Miten lapsia ja lapsenlapsia saanut ihminen voi kokea olevansa 85-vuotiaana täysin yksin?
Kommentit (29)
Monet lapset asuvat perheineen kaukana vanhemmistaan. Muutettu opiskeluiden ja töiden perässä pois lapsuuden kotipaikkakunnalta.
Tää on silleen mielenkiintoinen kun lapsettomia aina trollataan yksinäisestä vanhuudesta ja sitten joku kolmen äiti ja kymmenen mummo voi hyvin kokea että hänellä ei ole ketään. Miltäköhän lapsista tuntui lukea tuo tieto Yleltä?
No kun ei ole sitä kumppania enää.
Vierailija kirjoitti:
Monet lapset asuvat perheineen kaukana vanhemmistaan. Muutettu opiskeluiden ja töiden perässä pois lapsuuden kotipaikkakunnalta.
Minusta "täysin yksin" ei kuulosta siltä että lapsi vaan asuu pitkän matkan päässä. Jos suhteet on kunnossa niin kyllähän sitä vähintään soitellaan säännöllisesti ja käydäänkin aina välillä.
Vierailija kirjoitti:
No kun ei ole sitä kumppania enää.
Niin. Liekö se oikeasti niin että kaikista ylevistä puheista huolimatta parisuhde on se tärkein suhde, ei lapset.
Kyllähän sitä tavallaan on hyvin yksin kun ei enää ole ketään joka muistaisi sinut nuoruudesta tai lapsuudesta. Voi olla lapsia ja ystäviä, lapsenlapsiakin, ja silti tuntea olevansa tavallaan juureton ja yksinäinen. Se on mielestäni hyvin ymmärrettävää ja tulee kaikille vastaan jos elää riittävän pitkään.
Lapsettomana tuo tuntui lohdulliselta. Korttinsa voi pelata elämässä monella tavalla, ja samalla tavalla yksinäisiä sitä ollaan sitten lopulta joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun ei ole sitä kumppania enää.
Niin. Liekö se oikeasti niin että kaikista ylevistä puheista huolimatta parisuhde on se tärkein suhde, ei lapset.
Monelle on. Ex-anoppini itki sairaalassa vuolaasti, kun hänen miesystävänsä ei ollut paikalla. Teini-ikäinen lapsi yritti lohduttaa "äiti, ollaanhan me täällä" ja äiti vaan parkui, ettei se ole yhtään sama asia! En ole koskaan kuullut mitään noin törkeää.
Varmaan siksi että etäisesti tuntee kehossaan toisten seurassa olemisen ja itse ei sitä seuraa ole ympärillä. Etiäisiä.
Ihmisen ei vaan pitäisi takertua siihen vaan keskittyä nauttimaan siitä mitä on nyt. Tuollainen tilanne missä nainen saa olla täysin yksin on hurjaa luksusta, mitä ei ole ollut maailman aikoina lähes ollenkaan.
Isoisäni eli 95-vuotiaaksi ja kyllä hän oli varmasti yksinäinen, viimeinen ikäpolvensa edustaja suvussa vaikka olikin lapsia ja lapsenlapsia. Kyllä kai sitä kaipaa puolisoa ja muuta ikäistään seuraa, joka ymmärtää oman sukupolven jutut. On se kyllä surullinen ajatus olla kaikista ystävistä ja omista sisaruksista viimeinen elossa. Elämä on luopumista.
Kannattaisi lukea juttu. Rouvahan sanoi, ettei hän ole yksinäinen. Mutta täysin yksin on muistamassa ja muistelemassa asioita, jotka tapahtuivat mm.nuoruudessa ja lapsuudessa Karjalassa, koska kaikki sisaret ja velipuolet, mies ja ystävät ovat kuolleet.
Ollut paska vanhempi ja isovanhempi.
Klikkiotsikko. Varmasti irmakin miettii että onpa tyhmä otsikko ja selittelee lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi lukea juttu. Rouvahan sanoi, ettei hän ole yksinäinen. Mutta täysin yksin on muistamassa ja muistelemassa asioita, jotka tapahtuivat mm.nuoruudessa ja lapsuudessa Karjalassa, koska kaikki sisaret ja velipuolet, mies ja ystävät ovat kuolleet.
Missä iässä tulee tarve muistella vanhoja asioita?
Vierailija kirjoitti:
Monet lapset asuvat perheineen kaukana vanhemmistaan. Muutettu opiskeluiden ja töiden perässä pois lapsuuden kotipaikkakunnalta.
Mummo voi muuttaa perässä jos ketään ei ole siellä kotipitäjässä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi että etäisesti tuntee kehossaan toisten seurassa olemisen ja itse ei sitä seuraa ole ympärillä. Etiäisiä.
Ihmisen ei vaan pitäisi takertua siihen vaan keskittyä nauttimaan siitä mitä on nyt. Tuollainen tilanne missä nainen saa olla täysin yksin on hurjaa luksusta, mitä ei ole ollut maailman aikoina lähes ollenkaan.
On olemassa valtavasti ihmisiä, jotka eivät osaa, kykene olemaan yhtään yksin. Aina täytyisi olla vähintään kymmenen ihmistä ja hovi ympärillä. Koko olemassaolo on uhattuna, kun joutuu olemaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi lukea juttu. Rouvahan sanoi, ettei hän ole yksinäinen. Mutta täysin yksin on muistamassa ja muistelemassa asioita, jotka tapahtuivat mm.nuoruudessa ja lapsuudessa Karjalassa, koska kaikki sisaret ja velipuolet, mies ja ystävät ovat kuolleet.
Mutta otsikko oli tahallaan vääristelty. Yleltä olisin odottanut muuta. Sivusta
Vierailija kirjoitti:
No kun ei ole sitä kumppania enää.
Eikä saman ikäisiä ystäviä.
Sitten me, jotka olemme yksinäisimpiä seurassa tai isommissa porukoissa.
No niillä lapsilla on omaki elämä...
Mä olin joka vkloppu ja loman isovanhempien luona.
Mulla ei ollu omaa elämää, nyt vielä kun kaikki vanhemmat kuolleet, ni o aika tyhjä ja hyväksikäytetty olo.