Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset haluavat synnyttää luomuna?
Vierailija
19.04.2015 |
Miksi luomuna synnyttänyt olisi jotenkin parempi äiti? Mitä enemmän tuskaa, sitä enemmän rakkautta vai? Tuntuu ihan älyttömältä tuntea kipua vain periaatteen takia. Moni luopuukin näistä ajatuksista synnytyksen aikana.
Itse aion mahdollisen tulevan synnytyksen aikana ottaa kaiken kipulääkkeen vastaan mitä vaan tarjotaan tai mitä osaan pyytää. En halua vihata lastani ikuisesta traumasta.
Kommentit (77)
No oikeastaan kaksi syytä:
1. kipulääkkeet vähentävät ponnistustarvtta
2.kipu ei yltynyt koskaan kauhean pahaksi. Kärsin todella rankoista kuukautiskivuista joten synnytys oli niihin nähden helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kivunlievitys voi aiheuttaa vauvalle komplikaatioita. Jos ei halua ottaa sitä riskiä, vaikka se pieni onkin? Näin sellaisen tutkimuksen joskus mutta oli paperilehti, en voi linkata
Luulisin, että trauma syntyy usein siitä, että synnytyksessä tapahtuu jotain odottamatonta jossa jonkun henki tai terveys on uhattuna tai äiti kokee asian olevan näin. Toki jos on kipuherkkä niin varmaan pelkkä kipukin voisi aiheuttaa trauman. Kipuherkän ei tietenkään kannattaisi yrittää synnytystä ilman kivunlievitystä. Mutta kipua sietävän kyllä kannattaa kokeilla ainakin jonkin aikaa ilman puudutteita, koska onhan se metkaa katsoa mihin pystyy.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 00:13"]
17, aivan, kaikki synnytykset ovat erilaisia. Olen täysin tietoinen siitä, että vaikka ottaisinkin sitten tulevaisuudessa mahdollisessa omassa synnytyksessäni kaiken kivunlievityksen, kokemuksesta saattaisi hyvinkin tulla silti trauma. Pointti oli kuitenkin se, että tahdon ehdottomasti minimoida tämän trauman syntymisen, enkä periaatteiden (jonka syitä en ymmärrä) takia maksimoida sitä.
ap
[/quote]
Mutta periaatehan sekin on, että on päättänyt ottaa kaiken mahdollisen kipulääkityksen tietämättä edes sitä, miltä synnytys tuntuu. Mikä siinä on vähemmän kummallista kuin siinä periaatteessa, että haluaa yrittää olla ilman lääkitystä?
Mulla synnytys eteni niin nopeasti, että ei siinä olisi keritty mitään antaakkaan. Jos saan joskus vielä toisen, niin meinasin kyllä luomuna silloinkin synnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No esim. epiduraalin käyttö usein lisää muiden toimenpiteiden todennäköisyyttä (katetrointi yms.) ja pidentää synnytystä enkä halunnut olla ns. letkuissa, vaan halusin kyetä liikkumaan vapaasti ja omaa rauhaa muutenkin. Harva synnytyksessä käytettävä lääkitys on täysin haitaton.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 00:20"]Mulla synnytys eteni niin nopeasti, että ei siinä olisi keritty mitään antaakkaan. Jos saan joskus vielä toisen, niin meinasin kyllä luomuna silloinkin synnyttää.
[/quote]
Ja siis olin ajatellut ennen synnytystä, että jos vaan pystyn, niin luomuna mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 00:13"]
17, aivan, kaikki synnytykset ovat erilaisia. Olen täysin tietoinen siitä, että vaikka ottaisinkin sitten tulevaisuudessa mahdollisessa omassa synnytyksessäni kaiken kivunlievityksen, kokemuksesta saattaisi hyvinkin tulla silti trauma. Pointti oli kuitenkin se, että tahdon ehdottomasti minimoida tämän trauman syntymisen, enkä periaatteiden (jonka syitä en ymmärrä) takia maksimoida sitä.
ap
[/quote]
Mutta periaatehan sekin on, että on päättänyt ottaa kaiken mahdollisen kipulääkityksen tietämättä edes sitä, miltä synnytys tuntuu. Mikä siinä on vähemmän kummallista kuin siinä periaatteessa, että haluaa yrittää olla ilman lääkitystä?
