Mitä ette enää uskalla tehdä kypsemmällä iällä?

En enää meinaa uskaltaa lähteä maastoon ratsastamaan. Tai siis menen, mutta vain käyntiä tai rauhallista ravia vaikka hevonen on oma ja tunnen sen todella hyvin. Ennen laukattiin peltoja pitkin, enää en jostain syystä uskalla. Harmittaa, koska tykkään maastoratsastuksesta. N50

Lähteä autolla ajamaan pitkää (= yli 100 km) matkaa. Alkaa väsyttää niin paljon että pelkään nukahtavani rattiin. 50v.

En uskalla hyppiä trampoliinilla.

Imukuppisynnytys rikkoi sen verran paikkoja, että en uskalla ottaa riskiä.

Lohdullista luettavaa. Olen alkanut pelätä liikkuakin, ettei yhtäkkiä sydän sekoa tai tilttaa. Kiitos kommentista sinä, joka et uskaltaisi lopettaa jokapäiväistä liikuntaa. Sitä kohti.

ottaa reikään jos toiseen

Eipä ole mitään, mitä en yhä uskaltaisi. Ratsastan, lasken mäkiä, pyöräilen talvellakin, käyn huvipuistolaitteissa, vaellan yksin ja matkustelen maailmalla. Hyvin harvoin mitään on tarvinnut pelätä. N 55

Ottaa korona piikkiä, terveenä silti olen pysynyt.

Liikaa tietoon tulleita pelottelujuttuja kun murtuneet luut ei enää parane hyvin, saa bakteerin jne.  kaikki tällaset vaaranpaikat. Piikkikorot, harppomiset ym. 

Just kaikki epätyypillinen liikkuminen pelottaa, ettei murtuisi luut tai särkyisi nivelet = kömpelys. Särkänniemessä kävin pari vuotta sitten siinä rännissä kulkevassa tukissa laskemassa (tukkijoki?) ja tukki hyppi niin, että lonkkanivel rusahti. Nuorena hurjastelin siellä helmat hulmuten. Nyt on muitten vuoro.

Liftata. Ja ratsastusharrastusta en aloittaisi enää, sen verran on tuttuja jotka hevosia harrastavat ja kolhuja ja aivotärähdyksiä on tullut useammalle. Laskettelu sen sijaan kiinnostaa hiukan, mutta jos aloitan niin aloitan kyllä niistä loivimmista rinteistä. Eihän sinne mustaan rinteeseen tarvitse ensimmäiseksi mennä, tai koskaan.

En uskalla käydä enää huvipuistolaitteissa. Ei pyörrytä mutta se rakko! Pelkään että kovassa vauhdissa ja höykytyksessä lirahtaa.

N61

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskalla ajaa autoa pimeällä enkä tunneleissa. Johtuu osin huonosta hämäränäöstä ja heijastuksista, jotka tulivat silmäleikkauksen jälkeen.

Samoin riskialttiit liikuntalajit ovat ehdoton no-no. Pyöräillä uskallan kesäkeleillä.

64 v

Auttaisko A-vitamiini hämäränäköön?

Ei vitamiinit auta harmaakaihiin. 

En enää uskalla luottaa ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Juoda alkoholia. Opin nuoruuden sekoiluista, ettei se sovi mulle.

Itse huomasin vasta vanhempana. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Lasta.

Kaksi tervettä lasta on jo ja pelkäisin saavani keharin. Nuorempana en pelännyt.

Lähestyä

Osallistuin puolisoni kanssa leirille jossa harjoitettiin eräänlaisia läheisyystaitoja. En ollut tiedostanut että siihen kuului kaikenlaista halailua ja läheisyyttä myös muitten kanssa. Minulla ei olisi ollut ongelmaa sen kanssa, mutta ryhmässä oli paljon meitä nuorempia. Tuli ikävä fiilis siitä että parikymppiset miehet saattoivat pitää kosketustani ällöttävänä. MIeheni kertoi että hänellä oli samanlainen tunne parikymppisten tyttöjen kanssa. Mikään muitten käytöksessä ei siihen viitannut, päin vastoin, meitä lähestyttiin. Ongelma oli kuitenkin oman pään sisällä..

Kiivetä kolmiomittaustorniin jonka tikapuut kallistuvat ulospäin ennen huippua

Mä olen 49 eikä mulle tullut mieleenkään, että en hiihtäisi, luistelisi tai laskettelisi. Älkää nyt hyvät ihmiset jättäkö tässä iässä liikuntaa pois, nythän sitä vasta tarvitaan.

Käyttää julkisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennä salille tai ryhmäliikuntatunneille, liikaa upeita nuoria, kun itsellä parhaat päivät takana

N36

Tämä.

Kun täytin 35v, niin tuli sellainen häpeä omasta olemasta olosta. Käyn lähinnä pitkillä kävelyillä ja ulkosaleilla, kun siellä ei ole muita

N37

Anteeksi, tämä kyllä nauratti, mutta hyvällä. Olen itse ihan samanlainen. Sellainen oman olemassaolon häpeäminen iski n. 40-vuotiaana. Tuli vähän sellainen turhake-olo.