Lue keskustelun säännöt.
Onko työkaverini vähän tyhmä?
01.01.2022 |
Pidän hänestä kyllä, ja arvostan, mutta kun kysyin häneltä eilen akuutissa selkävaivassa, että kummalla satulatuolilla hän mieluiten istuu, (kun ne ovat erilaiset, se toinen niistä on sellainen ylipieni ja huono itselleni ja toinen normaalin kokoinen ja hyvä, ja hänellä oli se hyvä itsellään), niin hän vain sanoi, että ”mä tykkään tästä, toi toinen on huono”.
Kiva siinä sitten kysyä, että ”voisitko antaa sen hyvän minulle?” Miten joku ei tajua, että jos selkävaivainen kysyy tuollaista, hän itse istuisi siinä tuolissa hetken mielellään?
Työn luonne on vieläpä sellaista, että emme istu pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti, vaan aina hetken.
Ajatteliko hän, että minua vain ihan hänen näkökulmastaan kiinnostaa kysyä, kummalla tuolilla hän mieluummin istuu? Oikeasti.
Joskus 2 tunnin päästä hänellä oli sytyttänyt ja hän kysyi minulta, että ”haluaisitko sä istua tällä?” En viitsinyt sanoa, että olisin halunnut istua joo, koska ainakin itse olisin hänenä kokenut itseni ihan tyhmäksi siinä tapauksessa, että olisin ollut noin itsekäs. Tai ehkä hän siis oli vain tyhmä ja huonosti kasvatettu. Ei kasvatettu huomioimaan sitä, että kaikki ei liity aina juuri SINUUN.
Kommentit (628)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan muiden huomioon ottamiseksi tai muiden ajattelemiseksi , kun toiselta ei kysytä tuollaista suoraan ja taas toisaalta, jos työkaveri kysyy noin, ajatellaan häntä , ei itseä, ja ymmärretään, että hän ei halua viedä tuolia minulta, mutta tarvitsisi sen henk koht. syistä.
ApNo ethän sinä tuossa ajattele ja huomioi ketään muita kuin itseäsi, kun hän oli mielestäsi tyhmä, kun ei antanut tuolia sinulle. Miksi hän on tyhmä, jos oikeasti ajattelet, että hänkin voisi sitä oikeasti tarvita?
Huomioinhan! Minä nimenomaan annoin hänelle täyden mahdollisuuden päättä ja kasvojaan tai arvoaan kenenkään silmissä vähentämättä pitää sen itselläänkin! Jos siis arvioi, ettei voi sitä luovuttaa toiselle selkävaivaiselle ja kärsivälle.
Jos ihmiseltä vain kysyy, että saisinko tuon tuolin, koska mun selkä, ei ota huomioon, että sillä toisellakin voi olla syynsä, joista ei halua ehkä edes puhua.
Jos kysyy kohteliaasti, normaali kotikasvatuksen saanut ihminen alkaa arvioimaan sitä, että ”ahaa, tuo toinenkin haluaisi tämän tuolin, miten voimme jakaa sen tasaveroisesti?”
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entä jos työkaveri esim. odotti, että jatkat keskustelua ja päädytte yhdessä veroamaan esimieheen, että saisitte kaksi hyvää satulatuolia?
Miten aiot RATKAISTA ongelman?
Vinkki: Se ei ratkea analysoimalla työkaverin tai palstalaisten käytöstapakasvatusta tai tunne-elämää.
Mulla oli selkä akuutisti kipeä, halooo!!!
Ap
No onko se vielä kipeä? Jos ei, niin koeta terapoida itsesi kuntoon tuosta kaameasta tuolitraumastasi tai yritä saada saikkua, kun työkaveri oli kauhean itsekäs. Tai vaihtoehtoisesti, jos selkä on yhä kipeä, tai pelkäät sen kipeytyvän, puhu työtuolijutusta töissä. Ensin työkaverin, sit esimiehen kanssa.
