Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia laumanvartija koirista?
01.01.2022 |
Olemme harkinneet laumanvartija rotuisen koiran ottamista lemmikiksi ja pihavahdiksi.
Meiltä löytyy 2 - ja 6-vuotiaat lapset.
Tutuilta löytyy pyreneittenkoiria ja pyreneittenmastiffeja ja ainakin ne ovat rotuina sulattaneet sydämemme.
Niin muhkeita ja erityisen lapsirakkaita koiria.
Meidän kokemuksien mukaan pyreneitenkoirat ovat ehkä vähän aktiivisempia ja äänekkäämpi, onkohan näin keskimäärin aina?
Kuitenkin molemmat pitävät kuulemma tarvittaessa tontin vapaana kutsumattomista vieraista hyvinkin uskottavasti.
Yksi tuttu pyreneittenkoira asustelee rivitalossakin, eikä ongelmia ole sielläkään ilmennyt. Omistajat ovat toki aika aktiivisia liikkujia, joten koira saa purkaa virtaansa ja energiansa runsaaseen ulkoiluun ja koira on asunut pennusta saakka tuossa "tiiviimmässä" asuin miljöössä.
Osaisiko joku suositella jotain tiettyä laumanvartijarotua erityisesti?
Koira tulee siis lemmikiksi ja pihavahdiksi, varsinaista laumanvartija työtä tuotantoeläinten parissa meillä ei ole sille tarjota.
Olen kuitenkin käsittänyt, että aika pieni osa Suomalaisista laumanvartijoista tänä päivänä tekee enää sitä alkuperäistä työtään, vaan toimivat nimenomaan pääosin pihavahteina/perheen turvana ja ihan kotikoirina.
Asumme ok-talossa isohkolla tontilla väljästi rakennetulla alueella kaupungin laitamilla.
Ohikulku liikennettä tässä on vähän, joten en usko, että koiralle olisi täällä liikaa ärsykkeitä.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
'lähistölläkin on säännöllisesti nähty suden jälkiä, kuulemma karhukin.'
Sanotaan, että karhu ja susi eivät viihdy samalla alueella. Jompikumpi väistää.
Ja joo, noin muuten, itse en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka haluaa koiran, joka voisi jossakin tilanteessa käydä (ihmis)tunkeilijan kimppuun.
T. Karhualueella asuva
P.s. Itse käytän pyöränkelloa, tms ääntä, jos pitää pyöräillä tai kävellä kylätiellämme.
Ilmeisesti et elä työsi vuoksi vapaa-ajan puolelle ulottuvan väkivallan uhan alla, ole sairaaloisen ja väkivaltaisen ex-puolison stalkkaama tai asuinseutusi puolesta asu sellaisella alueella, jossa mahdollisuudet "ihmispedon" epätoivottuun vierailuun olisivat kovin merkittävät.
Itse kyllä ymmärrän aloittajan motiiveja.
Yleensä ymmärrystä ja myös sitä varautumista uhkaaviin tilanteisiin löytyy ihmisiltä vasta siinä vaiheessa, kun jotain ikävää on jo päässyt tapahtumaan tai väkivallan uhka on käsin kosketeltava.
Siihen saakka eletään lintukodossa nimeltään Suomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan mitään laumanvartijaa noin pienten lasten kanssa, miksi ihmiset ovat näin vajaita? Et voisi koksaan jättää koiraa lasten kanssa ja olisi vain ajan kysymys milloin koira purisi lapsia. Laumanvartijoilla ei ole miellyttämishalua, ne toimivat juuri niin kuin itse parhaaksi näkevät.
Kummallinen käsitys laumanvartijoista. Eivät ne ole sen alttiimpia puremaan kuin mikään muukaan koiraryhmä, pikemminkin päinvastoin. Omamme ei koskaan käyttänyt hampaitaan, mutta puski kyllä kehollaan kumoon kasvuiässä, kunnes oppi, että sekään ei sovi.
Täysin samaa mieltä.
Laumanvartijat ovat tavallaan jopa yllättävän helppoja lapsiperheen koiriksi, koska ne ovat luonnostaan vaatimattomia ja erittäin varovaisia pienempien kanssa, olivatpa ne sitten ihmisiä tai eläimiä.
