Kokemuksia laumanvartija koirista?

Vierailija kirjoitti:

Ei ei ja ei tai olette kohta muuten täysin kusessa. Laumanvartijat tarvitsevat ison tontin (as in hehtaareissa lasketaan) ja jotakin vartioitavaa, muuten flippaavat ennemmin tai myöhemmin. Jos tontti on pieni, laumikset ottavat naapurinkin tontit, tiet jne omaksi reviirikaeen ja sitä ette todellakaan halua.

Tuo pätee lähinnä kaukasiankoiraan, keskiaasiankoiraan ja kangalinkoiraan, niin sanotusti arvaamattomampiin itäisiin rotuihin.

En itsekään niitä ottaisi kuin aivan syrjäseudulle (ns 2km lähimpään naapuriin).

Kyllä kaikki muut laumanvartijat poikkeusyksilöitä lukuunottamatta ap:n kaltaisissa puitteissa pärjäävät, kunhan omistaja ei ole täysin kädetön koiraihminen ja/tai ole lainkaan perehtynyt laumanvartijoiden mielenmaisemaan.

Ps. Laumanvartijoita parempia ja varmempia lapsiperheen koiria tuskin löytyykään.

Ovat erittäin pitkäpinnaisia ja kipukynnys näillä on uskomattoman korkea.

Pitävät lähes poikkeuksetta myös vieraista lapsista, MUTTA..

AINA täytyy huomioida, että laumanvartijalle oma lauma ja sen jäsenet ovat ehdoton nro 1.

Jos oman lauman lapsi alkaa vaikkapa rankemmin painimaan naapurin lapsen kanssa on lähes varmaa, että laumanvartija menee suojelemaan oman perheen lasta, vaikka toinenkin lapsi olisikin entuudestaan tuttu.

Eli omia ja vieraita lapsia ei voi KOSKAAN jättää keskenään ilman omistajan valvontaa koiran ollessa samassa tilassa ja teinejä taas pitää opastaa oikeanlaiseen käytökseen koiran puolustusviettiin liittyen.

Teinien osalta tämä oikeastaan korostuu, koska suurin osa laumanvartijoista kuitenkin puuttuu peliin "hyvin hellästi" pikkulapsien ollessa kyseessä, mutta jos oman perheen teinipoika alkaa kaverinsa kanssa tosissaan yhteen ottamaan, myös koira puuttuu peliin jo ihan eri intensiteetillä ja voi sattua vakavia vahinkoja.

Vierailija kirjoitti:

meillä on ollut kaksikin pyreneitten koiraa. Kummastakaan ei olisi ollut laumanvartijaksi. Lähinnä tykkäsivät makoilla sisätiloissa matolla ja jos joku vieras tui sisään, koira vain nosti päätään ja jatkoi makoilemista. jos joku vieras yritti silittää, saattoi murahtaa kerran, että siinä meni koiran raja. luoteiltaan siis olivat enemmän välinpitämättömiä. Yksin kotona ollessaan eivät olisi päästäneet vieraita sisään, mutta tuskin olisivat käyneet kimppuunkaan, jos silti olisi joku tullut. Heillä oli tapana silloin (jopa) nousta ylös makoilemasta ja tuijottaa vierasta. Kaiketi olivat sitten kokeneet, että tehdään vain välttämätön ja jos vieras lähtee tuijottamalla, niin mitä sitä haukkumaan. Kun perheenjäseniä oli kotona, niin silloin saattoivat jopa kerjäämässä rapsutuksia vierailta, mutta vain tutuilta vierailta.

Eikö tämä ole ideaalitilanne ja täysin oikea käytösmalli laumanvartijalta? 

Uskon, että koirat olisivat kyllä käyneet "töihin", jos tilanne olisi ollut tarpeeksi uhkaava, esim perheenjäsenen päälle olisi joku käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei ei ja ei tai olette kohta muuten täysin kusessa. Laumanvartijat tarvitsevat ison tontin (as in hehtaareissa lasketaan) ja jotakin vartioitavaa, muuten flippaavat ennemmin tai myöhemmin. Jos tontti on pieni, laumikset ottavat naapurinkin tontit, tiet jne omaksi reviirikaeen ja sitä ette todellakaan halua.