[/quote]
Tuskin kukaan haluaa kivunlievitystä ottaa ilman sitä itse kipua. Itse haluan nauttia siitä, että aion synnyttää oman lapseni maailmaan, en väkisin pitää kiinni lääkkeettömyydestä, jotta voin mammapiireissä sillä sitten kehuskella. Siis nauttia, niin paljon kuin siitä tilanteesta vaan voi nauttia. Pointti on kuitenkin se, että haluan minimoida traumojen synnyn ja tehdä hetkestä mahdollisimman mukavan. Tottakai menen luomuna, jos kipuja ei juuri ole. Realistina kuitenkin tiedän, ettei näin ole, eikä niitä pahimpia piikkejä saa laulamallakaan pois.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 00:16"]
No oikeastaan kaksi syytä:
1. kipulääkkeet vähentävät ponnistustarvtta
2.kipu ei yltynyt koskaan kauhean pahaksi. Kärsin todella rankoista kuukautiskivuista joten synnytys oli niihin nähden helppo.
[/quote]
Kiitos perusteluista, tuo kakkonen nyt oli tiedossa jo aiemmin, enkä tarkoittanut ihan sitä kun aloituksen tein (kuten täällä mainitsinkin). Mutta tuon ponnistamisen tarpeen vähenemisen olin kokonaan unohtanut ja se on oikein hyvä peruste. Epiduraalihan saattaa hidastuttaa synnytystä ja kuka sitä haluaa muuten vaan pitkittää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 00:24"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 00:13"]
17, aivan, kaikki synnytykset ovat erilaisia. Olen täysin tietoinen siitä, että vaikka ottaisinkin sitten tulevaisuudessa mahdollisessa omassa synnytyksessäni kaiken kivunlievityksen, kokemuksesta saattaisi hyvinkin tulla silti trauma. Pointti oli kuitenkin se, että tahdon ehdottomasti minimoida tämän trauman syntymisen, enkä periaatteiden (jonka syitä en ymmärrä) takia maksimoida sitä.
ap
[/quote]
Mutta periaatehan sekin on, että on päättänyt ottaa kaiken mahdollisen kipulääkityksen tietämättä edes sitä, miltä synnytys tuntuu. Mikä siinä on vähemmän kummallista kuin siinä periaatteessa, että haluaa yrittää olla ilman lääkitystä?
[/quote]
Tuskin kukaan haluaa kivunlievitystä ottaa ilman sitä itse kipua. Itse haluan nauttia siitä, että aion synnyttää oman lapseni maailmaan, en väkisin pitää kiinni lääkkeettömyydestä, jotta voin mammapiireissä sillä sitten kehuskella. Siis nauttia, niin paljon kuin siitä tilanteesta vaan voi nauttia. Pointti on kuitenkin se, että haluan minimoida traumojen synnyn ja tehdä hetkestä mahdollisimman mukavan. Tottakai menen luomuna, jos kipuja ei juuri ole. Realistina kuitenkin tiedän, ettei näin ole, eikä niitä pahimpia piikkejä saa laulamallakaan pois.
ap
[/quote]
Aloituksessahan sä kirjoitit, että aiot ottaa kaiken mahdollisen kipulääkkeen mitä saat. No tämä kuulostaa paljon järkevämmältä.
Mun synnytykseni ovat olleet luomuja ja oikein mukavia. Niin mukavia, ettei mammapiireissä ole uskaltanut edes suutaan aukaista. Kovempaa valuuttaa siellä ovat ne kauhukertomukset.
Olen kokenut epiduraali -ja luomusynnytyksen. Jos saisin jälkikäteen valita molemmat olisivat olleet luomuja, olo on aivan loistava ilman lääketokkuraa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 00:27"]
Aloituksessahan sä kirjoitit, että aiot ottaa kaiken mahdollisen kipulääkkeen mitä saat. [/quote]
Aivan ja kuten sanoin, realistina tiedän, ettei synnytykset mitään mukavia kokemuksia aina ole. Kipua tulee olemaan joka tapauksessa. Mielummin otan sen mahdollisen kivunlievityksen, kuin "muuten vain" ja periaatteiden takia (joiden syistä yritän tässä keskustelussa juuri saada kiinni) kärvistellä ja uupua kivusta. Mutta hyviä perusteita on tullut, ja ymmärrän jo hieman paremmin luomusynnytyskantaa, eli kiitos siitä.
ap
Kropan oma kivunlievitysjärjestelmä on aika uskomaton, mitään kipumuistoja ei jäänyt luomusynnytyksestä, vaikka kivuliasta se olikin. Todella hieno muisto ja voisin milloin vaan lähteä synnyttämään uudestaan luomusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jollain linkata tietoa tästä "kehon omasta kivunlievityksestä"? Lukisin mielelläni lisää, kuulostaa mielenkiintoiselta. Naisen keho on muutenkin toiminnoiltaan aika.. jännä.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 00:34"]
Onko jollain linkata tietoa tästä "kehon omasta kivunlievityksestä"? Lukisin mielelläni lisää, kuulostaa mielenkiintoiselta. Naisen keho on muutenkin toiminnoiltaan aika.. jännä.