Ja mitä siihen itsekkyyteen tulee, niin ei kaikki ole pelkkää itsekkyyttä. Ihmiset ei vaan nykyisessä infotulituksessa ehdi ja jaksa koko ajan ajatella monimutkaisia vihjailuja. Tietynlainen suoruus on osa nykyajan käytöstapoja. Kohteliaasti suora, tietenkin. Senhän varmaan ap kohteliaana osat ;)
No, olisin pahastunut paljon enemmän, jos olisin kysynyt suoraan ja hän olisi silloinkin ajatellut noin, koska ei kai hänen näkemyksensä tuolista muutu, eli ei halua suoda muille parempaa tuolia, kun ei tuossakaan kysynyt, että ”haluatko sä tämän?”
Tai jos ois luopunut siitä, mutta olisin tiennyt, että arvon röyvästä se sopii hnelle, muut ovat ”ihan huonoja”. Niinhän hän sanoi, ei osaa esittää ystävällistä ja vieraskoreaa, koska ei ole kasvatettu hyvin.
ApMiksi se aina menee niin, että muiden pitäisi huomioida sun tarpeet, jopa ennustaa ne ilman mitään vihjettä, mutta sulla on oikeus paskat nakata heidän tarpeilleen?
Ai hänen tarpeelleen olla tyhmä ja huonosti kasvatettu? Sori vaan, mutta en voi sietää sen tasoisia ihmisiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan muiden huomioon ottamiseksi tai muiden ajattelemiseksi , kun toiselta ei kysytä tuollaista suoraan ja taas toisaalta, jos työkaveri kysyy noin, ajatellaan häntä , ei itseä, ja ymmärretään, että hän ei halua viedä tuolia minulta, mutta tarvitsisi sen henk koht. syistä.
ApNo ethän sinä tuossa ajattele ja huomioi ketään muita kuin itseäsi, kun hän oli mielestäsi tyhmä, kun ei antanut tuolia sinulle. Miksi hän on tyhmä, jos oikeasti ajattelet, että hänkin voisi sitä oikeasti tarvita?
Huomioinhan! Minä nimenomaan annoin hänelle täyden mahdollisuuden päättä ja kasvojaan tai arvoaan kenenkään silmissä vähentämättä pitää sen itselläänkin! Jos siis arvioi, ettei voi sitä luovuttaa toiselle selkävaivaiselle ja kärsivälle.
Jos ihmiseltä vain kysyy, että saisinko tuon tuolin, koska mun selkä, ei ota huomioon, että sillä toisellakin voi olla syynsä, joista ei halua ehkä edes puhua.
Jos kysyy kohteliaasti, normaali kotikasvatuksen saanut ihminen alkaa arvioimaan sitä, että ”ahaa, tuo toinenkin haluaisi tämän tuolin, miten voimme jakaa sen tasaveroisesti?”
Ap
Oletko ajatellut vaihtaa työpaikkaa? Miten voisit varmistaa sellaisen työpaikan, johon ei rekrytä näitä huonon kotikasvatuksen saaneita?
Itse ainakin inhoan sellaisia ihmisiä, jotka ovat että ”minä minä ja mun selkä” ja vain olettavat, että toinen antaa tuolin heille, jos heillä on selkä kipeä. Koska siinä voi olla (ja usein onkin) pelkkää vallanhalua mukana. Jos ei ole vallanhalua, kysymys oikeasti tarkoittaa, että tarvitsen sen tuolin, mutta sitä ei ole koskaan kohteliasta vaatia taikka edellyttää .
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entä jos työkaveri esim. odotti, että jatkat keskustelua ja päädytte yhdessä veroamaan esimieheen, että saisitte kaksi hyvää satulatuolia?
Miten aiot RATKAISTA ongelman?
Vinkki: Se ei ratkea analysoimalla työkaverin tai palstalaisten käytöstapakasvatusta tai tunne-elämää.
