Onko työkaverini vähän tyhmä?

Vierailija kirjoitti:

AP

Hyvä provo! Pitkästä aikaa!

4/5

Älä vastaile liikaa, menee pian yli.

Saattaa muuten oikeasti ollakin provo. Selittyisi se, miten aikaisemmassa viestissä sanoi että tekee töitä pätkäluontoisesti ja sitten kysyi miten niin muka hän ei olisi vakityöntekijä?Yhtkkiä sitten muuttikin että on osa-aikainen mutta vakituinen. Hmm...tarina vähän rakoilee.

Ap harrastaa korkkiruuvikieltä. Se on muille ikävää kun ei voi ikinä tietää, mitä se toinen oikeasti haluaa tai ei halua. Saa olla koko varpaillaan ja arvailla, mitä toisen päässä liikkuu.

Taidat olla minun työkaverini. Olen sanonut hänelle että jos hän jotain haluaa niin hänen pitää sanoa asia minulle suoraan. En osaa lukea ajatuksia, vaikka kuinka olen yrittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten arvottaminen ja johtopäätökset älykkyydestä koulutuksen perusteella, puheet tasoista, alamaisista ja ylemmistä kertonevatkin jo tarpeeksi ongelman synnyn taustoista. Kirsikkana kakun päällä: ongelma ei ollutkaan selkäkipu ja manipulointiyrityksen epäonnistuminen tuolin haltuunotossa, vaan se ettei himotulla tuolilla istuva ymmärtänyt pyytää tätä kaikkea anteeksi. Pyydän sitä nyt hänen puolestaan. Anna anteeksi, sillä hän ei tiennyt mitä hän teki.

Manipulointi? Mikä se sinusta sitten on, että sanoo toiselle: annatko sun tuolis mulle, koska mulla on selkä kipeä? Mitä, jos se toinen sanoo, että en anna? Sinä ajattelet, että olipas kiva tyyppi? Mutta mikä oikeus sulla on ajatella niin? Mistä sä tiedät, miksi toinen ei anna sitä? Siksi asiaa kysytään niin, että toinen voi hetken miettiä, voiko antaa tuolin vai ei.

Ap

Sinähän pidät nyt joka tapauksessa sitä työkaveriasi tyhmänä ja itsekkäänä, joten mitä ihmeessä häviät siinä, että annat hänelle tilaisuuden olla oikeasti kiva tyyppi esittämällä suoraan sen kysymyksen? 

Eli rautalangasta: 

a) "Kummastako tuolista pidät enemmän?" -> jättää TODELLA ison todennäköisyyden sille, että henkilö ei ajattele asiaa sen kummemmin ja vastaa ainoastaan esittämääsi kysymykseen -> on erittäin todennäköistä, että henkilöstä tulee tyhmä kuva, vaikka hän ei itse edes sitä huomaa

b) "Hei sinulla on tuo parempi tuoli tuossa, haittaisiko, jos minä ottaisin sen hetkeksi, kun selkäni on rikki" -> Sisältää OIKEAN ja todennäköisen mahdollisuuden siihen, etä henkilö ymmärtää kysymyksen oikein ja hänellä on AITO mahdollisuus olla kiva. 

Millä ihmeen logiikalla a -vaihtoehto on sinusta parempi, jos tarkoituksesi on muka välttää nolo tilanne? A-vaihtoehto pikemminkin antaa sinusta vaikutelman, että teit valinnan tarkoituksella hankalaksi, että pääset haukkumaan toista. 

Niin, nämä ”haittaisiko sinua, jos mä saan sen paremman asian” -tyypit ovat oksettavia ja itsekkäitä persoonia. Jos se haittaa, se ei ole heille yleensä ok. Hämmästyvät, jos joku koittaa perustella, miksei halua vaihtaa, eikä ole vain k-pää. Se tyrmistys on niin myötähäpeää aiheuttavaa, etten jaksaisi sitä. Sama siis tuossa, jos minun olisi pitänyt tuohon perään alkaa selittää, miksi se tuoli auttaisi nyt. Eikö toinen osaa ajatella sellaista itse, ihan pokkana vain kertoo meistä toiselle, eli minulle, että pitää itse parempaa tuolia? No, voihan se olla, että hän ajatteli, että se pienempi on minusta ”ihan sama” tai parempi, mutta miksi kysyisin sitten, mitä mieltä HÄN on…? Jos en itse asiassa meinaa, että sä olet nyt sillä paremmalla tuolilla.

Ap

Millä tavalla tällaiset tyypit ovat yhtään oksettavampia ja itsekkäämpiä persoonia kuin sinäkään, jos siellä on täsmälleen sama ajatusmaailma takana: "minä haluan sen tuolin ja sinun pitää se antaa minulle, vaikka oma selkäsi olisi miten kipeä ja sinä olet tyhmä, jos et tottele minua". Kysymyksenasettelusi ei pelasta sinua nyt tältä kuvotukselta vaan se ajatus ja asennehan tässä ratkaisee. 

Ei, vaan hän i kysynyt minulta, kumpi tuoli on mulle parempi, se teki hänestä moukan, joka piti oikeutenaan saada pitää parempi tuoli ja viis veisata minusta. En tosin kysynyt kysymystä ajatuksella, että hän kysyy kumpi on minusta parempi, se riippuu itselläni tilanteesta. Kysyin siksi, että olisin jatkanut, että jos se ei ole sulle niin tärkeä, niin mä voisin istua sillä, koska selkäni on kipeä, mutta hänen haukuttuaan minun tuolini olin hiljaa. En arvannut, että vastaus tulisi mun tuolini haukkmisen muodossa, koska en itse ole sellainen, että haukun tuoleja, joilla toinen juuri istuu.

Ap

No jospa tämä työkaverisi ei tajunnut, että et osaa jatkaa keskustelua ja kertoa mielipidettäsi ilman, että hän toistaa papukaijana sinun kysymyksesi. Kuulostaa joltain alakoululaisten kirjeenvaihdolta 

"mikä on sun lempiväri" 

"punainen. mikä on sinun lempiväri" 

" sininen". 

