<<<SYYSkeijut maanantaihin>>>

Tosiaan tiistai aamuna alkoi supistelut jo n. klo 7 ja voimistuivat niin,e ttä n. klo 8.35 tulivat jo 3-4 min. välein. Eikun sitten tavarat kasaan ja Kättärille. Äitini haki esikoisen Kättäriltä hoitoonsa. Synnytyshuoneessa oltiin n. 10.30. Vaihdoin sairaalavaatteet päälle ja kätilö toi minulle keinutuolin niinkun olin toivonutkin. Siinä sitten istuin tovin.

En halunnut heti epiduraalia ettei synnytys hidastu vaikka tuskallista se olikin. Olin auki jo 6 cm kun tultiin. Kätilö oli mukava (nuorehko) ja tsemppasi kun supistus tuli. En tosiaan katsonut kelloa milloin tapahtui mitäkin ja synnytyskertomukses sa (Kättäriltä) ei ollut tarkemmin (hoitajille kiire). Kätilö sanoi,e ttä sano sitten milloin haluat epiduraalin. Sitten tehtiin taas jossain vaiheessa sisätutkimus: auki 7 cm. Vähän sen jälkeen kivut olivat sellaiset,e ttä sa noin, että nyt epiduraalia kiitos. Sitä ennen olin saanut emlat käsiin. Laitettiin tippa. Odoteltiin vielä anestesia lääkäriä. Siiryin sängylle. Epiduraalin laitto olikin sitten ihan kauheaa: lääkäri laittoi sitä kolem kertaa ennen kun onnistui... Kolmannella kerralla minun piti nousta istumaan sängyn laidalle ja köyristää selkää... inhottavaa. Siinä minulla meni " hermot" ja aloin itkeä ja valittaa. Inohan muutenkin piikkejä. Nainen joka oli laittanut puhdistusainetta selkääni

alkoi jotain sössöttää, että nyt olet kunnolla ja tsemppaat että saadaan laitettua puudutus.. tai jotain, blaah.. :-/ No, se saatiin sitten kuitenkin laitettua, siis se kanyyli vai mikä se on. Oli kyllä kamalaa istua siinä köyryssä, kun suppareita tuli siinä vielä kolme kertaa.

Epiduraali auttoi, mutta aika pian sen jälkeen alkoi tuntua paineen tunnetta. Kätilö lähti käymään jossain auttamassa ja sanoi, että jos paineen tunne jää päälle, niin soita kelloa, niin hän tulee. Odotin vielä pari supparia ja sitten paineen tunne alkoi olla niin kova, että soitin kerlloa ja kätilö tuli. Hän tarkisti taas tilanteen ja vähän oli vielä jotain " kielekettä" jäljellä. Hän pyysi minua kääntymään vas. kyljelleni, että se lähtisi pois. Taas supisti ja sain kääntyä selälleni. Kieleke oli hävinnyt. Kätilö sanoi, että odotetaan vielä yksi supistus ja sitten saa lkaa pommistamaan, että vauvan pää on jo niin alhaalla. Mietin vaan, että nytkö jo, että nyt se on menoa. Kätilö laittoi minut 90 asteen kulmaan ja pidin polvistani kiinni. Ja sitten eikun ponnistamaan. .. Se oli ikävin vaihe. Kätilö tuki välilihaa ja sitten ponnistin ja uudestaan. Valitin, että sattuu ja ponnistin hampaat irvessä. Lopulta vauva tuli ulos, vaikka minusta tuntui ettei se ikinä tule ja sattui. :-/ Ponnistuisvaihe oli 6 minuuttia.

Oli siinä vähän pää pyörällä kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Ihana poika syntyi siis klo 12.51! =) Mies oli veikannut, että yhdeltä syntyy. Joten lähelle meni. :)



Mitat siis: 52 cm, 3784g ja 36 cm.

Kylläpä täällä on hiljaista...Ajattelin tulla vähän höpötteleen ja nostaan tätä pinoa kun ei jaksa muutakaan tehdä.



Niin se taas päivä joutui iltaan ja synnytyksen merkkejä ei ole ainakaan täällä ilmassa.Aamulla ois heti yheksältä neuvola,mut en kyllä jaksais mennä...Jotenkin olen kyllästynyt tuohon neuvolassa ramppaamiseen,ja aina sumplia lasten hoito siks aikaa :( Syntyispä niin ois sekin neuvolassa kulkeminen vähäksi aikaa ohi. Vaikka tokihan se on tärkeää käydä siel neuvolassa,jotta vauvan vointia seurataan,mutta kun ei jaksais enää sitäkään!!!



Mehän ollaan hansun80 kans hyvällä tuurilla,yht aikaa siel oysissa :) Toivottavasti muistin tuon nimi merkin oikein...