Mitään Ilmestyskirjan petoja nämä eivät todellakaan ole tai suhtaudu lähtökohtaisesti aggressiivisesti kaikkea vierasta kohtaan, pääosin jopa päinvastoin. Omaa tonttia vartioidaan ja vieraat tulijat/kulkijat ilmoitetaan haukkumalla, mutta heidät hyväksytään muitta mutkitta, jos isäntä heidät tervetulleeksi toivottaa.
Väärä mielikuva tuosta automaattisesta aggressiivisuudesta kaikkea vierasta ja etenkin ihmisiä kohtaan on pääosin lähtöisin muutamasta itäisestä rodusta ja etenkin kaukasiankoirasta, jota Neuvostoliiton punaisen tähden kennel jalosti aikanaan tietoisesti ihmisaggressiiviseen suuntaan ja voisi sanoa että onnistuikin siinä.
Ehkä ainoa merkittävä ero moniin muihin koirarotuihin verrattuna laumanvartijoissa (etenkin länsi-Euroopan roduissa) on se, että ÄÄRIMMÄISISSÄ tilanteissa, eli jos vieras hyökkää oman lauman jäsenen kimppuun, näiltä koirilta aktivoituu itsesuojeluvietin ohittava suojeluvietti.
On niitä paljon haastavampiakin rotuja olemassa. Ihan turhaan laumanvartijoista on maalattu niin vaarallinen kuva. Mukavia koiria ovat suurimmilta osin.
Ymmärrän hyvin ap:n tarpeen.
Itse hiukan vierastan silti ajatusta laumanvartijasta.
Belgi on itselläkin, ja tyytyväinen siihen. Mutta omassa päässä on jo vuosia itänyt haave suursnautserista. Vaativa koira sekin, mutta ei ihan sellainen sähköjänis kuitenkaan.
Varmasti onnistuu laumanvartiointi kuin muutkin tehtävät.
Oma koira pysäytti murtovarkaat viime kesänä. Toki ”vain” kerrostalon pyörävarastoon murtautumasta, mutta toimi upeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheille paras neuvo (lasten eloonjäämisen kannalta) on se, että jos hankkii laumanvartijakoiran, niin täytyy aikuisten oikeasti sisäistää, että siinä on koira, joka aikuistuttuaan alkaa ajatella itsenäisesti ja omalla logiikallaan, joka ei välttämättä seuraa ihmislogiikkaa. Tästä seuraa se, että lasta ei saa koskaan jättää yksin laumanvartijakoiran kanssa, ei vaikka miten se oma Murre olisi koulutettu ja sosiaalistettu. Koiralle kun voi suojeluvietti napsahtaa päälle vaikka vain lapsten keskinäisestä nahistelusta. Entäs jos lapsi tuo kotiin ex-tempore kaverin ja kaverusten välille tulee riittaa tai leikkivät tavalla, jonka laumanvartijakoira tulkitseekin riidaksi.
Sitten kun laumanvartijalla napsahtaa se suojeluvaisto päälle, niin se ei sammu ennenkuin tilanne on hoidettu koiran mielestä parhaalla tavalla pois päiväjärjestyksestä.
Omat lapset kyllä todellakin voi jättää huoletta laumanvartijan seuraan ilman välitöntä valvontaa. Toki ei ihan taapero ikäisiä niin kuin ei minkään muunkaan ison koiran seuraan. Se kun voi vahingossa pelkällä massallaan tönäistä vauvan nurin yms.
Vieraiden ja omien lasten seuraan ei sen sijaan ilman isännän valvovaa silmää kannata laumanvartijaa jättää.
Laumanvartija ei mieti ihnismaailman sääntöjä ja moraaleja kun sen laumanjäsenen "kimppuun" käydään, se toimii perimmäisten viettiensä varassa. Sen elämän ainoa tehtävä on suojella oman laumansa jäseniä, ihan miltä tahansa, milloin tahansa, vaikka oman henkensä kustannuksella.
ja sen vuoksi omien lasten seuraan ei saa laumanvartijaa jättää, koska lapsilla on tapana elää hetkessä ja hetkessä voidaan pyytää kotiin kylään vaikka koko luokallinen muita lapsia.
meillä saksanpaimenkoira on ollut paras vahti- ja suohelukoira. Hyvin koulutettuna on päästänyt kahdesti varkaat sisään, mutta eivät päässeet enää ulos. Toinen soitti häkeen, toisella kertaa toiset istuivat pissat housussa sohvalla, kun koira murahti joka kerran, kun joku vähän liikahti. Koira oli hyvin ylpeän näköinen, kun tultiin kotiin, että katsokaa mitä minä löysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo ette ole valmiita aitaamaan pihaanne, niin älkää ottako. Jos olette valmiita aitaamaan, niin voitte harkita. Kannattaa ihan ensin lukea laumanvartijan sielunelämästä vaikkapa kirjoista Koirani haukkuu italiaksi ja Hihnan toisessa päässä. Niissä kerrotaan hyviä esimerkkejä erilaisista tilanteista, joita laumanvartijoiden kanssa voi tulla.