Mä kirjoitinkin, etten todellakaan olettanut, että sitten hän kysyy minulta, vaan oletin ehkä, että hän sanoo, kumpi on. Vaikka hän ois sanonutkin, että se, jolla itse istui, olisin siihen voinut sanoa, että ottaisitko silti hetkeksi tän mun, koska mun selkä on niin kipeä nyt, mutta koska hän mauttomasti ja moukkamaisesti vastasikin haukkumalla sen mun tuolin, en oikein voinut tuntematta itseäni ilkeäksi tai ahneeksi.

Ap

Täh? Eikö hän juuri niin sanonutkin, että hän kertoi kumpi tuoleista on parempi? Mutta nytkö hän ei sitten sanonut sitäkään? Oliko siellä edes mitään tuoleja ja onko sinulla edes työpaikkaa ? Tarina tuntuu muuttuvan koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Työkaverisi ei ole tyhmä, huono, moukka tai mitenkään huonosti kasvatettu.

Sinä olet itse tyhmä, huonosti kasvatettu, inhottava, epämiellyttävä, törkeä, itsekäs ja TYHMÄ!

Olet tyhmä. Tao siihen pissaiseen päähäsi se.

Sä voit olla tuota mieltä, ihan rauhassa, iisi iisi.

Ap

Kaikki on sitä mieltä.

No en vielä maininnutkaan, että hän parjasi ja haukkui aika kovaa sitä mulla ollutta tuolia. Ilman sitä en oiskaan voinut olla jatkamatta, että pystyisitkö luovuttaan tuon tuolin mulle hetkeksi?

Ap

Oletko sinä valmistanut tai hankkinut sen tuolin, jolla istuit tai kehuitko sitä maailman parhaaksi tuoliksi? Siinä tapauksessa ymmärtäisin, että kuulostaa tökeröltä, jos toinen lähtee haukkumaan. Muuten en tajua. Minä kyllä aloituksesta käsitin, että se toinen tuoli oli sinustakin ihan kelvoton, joten en ymmärrä, miksi toisen sanomana se oli loukkaus sinua kohtaan. 

Mun selkääni koski siinä. En ole sanonut, että se tuoli olisi yleensä huono, en ole sanonut, että on hyvä, se on tuoli, mutta tuohon päivään se oli paha, koska mun selkään koski sillä istuessa.

Minusta on tyhmää haukkua se työväline, joka TOISELLA on, ja jota hän ei pysty vaihtamaan, ELLET sä itse anna sitten sitä parempaa sille toiselle. Mitä siinä niin kuin ajatellaan? Ei mitään muuta kuin sitä omaa napaa. Minä, ja mun ajattelu. Jos hän ei ois tiennyt, että mulla on selkä kipeä, on silti vatenmielistä luetella tuolin vikoja, eikäpositiivosen ihmisen tavoin kehua sen hyvän tuolin syitä olla hyvä, asioihin voi vastata tasan kahella tavalla. Tuollaisella w t mäisellä negatiivisella tavalla, tai sitten korkeakulttuurisesti vertaillen positiivisesti työvälineitä. Varsinkin, jos toisella on se omastakin mielestä huono. On epäkohteliasta haukkua sen toisen käyttämää työvälinettä, jos se on itsestä huono, eikä toinen kysynyt sitä.

Kysyin, kumpi on mieluisapi tms. En kysynyt mitä mieltä olet.

Ap

Ei, työkaverisi ei ole tyhmä. Sinä sen sijaan vaikutat hankalalta työkaverilta.

Ei oi todellista taas.. Tästä puhutaan töissä :DDD

Terkuin Se "tyhmä" työkaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten arvottaminen ja johtopäätökset älykkyydestä koulutuksen perusteella, puheet tasoista, alamaisista ja ylemmistä kertonevatkin jo tarpeeksi ongelman synnyn taustoista. Kirsikkana kakun päällä: ongelma ei ollutkaan selkäkipu ja manipulointiyrityksen epäonnistuminen tuolin haltuunotossa, vaan se ettei himotulla tuolilla istuva ymmärtänyt pyytää tätä kaikkea anteeksi. Pyydän sitä nyt hänen puolestaan. Anna anteeksi, sillä hän ei tiennyt mitä hän teki.

Manipulointi? Mikä se sinusta sitten on, että sanoo toiselle: annatko sun tuolis mulle, koska mulla on selkä kipeä? Mitä, jos se toinen sanoo, että en anna? Sinä ajattelet, että olipas kiva tyyppi? Mutta mikä oikeus sulla on ajatella niin? Mistä sä tiedät, miksi toinen ei anna sitä? Siksi asiaa kysytään niin, että toinen voi hetken miettiä, voiko antaa tuolin vai ei.

Ap

Sinähän pidät nyt joka tapauksessa sitä työkaveriasi tyhmänä ja itsekkäänä, joten mitä ihmeessä häviät siinä, että annat hänelle tilaisuuden olla oikeasti kiva tyyppi esittämällä suoraan sen kysymyksen? 

Eli rautalangasta: 

a) "Kummastako tuolista pidät enemmän?" -> jättää TODELLA ison todennäköisyyden sille, että henkilö ei ajattele asiaa sen kummemmin ja vastaa ainoastaan esittämääsi kysymykseen -> on erittäin todennäköistä, että henkilöstä tulee tyhmä kuva, vaikka hän ei itse edes sitä huomaa

b) "Hei sinulla on tuo parempi tuoli tuossa, haittaisiko, jos minä ottaisin sen hetkeksi, kun selkäni on rikki" -> Sisältää OIKEAN ja todennäköisen mahdollisuuden siihen, etä henkilö ymmärtää kysymyksen oikein ja hänellä on AITO mahdollisuus olla kiva. 

Millä ihmeen logiikalla a -vaihtoehto on sinusta parempi, jos tarkoituksesi on muka välttää nolo tilanne? A-vaihtoehto pikemminkin antaa sinusta vaikutelman, että teit valinnan tarkoituksella hankalaksi, että pääset haukkumaan toista. 

Niin, nämä ”haittaisiko sinua, jos mä saan sen paremman asian” -tyypit ovat oksettavia ja itsekkäitä persoonia. Jos se haittaa, se ei ole heille yleensä ok. Hämmästyvät, jos joku koittaa perustella, miksei halua vaihtaa, eikä ole vain k-pää. Se tyrmistys on niin myötähäpeää aiheuttavaa, etten jaksaisi sitä. Sama siis tuossa, jos minun olisi pitänyt tuohon perään alkaa selittää, miksi se tuoli auttaisi nyt. Eikö toinen osaa ajatella sellaista itse, ihan pokkana vain kertoo meistä toiselle, eli minulle, että pitää itse parempaa tuolia? No, voihan se olla, että hän ajatteli, että se pienempi on minusta ”ihan sama” tai parempi, mutta miksi kysyisin sitten, mitä mieltä HÄN on…? Jos en itse asiassa meinaa, että sä olet nyt sillä paremmalla tuolilla.