Mulla oli selkä akuutisti kipeä, halooo!!!
Ap
No onko se vielä kipeä? Jos ei, niin koeta terapoida itsesi kuntoon tuosta kaameasta tuolitraumastasi tai yritä saada saikkua, kun työkaveri oli kauhean itsekäs. Tai vaihtoehtoisesti, jos selkä on yhä kipeä, tai pelkäät sen kipeytyvän, puhu työtuolijutusta töissä. Ensin työkaverin, sit esimiehen kanssa.
Ja mitä siihen itsekkyyteen tulee, niin ei kaikki ole pelkkää itsekkyyttä. Ihmiset ei vaan nykyisessä infotulituksessa ehdi ja jaksa koko ajan ajatella monimutkaisia vihjailuja. Tietynlainen suoruus on osa nykyajan käytöstapoja. Kohteliaasti suora, tietenkin. Senhän varmaan ap kohteliaana osat ;)
No, olisin pahastunut paljon enemmän, jos olisin kysynyt suoraan ja hän olisi silloinkin ajatellut noin, koska ei kai hänen näkemyksensä tuolista muutu, eli ei halua suoda muille parempaa tuolia, kun ei tuossakaan kysynyt, että ”haluatko sä tämän?”
Tai jos ois luopunut siitä, mutta olisin tiennyt, että arvon röyvästä se sopii hnelle, muut ovat ”ihan huonoja”. Niinhän hän sanoi, ei osaa esittää ystävällistä ja vieraskoreaa, koska ei ole kasvatettu hyvin.
Ap
Miksi ihmeessä olisi kysynyt, ellei edes hoksannut, että olisit halunnut jommankumman tuolin!? Ymmärrä nyt herranjestas, että tuollainen kysymys ei ole mikään toimintaehdotus, kuka ottaa minkäkin tuolin vaan ihan puhdasta small talkia toisen kokemuksesta.
Jos lähdetään tälle sinun kohteliaisuus-ajatuskiemura-tyyliisi, voihan hänkin pitää itseään epäitsekkäänä, jos oikeasti ajattelikin, että sinun mieliksesi kehui sitä huonopaa tuolia paremmaksi, että sinä voisit ottaa sen paremman tuolin hyvällä omatunnolla eikä sen ottamisesta syntyisi sinulle kiusallista tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan muiden huomioon ottamiseksi tai muiden ajattelemiseksi , kun toiselta ei kysytä tuollaista suoraan ja taas toisaalta, jos työkaveri kysyy noin, ajatellaan häntä , ei itseä, ja ymmärretään, että hän ei halua viedä tuolia minulta, mutta tarvitsisi sen henk koht. syistä.
ApNo ethän sinä tuossa ajattele ja huomioi ketään muita kuin itseäsi, kun hän oli mielestäsi tyhmä, kun ei antanut tuolia sinulle. Miksi hän on tyhmä, jos oikeasti ajattelet, että hänkin voisi sitä oikeasti tarvita?
Huomioinhan! Minä nimenomaan annoin hänelle täyden mahdollisuuden päättä ja kasvojaan tai arvoaan kenenkään silmissä vähentämättä pitää sen itselläänkin! Jos siis arvioi, ettei voi sitä luovuttaa toiselle selkävaivaiselle ja kärsivälle.
Jos ihmiseltä vain kysyy, että saisinko tuon tuolin, koska mun selkä, ei ota huomioon, että sillä toisellakin voi olla syynsä, joista ei halua ehkä edes puhua.
Jos kysyy kohteliaasti, normaali kotikasvatuksen saanut ihminen alkaa arvioimaan sitä, että ”ahaa, tuo toinenkin haluaisi tämän tuolin, miten voimme jakaa sen tasaveroisesti?”
ApOletko ajatellut vaihtaa työpaikkaa? Miten voisit varmistaa sellaisen työpaikan, johon ei rekrytä näitä huonon kotikasvatuksen saaneita?