Me muutimme espanjanmastiffin kanssa omakotitalosta kerrostaloon ja koira ei ollut moksiskaan. Koira oli kiltti ja päästi esim. putkimiehen taloon (ja pois) kun emme olleet kotona. Se tykkäsi kyllä pitää vahtia, mutta se ei haukkunut, eikä sen vahtiminen johtanut mihinkään. Toisin sanoen ei se ollut tarkka reviiristä, kunhan seurasi ympäristön tapahtumia. Ei sillä myöskään ollut riistaviettiä, mutta ei toisaalta myöskään tottelevaisuusominaisuuksia. Koira oppi perusasiat, mutta ei sitä kiinnostanut hioa hakua tai mitään vastaavaa. Katseli vain sillä mielellä, että hän tuli itse pohdinnoissaan siihen tulokseen, että tuota palikkaa on turha hakea. 

Sen sanoisin kuitenkin laumanvartijoista omalla kokemuksella, että ainakin oma espanjanmastiffimme oli hyvin pehmeä luonne. Monet luulevat, että ison ja hurjan näköisen koiran kanssa pitää olla todella napakka. Meidän espanjanmastiffistamme olisi helposti saanut vähänkin kovemmalla käsittelyllä vihaisen. Lisäksi ison koiran kanssa myös eläinlääkärikulut ovat helposti isoja. Koiraltamme leikattiin jalka nuorena. Jalasta tuli hyvä ja se kesti hyvin koko koiran eliniän, mutta laskukin oli iso. 

Vierailija kirjoitti:

Jo ette ole valmiita aitaamaan pihaanne, niin älkää ottako. Jos olette valmiita aitaamaan, niin voitte harkita. Kannattaa ihan ensin lukea laumanvartijan sielunelämästä vaikkapa kirjoista Koirani haukkuu italiaksi ja Hihnan toisessa päässä. Niissä kerrotaan hyviä esimerkkejä erilaisista tilanteista, joita laumanvartijoiden kanssa voi tulla.

Kun koira on pentu, niin kotia kannattaa pommittaa lasten kavereilla, muilla eläimillä (joista tulee hyviä kokemuksia) ja vierailla ihmisillä. Tätä kannattaa jatkaa, kunnes koira on aikuinen. Sitten voi vähentää. Koiraa kannattaa myös riepottaa tapahtumissa, turuilla ja toreilla.

Ei ikinä irti lenkillä paikassa, jossa on mahdollisuus kohdata eläimiä tai ihmisiä.

Laumari voi olla tosi herkkä lellipentu omistajiensa kanssa, eli särjet hänen sydämensä huutamalla tai kohtelemalla muutoin huonosti. Toisaalta taas käsissäsi on tappava peto oman perheen ulkopuolisille. Se kannattaa oikeasti ymmärtää ja muistaa, että se mitä koira on omalle perheelle, niin se ei ole sitä muille. Yllättävässä tilanteessa et koskaan ennalta tiedä miten se haluaa hoitaa sen, eli pidä huoli, että hoidat tilanteen itse.

Ei ole tottelevaisuuskoira, mutta oppii paljon ja jotkut ovat myös harrastaneet eri lajeja laumarin kanssa. Koiralle pitää AINA olla myös muuta tekemistä kuin "tontin vahtiminen". Ja pitää ymmärtää, että se on jalostettu vahtimaan. Sen työ on tutkia asia, varoitushaukkua ja kenties käydä päälle. Riskit on hyvä tiedostaa ja ottaa vakavasti.

Myös Kaisa Hilskan kirja laumanvartijakoirat kannattaa lukaista läpi ennen koiran hankintaa.

Nämä ovat tosiaan monella tavalla aika eri moodilla toimivia koiria kuin lukemattomat muut koirarodut, joten perehtyneisyyttä tarvitaan sekä mitä itse korostan, luontaista pehmeää auktoriteettiä koiran silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiibetinmastiffi. Taitaa olla leppoisimmasta päästä laumanvartijaroduista.