Ap

Millä tavalla tällaiset tyypit ovat yhtään oksettavampia ja itsekkäämpiä persoonia kuin sinäkään, jos siellä on täsmälleen sama ajatusmaailma takana: "minä haluan sen tuolin ja sinun pitää se antaa minulle, vaikka oma selkäsi olisi miten kipeä ja sinä olet tyhmä, jos et tottele minua". Kysymyksenasettelusi ei pelasta sinua nyt tältä kuvotukselta vaan se ajatus ja asennehan tässä ratkaisee. 

Ei, vaan hän i kysynyt minulta, kumpi tuoli on mulle parempi, se teki hänestä moukan, joka piti oikeutenaan saada pitää parempi tuoli ja viis veisata minusta. En tosin kysynyt kysymystä ajatuksella, että hän kysyy kumpi on minusta parempi, se riippuu itselläni tilanteesta. Kysyin siksi, että olisin jatkanut, että jos se ei ole sulle niin tärkeä, niin mä voisin istua sillä, koska selkäni on kipeä, mutta hänen haukuttuaan minun tuolini olin hiljaa. En arvannut, että vastaus tulisi mun tuolini haukkmisen muodossa, koska en itse ole sellainen, että haukun tuoleja, joilla toinen juuri istuu.

Ap

No jospa tämä työkaverisi ei tajunnut, että et osaa jatkaa keskustelua ja kertoa mielipidettäsi ilman, että hän toistaa papukaijana sinun kysymyksesi. Kuulostaa joltain alakoululaisten kirjeenvaihdolta 

"mikä on sun lempiväri" 

"punainen. mikä on sinun lempiväri" 

" sininen". 

Mä kirjoitinkin, etten todellakaan olettanut, että sitten hän kysyy minulta, vaan oletin ehkä, että hän sanoo, kumpi on. Vaikka hän ois sanonutkin, että se, jolla itse istui, olisin siihen voinut sanoa, että ottaisitko silti hetkeksi tän mun, koska mun selkä on niin kipeä nyt, mutta koska hän mauttomasti ja moukkamaisesti vastasikin haukkumalla sen mun tuolin, en oikein voinut tuntematta itseäni ilkeäksi tai ahneeksi.

Ap

Täh? Eikö hän juuri niin sanonutkin, että hän kertoi kumpi tuoleista on parempi? Mutta nytkö hän ei sitten sanonut sitäkään? Oliko siellä edes mitään tuoleja ja onko sinulla edes työpaikkaa ? Tarina tuntuu muuttuvan koko ajan. 

Niin, siis oletin, että hän sanoo ”se ja se on parempi”. Vaikka ois jatkanut, että se on parempi, koska plaa plaa, niin olisi silti ollut enempi ok kysyä vaihtoa kuin tarjota toiselle tuoli, jota tämä pitää paskana ja halusi kertoa sen mulle, vaikka en kysynyt kummastaet tykkää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Työkaverisi ei ole tyhmä, huono, moukka tai mitenkään huonosti kasvatettu.

Sinä olet itse tyhmä, huonosti kasvatettu, inhottava, epämiellyttävä, törkeä, itsekäs ja TYHMÄ!

Olet tyhmä. Tao siihen pissaiseen päähäsi se.

Sä voit olla tuota mieltä, ihan rauhassa, iisi iisi.

Ap

Kaikki on sitä mieltä.

No en vielä maininnutkaan, että hän parjasi ja haukkui aika kovaa sitä mulla ollutta tuolia. Ilman sitä en oiskaan voinut olla jatkamatta, että pystyisitkö luovuttaan tuon tuolin mulle hetkeksi?

Ap

Oletko sinä valmistanut tai hankkinut sen tuolin, jolla istuit tai kehuitko sitä maailman parhaaksi tuoliksi? Siinä tapauksessa ymmärtäisin, että kuulostaa tökeröltä, jos toinen lähtee haukkumaan. Muuten en tajua. Minä kyllä aloituksesta käsitin, että se toinen tuoli oli sinustakin ihan kelvoton, joten en ymmärrä, miksi toisen sanomana se oli loukkaus sinua kohtaan. 

Mun selkääni koski siinä. En ole sanonut, että se tuoli olisi yleensä huono, en ole sanonut, että on hyvä, se on tuoli, mutta tuohon päivään se oli paha, koska mun selkään koski sillä istuessa.

Minusta on tyhmää haukkua se työväline, joka TOISELLA on, ja jota hän ei pysty vaihtamaan, ELLET sä itse anna sitten sitä parempaa sille toiselle. Mitä siinä niin kuin ajatellaan? Ei mitään muuta kuin sitä omaa napaa. Minä, ja mun ajattelu. Jos hän ei ois tiennyt, että mulla on selkä kipeä, on silti vatenmielistä luetella tuolin vikoja, eikäpositiivosen ihmisen tavoin kehua sen hyvän tuolin syitä olla hyvä, asioihin voi vastata tasan kahella tavalla. Tuollaisella w t mäisellä negatiivisella tavalla, tai sitten korkeakulttuurisesti vertaillen positiivisesti työvälineitä. Varsinkin, jos toisella on se omastakin mielestä huono. On epäkohteliasta haukkua sen toisen käyttämää työvälinettä, jos se on itsestä huono, eikä toinen kysynyt sitä.

Kysyin, kumpi on mieluisapi tms. En kysynyt mitä mieltä olet.

Ap

No miksi sitten kyselet, kumpi tuoli on parempi, jos et halua kuulla, kumpi on parempi ja itsekin kuitenkin siinä karjut, miten kipeää se toinen tuoli tekee? 

Ja mikä ero on kysymyksillä, kumpi on mieluisampi ja mitä mieltä olet? Eikö "kumpi on mieluisampi" ole nimenomaan toisen mielipiteen kysymistä? Olisiko hänen siihenkin pitänyt vastata sinun mielihäkkyröidesi mukaan eikä kertoa omaa mielipidettään? 

