Lapsen pettymys lahjoista pilasi joulumme
Lapsi saa äitinsä luona kaiken maan ja taivaan väliltä eikä joulu tehnyt poikkeusta. Mieheni, lapsen isä, tahtoisi opettaa lapselleen toisenlaisia arvoja ja niinpä meidän joulussa lahjoja oli rajatummin (10kpl). Monet lahjoista oli sellaisia mitä lapsi oli toivonut, kalliita ja laadukkaita. Silti lapsi kiukutteli ja hyvin suoraan ilmaisi pettymyksensä, kun lahjoja oli niin vähän verrattuna äidin jouluun. Tämä tietenkin latisti koko perheen fiiliksen, miehestä etenkin tuntui pahalta.
Ymmärrän, että emme voi vaikuttaa äidin valintoihin. Miten tukisin miestäni, kun hän kokee että lapsen viihtyminen ostetaan toisaalla niillä loputtomilla uusilla tavaroilla eikä itse halua siihen mukaan?
Ja miten alle kouluikäiselle lapselle voisi asiasta puhua?
Lahjojen antajatkin oli aika hämmentyneitä lapsen kiittämättömyydestä.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
A. Vanhemmuus ei ole kilpalaji
B. Aikuisten pitäisi kestää myös lasten pettymykset
C. Vanhemman (olkoon sitten sijaisvanhempi) pitäisi olla vanhempi, kuin olla itsekeskeinen aikuinen
D. Vanhemman tehtävä on kasvattaa ja tukea lastansa, myös vastamäessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokkain lahja lapselle on oppia, että elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa!
Ja nimenomaan joulu on se hetki, jolloin tätä tulee opettaa. Lapselle pitää tehdä selväksi, että älä odota mitään hyvää tapahtuvaksi, koska se ei toteudu ja vaikka se melkein toteutuisi, niin kyllä me aikuiset sinulle näytämme, että kaikkea ei voi saada.
Älä siis odota ja toivo, vaan opettele hyväksymään, että sinä et koskaan saa olla onnellinen, koska lapsen onni on aina aikuisten onnesta pois!
Vai sittenkin kannattaisi opettaa, että kun itse toimii tavoitteensa suuntaisesti, niin sen voi saavuttaa. Asiat eivät tapahdu sattumalta, ne tehdään.
Vähän olet tyhmä.Ei elämää voi hallita. Voi yrittää, mutta tulet huomaamaan ,ettei kaikki mene niinkuin sinä toivot ja toimit.
Ja nimenomaan joulu on se hetki, jolloin tätä tulee opettaa. Lapselle pitää tehdä selväksi, että älä odota mitään hyvää tapahtuvaksi, koska se ei toteudu ja vaikka se melkein toteutuisi, niin kyllä me aikuiset sinulle näytämme, että kaikkea ei voi saada.
Älä siis odota ja toivo, vaan opettele hyväksymään, että sinä et koskaan saa olla onnellinen, koska lapsen onni on aina aikuisten onnesta pois!
Vai sittenkin kannattaisi opettaa, että kun itse toimii tavoitteensa suuntaisesti, niin sen voi saavuttaa. Asiat eivät tapahdu sattumalta, ne tehdään.