Mitä sanoa ja vältettävä sanomasta kuolleen omaiselle?

"Otan osaa" on hyvä.

Ei kannata sanoa, että näin oli varmaan parempi. Ei että onneksi hän kuoli äkillisesti niin ei joutunut kauan kärsimään. Sekään ei lohduta, että "no tällaista nyt vain tapahtuu ja se pitää hyväksyä" tai "me nyt ollaan siinä iässä että näitä kuolemia tulee". Nämä kaikki kuulin omaiseni kuoltua. Omasta vainajasta nämä voisi sanoa, mutta toiselle sanottuna ovat aika raakoja repliikkejä.

Virallisessa asemassa olevana on myös kohteliasta sanoa "otan osaa", kun joku soittaa kuolemaan liittyvässä asiassa. Usea virallinen taho alkoi myös muistella oman omaisen kuolemaa, ja minusta se oli ihan lohduttavaa. Oikeastaan ainoa kylmä ja virallinen, virkamiesmäinen suhtautuminen oli seurakunnassa papilla ja kanttorilla. Selvästi huomasi, että heille homma on pelkkää palkkatyötä ja vainaita riittää niin ettei yhtään enää kiinnosta. Niitä hyvin harvoja jotka eivät sanoneet "otan osaa", kun hoidin kuolemaan liittyviä järjestelyjä olivat seurakunnan eri tahot. Kävi selväksi että he ovat vain virkamiehiä. Sen sijaan esim. autokorjaaja, talonmies ja isännöitsijä ottivat osaa ja muutenkin tosi ystävällistä palvelua sai lähes joka (muussa) paikassa.

Et voi millään arvata oikein että haluaako joku puhua kuolleen viimeisistä ajoista tai haluaako että soitetaan ja kysytään mitä kuuluu. Nämä pitää jotenkin kysyä siltä omaiselta tai mieluiten hänen pitää kertoa se itse. Minä olin ainakin tosi väsynyt kuoleman jälkeisiin lukuisiin järjestelyihin ja puheluihin, ja juttuseuraakin oli omasta takaa. Joten yritin nätisti sanoa, ettei tarvitse soitella niitä "miten voitte" -puheluita kun en ehdi enkä jaksa vastailla. Taas jollekin toiselle ne puhelut ovat suuri lohtu. Jos arvelee, että juttuseurasta on puutetta, niin on hyvä soittaa. Sitten voi kysyä, että haluatko että soitan toistelin vai jaksatko puhua puhelimessa.

Varmaan kaikki konkreettinen apu on tarpeen kuka vain sellaista pystyy antamaan.