Voihan tämä olla provokin, mutta sen verran erikoisiin tyyppeihin on tullut työelämässä törmättyä, että vähän pelottaa, ettei ap olekaan fiktiivinen hahmo. Siinä tapauksessa osanottoni työkaverille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP

Hyvä provo! Pitkästä aikaa!

4/5

Älä vastaile liikaa, menee pian yli.

Saattaa muuten oikeasti ollakin provo. Selittyisi se, miten aikaisemmassa viestissä sanoi että tekee töitä pätkäluontoisesti ja sitten kysyi miten niin muka hän ei olisi vakityöntekijä?Yhtkkiä sitten muuttikin että on osa-aikainen mutta vakituinen. Hmm...tarina vähän rakoilee.

Mulle pätkä ja osa-aika ovat synonyymejä, koska viikkoni on pätkä, eli lyhyt. En tosin muista edes käyttäneeni sitä termiä. Olen kyllä ihan vakituinen.

Eihän osa-aikainenkaan kerro, onko päivä vai viikko työntekijällä lyhyempi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten arvottaminen ja johtopäätökset älykkyydestä koulutuksen perusteella, puheet tasoista, alamaisista ja ylemmistä kertonevatkin jo tarpeeksi ongelman synnyn taustoista. Kirsikkana kakun päällä: ongelma ei ollutkaan selkäkipu ja manipulointiyrityksen epäonnistuminen tuolin haltuunotossa, vaan se ettei himotulla tuolilla istuva ymmärtänyt pyytää tätä kaikkea anteeksi. Pyydän sitä nyt hänen puolestaan. Anna anteeksi, sillä hän ei tiennyt mitä hän teki.

Manipulointi? Mikä se sinusta sitten on, että sanoo toiselle: annatko sun tuolis mulle, koska mulla on selkä kipeä? Mitä, jos se toinen sanoo, että en anna? Sinä ajattelet, että olipas kiva tyyppi? Mutta mikä oikeus sulla on ajatella niin? Mistä sä tiedät, miksi toinen ei anna sitä? Siksi asiaa kysytään niin, että toinen voi hetken miettiä, voiko antaa tuolin vai ei.

Ap

Sinähän pidät nyt joka tapauksessa sitä työkaveriasi tyhmänä ja itsekkäänä, joten mitä ihmeessä häviät siinä, että annat hänelle tilaisuuden olla oikeasti kiva tyyppi esittämällä suoraan sen kysymyksen? 

Eli rautalangasta: 

a) "Kummastako tuolista pidät enemmän?" -> jättää TODELLA ison todennäköisyyden sille, että henkilö ei ajattele asiaa sen kummemmin ja vastaa ainoastaan esittämääsi kysymykseen -> on erittäin todennäköistä, että henkilöstä tulee tyhmä kuva, vaikka hän ei itse edes sitä huomaa

b) "Hei sinulla on tuo parempi tuoli tuossa, haittaisiko, jos minä ottaisin sen hetkeksi, kun selkäni on rikki" -> Sisältää OIKEAN ja todennäköisen mahdollisuuden siihen, etä henkilö ymmärtää kysymyksen oikein ja hänellä on AITO mahdollisuus olla kiva. 

Millä ihmeen logiikalla a -vaihtoehto on sinusta parempi, jos tarkoituksesi on muka välttää nolo tilanne? A-vaihtoehto pikemminkin antaa sinusta vaikutelman, että teit valinnan tarkoituksella hankalaksi, että pääset haukkumaan toista. 

Niin, nämä ”haittaisiko sinua, jos mä saan sen paremman asian” -tyypit ovat oksettavia ja itsekkäitä persoonia. Jos se haittaa, se ei ole heille yleensä ok. Hämmästyvät, jos joku koittaa perustella, miksei halua vaihtaa, eikä ole vain k-pää. Se tyrmistys on niin myötähäpeää aiheuttavaa, etten jaksaisi sitä. Sama siis tuossa, jos minun olisi pitänyt tuohon perään alkaa selittää, miksi se tuoli auttaisi nyt. Eikö toinen osaa ajatella sellaista itse, ihan pokkana vain kertoo meistä toiselle, eli minulle, että pitää itse parempaa tuolia? No, voihan se olla, että hän ajatteli, että se pienempi on minusta ”ihan sama” tai parempi, mutta miksi kysyisin sitten, mitä mieltä HÄN on…? Jos en itse asiassa meinaa, että sä olet nyt sillä paremmalla tuolilla.

Ap

Millä tavalla tällaiset tyypit ovat yhtään oksettavampia ja itsekkäämpiä persoonia kuin sinäkään, jos siellä on täsmälleen sama ajatusmaailma takana: "minä haluan sen tuolin ja sinun pitää se antaa minulle, vaikka oma selkäsi olisi miten kipeä ja sinä olet tyhmä, jos et tottele minua". Kysymyksenasettelusi ei pelasta sinua nyt tältä kuvotukselta vaan se ajatus ja asennehan tässä ratkaisee. 

Ei, vaan hän i kysynyt minulta, kumpi tuoli on mulle parempi, se teki hänestä moukan, joka piti oikeutenaan saada pitää parempi tuoli ja viis veisata minusta. En tosin kysynyt kysymystä ajatuksella, että hän kysyy kumpi on minusta parempi, se riippuu itselläni tilanteesta. Kysyin siksi, että olisin jatkanut, että jos se ei ole sulle niin tärkeä, niin mä voisin istua sillä, koska selkäni on kipeä, mutta hänen haukuttuaan minun tuolini olin hiljaa. En arvannut, että vastaus tulisi mun tuolini haukkmisen muodossa, koska en itse ole sellainen, että haukun tuoleja, joilla toinen juuri istuu.

Ap

No jospa tämä työkaverisi ei tajunnut, että et osaa jatkaa keskustelua ja kertoa mielipidettäsi ilman, että hän toistaa papukaijana sinun kysymyksesi. Kuulostaa joltain alakoululaisten kirjeenvaihdolta 

"mikä on sun lempiväri" 

"punainen. mikä on sinun lempiväri" 

" sininen". 

