Kerrostalossa asuvat lapsiperheet! Saako lapsenne juosta ja hyppiä sisällä?

Tämän vuoksi asutaan ok-talossa, ei kuulu meidän lasten äänet naapuriin, eikä naapurin äänet meille.

Toivoisin, että vanhemmat eivät antaisi lasten juosta ja heitellä tavaroita sisällä kerrostaloissa. Olemme asuneet nyt kolmatta vuotta luhtitalossa Oulussa.

Ensin alakerrassa asui lapsiperhe kahden lapsen kanssa. Meno oli aika hurjaa, lapset juoksivat sisällä ja isä karjui lapsille kurkku suorana. He olivat kuitenkin paljon töissä, ja lapset menivät todella aikaisin unille. Tiesimme, että he etsivät omakotitaloa, joten jäimme odottamaan, että he muuttavat ja rauhallisempi asukas tulisi tilalle.

Katin viikset! Yh-äiti pienen poikansa kanssa ja kaksi koiraa, joista toinen on haukkuherkkä. Lapsi SAA tietenkinjuosta sisällä, heittää tavaroita lattiaan ja huutaa. Kun kävimme sanomassa asiasta, vastaus oli: lapsen kuuluu saada leikkiä. Äiti on päiväkodinhoitaja ammatiltaan, ehkä tottunut kovaan meteliin, niin oman lapsen juokseminen ei niin haittaa.

Tässä talossa runkoäänet jytisevät todella kovaa. Alakerrasta kuuluu kaikki äänet meille järkkynä paukkeena. Mutta kun äiti on yksin, ei kuulu mitään, eli kyllä se on se lapsen juokseminen ja riehuminen, mikä suurimman stressin meille täällä yläkerrassa aiheuttaa.

Eikä auta yhtään, että on sanottu useaan kertaan. Tosi kiva tehdä etätöitä kun he ovat koko ajan kotona, ja meteli päätä huimaava. Tälläkin hetkellä järkyttävää kolinaa ja pauketta. Onneksi vastamelukuulokkeet on keksitty!

He eivät käy koskaan ulkona purkamassa energiaa, se ihmetyttää. Lapsi saattaa itkeä yli kaksi tuntia putkeen, paha uhma tuntuu olevan, emmekä juuri kuule, että äiti koskaan kieltäisi lasta mistään. Televisio huutaa päivät pitkät.

Etsimme uutta vuokra-asuntoa, mutta ei semmoista ole helppo löytää. Tämä koti on muutoin täydellinen, emmekä tosiaankaan mielellämme lähtisi. Muut naapurit ovat aivan ihania.

Yleinen kommentti monilla tuntuu olevan, että ”muuttakaa korpeen, tai ostakaa omakotitalo. Lasten täytyy saaha leikkiä kotonaan.” Mutta kun meillä ei ole varaa ostaa omakotitaloa. Asia ratkeaisi yksinkertaisesti sillä, että lapsi ei saisi juosta ja riehua sisällä.

Miksi on tabu pyytää lapsiperhettä olemaan hiljempaa? Miksi lapset saa tehdä mitä haluaa? Miksi naapureita ei tarvitse kunnioittaa? Tuntuu että nämä möykkääjät ei oikeasti käsitä, miltä tuntuu omassa kodissa kuunnella koko ajan sitä tump-tump-tump pauketta ja kolinaa. Se on todella stressaavaa ja ahdistavaa. Viikonloppuisin haluaisi palautua arjesta ja töistä, mutta alakerrassa on jatkuva meno päällä. Niinku remontti olis koko ajan menossa.

Todella outoa että nykyään lapset saavat mekastaa sisällä, kun 90-luvulla meillä isä kielsi heti jos juostiin sisätiloissa, ja nimeomaan seinänaapureiden takia! Argh

Joskus yläkerrassa asui akka, joka karjui lapselleen koko ajan. Välillä taisi hakata myös. Selitti, että piti kieltää hyppiminen sohvalta lattialle.

Näin alakerran naapurin näkökulmasta, kuuntelen miljoonasti mieluummin leikkivän lapsen aiheuttamaa töminää kuin jotain rääkyvää aikuista.

Ja joo, tein lasun. Parikin.

Asuimme aikoinaan omakotitalon yläkerrassa vuokralla. Jos melusimme alakerran vuokraisäntä koputti harjanvarrella kattoon, vuokralaiset hiljaa

Vanhemmat sitten kielsivät, oli parasta totella, nahkavyö roikkui eteisen naulassa

Tämä 60 luvulla

Vierailija kirjoitti:

Mitä on tapahtunut? Muistan, miten itse lapsena ei saanut juosta tai hyppiä sisällä kerrostalossa. Nuo äänet voivat häiritä muita. Silloin mentiin ulos leikkimään. Nykyään ei kyllä ole lapsilla minkäänlaisia käytöstapoja, toki vanhemmiltaan oppivat.

Meidän talossa tuollainen lapsiperhe sai häädön. Olivat toki jo isompia lapsia mutta ilmeisesti ei mitään nukkumisaikoja kun tömistelivät öisinkin ja huutelivat ja sotkivat rappukäytävässä.

Meidän lapset ei juokse, hypi eikä huuda sisällä, sitä varten mennään leikkipuistoon tai metsään retkelle.

Kyllä opetan lapsille, että sisällä ei riehuta. Ei sitä juoksemista, kiljuamista ja mölyämistä itsekkään jaksa kuunnella määräänsä enempää, yleensä toleranssi täyttyy aika nopeasti ja annan lapsille vaihtoehdoksi joko pienentää volyymia, tai mennä pihalle.

Ei tarvitse ihmetellä sitä, mikä nykykakaroita vaivaa, jos lukee näitä vastauksia:kyllä meidän lapsi saa..kuuluu normaaleihin ääniin..muuta muualle jos et ääniä kestä... Jos vanhemmat kasvattavat omista pershedelmistään maailman keskipisteitä, joiden ei tarvitse ottaa ketään muita huomioon, on vain pelkkiä oikeuksia eikä ollenkaan velvollisuuksia, niin voiko sillä saavuttaa mitään hyvää?