Mikä juhlapyhä on ikävin viettää yksin?

Ei mikään. Kaikki ihan samanlaisia päiviä.

Joulu. Muilla ei ole niin väliä ja en juurikaan vietä niitä.

Äitien- tai isänpäivä, jos on tahattomasti lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Joulu. Muilla ei ole niin väliä ja en juurikaan vietä niitä.

Joulu kestää sen verran pitkään, että uskon sen olevan monille yksinäisille paha. Onneksi nykyään sentään on kaupat auki ja kuppilatkin, jos niihin haluaa mennä. Juhannus on myös melko pitkä, mutta itse jotenkin nautin siitä hiljaisesta kaupungista, joka parin päivän ajan on odottamassa kävely- ja pyörälenkkejä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Äitien- tai isänpäivä, jos on tahattomasti lapseton.

Ja jos lisäksi vanhempi/vanhemmat ovat kuolleet.

Joulu varmaan.

Olet aika oikeassa, eli varmaan tuo sun kaava toimii aika monella. Mulla oli nyt ensimmäinen joulu ilman perhettä ja nyt on just ekä uusivuosi meneillään ilman kumppania, koska puolisoni/mieheni ja kumppanini kuoli syksyllä. Hirvittävän yksinäistä on nyt ollut, täytyy sanoa. Musertavan itkuisia juhlaviikonloppuja.

Ehkä joku ystävä/sukulainen uskaltaa jo juhannukseksi kutsua mukaan jonnekin... toivoisin! Nyt ne tuntuu kaikki jotenkin varovan, ettei "lesken" rauhaa häirittäisi. :/

Olen viettänyt kaikkia juhlapyhiä yksin. Ehkä juhannus yksin on kaikkein pahin, on valoisaa, lämmintä, ulkonakin olisi kiva olla, mutta yksin ei ole kiva lähteä mihinkään.

Juhannus yksin, kamalaa.

Uusi vuosi. Jotenkin sitä eniten juuri silloin haluaisi jonkun ihanan miehen kanssa syödä ja juoda hyvin, saunoa ja sekstailla kynttilänvalossa ja käydä katsomassa raketteja.

N28

Joulu ilman perhettä kamalin.

Vierailija kirjoitti:

Olet aika oikeassa, eli varmaan tuo sun kaava toimii aika monella. Mulla oli nyt ensimmäinen joulu ilman perhettä ja nyt on just ekä uusivuosi meneillään ilman kumppania, koska puolisoni/mieheni ja kumppanini kuoli syksyllä. Hirvittävän yksinäistä on nyt ollut, täytyy sanoa. Musertavan itkuisia juhlaviikonloppuja.

Ehkä joku ystävä/sukulainen uskaltaa jo juhannukseksi kutsua mukaan jonnekin... toivoisin! Nyt ne tuntuu kaikki jotenkin varovan, ettei "lesken" rauhaa häirittäisi. :/

Olen pahoillani menetyksestäsi. 

Varmasti tuolla tavalla juhlapyhät näyttäytyvät vielä pidemmän aikaa muistoina niistä entisistä ajoista ja vaikka ne muistot ovat hyviä niin suru estää näkemästä niitä muina kuin menetyksen muistoina. En osaa muuta sanoa. Toivotaan, että aika auttaa ja ehkä nimenomaan tuo muiden ihmisten seura antaa mahdollisuuden ajatella muutakin, ainakin hetken.

Voimia.

ap

Joulu on pahin. Silloin kun olin yksin, niin halusin mieluiten olla töissä. Nyt kun on mies ja lapsia niin mieluiten heidän kanssa kotona tai matkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Äitien- tai isänpäivä, jos on tahattomasti lapseton.

Kyllä ne joulutkin oli yhtä kipeitä, kaikki hokee että on lasten juhla ja silloinkin tuntee itsensä ihan ylijäämäksi. Ai että olivat kipeitä vuosia.

Juhannus, varsinkin silloin kun on upea ilma.

Terveisin Naispelko28

Vierailija kirjoitti:

Olen viettänyt kaikkia juhlapyhiä yksin. Ehkä juhannus yksin on kaikkein pahin, on valoisaa, lämmintä, ulkonakin olisi kiva olla, mutta yksin ei ole kiva lähteä mihinkään.

Mulle se on juhannus ja just noista syistä. Olisi ihanaa juhlia kesää ulkona monta päivää, mutta ei vaan ole ketään kenen kanssa jakaa se ilo.

Muut menee ok, teen töitä pyhät.

Joulu sen takia, että olen tottunut viettämään sen lapsuudenperheeni ja muiden omaisten kanssa. En ole koskaan viettänyt joulua yksin.

Vierailija kirjoitti:

Äitien- tai isänpäivä, jos on tahattomasti lapseton.

Tahattomasti lapsettomat, suurimmat marttyyrit ikinä

Itse vastaan, että juhannus.

Faith kirjoitti:

Joulu sen takia, että olen tottunut viettämään sen lapsuudenperheeni ja muiden omaisten kanssa. En ole koskaan viettänyt joulua yksin.

Minullakin lapsuuden joulut olivat isoja sukujouluja, mutta nykyään nautin myös hyvin rauhallisesta joukusta, vaikka ihan yksin. Jouluun sopii hyvin myös rauhoittuminen ja kauneudesta nauttiminen.

Kaikki olisi hirveitä yksin. Onneksi on perhettä ja ystäviä.