Mä kirjoitinkin, etten todellakaan olettanut, että sitten hän kysyy minulta, vaan oletin ehkä, että hän sanoo, kumpi on. Vaikka hän ois sanonutkin, että se, jolla itse istui, olisin siihen voinut sanoa, että ottaisitko silti hetkeksi tän mun, koska mun selkä on niin kipeä nyt, mutta koska hän mauttomasti ja moukkamaisesti vastasikin haukkumalla sen mun tuolin, en oikein voinut tuntematta itseäni ilkeäksi tai ahneeksi.

Ap

Täh? Eikö hän juuri niin sanonutkin, että hän kertoi kumpi tuoleista on parempi? Mutta nytkö hän ei sitten sanonut sitäkään? Oliko siellä edes mitään tuoleja ja onko sinulla edes työpaikkaa ? Tarina tuntuu muuttuvan koko ajan. 

Niin, siis oletin, että hän sanoo ”se ja se on parempi”. Vaikka ois jatkanut, että se on parempi, koska plaa plaa, niin olisi silti ollut enempi ok kysyä vaihtoa kuin tarjota toiselle tuoli, jota tämä pitää paskana ja halusi kertoa sen mulle, vaikka en kysynyt kummastaet tykkää.

Ap

Yleensä normaalien ihmisten keskustellessa se vastaus ei ole tiukka kyllä tai ei tai a tai b. Yleensä siinä avataan ja kommentoidaan vähän laajemmin sitä asiaa. Luulisi sinun ymmärtävän, kun et ilmauksissasi hirveän täsmällinen ja kirjaimellinen ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Työkaverisi ei ole tyhmä, huono, moukka tai mitenkään huonosti kasvatettu.

Sinä olet itse tyhmä, huonosti kasvatettu, inhottava, epämiellyttävä, törkeä, itsekäs ja TYHMÄ!

Olet tyhmä. Tao siihen pissaiseen päähäsi se.

Sä voit olla tuota mieltä, ihan rauhassa, iisi iisi.

Ap

Kaikki on sitä mieltä.

No en vielä maininnutkaan, että hän parjasi ja haukkui aika kovaa sitä mulla ollutta tuolia. Ilman sitä en oiskaan voinut olla jatkamatta, että pystyisitkö luovuttaan tuon tuolin mulle hetkeksi?

Ap

Oletko sinä valmistanut tai hankkinut sen tuolin, jolla istuit tai kehuitko sitä maailman parhaaksi tuoliksi? Siinä tapauksessa ymmärtäisin, että kuulostaa tökeröltä, jos toinen lähtee haukkumaan. Muuten en tajua. Minä kyllä aloituksesta käsitin, että se toinen tuoli oli sinustakin ihan kelvoton, joten en ymmärrä, miksi toisen sanomana se oli loukkaus sinua kohtaan. 

Mun selkääni koski siinä. En ole sanonut, että se tuoli olisi yleensä huono, en ole sanonut, että on hyvä, se on tuoli, mutta tuohon päivään se oli paha, koska mun selkään koski sillä istuessa.

Minusta on tyhmää haukkua se työväline, joka TOISELLA on, ja jota hän ei pysty vaihtamaan, ELLET sä itse anna sitten sitä parempaa sille toiselle. Mitä siinä niin kuin ajatellaan? Ei mitään muuta kuin sitä omaa napaa. Minä, ja mun ajattelu. Jos hän ei ois tiennyt, että mulla on selkä kipeä, on silti vatenmielistä luetella tuolin vikoja, eikäpositiivosen ihmisen tavoin kehua sen hyvän tuolin syitä olla hyvä, asioihin voi vastata tasan kahella tavalla. Tuollaisella w t mäisellä negatiivisella tavalla, tai sitten korkeakulttuurisesti vertaillen positiivisesti työvälineitä. Varsinkin, jos toisella on se omastakin mielestä huono. On epäkohteliasta haukkua sen toisen käyttämää työvälinettä, jos se on itsestä huono, eikä toinen kysynyt sitä.

Kysyin, kumpi on mieluisapi tms. En kysynyt mitä mieltä olet.

Ap

No miksi sitten kyselet, kumpi tuoli on parempi, jos et halua kuulla, kumpi on parempi ja itsekin kuitenkin siinä karjut, miten kipeää se toinen tuoli tekee? 

Ja mikä ero on kysymyksillä, kumpi on mieluisampi ja mitä mieltä olet? Eikö "kumpi on mieluisampi" ole nimenomaan toisen mielipiteen kysymistä? Olisiko hänen siihenkin pitänyt vastata sinun mielihäkkyröidesi mukaan eikä kertoa omaa mielipidettään? 

Eihän noissa ap:n jutuissa ole päätä eikä häntää. Logiikka on kaukana hänen järjenjuoksustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten arvottaminen ja johtopäätökset älykkyydestä koulutuksen perusteella, puheet tasoista, alamaisista ja ylemmistä kertonevatkin jo tarpeeksi ongelman synnyn taustoista. Kirsikkana kakun päällä: ongelma ei ollutkaan selkäkipu ja manipulointiyrityksen epäonnistuminen tuolin haltuunotossa, vaan se ettei himotulla tuolilla istuva ymmärtänyt pyytää tätä kaikkea anteeksi. Pyydän sitä nyt hänen puolestaan. Anna anteeksi, sillä hän ei tiennyt mitä hän teki.

Manipulointi? Mikä se sinusta sitten on, että sanoo toiselle: annatko sun tuolis mulle, koska mulla on selkä kipeä? Mitä, jos se toinen sanoo, että en anna? Sinä ajattelet, että olipas kiva tyyppi? Mutta mikä oikeus sulla on ajatella niin? Mistä sä tiedät, miksi toinen ei anna sitä? Siksi asiaa kysytään niin, että toinen voi hetken miettiä, voiko antaa tuolin vai ei.

Ap

Sinähän pidät nyt joka tapauksessa sitä työkaveriasi tyhmänä ja itsekkäänä, joten mitä ihmeessä häviät siinä, että annat hänelle tilaisuuden olla oikeasti kiva tyyppi esittämällä suoraan sen kysymyksen? 