Tiibetinmastiffi on varmasti yksi parhaista ja rauhallisimmista laumanvartijoista, todella tasapainoinen ja vakaa, jopa jäyhä luonne. Äärimmäisen hyvämuistinen ja herkkä. Jos omistaja yrittää kouluttaa sitä ns kovalla kädellä/huutamalla, vetäytyy koira usein täysin kuoreensa, eikä siihen enää saa lainkaan kontaktia.

Fyysisesti ei niin massiivinen kuin isommat laumanvartija rodut, vaikka paksu turkki tekeekin siitä aika muhkea näköisen.

Viihtyy äärimmäisen hyvin ulkona, myös kovilla pakkasilla, joten mahdollisuus olla ulkona suurimman osan ajasta on aivan ehdoton.

Pidetään mahdollisesti kaikkien nykyisten laumanvartija rotujen historiallisena kantarotuna, rotu on ollut olemassa tuhansia vuosia.

Estrela on myös ok rotu ap tarpeisiin.

Jep, kuulostaa suunnilleen meidän mussukoilta.

Mites joku laika? Perheellä on itä siperian laika ja on todella ihana koira ja hyvä vahtikoira! Tarkka reviiristä ja todella uskollinen omistajalleen. On tottelevainen,kiltti ja kaikin puolin hyvä jos osaa vaan kouluttaa oikein. Ei tee pahaa lapsille.

Ota suomenpystykorva. Tykkää lapsista ja mukavaa kun firefox nukkuu sängyssä kerällä 🤗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ei ja ei tai olette kohta muuten täysin kusessa. Laumanvartijat tarvitsevat ison tontin (as in hehtaareissa lasketaan) ja jotakin vartioitavaa, muuten flippaavat ennemmin tai myöhemmin. Jos tontti on pieni, laumikset ottavat naapurinkin tontit, tiet jne omaksi reviirikaeen ja sitä ette todellakaan halua.

Me muutimme espanjanmastiffin kanssa omakotitalosta kerrostaloon ja koira ei ollut moksiskaan. Koira oli kiltti ja päästi esim. putkimiehen taloon (ja pois) kun emme olleet kotona. Se tykkäsi kyllä pitää vahtia, mutta se ei haukkunut, eikä sen vahtiminen johtanut mihinkään. Toisin sanoen ei se ollut tarkka reviiristä, kunhan seurasi ympäristön tapahtumia. Ei sillä myöskään ollut riistaviettiä, mutta ei toisaalta myöskään tottelevaisuusominaisuuksia. Koira oppi perusasiat, mutta ei sitä kiinnostanut hioa hakua tai mitään vastaavaa. Katseli vain sillä mielellä, että hän tuli itse pohdinnoissaan siihen tulokseen, että tuota palikkaa on turha hakea. 

Sen sanoisin kuitenkin laumanvartijoista omalla kokemuksella, että ainakin oma espanjanmastiffimme oli hyvin pehmeä luonne. Monet luulevat, että ison ja hurjan näköisen koiran kanssa pitää olla todella napakka. Meidän espanjanmastiffistamme olisi helposti saanut vähänkin kovemmalla käsittelyllä vihaisen. Lisäksi ison koiran kanssa myös eläinlääkärikulut ovat helposti isoja. Koiraltamme leikattiin jalka nuorena. Jalasta tuli hyvä ja se kesti hyvin koko koiran eliniän, mutta laskukin oli iso. 

Laumanvartijathan ovat pohjimmmiltaan äärimmäisen rauhallisia, pehmeitä ja herkkiä koiria. Sitä on vaadittukin, kun koira on elellyt vaikkapa pienten karitsojen tai kilien parissa, jotka hyppivät ja loikkivat koiran päälle, kun se yrittää levätä.

Laumanvartijoiden kohdalla ei enempää voi kasvatuksen osalta mennä vikaan kuin raivoamalla ja fyysisesti rankaisemalla, silloin voi saada jopa itselleenkin vaarallisen koiran aikaiseksi. Toimiva omistaja-laumanvartija suhde perustuu vain ja ainoastaan molemminpuoliseen kunnioitukseen.