Ei mua hänen tyhmyytensä haittaa. Siis niin, ettenkö voisi olla töissä, mitenkään. On se
Iellä paljon koulutetumpiakin ja oman koulutustasonikin ihmisiä. Aika usein käytöstavat vain korreloivat.
Ap
Ap
Onko tämä äitihullun aloitus? Kuulostaa ihan samalta papatukselta. Tosin nyt äiti on kasvattanut hyvin hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin inhoan sellaisia ihmisiä, jotka ovat että ”minä minä ja mun selkä” ja vain olettavat, että toinen antaa tuolin heille, jos heillä on selkä kipeä. Koska siinä voi olla (ja usein onkin) pelkkää vallanhalua mukana. Jos ei ole vallanhalua, kysymys oikeasti tarkoittaa, että tarvitsen sen tuolin, mutta sitä ei ole koskaan kohteliasta vaatia taikka edellyttää .
Ap
Mistä se selkä alunperin kipeytyi? Ja onko vielä kipeä? Kerroitko jo esimiehelle vaivasta? Miten suhtautui?
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin inhoan sellaisia ihmisiä, jotka ovat että ”minä minä ja mun selkä” ja vain olettavat, että toinen antaa tuolin heille, jos heillä on selkä kipeä. Koska siinä voi olla (ja usein onkin) pelkkää vallanhalua mukana. Jos ei ole vallanhalua, kysymys oikeasti tarkoittaa, että tarvitsen sen tuolin, mutta sitä ei ole koskaan kohteliasta vaatia taikka edellyttää .
Ap
...ja nariset täällä kun omasta mielestäsi vaatimaasi tuolia et saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin inhoan sellaisia ihmisiä, jotka ovat että ”minä minä ja mun selkä” ja vain olettavat, että toinen antaa tuolin heille, jos heillä on selkä kipeä. Koska siinä voi olla (ja usein onkin) pelkkää vallanhalua mukana. Jos ei ole vallanhalua, kysymys oikeasti tarkoittaa, että tarvitsen sen tuolin, mutta sitä ei ole koskaan kohteliasta vaatia taikka edellyttää .
Ap
Mutta itsehän olet juuri se ihminen, joka on että "MINÄMINÄMINÄ ja mun selkä", ja odotat että toinen antaa tuolin sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entä jos työkaveri esim. odotti, että jatkat keskustelua ja päädytte yhdessä veroamaan esimieheen, että saisitte kaksi hyvää satulatuolia?
Miten aiot RATKAISTA ongelman?
Vinkki: Se ei ratkea analysoimalla työkaverin tai palstalaisten käytöstapakasvatusta tai tunne-elämää.
Mulla oli selkä akuutisti kipeä, halooo!!!
Ap
No onko se vielä kipeä? Jos ei, niin koeta terapoida itsesi kuntoon tuosta kaameasta tuolitraumastasi tai yritä saada saikkua, kun työkaveri oli kauhean itsekäs. Tai vaihtoehtoisesti, jos selkä on yhä kipeä, tai pelkäät sen kipeytyvän, puhu työtuolijutusta töissä. Ensin työkaverin, sit esimiehen kanssa.
Ja mitä siihen itsekkyyteen tulee, niin ei kaikki ole pelkkää itsekkyyttä. Ihmiset ei vaan nykyisessä infotulituksessa ehdi ja jaksa koko ajan ajatella monimutkaisia vihjailuja. Tietynlainen suoruus on osa nykyajan käytöstapoja. Kohteliaasti suora, tietenkin. Senhän varmaan ap kohteliaana osat ;)
No, olisin pahastunut paljon enemmän, jos olisin kysynyt suoraan ja hän olisi silloinkin ajatellut noin, koska ei kai hänen näkemyksensä tuolista muutu, eli ei halua suoda muille parempaa tuolia, kun ei tuossakaan kysynyt, että ”haluatko sä tämän?”