Eli rautalangasta: 

a) "Kummastako tuolista pidät enemmän?" -> jättää TODELLA ison todennäköisyyden sille, että henkilö ei ajattele asiaa sen kummemmin ja vastaa ainoastaan esittämääsi kysymykseen -> on erittäin todennäköistä, että henkilöstä tulee tyhmä kuva, vaikka hän ei itse edes sitä huomaa

b) "Hei sinulla on tuo parempi tuoli tuossa, haittaisiko, jos minä ottaisin sen hetkeksi, kun selkäni on rikki" -> Sisältää OIKEAN ja todennäköisen mahdollisuuden siihen, etä henkilö ymmärtää kysymyksen oikein ja hänellä on AITO mahdollisuus olla kiva. 

Millä ihmeen logiikalla a -vaihtoehto on sinusta parempi, jos tarkoituksesi on muka välttää nolo tilanne? A-vaihtoehto pikemminkin antaa sinusta vaikutelman, että teit valinnan tarkoituksella hankalaksi, että pääset haukkumaan toista. 

Niin, nämä ”haittaisiko sinua, jos mä saan sen paremman asian” -tyypit ovat oksettavia ja itsekkäitä persoonia. Jos se haittaa, se ei ole heille yleensä ok. Hämmästyvät, jos joku koittaa perustella, miksei halua vaihtaa, eikä ole vain k-pää. Se tyrmistys on niin myötähäpeää aiheuttavaa, etten jaksaisi sitä. Sama siis tuossa, jos minun olisi pitänyt tuohon perään alkaa selittää, miksi se tuoli auttaisi nyt. Eikö toinen osaa ajatella sellaista itse, ihan pokkana vain kertoo meistä toiselle, eli minulle, että pitää itse parempaa tuolia? No, voihan se olla, että hän ajatteli, että se pienempi on minusta ”ihan sama” tai parempi, mutta miksi kysyisin sitten, mitä mieltä HÄN on…? Jos en itse asiassa meinaa, että sä olet nyt sillä paremmalla tuolilla.

Ap

Millä tavalla tällaiset tyypit ovat yhtään oksettavampia ja itsekkäämpiä persoonia kuin sinäkään, jos siellä on täsmälleen sama ajatusmaailma takana: "minä haluan sen tuolin ja sinun pitää se antaa minulle, vaikka oma selkäsi olisi miten kipeä ja sinä olet tyhmä, jos et tottele minua". Kysymyksenasettelusi ei pelasta sinua nyt tältä kuvotukselta vaan se ajatus ja asennehan tässä ratkaisee. 

Ei, vaan hän i kysynyt minulta, kumpi tuoli on mulle parempi, se teki hänestä moukan, joka piti oikeutenaan saada pitää parempi tuoli ja viis veisata minusta. En tosin kysynyt kysymystä ajatuksella, että hän kysyy kumpi on minusta parempi, se riippuu itselläni tilanteesta. Kysyin siksi, että olisin jatkanut, että jos se ei ole sulle niin tärkeä, niin mä voisin istua sillä, koska selkäni on kipeä, mutta hänen haukuttuaan minun tuolini olin hiljaa. En arvannut, että vastaus tulisi mun tuolini haukkmisen muodossa, koska en itse ole sellainen, että haukun tuoleja, joilla toinen juuri istuu.

Ap

No jospa tämä työkaverisi ei tajunnut, että et osaa jatkaa keskustelua ja kertoa mielipidettäsi ilman, että hän toistaa papukaijana sinun kysymyksesi. Kuulostaa joltain alakoululaisten kirjeenvaihdolta 

"mikä on sun lempiväri" 

"punainen. mikä on sinun lempiväri" 

" sininen". 

Mä kirjoitinkin, etten todellakaan olettanut, että sitten hän kysyy minulta, vaan oletin ehkä, että hän sanoo, kumpi on. Vaikka hän ois sanonutkin, että se, jolla itse istui, olisin siihen voinut sanoa, että ottaisitko silti hetkeksi tän mun, koska mun selkä on niin kipeä nyt, mutta koska hän mauttomasti ja moukkamaisesti vastasikin haukkumalla sen mun tuolin, en oikein voinut tuntematta itseäni ilkeäksi tai ahneeksi.

Ap

Täh? Eikö hän juuri niin sanonutkin, että hän kertoi kumpi tuoleista on parempi? Mutta nytkö hän ei sitten sanonut sitäkään? Oliko siellä edes mitään tuoleja ja onko sinulla edes työpaikkaa ? Tarina tuntuu muuttuvan koko ajan. 

Tämä on provo, älkää enää kommentoiko!!!

Itse sanoi ensimmäisessä viestissä näin ”kysyin häneltä eilen akuutissa selkävaivassa, että kummalla satulatuolilla hän mieluiten istuu, (kun ne ovat erilaiset, se toinen niistä on sellainen ylipieni ja huono itselleni ja toinen normaalin kokoinen ja hyvä, ja hänellä oli se hyvä itsellään), niin hän vain sanoi, että ”mä tykkään tästä, toi toinen on huono”.

Nyt väittää ettei työkaveri vastannut kumpi on hänestä parempi vaan alkoi haukkua tätä toista tuolia jolla hän istui. Harmi että menin lankaan. Huomaa muutenkin että on provo siitä että haluaa jatkaa ja jatkaa. Ilmoittakaa ylläpidolle ketju asiattomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Työkaverisi ei ole tyhmä, huono, moukka tai mitenkään huonosti kasvatettu.

Sinä olet itse tyhmä, huonosti kasvatettu, inhottava, epämiellyttävä, törkeä, itsekäs ja TYHMÄ!

Olet tyhmä. Tao siihen pissaiseen päähäsi se.

Sä voit olla tuota mieltä, ihan rauhassa, iisi iisi.

Ap

Kaikki on sitä mieltä.

No en vielä maininnutkaan, että hän parjasi ja haukkui aika kovaa sitä mulla ollutta tuolia. Ilman sitä en oiskaan voinut olla jatkamatta, että pystyisitkö luovuttaan tuon tuolin mulle hetkeksi?

Ap

Oletko sinä valmistanut tai hankkinut sen tuolin, jolla istuit tai kehuitko sitä maailman parhaaksi tuoliksi? Siinä tapauksessa ymmärtäisin, että kuulostaa tökeröltä, jos toinen lähtee haukkumaan. Muuten en tajua. Minä kyllä aloituksesta käsitin, että se toinen tuoli oli sinustakin ihan kelvoton, joten en ymmärrä, miksi toisen sanomana se oli loukkaus sinua kohtaan. 