ap
[/quote]
https://www.birthinternational.com/articles/birth/16-pain-in-labour
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 00:10"]
Kiitos vastauksista. Koen, että luomuna synnytys on odottajista suurimman osan tavoite tai haave. En siis millään tavalla halua viestittää, että kaikkien täytyisi ottaa kivunlievitystä koska sitä on, vaan lähinnä mietin, tuleeko oma suhtautumiseni lääkkeitä kohtaan muuttumaan kun olen raskaana. Koska olen itse aina ihmetellyt tätä luomusynnytyskantaa. Hieno homma jos joku siihen pystyy ja varsinkin, jos ei ole ollut aikaa kivunlievitykselle, mutta sitä en ymmärrä, että pitää väkisin mennä luomuna, eikä haluta kuunnella omaa kehoa yhtään. Moni on aivan varma, että tulee synnyttämään luomuna, mutta nöyränä kertoo ottaneensa hädän hetkellä epiduraalin. Siis miksi se olisi häpeämisen aihe?!
ap
[/quote]
Hmm, no mulla se ei alunperin ollut mikään haave tai tavoite, yksi mahdollisuus vain, että jos tuntuu siedettävältä niin voi edetä puuduttamatta ja jossain vaiheessa tulee se tilanne että on myöhäistä puudutuksia enää saadakaan. Oma äiti sanoi että otat sitten reippaasti vaan epiduraalin, mitä sitä kärsimään. Niin otinkin, mutta vasta kun lievempien kivunlievitysmuotojen jälkeen siedettävät supistukset "vaihtoi paikkaa" ja muuttuivat kerrasta inhottaviksi.
Olin lukenut kyllä luomusynnytykseen kannustavia juttuja raskausaikana, mutta eihän sitä voinut arvata miten itse kokee sen ja miten synnytys etenee. Siksi en mitään haaveillut tai suunnitellut, menee miten menee ja kätilöt neuvokoon sitten. Silti lukemieni juttujen perusteella olin siinä ajatuksessa, että pitkälle pääsee jo sillä, että pystyy liikkumaan, hengittelemään, ei pelkää, pyrkii rentoutumaan ja pysymään rauhallisena. Liikkuminen auttaa myös vauvaa etenemään ja kääntyilemään, tehostaa supistuksia, ja puudutus taas saattaa mahdollistaa liikkumattomuuden tai jopa estää sängystä nousun. Toisaalta jos on lamauttava kipu kyseessä, puudutus voi auttaa noiden saavuttamisessa jolloin puudutus on syntyvän lapsenkin etu, toisaalta eihän esim. se epiduraali ihan mitätön toimenpide ole. Puolensa ja puolensa.
Synnytyksen käynnistyttyä selvisi että supistukset ei ole minulle kovin kipeitä. Ainoa mikä ei selvinnyt ("syytän" tästä kätilöä) oli että synnytys myös eteni ihan reipasta tahtia, ja se puudutus oli minulle rehellisesti sanottuna turha. En häpeä sen ottamista enkä ikinä kenenkään toisen puudutuksista ajattele että turhaan otti, enintään ihan pikkuisen häpeän sitä että otin epiduraalipäiväunet muutenkin melko kivuttoman ja nopean synnytyksen lopussa. Uskon että ponnistusvaihe vähän viivästyi, kun en ollut liikkeessä (enkä hereillä) ja en huomannut supistusten voimistumista.
Sen takia ajattelin, että jos tulevien lasten kohdalla avautumisvaihe tuntuu samalta, niin en pyydä puudutusta vaikka alkaisikin tehdä mieli nukkua ponnistusvaiheen tullen :). Vaikka hyvin etenevä synnytys on ihan positiivinen kokemus, ei se kohdalle osuessa silti herkkua ole, mieluiten ensisupistuksista kelaisin fast-forward sinne hetkeen kun vauva on sylissä. Ja kyllä toisellakin kertaa supistusten tihentyessä tuli taas se häivähdys tuntemattoman pelosta mieleen, että nyt ei satu vielä pahasti, mutta kohta ei enää ehdi saada puudutusta jos ei nyt ota ja mitä jos supistukset muuttuukin tosi kipeiksi enkä jaksa. Olosuhteet ei silloin kuitenkaan sallineet lääkkeitä, ja vaikka se synnytys on hurjaa kyytiä, niin ei se luomuna ollut kuitenkaan erityisen kipeä. Siksi minulle se luomusynnytys on mielestäni parempi, puudutus olisi käypäinen ja perusteltu apu koviin kipuihin, mutta jos ei ole kipeä vaan vain epävarma ja levoton, ei tarvitse puudutetta vaan rohkaisua ja tilanteeseen keskittymistä.