Tai jos ois luopunut siitä, mutta olisin tiennyt, että arvon röyvästä se sopii hnelle, muut ovat ”ihan huonoja”. Niinhän hän sanoi, ei osaa esittää ystävällistä ja vieraskoreaa, koska ei ole kasvatettu hyvin.
ApMiksi ihmeessä olisi kysynyt, ellei edes hoksannut, että olisit halunnut jommankumman tuolin!? Ymmärrä nyt herranjestas, että tuollainen kysymys ei ole mikään toimintaehdotus, kuka ottaa minkäkin tuolin vaan ihan puhdasta small talkia toisen kokemuksesta.
Jos lähdetään tälle sinun kohteliaisuus-ajatuskiemura-tyyliisi, voihan hänkin pitää itseään epäitsekkäänä, jos oikeasti ajattelikin, että sinun mieliksesi kehui sitä huonopaa tuolia paremmaksi, että sinä voisit ottaa sen paremman tuolin hyvällä omatunnolla eikä sen ottamisesta syntyisi sinulle kiusallista tilannetta.
No hänet tuntien on aivan selvää, että hän kyllä puhui sydämestään, ei miettinyt minua.
Ja siis se on han okei sanoakin aidot ajatuksensa, ei siinä mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vaan yks fukin tuoli, ap 😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmän vaikutelman annat sinä. Oletet jonkun automaattisesti ymmärtävän hämärän vihjailusi. Puhu suoraan!
On epäkohteliasta ja itsekästä sanoa, että ”saisinko sen tuolin, kun mulla on selkä kipeä?” Pitää kysyä, onko se toiselle jotenkin tärkeä tuoli ja hänen pitää tajuta, että toisella on tuoliin intressi. Ei häneen.
Ap
Sinut on kasvatettu harhaanjohtavasti.
Selkeä puhe on kohteliasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan muiden huomioon ottamiseksi tai muiden ajattelemiseksi , kun toiselta ei kysytä tuollaista suoraan ja taas toisaalta, jos työkaveri kysyy noin, ajatellaan häntä , ei itseä, ja ymmärretään, että hän ei halua viedä tuolia minulta, mutta tarvitsisi sen henk koht. syistä.
ApNo ethän sinä tuossa ajattele ja huomioi ketään muita kuin itseäsi, kun hän oli mielestäsi tyhmä, kun ei antanut tuolia sinulle. Miksi hän on tyhmä, jos oikeasti ajattelet, että hänkin voisi sitä oikeasti tarvita?
Huomioinhan! Minä nimenomaan annoin hänelle täyden mahdollisuuden päättä ja kasvojaan tai arvoaan kenenkään silmissä vähentämättä pitää sen itselläänkin! Jos siis arvioi, ettei voi sitä luovuttaa toiselle selkävaivaiselle ja kärsivälle.
Jos ihmiseltä vain kysyy, että saisinko tuon tuolin, koska mun selkä, ei ota huomioon, että sillä toisellakin voi olla syynsä, joista ei halua ehkä edes puhua.
Jos kysyy kohteliaasti, normaali kotikasvatuksen saanut ihminen alkaa arvioimaan sitä, että ”ahaa, tuo toinenkin haluaisi tämän tuolin, miten voimme jakaa sen tasaveroisesti?”
ApOletko ajatellut vaihtaa työpaikkaa? Miten voisit varmistaa sellaisen työpaikan, johon ei rekrytä näitä huonon kotikasvatuksen saaneita?
Ei mua hänen tyhmyytensä haittaa. Siis niin, ettenkö voisi olla töissä, mitenkään. On se
Iellä paljon koulutetumpiakin ja oman koulutustasonikin ihmisiä. Aika usein käytöstavat vain korreloivat.