Myös kaikenlainen "suojelu" kouluttaminen on ihan nou nou, ellei sitten halua asioihin ylireagoivaa ja ympäristölleen arvaamatonta koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Tiibetinmastiffi. Taitaa olla leppoisimmasta päästä laumanvartijaroduista.

Tiibetinspanieli on kanssa uskottava vahtikoira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ei ja ei tai olette kohta muuten täysin kusessa. Laumanvartijat tarvitsevat ison tontin (as in hehtaareissa lasketaan) ja jotakin vartioitavaa, muuten flippaavat ennemmin tai myöhemmin. Jos tontti on pieni, laumikset ottavat naapurinkin tontit, tiet jne omaksi reviirikaeen ja sitä ette todellakaan halua.

Me muutimme espanjanmastiffin kanssa omakotitalosta kerrostaloon ja koira ei ollut moksiskaan. Koira oli kiltti ja päästi esim. putkimiehen taloon (ja pois) kun emme olleet kotona. Se tykkäsi kyllä pitää vahtia, mutta se ei haukkunut, eikä sen vahtiminen johtanut mihinkään. Toisin sanoen ei se ollut tarkka reviiristä, kunhan seurasi ympäristön tapahtumia. Ei sillä myöskään ollut riistaviettiä, mutta ei toisaalta myöskään tottelevaisuusominaisuuksia. Koira oppi perusasiat, mutta ei sitä kiinnostanut hioa hakua tai mitään vastaavaa. Katseli vain sillä mielellä, että hän tuli itse pohdinnoissaan siihen tulokseen, että tuota palikkaa on turha hakea. 

Sen sanoisin kuitenkin laumanvartijoista omalla kokemuksella, että ainakin oma espanjanmastiffimme oli hyvin pehmeä luonne. Monet luulevat, että ison ja hurjan näköisen koiran kanssa pitää olla todella napakka. Meidän espanjanmastiffistamme olisi helposti saanut vähänkin kovemmalla käsittelyllä vihaisen. Lisäksi ison koiran kanssa myös eläinlääkärikulut ovat helposti isoja. Koiraltamme leikattiin jalka nuorena. Jalasta tuli hyvä ja se kesti hyvin koko koiran eliniän, mutta laskukin oli iso. 

Hieman mielestäni kuitenkin riskaabelia laskea huoltomies/putkimies ilman omistajan läsnäoloa asuntoonne. Eikös Espanjanmastiffi paina yleensä sellaiset +75kg, ainakin urokset? Jos se olisikin syystä tai toisesta hermostunut vieraaseen ihmiseen, olisi lopputulos voinut olla hyvin tuhoisa.

Kaukasian paimenkoira hyvä laumanvartija koira. Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ei ja ei tai olette kohta muuten täysin kusessa. Laumanvartijat tarvitsevat ison tontin (as in hehtaareissa lasketaan) ja jotakin vartioitavaa, muuten flippaavat ennemmin tai myöhemmin. Jos tontti on pieni, laumikset ottavat naapurinkin tontit, tiet jne omaksi reviirikaeen ja sitä ette todellakaan halua.

Me muutimme espanjanmastiffin kanssa omakotitalosta kerrostaloon ja koira ei ollut moksiskaan. Koira oli kiltti ja päästi esim. putkimiehen taloon (ja pois) kun emme olleet kotona. Se tykkäsi kyllä pitää vahtia, mutta se ei haukkunut, eikä sen vahtiminen johtanut mihinkään. Toisin sanoen ei se ollut tarkka reviiristä, kunhan seurasi ympäristön tapahtumia. Ei sillä myöskään ollut riistaviettiä, mutta ei toisaalta myöskään tottelevaisuusominaisuuksia. Koira oppi perusasiat, mutta ei sitä kiinnostanut hioa hakua tai mitään vastaavaa. Katseli vain sillä mielellä, että hän tuli itse pohdinnoissaan siihen tulokseen, että tuota palikkaa on turha hakea. 

