Kiintymys lemmikkiin on samanlaista kuin kiintymys omaan lapseen

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 18:41"]

Rakkaan kissani ja parhaan eläinystäväni kuolema kuukautta ennen vauvaa oli musertavaa ja kauheaa mutta täytyy sanoa, että oman juuri syntyneen lapsen kuolemisen seuraaminen oli vielä kamalampaa ja traumaattisempaa. Vauva oli kirjaimellisesti osa minua hetkeä aiemmin, omaa lihaa ja verta ja siinä se oli taistelemassa elämästään. Olisin antanut oman elämäni lapselle mutta kissalle en ehkä vaikka rakas olikin.

[/quote]

Samoin ajattelen / tunnen asian olevan minäkin. Sitä omaa lihaa verta -tunnetta on vaikea selittää, mutta se juuri on mullakin se ero.

11

Kiintymys ei ole samaa kuin rakkaus lasta kohtaan. Minulla on kaksi lasta, joita rakastan, minulla on kaksi koiraa, josita tykkään älyttömästi, on ollut aiemminkin koiria, mutta kiintymys heitä kohtaan ei ole samaa kuin rakkaus lapsia kohtaan. Siitä en tiedä, mitä koirat mahtaa ajatella/tuntea :) Tykkäävät meistä kuin hullut puurosta, sen nyt näkee sokea reettakin :) sori.

Kaikissa elämän puutteissa ihminen on pyrkinyt hommaamaan jonkun sijaisjutun. Sijaistoimintoon upotaan täysin, näköjään hormoneja myöden.

Enkä sano, että se on iso ero, mutta minusta ihminen, jolla on sekä että pettää itseään, jos ei tajua eroa. Tai jos teidän pöydällä oma lapsi tai lemmikki taistelis elämästään ja lemmikin valitisitte niin okei sitten, mut mä valitisisin AINA lapseni, kenen toivoisin selviytyvän jos olis valittava.

11

Luulin että saatuani lapsia ajattelisin että lapset ovat minulle tärkeämpiä - näin ei käynyt, menevät tasan samalla linjalla, yhtä paljon rakastan, yhtä paljon pelkään menettäväni ja yhtä paljon iloa ja harmia saavat aikaan!!

Sen uskon, että siteessä voi olla samankaltaisuutta ja että se on samaa perua jne, mutta samanlainen side ja kiintymys että nämä kaksi olisivat ihmiselle sama asia en vain oikein voi uskoa. En voi. Siis arkipäivän tasolla tilanne voi ola mikä vaan, mutta pahin kriisi mitä voi kuvitella on juuri se, mikä ketjussa kuvattiin, eli oman vauvan menetys, niin siinähän se ero on nähtävissä, että ei oo kuitenkaan koskaan aivan saman veroisia. Eikä minusta tarvitse ollakaan. Riittää, että se ero on vaikka sitten noinkin pieni, vaikka mulla ei niin rakasta lemmikkiä kyllä ole, että tarttis noin pitkällekään mennä. Mutta kai se sitten on vain rikkaus, jos monilla on, en mä sitä sano.

11

Koirani oli kyllä osa minua. Ja rakastin koiraani ja tulen aina rakastamaan, vaikka onkin kuollut. Useat ovat sanoneet, ota tilalle uusi koira. Eivät tiedäkään miten pahalta nuo sanat tuntuu. On minulla lapsiakin, mutta tuo koira, meillä oli niin vahva side. Sitä on vaikea selittää, ei kaikilla sitä ole koiran kanssa, tai vaikka kissan.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 18:57"]Koirani oli kyllä osa minua. Ja rakastin koiraani ja tulen aina rakastamaan, vaikka onkin kuollut. Useat ovat sanoneet, ota tilalle uusi koira. Eivät tiedäkään miten pahalta nuo sanat tuntuu. On minulla lapsiakin, mutta tuo koira, meillä oli niin vahva side. Sitä on vaikea selittää, ei kaikilla sitä ole koiran kanssa, tai vaikka kissan.
[/quote] Koirani on siis edelleenkin osa minua, ei vaan pelkästään ollut. Vaan on yhä ja tulee aina olemaan.