Ap
Ap
Eikö sua haittaa huono työergonomia? Eikös tässä nyt se työkaverin oletettu tyhmyys johtanut siihen, ettet saanut haluamasilaista työtuolia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan muiden huomioon ottamiseksi tai muiden ajattelemiseksi , kun toiselta ei kysytä tuollaista suoraan ja taas toisaalta, jos työkaveri kysyy noin, ajatellaan häntä , ei itseä, ja ymmärretään, että hän ei halua viedä tuolia minulta, mutta tarvitsisi sen henk koht. syistä.
ApNo ethän sinä tuossa ajattele ja huomioi ketään muita kuin itseäsi, kun hän oli mielestäsi tyhmä, kun ei antanut tuolia sinulle. Miksi hän on tyhmä, jos oikeasti ajattelet, että hänkin voisi sitä oikeasti tarvita?
Huomioinhan! Minä nimenomaan annoin hänelle täyden mahdollisuuden päättä ja kasvojaan tai arvoaan kenenkään silmissä vähentämättä pitää sen itselläänkin! Jos siis arvioi, ettei voi sitä luovuttaa toiselle selkävaivaiselle ja kärsivälle.
Jos ihmiseltä vain kysyy, että saisinko tuon tuolin, koska mun selkä, ei ota huomioon, että sillä toisellakin voi olla syynsä, joista ei halua ehkä edes puhua.
Jos kysyy kohteliaasti, normaali kotikasvatuksen saanut ihminen alkaa arvioimaan sitä, että ”ahaa, tuo toinenkin haluaisi tämän tuolin, miten voimme jakaa sen tasaveroisesti?”
Ap
Ethän anna, kun et ilmiselvästi hyväksy hänen päätöstään. Turha leikkiä jotain laupiasta ja suvaitsevaista siinä, kun kuitenkin tuomitset ja haukut toisen "vapaan" valinnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin inhoan sellaisia ihmisiä, jotka ovat että ”minä minä ja mun selkä” ja vain olettavat, että toinen antaa tuolin heille, jos heillä on selkä kipeä. Koska siinä voi olla (ja usein onkin) pelkkää vallanhalua mukana. Jos ei ole vallanhalua, kysymys oikeasti tarkoittaa, että tarvitsen sen tuolin, mutta sitä ei ole koskaan kohteliasta vaatia taikka edellyttää .
ApMutta itsehän olet juuri se ihminen, joka on että "MINÄMINÄMINÄ ja mun selkä", ja odotat että toinen antaa tuolin sinulle.
No enhän odottanut! Jos hän olisi kokenut tarvitsevansa sitä enemmän, för all del!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan muiden huomioon ottamiseksi tai muiden ajattelemiseksi , kun toiselta ei kysytä tuollaista suoraan ja taas toisaalta, jos työkaveri kysyy noin, ajatellaan häntä , ei itseä, ja ymmärretään, että hän ei halua viedä tuolia minulta, mutta tarvitsisi sen henk koht. syistä.
ApNo ethän sinä tuossa ajattele ja huomioi ketään muita kuin itseäsi, kun hän oli mielestäsi tyhmä, kun ei antanut tuolia sinulle. Miksi hän on tyhmä, jos oikeasti ajattelet, että hänkin voisi sitä oikeasti tarvita?
Huomioinhan! Minä nimenomaan annoin hänelle täyden mahdollisuuden päättä ja kasvojaan tai arvoaan kenenkään silmissä vähentämättä pitää sen itselläänkin! Jos siis arvioi, ettei voi sitä luovuttaa toiselle selkävaivaiselle ja kärsivälle.
Jos ihmiseltä vain kysyy, että saisinko tuon tuolin, koska mun selkä, ei ota huomioon, että sillä toisellakin voi olla syynsä, joista ei halua ehkä edes puhua.
Jos kysyy kohteliaasti, normaali kotikasvatuksen saanut ihminen alkaa arvioimaan sitä, että ”ahaa, tuo toinenkin haluaisi tämän tuolin, miten voimme jakaa sen tasaveroisesti?”
ApEthän anna, kun et ilmiselvästi hyväksy hänen päätöstään. Turha leikkiä jotain laupiasta ja suvaitsevaista siinä, kun kuitenkin tuomitset ja haukut toisen "vapaan" valinnan.