Sen sanoisin kuitenkin laumanvartijoista omalla kokemuksella, että ainakin oma espanjanmastiffimme oli hyvin pehmeä luonne. Monet luulevat, että ison ja hurjan näköisen koiran kanssa pitää olla todella napakka. Meidän espanjanmastiffistamme olisi helposti saanut vähänkin kovemmalla käsittelyllä vihaisen. Lisäksi ison koiran kanssa myös eläinlääkärikulut ovat helposti isoja. Koiraltamme leikattiin jalka nuorena. Jalasta tuli hyvä ja se kesti hyvin koko koiran eliniän, mutta laskukin oli iso. 

Laumanvartijathan ovat pohjimmmiltaan äärimmäisen rauhallisia, pehmeitä ja herkkiä koiria. Sitä on vaadittukin, kun koira on elellyt vaikkapa pienten karitsojen tai kilien parissa, jotka hyppivät ja loikkivat koiran päälle, kun se yrittää levätä.

Laumanvartijoiden kohdalla ei enempää voi kasvatuksen osalta mennä vikaan kuin raivoamalla ja fyysisesti rankaisemalla, silloin voi saada jopa itselleenkin vaarallisen koiran aikaiseksi. Toimiva omistaja-laumanvartija suhde perustuu vain ja ainoastaan molemminpuoliseen kunnioitukseen.

Myös kaikenlainen "suojelu" kouluttaminen on ihan nou nou, ellei sitten halua asioihin ylireagoivaa ja ympäristölleen arvaamatonta koiraa.

Tämä.

Jokaisella laumanvartijalla löytyy kyllä se suojeluvietti sisäänrakennettuna. Jos sitä alkaa liikaa pakottamaan esiin, saa vain aikaiseksi koiran, jonka suojeluvietti ampuu yli (nyky yhteiskunnan oletuksiin/vaatimuksiin nähden).

Mielestäni olisi parempi kysyä niin päin, että minkä rotuiselle minä/meidän perhe/antamamme tila ja aika ja kokemus soveltuu eikä niin päin, että mikä meille sopii. Pitäisi kysyä, mille rodulle me sovellumme.

Jos ei metsästä, ei ole mrtsästysviettinen koira oikea. Jos ei ole aikaa harrastaa, niin ei silloin vaikkapa bordercollie ole oikea valinta.

Ainakaan ap:n lyhyen aloituksen perusteella en suosittele mitään laumista, voisi ehkä aloittaa vähän pehmeämmästä ja sinne päin olevasta aluksi, yksi koiran elämä kerrallaan.

Estrela on tosi harvinainen, joten tuskin tulette saamaan nykyiselle tilukselle. Mutta entäs Nöffi tai vaikkapa Leonberginkoira taikka landseer? Niissä on jo kokoa ja taipumusta myös vahtimiseen + voi harrastaa halutessaan jotain, mutta eivät ole niin nuukia tilan ja hälinän suhteen.

Pahimmillaan teillä voi nimittäin olle sellainen Laumisyksilö käsissä, jolla on vahti taipumusta potenssiin sata ja olette leirissä ilman mitään kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ei ja ei tai olette kohta muuten täysin kusessa. Laumanvartijat tarvitsevat ison tontin (as in hehtaareissa lasketaan) ja jotakin vartioitavaa, muuten flippaavat ennemmin tai myöhemmin. Jos tontti on pieni, laumikset ottavat naapurinkin tontit, tiet jne omaksi reviirikaeen ja sitä ette todellakaan halua.

Me muutimme espanjanmastiffin kanssa omakotitalosta kerrostaloon ja koira ei ollut moksiskaan. Koira oli kiltti ja päästi esim. putkimiehen taloon (ja pois) kun emme olleet kotona. Se tykkäsi kyllä pitää vahtia, mutta se ei haukkunut, eikä sen vahtiminen johtanut mihinkään. Toisin sanoen ei se ollut tarkka reviiristä, kunhan seurasi ympäristön tapahtumia. Ei sillä myöskään ollut riistaviettiä, mutta ei toisaalta myöskään tottelevaisuusominaisuuksia. Koira oppi perusasiat, mutta ei sitä kiinnostanut hioa hakua tai mitään vastaavaa. Katseli vain sillä mielellä, että hän tuli itse pohdinnoissaan siihen tulokseen, että tuota palikkaa on turha hakea. 

