoista vuoden päästä :) rankkaa on ollut elää vauvakuumeen kanssa ja rankkaa tulee olemaan, mutta näin on parempi. Jos vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja pitää sen mielessä että kyllä se vauva aikanaan tulee sieltä niin selviää montakin vuotta tuolla tyylillä. Ei vaan pitäisi ikinä pakottaa miestä lapsentekoon, mutta jos mun mies ei pidä lupausta ja aloita yritystä kanssani 2 vuoden päästä viimeistään ni saa kyllä luvan mennä mies vaihtoon. En halua kuitenkaan viimetinkaan jättää lapsientekoa ja yritän välttää hedelmöityshoidot. Olen antanut aikaa ja kyllä saa jossain vaiheessa luvan tulla vastaan mua. 

Joo meilläkin on tilanne se että yrittäminen on viisainta alottaa keväällä 2017 kun valmistun ja siihen mies on myös myöntynyt. En minäkään tahdopainostaa ja en ole painostanut. Puhuttu on asiasta paljon ja joka näkökantilta. ja hyvä niin jospa tuo vauvakuume edes vähän helpottais niin olisi edes hiukan helpompi odottaa sinne kevääseen 2017. Kyllä minulla on ainakin luotto mieheen että lupauksensa pitää mutta eihän sitä koskaan voi sanoa mikä tilanne silloin on. 

Piudemoi samaa mieltä olen jos ei tuota lupausta pidä niin silloin on hyvä tokivaihtoon laittamista miettiä. Eihän me naiset loputtomiin pystytä joustamaan. Enkä minäkään lämpene ajatukselle että joutuisi hedelmöityshoidoissa juokseen ainostaan sen takia että mies ei tullut vastaan vaanvaatiaikaa vain.