Kun koira on pentu, niin kotia kannattaa pommittaa lasten kavereilla, muilla eläimillä (joista tulee hyviä kokemuksia) ja vierailla ihmisillä. Tätä kannattaa jatkaa, kunnes koira on aikuinen. Sitten voi vähentää. Koiraa kannattaa myös riepottaa tapahtumissa, turuilla ja toreilla.
Ei ikinä irti lenkillä paikassa, jossa on mahdollisuus kohdata eläimiä tai ihmisiä.
Laumari voi olla tosi herkkä lellipentu omistajiensa kanssa, eli särjet hänen sydämensä huutamalla tai kohtelemalla muutoin huonosti. Toisaalta taas käsissäsi on tappava peto oman perheen ulkopuolisille. Se kannattaa oikeasti ymmärtää ja muistaa, että se mitä koira on omalle perheelle, niin se ei ole sitä muille. Yllättävässä tilanteessa et koskaan ennalta tiedä miten se haluaa hoitaa sen, eli pidä huoli, että hoidat tilanteen itse.
Ei ole tottelevaisuuskoira, mutta oppii paljon ja jotkut ovat myös harrastaneet eri lajeja laumarin kanssa. Koiralle pitää AINA olla myös muuta tekemistä kuin "tontin vahtiminen". Ja pitää ymmärtää, että se on jalostettu vahtimaan. Sen työ on tutkia asia, varoitushaukkua ja kenties käydä päälle. Riskit on hyvä tiedostaa ja ottaa vakavasti.
Myös Kaisa Hilskan kirja laumanvartijakoirat kannattaa lukaista läpi ennen koiran hankintaa.
Nämä ovat tosiaan monella tavalla aika eri moodilla toimivia koiria kuin lukemattomat muut koirarodut, joten perehtyneisyyttä tarvitaan sekä mitä itse korostan, luontaista pehmeää auktoriteettiä koiran silmissä.
Laumaeläimenä koira tulkitsee lauman johtajan eli omistajan huutamisen ja kaltoinkohtelun niin että se on karkotettu ulos laumasta. Joten se alkaa toimia omin päin heti kun voi ja korvaamaan johtajuuden paremmalla eli itsellään. Se luottamus on tärkeä komentoketjulle. Kaikki ei pysty sisäistämään tätä.
Löytyykö keltään kokemuksia unkarilaisesta laumanvartijarodusta Komondorista?
Luonne, onko niin tulinen ja jopa arvaamaton kuin jotkut ainakin ulkomaisissa medioissa väittävät?
Entä onko kuinka sään kestävä ja suuritöinen tuo nyöriturkki suomen ilmasto olosuhteissa?
Minkä kokoisia suomalaiset yksilöt ovat keskimäärin?
Tämä rotu on yksi koiramaailman erikoisimmista ilmestyksistä jo pelkästään ulkonäkönsä takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jenkeissä kuulemma kiinnostus laumanvartijoiden "raskasta kalustoa" kohtaan on kasvamassa.
Perinteisestihän siellä on käytetty pääasiassa pyreneittenkoiria sekä muita sirompia ja pienempiä (35-50-kiloisia) valkoisia laumanvartijarotuja lähinnä kojootteja ja villikoiralaumoja, jossain päin myös pieniä mustakarhuja vastaan. Tästä tehtävästä ne ovat suoriutuneet erinomaisesti.
Nyt siellä on kuitenkin taas paikoitellen susikanta vahvistunut huomattavasti ja on havaittu, etteivät nämä rodut ole riittävän tehokkaita susia vastaan.
Ne eivät yksinkertaisesti ole luonteeltaan riittävän kovapäisiä, vaan useat yksilöt ovat todistetusti alkaneet pelkäämään susia jouduttuaan kertaalleen ottamaan yhteen niiden kanssa (jos ovat selvinneet hengissä) ja kohdatessaan uudelleen susia on useat yksilöt jopa paenneet paikalta jättäen vartioitavana olevan lauman oman onnensa nojaan.