En kyllä millään usko, että esim. pahasti allergisen lapsen kohdalla joku oikeasti antaisi mieluummin pois lapsensa kuin koiran, jos jommasta kummasta olisi luovuttava.

Tää on arka aihe täällä av:lla

En ole menettänyt lastani, mutta se ottaisi koville.

Mieheni koiran kuolemasta olin kuitenkin salaa iloinen. Mokoma haiseva rikki kuoli sekundäärisesti syöpää(primäärisyy lopetus)

Uskon tuon. Siksi tajusin melko pian lemmikin ottamisen jälkeen, ettei lasten hankkiminen ole minua varten.

Mieletön rakkaus, mutta samalla jatkuva huoli ja syyllisyys. Nyt nuo väsyttävät tunteet ovat tasoittuneet lemmikkiä kohtaan, mutta ei ole tarvetta kokea tuota todennäköisesti intensiivisemmin ja pidemmän aikaa lapsen kanssa.

Minulle tulee enemmän hellyyden- ja rakkauden tunteita koiraani kuin lastani kohtaan. Ihan alussa tuli lastanikin kohtaan, mutta sitten hän kasvoi. Koira ei kasva ja aikuistu samoin. Usein koirat leikkivät vanhoinakin. Koirani kuolema oli minulle shokki ja surin pitkään todella paljon. Nyt suru on lievempää, mutta silti koko ajan läsnä. Osa minua on poissa.

Itse omistan koiria, enkä vielä lapsia, mutta tunnen niihin samanlaista välittämistä. Kuitenkin uskon tilanteen muuttuvan, mikäli saan lapsia. Lapsi on etusijalla. Tällä hetkellä vaan välitän koiristani kun omista lapsista. Mutta lapsettomat voivat tuntea samanlaista välittämistä. Näistä asiasta ei voi kiistellä' sillä ne ovat tunnekysymyksiä.

Jos näin, niin kuinka moni täällä ilmottautuu pelastamaan tulipalosta ensin koiransa kuin lapsensa? 

Niitähän täytyy olla sitten pilvin pimeni, jos kerran rakkaus on yhdenveroista. 

Tutkimuksessa tarkoitetaan, että kiintymys koiraan aktivoi samoja aivoalueita. Ei sitä, että lemmikki koskaan voisi olla yhtä tärkeä kuin oma lapsi sille, jolla on oma lapsi. 

Nämä lapsettomat ovat sitten asia erikseen. Heillähän ei ole mitään vertailukohtaa toisin kuin lapsellisilla lemminkinomistajilla. 

Tutkimus ei vertaillut kiintymystä lapsiin ja kiintymystä koiriin. Siinä vain todettiin kiintymyksen olevan bilogiselta laadultaan samanlaista. Kulttuuriset ja psyklogiset seikat erottelevat ne toisistaan, mutta kumpikin perustuu oksitosiinin eritykseen. -ap

Tottahan oman lapsen pelastaisi ensin tulipalosta, mutta se on pelkkää biologiaa, ei rakkautta, eikä kiintymystä.

No miksi pitää aina vertailla? Eikö vaan voi kiintyä, rakastaa ja nauttia siitä. Itselläni on koira, rakastan sitä aivan hirvittävästi ja kaksi lasta joita rakastan aivan hirvittävästi. Miksi kaikkea pitää aina vertailla ja asettaa paremmuusjärjestykseen. En tajua.

Onko kiintymys mieheen samanlaista kuin lemmikkiin?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 19:25"]Minäkään en ikinä vertaisi lasta koiraan. Kun koira kuolee, siitä selviää ja ottaa uuden koiran. Jos lapseni kuolisivat, en selviäisi. Mikään ei voisi korvata sitä, se olisi täyttä helvettiä.
[/quote]
Juurikin näin.