Suosittelen Malla Rautaparran kirjoja ja sitten kirjaa nimeltä Väkevä, hauras (en nyt jaksa kaivaa kirjoittajan nimeä esille). Rautaparta on joogaohjaaja ja raskausjoogakursseilta saa paljon tietoa. Rautaparta on hyvin realistinen ja kuvaa synnytyksen kipua polttoina etteivät naiset lähtisi liian sinsilmäisesti odottamaan autuasta oloa synnytyksestä. En tunne tätä kemiaa oikein hyvin mutta keho tuottaa synnytyksessä oksitosiinia, synnytttäjä kääntyy ikäänkuin omaan kuplaansa, maailmaansa. Itse koin tämän toisessa synnytyksessä ja se oli mahtava tunne vaikken etukäteen uskonut, että pystyisin siihen. Tärkeää on äidin luottamus tilanteeseen. Esim. tns-laite auttaa myös tai vesi mutta esim tns on syytä laittaa hyvissä ajoin että estäisi kipuviestien menoa aivoihin.
Tässä ketjussa joku sanoi hyvin, että luomusynnytyksen kivun unohtaa ja jotenkin niin se on. Kirjoitin tähän ketjuun aiemmin ja mulla kaksi hyvin erilaista synnytyskokemusta. Ja tosiaan tuosta toisesta on jäänyt enemmän mieleen euforia, kipua en muista jälkikäteen kun taas eka ei luomusynnytys muistuu kipuna ja kauhuna mieleen. Tiedostan, että keskimäärin toka synnytys on helpompi kuin eka mutta itse tiedän, että olisin selvinnyt paremmin ekasta varsinkin henkisesti jos olisin ymmärtänyt käyttää erilaisia luomukonsteja enkä lähinnä vain maannut kuten tein ekassa synnytyksessä osittain ihan omaa tyhmyyttäni, osittain siksi ettei henkilökunta muuta ohjannut.
Minäkään en ole kuullut kenenkään kehuskelevan luomusynnytyksellä. Uskoisin, että puudutuksia yleensä saa nykyään niin helposti, että luomuna synnyttää vain me joilla kivut ei muutenkaan ole kovin kovat tai sitten jotkut harvat, joilla on kovat kivut mutta periaate. Me ei-niin-kipeät ei kehdata helpoista synnytyksistä paljon puhua, saati kehuskella. Ei se ole omaa ansiota, jos on leveä lantio ja mitä lie sellaista ominaisuutta, ettei supistuksiin tarvitse lääkkeitä. Hammaslääkärissä otan kaikki puudutteet yhä.
UsKoisin myös, että se (ei kiveenhakattu) periaate pyrkiä synnyttämään luomuna voi oikeasti auttaa synnyttäjää. Hän luultavasti valmistautuu tutustumalla muihin kivunlievityskeinoihin ja menee sairaalaan erilaisella mielellä, kun tarkoitus on päästä loppuun asti "itse". Silloin on mahdollista myös käpertyä, keskittyä itseensä eikä ulkopuolisiin. Jos on päättänyt saada puudutteet, sitä menee sairaalaan siinä toivossa että siellä on joku joka saa tämän tunteen pois mieluiten heti, antakaa nyt äkkiä jotain ennen kuin uusi supistus taas tulee. Kätilöt voikin sanoa että ei vielä tässä vaiheessa anneta, nyt vielä odotellaan, kokeilepa lämpötyynyä. Ei lohduta lämpötyyny jos on halunnut epiduraalia, ja jokainen supistus tuntuu enemmän rankaisulta, miksi ei jo lopu. Ja mitä kireämpi ja "karkuunpyrkivämpi" on, sitä pahempia kivut ja sitä vaikeampi levätä supistusten välillä. Se kipu on tietysti ihan todellinen kokemus, mutta kun sanoit että tuskin kukaan ottaa puudutuksia ilman todellista kipua, niin se puudutteen odotus voi kuitenkin vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti kivun kokee. Eri ajatuskuviolla kipu olisi voinut olla pienempi.
Alue: Aihe vapaa
Voisiko monen kauhean kipeä lääkitty ensisynnytys ja upean ihana toinen luomusynnytys johtua siitä kun ensimmäinen oli ensimmäinen ja toinen tosiaan toinen?