Mun selkääni koski siinä. En ole sanonut, että se tuoli olisi yleensä huono, en ole sanonut, että on hyvä, se on tuoli, mutta tuohon päivään se oli paha, koska mun selkään koski sillä istuessa.

Minusta on tyhmää haukkua se työväline, joka TOISELLA on, ja jota hän ei pysty vaihtamaan, ELLET sä itse anna sitten sitä parempaa sille toiselle. Mitä siinä niin kuin ajatellaan? Ei mitään muuta kuin sitä omaa napaa. Minä, ja mun ajattelu. Jos hän ei ois tiennyt, että mulla on selkä kipeä, on silti vatenmielistä luetella tuolin vikoja, eikäpositiivosen ihmisen tavoin kehua sen hyvän tuolin syitä olla hyvä, asioihin voi vastata tasan kahella tavalla. Tuollaisella w t mäisellä negatiivisella tavalla, tai sitten korkeakulttuurisesti vertaillen positiivisesti työvälineitä. Varsinkin, jos toisella on se omastakin mielestä huono. On epäkohteliasta haukkua sen toisen käyttämää työvälinettä, jos se on itsestä huono, eikä toinen kysynyt sitä.

Kysyin, kumpi on mieluisapi tms. En kysynyt mitä mieltä olet.

Ap

No miksi sitten kyselet, kumpi tuoli on parempi, jos et halua kuulla, kumpi on parempi ja itsekin kuitenkin siinä karjut, miten kipeää se toinen tuoli tekee? 

Ja mikä ero on kysymyksillä, kumpi on mieluisampi ja mitä mieltä olet? Eikö "kumpi on mieluisampi" ole nimenomaan toisen mielipiteen kysymistä? Olisiko hänen siihenkin pitänyt vastata sinun mielihäkkyröidesi mukaan eikä kertoa omaa mielipidettään? 

Jos multa kysytään, että kumpi on mieluisampi, niin mä sanon, kumpi on, ja perustelen sen mieluisaksi tekevät puolet. On mielestäni epäkohteliasta vastata siihen haukkumalla se väline, jota toinen käyttää, tämä on sellainen korkeakulttuurinen juttu, mitä matalastikoulutettujen kodeissa ei selkeästikään tajuta.

Korkeakulttuurissa pyritään aina pitämään positiivinen perusvire yllä, matalastikoulutettujen joukossa taas on ihan ok luoda pahaa ja negatiivista virettä toisille miettimättä, että se ei auta ketään.

Minusta on ok haukkua join työväline silloin, jos toinen ei samaan aikaan käytä sitä ja mahdollisesti kärsi kun sä pidät sen paremman.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP

Hyvä provo! Pitkästä aikaa!

4/5

Älä vastaile liikaa, menee pian yli.

Saattaa muuten oikeasti ollakin provo. Selittyisi se, miten aikaisemmassa viestissä sanoi että tekee töitä pätkäluontoisesti ja sitten kysyi miten niin muka hän ei olisi vakityöntekijä?Yhtkkiä sitten muuttikin että on osa-aikainen mutta vakituinen. Hmm...tarina vähän rakoilee.

Mulle pätkä ja osa-aika ovat synonyymejä, koska viikkoni on pätkä, eli lyhyt. En tosin muista edes käyttäneeni sitä termiä. Olen kyllä ihan vakituinen.

Eihän osa-aikainenkaan kerro, onko päivä vai viikko työntekijällä lyhyempi.

Ap

Pätkätyö tarkoittaa lyhyitä määräaikaisia työsuhteita. Ihan joka yhteydessä. 

Ap, varaa aika työterveyslääkärillesi ja kerro koko tämä juttu ihan samalla tavalla kuin olet tännekin sen kuvannut. Siitä voisi olla sinulle oikeasti apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP

Hyvä provo! Pitkästä aikaa!

4/5

Älä vastaile liikaa, menee pian yli.

Saattaa muuten oikeasti ollakin provo. Selittyisi se, miten aikaisemmassa viestissä sanoi että tekee töitä pätkäluontoisesti ja sitten kysyi miten niin muka hän ei olisi vakityöntekijä?Yhtkkiä sitten muuttikin että on osa-aikainen mutta vakituinen. Hmm...tarina vähän rakoilee.

Mulle pätkä ja osa-aika ovat synonyymejä, koska viikkoni on pätkä, eli lyhyt. En tosin muista edes käyttäneeni sitä termiä. Olen kyllä ihan vakituinen.

Eihän osa-aikainenkaan kerro, onko päivä vai viikko työntekijällä lyhyempi.

Ap

Höpö höpö, olet provo!Jäit jo kiinni!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten arvottaminen ja johtopäätökset älykkyydestä koulutuksen perusteella, puheet tasoista, alamaisista ja ylemmistä kertonevatkin jo tarpeeksi ongelman synnyn taustoista. Kirsikkana kakun päällä: ongelma ei ollutkaan selkäkipu ja manipulointiyrityksen epäonnistuminen tuolin haltuunotossa, vaan se ettei himotulla tuolilla istuva ymmärtänyt pyytää tätä kaikkea anteeksi. Pyydän sitä nyt hänen puolestaan. Anna anteeksi, sillä hän ei tiennyt mitä hän teki.

Manipulointi? Mikä se sinusta sitten on, että sanoo toiselle: annatko sun tuolis mulle, koska mulla on selkä kipeä? Mitä, jos se toinen sanoo, että en anna? Sinä ajattelet, että olipas kiva tyyppi? Mutta mikä oikeus sulla on ajatella niin? Mistä sä tiedät, miksi toinen ei anna sitä? Siksi asiaa kysytään niin, että toinen voi hetken miettiä, voiko antaa tuolin vai ei.

Ap

Sinähän pidät nyt joka tapauksessa sitä työkaveriasi tyhmänä ja itsekkäänä, joten mitä ihmeessä häviät siinä, että annat hänelle tilaisuuden olla oikeasti kiva tyyppi esittämällä suoraan sen kysymyksen? 

Eli rautalangasta: 

a) "Kummastako tuolista pidät enemmän?" -> jättää TODELLA ison todennäköisyyden sille, että henkilö ei ajattele asiaa sen kummemmin ja vastaa ainoastaan esittämääsi kysymykseen -> on erittäin todennäköistä, että henkilöstä tulee tyhmä kuva, vaikka hän ei itse edes sitä huomaa

b) "Hei sinulla on tuo parempi tuoli tuossa, haittaisiko, jos minä ottaisin sen hetkeksi, kun selkäni on rikki" -> Sisältää OIKEAN ja todennäköisen mahdollisuuden siihen, etä henkilö ymmärtää kysymyksen oikein ja hänellä on AITO mahdollisuus olla kiva. 