Sen sanoisin kuitenkin laumanvartijoista omalla kokemuksella, että ainakin oma espanjanmastiffimme oli hyvin pehmeä luonne. Monet luulevat, että ison ja hurjan näköisen koiran kanssa pitää olla todella napakka. Meidän espanjanmastiffistamme olisi helposti saanut vähänkin kovemmalla käsittelyllä vihaisen. Lisäksi ison koiran kanssa myös eläinlääkärikulut ovat helposti isoja. Koiraltamme leikattiin jalka nuorena. Jalasta tuli hyvä ja se kesti hyvin koko koiran eliniän, mutta laskukin oli iso. 

Hieman mielestäni kuitenkin riskaabelia laskea huoltomies/putkimies ilman omistajan läsnäoloa asuntoonne. Eikös Espanjanmastiffi paina yleensä sellaiset +75kg, ainakin urokset? Jos se olisikin syystä tai toisesta hermostunut vieraaseen ihmiseen, olisi lopputulos voinut olla hyvin tuhoisa.

Tämä on todellakin hyvä pointti ja sellainen asia, missä pitää tuntea oma koiransa. Ei riitä, että kuvittelee oman koiran olevan kiltti, koska se on kiltti omalle väelle. Meidän koiramme piti vieraista ihmisistä, mikä ei laumanvartijalle ole mitenkään tyypillistä. Kuten mainitsin, sillä ei ollut sellaista perinteistä vahtiviettiä, mikä olisi liittynyt reviiriin. Se oli myös tottunut siihen, että kotona kuljeskeli vieraita ihmisiä, sillä teineillämme oli aina kavereita kylässä. Monesti vieraat teinit juoksivat sitä karkuun, mutta eivät siksi, että olisivat pelänneet, vaan sen mahtavan kuolaamistaipumuksen vuoksi. Koira sotki nuorten tyttöjen hienot laittautumiset kuolavanoillaan. 

Espanjanmastiffit ovat todella perinteisesti hyvin isoja ja omakin oli vielä uros. Hankimme kuitenkin koiran kasvattajalta, joka jalosti kevyempiä koiria, jotta koirien terveys olisi mahdollisimman hyvä. Koira painoi sellaiset 60 kg, mikä tietysti on paljon sekin. Espanjanmastiffissa on vielä se, että sillä on papanda ja roikkuhuulet, joten se saattaa näyttää jonkun mielestä aika karulta ja pelottavalta. Eikä sellaista kannatakaan mennä silittelemään, jos ei tiedä koiran luonnetta, eikä tunne koiraa. Putkimies, joka meillä kävi oli käynyt ennenkin, eikä ollut siis mikään noin vain sisään tunkeva vieras, vaan koiralle tuttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Estrela on myös ok rotu ap tarpeisiin.

Mihin tarpeisiin? Ap:lla ei ole ensimmäistäkään tarvetta, johon tarvittaisiin laumanvartijaa.

Tästä meidän tontin rajalta alkaa melko laajat metsämaat ja tuossa ihan lähistölläkin on säännöllisesti nähty suden jälkiä, kuulemma karhukin.

Muutaman kerran huumehörhöjä on myös käynyt aamuyöstä pyörimässä pihamaallamme, kun tuossa melko lähistöllä nyt sattuu sijaitsemaan muutama talo, joissa sellaisia majoittuu (päihdeasuntola ja vuokratalo).

Poliisit voi toki tarvittaessa soittaa paikalle, mutta täällä niiden tulo vie keskimäärin 30min, joka on aika pitkä aika odotella, silloin kun huppupäitä hiippailee pihamaalla, kurkistelee ikkunoista ja kokeilee ovien kahvoja.

Kyllä omaa mieltäni laumanvartijan läsnäolo tontillamme/kotona rauhoittaisi paljonkin, etenkin kun mieheni tekee ajoittain myös reissuhommia ollen useita öitä pois kotoa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olisi parempi kysyä niin päin, että minkä rotuiselle minä/meidän perhe/antamamme tila ja aika ja kokemus soveltuu eikä niin päin, että mikä meille sopii. Pitäisi kysyä, mille rodulle me sovellumme.