Tästä syystä siellä onkin herännyt kiinnostus meilläkin tuttuja kangalinkoiraa, espanjanmastiffia, pyreneittenmastiffia ja keskiaasiankoiraa kohtaan sekä myös muutamia meille vieraampia itäisiä rotuja kohtaan kuten sarakatsaninkoira.
Luin aiemmin kertomani jostain artikkelista jenkkimediasta. Lisäksi siinä kerrottiin, että nämä jenkeissä aiemmin harvinaiset rodut eroavat hyvin olennaisesti toisistaan työkäytössä ja paras kombinaatio olisikin ottaa molempia.
Kangalit (anatoliankoira) / keskiaasiankoirat / ilmeisesti myös sarakatsaninkoirat suorittavat usein "kaukopartiointia" jopa kilometrien säteellä suojeltavasta laumastaan ja petoja havaitessaan jahtaavat niitä hyvinkin kauas laumasta pyrkien yleensä tappamaan tunkeilijat. Tällöin kuitenkin suojeltava kotieläinlauma jää varsin suojattomaksi.
Tässä kuvaan astuvat espanjanmastiffi/pyreneittenmastiffi, jotka suorittavat "lähivartiointia". Ne viihtyvät lähellä laumaansa, eivätkä lähde jahtaamaan petoja pitkälle, mutta muodostavat vakavasti otettavan vastuksen liian lähelle laumaa yrittäville susille pelottoman luonteensa ja silkan voimansa ja massansa ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö keltään kokemuksia unkarilaisesta laumanvartijarodusta Komondorista?
Luonne, onko niin tulinen ja jopa arvaamaton kuin jotkut ainakin ulkomaisissa medioissa väittävät?
Entä onko kuinka sään kestävä ja suuritöinen tuo nyöriturkki suomen ilmasto olosuhteissa?
Minkä kokoisia suomalaiset yksilöt ovat keskimäärin?
Tämä rotu on yksi koiramaailman erikoisimmista ilmestyksistä jo pelkästään ulkonäkönsä takia.
Eikö keltään löydy kokemuksia tästä rodusta?
T. Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo Sarakatsaninkoira on ilmeisesti yksi kaikkein vanhimpia koirarotuja, se on tunnettu jo 3000 eaa.
Eihän tuo rotu ole kovin massiivinen kooltaan, mutta ilmeisesti juuri alkukantaisen luonteensa (tarvittaessa äärimmäisen raju) takia niitä on Yhdysvaltoihin viety työkoiriksi.
"Se on hyvin reviiritietoinen ja koska se on läheinen vartioimansa lauman kanssa, siitä tulee huomattavan aggressiivinen jos laumaa uhataan. Jos muukalainen yrittää siirtää eläimen pois laumasta, siitä tulee äärimmäisen aggressiivinen"
Varmasti erittäin tehokas koira työkäytössä laajoilla, suurpetoja kuhisevilla syrjäseuduilla.
Kaupungissa tuollaisen kanssa eläminen olisi varmasti ihan painajaismaista.
Up
Komondorista kokemuksia kysellyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up
Komondorista kokemuksia kysellyt
Tehokas rotu laumanvartijana, mutta hieman kyseenalainen käyttöhyöty Suomen olosuhteissa.
Melko arvaamaton luonteeltaan (siis uhkan havaitessaan), koska ei yleensä juuri varoita tunkeilijaa vaan pyrkii hyökkäämään yllättäen ja äänettömästi. Reagointi uhkiin on todella nopeaa.
Turkki on työläähkö hoitaa, mutta muuten koira sopii hyvin meidänkin ilmasto-oloihin, vaikka pääasiassa täysin ulkokoiraksi.
Komondorin luonteen ja meikäläisten jokamiehen oikeuksien takia vartioitavan alueen tulee kuitenkin olla hyvin aidattu, ettei koiran alueelle eksynyt satunnainen marjastaja/retkeile loukkaannu vakavasti. Ehdottomasti kuuluu siis näihin "itäisiin rotuihin" siinä mielessä, että on omimmillaan vain syrjäseudulla ja hyvin aidatulla alueella.