Millä ihmeen logiikalla a -vaihtoehto on sinusta parempi, jos tarkoituksesi on muka välttää nolo tilanne? A-vaihtoehto pikemminkin antaa sinusta vaikutelman, että teit valinnan tarkoituksella hankalaksi, että pääset haukkumaan toista. 

Niin, nämä ”haittaisiko sinua, jos mä saan sen paremman asian” -tyypit ovat oksettavia ja itsekkäitä persoonia. Jos se haittaa, se ei ole heille yleensä ok. Hämmästyvät, jos joku koittaa perustella, miksei halua vaihtaa, eikä ole vain k-pää. Se tyrmistys on niin myötähäpeää aiheuttavaa, etten jaksaisi sitä. Sama siis tuossa, jos minun olisi pitänyt tuohon perään alkaa selittää, miksi se tuoli auttaisi nyt. Eikö toinen osaa ajatella sellaista itse, ihan pokkana vain kertoo meistä toiselle, eli minulle, että pitää itse parempaa tuolia? No, voihan se olla, että hän ajatteli, että se pienempi on minusta ”ihan sama” tai parempi, mutta miksi kysyisin sitten, mitä mieltä HÄN on…? Jos en itse asiassa meinaa, että sä olet nyt sillä paremmalla tuolilla.

Ap

Millä tavalla tällaiset tyypit ovat yhtään oksettavampia ja itsekkäämpiä persoonia kuin sinäkään, jos siellä on täsmälleen sama ajatusmaailma takana: "minä haluan sen tuolin ja sinun pitää se antaa minulle, vaikka oma selkäsi olisi miten kipeä ja sinä olet tyhmä, jos et tottele minua". Kysymyksenasettelusi ei pelasta sinua nyt tältä kuvotukselta vaan se ajatus ja asennehan tässä ratkaisee. 

Ei, vaan hän i kysynyt minulta, kumpi tuoli on mulle parempi, se teki hänestä moukan, joka piti oikeutenaan saada pitää parempi tuoli ja viis veisata minusta. En tosin kysynyt kysymystä ajatuksella, että hän kysyy kumpi on minusta parempi, se riippuu itselläni tilanteesta. Kysyin siksi, että olisin jatkanut, että jos se ei ole sulle niin tärkeä, niin mä voisin istua sillä, koska selkäni on kipeä, mutta hänen haukuttuaan minun tuolini olin hiljaa. En arvannut, että vastaus tulisi mun tuolini haukkmisen muodossa, koska en itse ole sellainen, että haukun tuoleja, joilla toinen juuri istuu.

Ap

No jospa tämä työkaverisi ei tajunnut, että et osaa jatkaa keskustelua ja kertoa mielipidettäsi ilman, että hän toistaa papukaijana sinun kysymyksesi. Kuulostaa joltain alakoululaisten kirjeenvaihdolta 

"mikä on sun lempiväri" 

"punainen. mikä on sinun lempiväri" 

" sininen". 

Mä kirjoitinkin, etten todellakaan olettanut, että sitten hän kysyy minulta, vaan oletin ehkä, että hän sanoo, kumpi on. Vaikka hän ois sanonutkin, että se, jolla itse istui, olisin siihen voinut sanoa, että ottaisitko silti hetkeksi tän mun, koska mun selkä on niin kipeä nyt, mutta koska hän mauttomasti ja moukkamaisesti vastasikin haukkumalla sen mun tuolin, en oikein voinut tuntematta itseäni ilkeäksi tai ahneeksi.

Ap

Täh? Eikö hän juuri niin sanonutkin, että hän kertoi kumpi tuoleista on parempi? Mutta nytkö hän ei sitten sanonut sitäkään? Oliko siellä edes mitään tuoleja ja onko sinulla edes työpaikkaa ? Tarina tuntuu muuttuvan koko ajan. 

Tämä on provo, älkää enää kommentoiko!!!

Itse sanoi ensimmäisessä viestissä näin ”kysyin häneltä eilen akuutissa selkävaivassa, että kummalla satulatuolilla hän mieluiten istuu, (kun ne ovat erilaiset, se toinen niistä on sellainen ylipieni ja huono itselleni ja toinen normaalin kokoinen ja hyvä, ja hänellä oli se hyvä itsellään), niin hän vain sanoi, että ”mä tykkään tästä, toi toinen on huono”.

Nyt väittää ettei työkaveri vastannut kumpi on hänestä parempi vaan alkoi haukkua tätä toista tuolia jolla hän istui. Harmi että menin lankaan. Huomaa muutenkin että on provo siitä että haluaa jatkaa ja jatkaa. Ilmoittakaa ylläpidolle ketju asiattomana.

Niin no, se juuri, että hän haukkui sen toisen tuolin esti tarjoamasta sitä hänelle.

Toin esille, että se oli ”huono”, en kuvaillut, että hän ei sanonut asiaa vain noin neutraalisti. Vaan kuvasin mihin juttu perustuu. Tuohon karkeasti ottaen, nyanssit eivät sisälly tuohon lauseeseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP

Hyvä provo! Pitkästä aikaa!

4/5

Älä vastaile liikaa, menee pian yli.

Saattaa muuten oikeasti ollakin provo. Selittyisi se, miten aikaisemmassa viestissä sanoi että tekee töitä pätkäluontoisesti ja sitten kysyi miten niin muka hän ei olisi vakityöntekijä?Yhtkkiä sitten muuttikin että on osa-aikainen mutta vakituinen. Hmm...tarina vähän rakoilee.

Mulle pätkä ja osa-aika ovat synonyymejä, koska viikkoni on pätkä, eli lyhyt. En tosin muista edes käyttäneeni sitä termiä. Olen kyllä ihan vakituinen.

Eihän osa-aikainenkaan kerro, onko päivä vai viikko työntekijällä lyhyempi.

Ap

Pätkätyö tarkoittaa lyhyitä määräaikaisia työsuhteita. Ihan joka yhteydessä. 

Mä en sanonut tekeväni pätkätöitä.

Ap