Jos ei metsästä, ei ole mrtsästysviettinen koira oikea. Jos ei ole aikaa harrastaa, niin ei silloin vaikkapa bordercollie ole oikea valinta.

Ainakaan ap:n lyhyen aloituksen perusteella en suosittele mitään laumista, voisi ehkä aloittaa vähän pehmeämmästä ja sinne päin olevasta aluksi, yksi koiran elämä kerrallaan.

Estrela on tosi harvinainen, joten tuskin tulette saamaan nykyiselle tilukselle. Mutta entäs Nöffi tai vaikkapa Leonberginkoira taikka landseer? Niissä on jo kokoa ja taipumusta myös vahtimiseen + voi harrastaa halutessaan jotain, mutta eivät ole niin nuukia tilan ja hälinän suhteen.

Pahimmillaan teillä voi nimittäin olle sellainen Laumisyksilö käsissä, jolla on vahti taipumusta potenssiin sata ja olette leirissä ilman mitään kokemusta.

Meillä oli aikoinaan lansu ja siitä ei ainakaan olisi vahtia saanut. Koira näytti isosta koostaan huolimatta pehmolelulta pitkän karvansa kanssa ja keräsi kaikki lähiseudun lapset silittelemään itseään ulkoillessaan. Oli kyllä luonteeltaankin niin leppoisa, ettei toista samanlaista ole tullut vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ota suomenpystykorva. Tykkää lapsista ja mukavaa kun firefox nukkuu sängyssä kerällä 🤗

Metsästysvietitön sopii pelkäksi perhe- ja harrastuskaveriksu, mutta ei metsästysvietin omaavaa missään nimessä eikä varsinkaan perheeseen joka etsii lauma vartijaa 🙄

Lapsiperheille paras neuvo (lasten eloonjäämisen kannalta) on se, että jos hankkii laumanvartijakoiran, niin täytyy aikuisten oikeasti sisäistää, että siinä on koira, joka aikuistuttuaan alkaa ajatella itsenäisesti ja omalla logiikallaan, joka ei välttämättä seuraa ihmislogiikkaa. Tästä seuraa se, että lasta ei saa koskaan jättää yksin laumanvartijakoiran kanssa, ei vaikka miten se oma Murre olisi koulutettu ja sosiaalistettu. Koiralle kun voi suojeluvietti napsahtaa päälle vaikka vain lapsten keskinäisestä nahistelusta. Entäs jos lapsi tuo kotiin ex-tempore kaverin ja kaverusten välille tulee riittaa tai leikkivät tavalla, jonka laumanvartijakoira tulkitseekin riidaksi.

Sitten kun laumanvartijalla napsahtaa se suojeluvaisto päälle, niin se ei sammu ennenkuin tilanne on hoidettu koiran mielestä parhaalla tavalla pois päiväjärjestyksestä.

No jos haluat koiran pelotteeksi haukkumaan asiattomat vieraat pois pihalta, niin mikä hyvänsä iso koira käy. Kyllä kultainennoutajakin haukkuu, jos kuulee yöllä liikettä pihapiirissä. Eihän tarkoituksesi ole kuitenkaan vapauttaa koiraa kenenkään kimppuun? Laumanvartijakoirissa voi piillä aggressiota liikaakin. Kaikki vietit eivät ole koulutettavissa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ei ja ei tai olette kohta muuten täysin kusessa. Laumanvartijat tarvitsevat ison tontin (as in hehtaareissa lasketaan) ja jotakin vartioitavaa, muuten flippaavat ennemmin tai myöhemmin. Jos tontti on pieni, laumikset ottavat naapurinkin tontit, tiet jne omaksi reviirikaeen ja sitä ette todellakaan halua.