Rehellisyyden nimissä yleispihavahdin virkaan kotiin/hevostallille/maatilalle suosittelen ennemmin pitkäpinnaisempia laumanvartijarotuja, kuten pyreneittenkoiraa, estrelankoiraa sekä tiibetin, - pyreneitten, - tai espanjanmastiffia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'lähistölläkin on säännöllisesti nähty suden jälkiä, kuulemma karhukin.'
Sanotaan, että karhu ja susi eivät viihdy samalla alueella. Jompikumpi väistää.
Ja joo, noin muuten, itse en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka haluaa koiran, joka voisi jossakin tilanteessa käydä (ihmis)tunkeilijan kimppuun.
T. Karhualueella asuva
P.s. Itse käytän pyöränkelloa, tms ääntä, jos pitää pyöräillä tai kävellä kylätiellämme.
Ilmeisesti et elä työsi vuoksi vapaa-ajan puolelle ulottuvan väkivallan uhan alla, ole sairaaloisen ja väkivaltaisen ex-puolison stalkkaama tai asuinseutusi puolesta asu sellaisella alueella, jossa mahdollisuudet "ihmispedon" epätoivottuun vierailuun olisivat kovin merkittävät.
Itse kyllä ymmärrän aloittajan motiiveja.
Yleensä ymmärrystä ja myös sitä varautumista uhkaaviin tilanteisiin löytyy ihmisiltä vasta siinä vaiheessa, kun jotain ikävää on jo päässyt tapahtumaan tai väkivallan uhka on käsin kosketeltava.
Siihen saakka eletään lintukodossa nimeltään Suomi.
Tämä. Esimerkiksi artikkelin kaltaisessa tilanteessa olevia "Sannoja" on Suomessa varmastikin satoja.
Lisäksi monenlaiset työtehtävät saattavat lisätä uhkatilanteiden mahdollisuutta myös vapaa-ajalla. Esimerkkinä nyt vaikka tietyt sosiaalialan, lainvalvonnan, vankeinhoidon sekä lain toimeenpanon tehtävät.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6bc897f0-38ae-46dc-9966-ea4841ee5317
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'lähistölläkin on säännöllisesti nähty suden jälkiä, kuulemma karhukin.'
Sanotaan, että karhu ja susi eivät viihdy samalla alueella. Jompikumpi väistää.
Ja joo, noin muuten, itse en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka haluaa koiran, joka voisi jossakin tilanteessa käydä (ihmis)tunkeilijan kimppuun.
T. Karhualueella asuva
P.s. Itse käytän pyöränkelloa, tms ääntä, jos pitää pyöräillä tai kävellä kylätiellämme.
Ilmeisesti et elä työsi vuoksi vapaa-ajan puolelle ulottuvan väkivallan uhan alla, ole sairaaloisen ja väkivaltaisen ex-puolison stalkkaama tai asuinseutusi puolesta asu sellaisella alueella, jossa mahdollisuudet "ihmispedon" epätoivottuun vierailuun olisivat kovin merkittävät.
Itse kyllä ymmärrän aloittajan motiiveja.
Yleensä ymmärrystä ja myös sitä varautumista uhkaaviin tilanteisiin löytyy ihmisiltä vasta siinä vaiheessa, kun jotain ikävää on jo päässyt tapahtumaan tai väkivallan uhka on käsin kosketeltava.
Siihen saakka eletään lintukodossa nimeltään Suomi.
Tämä. Esimerkiksi artikkelin kaltaisessa tilanteessa olevia "Sannoja" on Suomessa varmastikin satoja.
Lisäksi monenlaiset työtehtävät saattavat lisätä uhkatilanteiden mahdollisuutta myös vapaa-ajalla. Esimerkkinä nyt vaikka tietyt sosiaalialan, lainvalvonnan, vankeinhoidon sekä lain toimeenpanon tehtävät.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6bc897f0-38ae-46dc-9966-ea4841ee5317
Hui kamala!
'lähistölläkin on säännöllisesti nähty suden jälkiä, kuulemma karhukin.'
Sanotaan, että karhu ja susi eivät viihdy samalla alueella. Jompikumpi väistää.
Ja joo, noin muuten, itse en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka haluaa koiran, joka voisi jossakin tilanteessa käydä (ihmis)tunkeilijan kimppuun.
T. Karhualueella asuva
P.s. Itse käytän pyöränkelloa, tms ääntä, jos pitää pyöräillä tai kävellä kylätiellämme.