En jaksanu/ei huvittanut edes kaupaan lähtiä,kirjotin miehelle listan ja laitoin asialle.Vaik yleeensä olen nauttinut kun pääsee illalla yksin ruokakauppaan.



piias:Olithan sinä vielä täällä :) Vaikka tokihan ois ollu kiva jos oisit päässyt matkaan... Tsemppiä sulle(kin) loppuun asti!



Mulle ei ole tullut vielä onneks soittoja et no etkö sää vielääkään...Vissiin ne on oppinut et mulla menee se n.viikko yli la:n :) Olikohan se sillon kun odotin kolmatta niin mulla meni hermot,miehen siskon kans joka lähes joka toinen päivä soitti" et vieläkään" " No eikö se synny" " Kuinka hirveesti sulla on jo yli,eikö ne jo käynnistä" Mua ärsytti lopulta niin etten edes vastannu,panin puhelimen äänettömälle.Toki ymmärrän sellaset heitot jos vaikka jotain tuttua näkee jossain niin tuumaa et no oot vielä kokonaisena tms.Kyllähän sitä itelläki tulee jotain tuon suuntaista loppumetreillä odottaville tuumattua.Mut jos ihmiset ei ymmärrä et kyllä me sitten ilmotetaan kun syntyy,niin se tympäsee.Varsinkin kun itestäki tuntuu et vois lähtä vaikka heti!



Mitenhän takiaisella on menny? Eiks sillä ollut se uus yritys sektioon oysiin,kun eka kerralla ei ollukaan niit veriä...



Joo,mutta jatketaan odotusta ja paljon supistus säteitä kaikille!

Do diin meille syntyi 11.9 klo.13.15 ihana pikku prinssi sectiolla. Ongelmitta ei ihan päästy mulla rupes puudutus katoaan mahasta kesken tikkaamisen ja tuska oli kova,mut selvittiin. Heppu paino 3555g ja 51cm 9,9,9 poika. Aivan ihana. Nukkuu hyvin ja syö hyvin. Kotiuduttiin perjantaina. Vielä joutuu vähä kipulääkkeitä ottaan mut paranemaanpäin. Kirjottelen lisää kuhan jaksan. Ja paljon onnea tällävälin vauvautuneille!!!

Tanja ja heppu 1vk

Kyllä näitä keijukais uutisia nyt satelee, ihanaa ja samalla niin uskomatontakin!



Kyl se vielä meijän muidenkin aika joskus koittaa ;)



hassua varmaan syyskuun vikalla viikolla tääl vielä tuskailla ja kirjoitella jonkun kahden muun keijun kanssa :) ajatuskin vähä huvitaa ja samalla ei edes usko että joskus itsekin pitäs jakaantua..



Muhun iski sit kuumekin :( elikästä nyt vaan toivon paranemista, enkä edes halua ajatella et tää syntyis tässä tilassa....ensviikolla sit ;)



Hyvää yötä keijut! ja paaaljon niitä suppareita ja lähtöjä ensiyöksikin :) Jossullakin on varmaan jo jalmari sylissä, ihanaa!!



Manta ja onni 38 plus 3

Ihana lukea noita keiju-uutisia...Ja haaveilla siitä omasta keijusta...voi kun jo saisi syliin sen!



Tänään vauva on möyrinyt ihan mahdottomasti mahassa,tuntuu oikeasti että kohta pää putkahtaa tuolta jalkovälistä esiin...Supistuksia ei edelleenkään päivisin,iltaa kohden sitten tulee jokunen.Pelottaa kamalasti että täältä on tulossa jättivauva...painoarviota kun ei ole tehty minkäänlaista...Kakkospoika kun oli sen 4500g,ja syntyi sentään laskettuna päivänä!!!



vauvalle annan vielä yhden päivän aikaa kasvaa,huomenna nimittäin on esikolla koulujen väliset urheilukilpailut ja tämä mamma haluaa mennä poikaa kannustamaan.Joten täksi yöksi en sitä lähtöä toivo...jospa sitten seuraavana yönä???



Unelias rv 40+3

tänään on se päivä,eikä ne enää minuu voi kotiinkaan laittaa kun on raskausviikko 42 täynnä.

ruoka ei maistu ollenkaan,enkä mielellään aamusta syökään kun ne tyrkyttää peräruisketta,matkalla täytyy vähän syödä lakua niin pääsee mahan sekasin ja asian hoidettua.

toivon mukaan se lääkärin tekemä painoarvio koneella osuis nappiin,kun kahdessa aikasemmassa raskaudessa niitten arviot on menneet kilon sinne tänne.ja synnytys menis suht.koht. nopeasti(eka 12h,toinen 1h25min ja kolmas 2h7min).eikä repeäis kauheesti,ettei tarvis maata sängyssä tikkien takia.mutta nyt herättelee poika kattelee piirrettyjä.

tsemppiä kaikille ja valtavasti onnea vauvansa saaneille!