Me muutimme espanjanmastiffin kanssa omakotitalosta kerrostaloon ja koira ei ollut moksiskaan. Koira oli kiltti ja päästi esim. putkimiehen taloon (ja pois) kun emme olleet kotona. Se tykkäsi kyllä pitää vahtia, mutta se ei haukkunut, eikä sen vahtiminen johtanut mihinkään. Toisin sanoen ei se ollut tarkka reviiristä, kunhan seurasi ympäristön tapahtumia. Ei sillä myöskään ollut riistaviettiä, mutta ei toisaalta myöskään tottelevaisuusominaisuuksia. Koira oppi perusasiat, mutta ei sitä kiinnostanut hioa hakua tai mitään vastaavaa. Katseli vain sillä mielellä, että hän tuli itse pohdinnoissaan siihen tulokseen, että tuota palikkaa on turha hakea. 

Sen sanoisin kuitenkin laumanvartijoista omalla kokemuksella, että ainakin oma espanjanmastiffimme oli hyvin pehmeä luonne. Monet luulevat, että ison ja hurjan näköisen koiran kanssa pitää olla todella napakka. Meidän espanjanmastiffistamme olisi helposti saanut vähänkin kovemmalla käsittelyllä vihaisen. Lisäksi ison koiran kanssa myös eläinlääkärikulut ovat helposti isoja. Koiraltamme leikattiin jalka nuorena. Jalasta tuli hyvä ja se kesti hyvin koko koiran eliniän, mutta laskukin oli iso. 

Hieman mielestäni kuitenkin riskaabelia laskea huoltomies/putkimies ilman omistajan läsnäoloa asuntoonne. Eikös Espanjanmastiffi paina yleensä sellaiset +75kg, ainakin urokset? Jos se olisikin syystä tai toisesta hermostunut vieraaseen ihmiseen, olisi lopputulos voinut olla hyvin tuhoisa.

Tämä on todellakin hyvä pointti ja sellainen asia, missä pitää tuntea oma koiransa. Ei riitä, että kuvittelee oman koiran olevan kiltti, koska se on kiltti omalle väelle. Meidän koiramme piti vieraista ihmisistä, mikä ei laumanvartijalle ole mitenkään tyypillistä. Kuten mainitsin, sillä ei ollut sellaista perinteistä vahtiviettiä, mikä olisi liittynyt reviiriin. Se oli myös tottunut siihen, että kotona kuljeskeli vieraita ihmisiä, sillä teineillämme oli aina kavereita kylässä. Monesti vieraat teinit juoksivat sitä karkuun, mutta eivät siksi, että olisivat pelänneet, vaan sen mahtavan kuolaamistaipumuksen vuoksi. Koira sotki nuorten tyttöjen hienot laittautumiset kuolavanoillaan. 

Espanjanmastiffit ovat todella perinteisesti hyvin isoja ja omakin oli vielä uros. Hankimme kuitenkin koiran kasvattajalta, joka jalosti kevyempiä koiria, jotta koirien terveys olisi mahdollisimman hyvä. Koira painoi sellaiset 60 kg, mikä tietysti on paljon sekin. Espanjanmastiffissa on vielä se, että sillä on papanda ja roikkuhuulet, joten se saattaa näyttää jonkun mielestä aika karulta ja pelottavalta. Eikä sellaista kannatakaan mennä silittelemään, jos ei tiedä koiran luonnetta, eikä tunne koiraa. Putkimies, joka meillä kävi oli käynyt ennenkin, eikä ollut siis mikään noin vain sisään tunkeva vieras, vaan koiralle tuttu. 

Oho. En edes tiennyt, että Suomesta löytyy noin siroja versioita Espanjanmastiffista.

Ilmeisesti espanjalaiset työlinjat ovat hieman sirompirakenteisia kuin nämä näyttelyjä varten jolostetut massiivisemmat yksilöt, näin siis ainakin joku minulle asiaa selitti. Koirasi luonne ei tosin viittaa työlinjaiseen rotunsa yksilöön, vaikka espanjanmastiffin ei käsittääkseni pitäisikään olla lainkaan ihmisagressiivinen, lähinnä välinpitämätön vieraita kohtaan.

Itse olen tavannut 2 Espanjanmastiffia, toinen painoi 78 kiloa, toinen reilut 90 kiloa, molemmat uroksia. Nämä kohdatessaan oma rotikka uroksenikin (57kg) oli hiljaista poikaa, vaikka ikävä kyllä monesti muutoin pyrkii isommille uroskoirille kukkoilemaan.