Kyllä minä näen, ettei siinä ollut kyse mistään hänen päätöksestään, vaan hänen (ja sinun, kun luulet hänen siinä päättäneen jotain) tyhmyydestään ja siitä, ettei tillä kummallakaan ole ollut hyvää kotikasvatusta ja sinullakin on luultavasti joku koulutason koulutus.
Ap
vastaus kysymykseesi on että ei ole ja jos tyhmää haet niin katso peiliin sinä akuutti ongelmainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No entä jos työkaveri esim. odotti, että jatkat keskustelua ja päädytte yhdessä veroamaan esimieheen, että saisitte kaksi hyvää satulatuolia?
Miten aiot RATKAISTA ongelman?
Vinkki: Se ei ratkea analysoimalla työkaverin tai palstalaisten käytöstapakasvatusta tai tunne-elämää.
Mulla oli selkä akuutisti kipeä, halooo!!!
Ap
No onko se vielä kipeä? Jos ei, niin koeta terapoida itsesi kuntoon tuosta kaameasta tuolitraumastasi tai yritä saada saikkua, kun työkaveri oli kauhean itsekäs. Tai vaihtoehtoisesti, jos selkä on yhä kipeä, tai pelkäät sen kipeytyvän, puhu työtuolijutusta töissä. Ensin työkaverin, sit esimiehen kanssa.
Ja mitä siihen itsekkyyteen tulee, niin ei kaikki ole pelkkää itsekkyyttä. Ihmiset ei vaan nykyisessä infotulituksessa ehdi ja jaksa koko ajan ajatella monimutkaisia vihjailuja. Tietynlainen suoruus on osa nykyajan käytöstapoja. Kohteliaasti suora, tietenkin. Senhän varmaan ap kohteliaana osat ;)
No, olisin pahastunut paljon enemmän, jos olisin kysynyt suoraan ja hän olisi silloinkin ajatellut noin, koska ei kai hänen näkemyksensä tuolista muutu, eli ei halua suoda muille parempaa tuolia, kun ei tuossakaan kysynyt, että ”haluatko sä tämän?”
Tai jos ois luopunut siitä, mutta olisin tiennyt, että arvon röyvästä se sopii hnelle, muut ovat ”ihan huonoja”. Niinhän hän sanoi, ei osaa esittää ystävällistä ja vieraskoreaa, koska ei ole kasvatettu hyvin.
ApMiksi ihmeessä olisi kysynyt, ellei edes hoksannut, että olisit halunnut jommankumman tuolin!? Ymmärrä nyt herranjestas, että tuollainen kysymys ei ole mikään toimintaehdotus, kuka ottaa minkäkin tuolin vaan ihan puhdasta small talkia toisen kokemuksesta.
Jos lähdetään tälle sinun kohteliaisuus-ajatuskiemura-tyyliisi, voihan hänkin pitää itseään epäitsekkäänä, jos oikeasti ajattelikin, että sinun mieliksesi kehui sitä huonopaa tuolia paremmaksi, että sinä voisit ottaa sen paremman tuolin hyvällä omatunnolla eikä sen ottamisesta syntyisi sinulle kiusallista tilannetta.
No hänet tuntien on aivan selvää, että hän kyllä puhui sydämestään, ei miettinyt minua.
Ja siis se on han okei sanoakin aidot ajatuksensa, ei siinä mitään.
Ap
Ei. On täysin mahdollista, että sinä olet tässä se moukka, kun et ymmärtänyt työkaverisi yritystä pelastaa sinun kasvosi. Katsos kun tätä peliä voivat pelata muutkin kuin sinä.
Miksi se aina menee niin, että muiden pitäisi huomioida sun tarpeet, jopa ennustaa ne ilman mitään vihjettä, mutta sulla on oikeus paskat nakata heidän tarpeilleen?