Lue keskustelun säännöt.
Kiintymys lemmikkiin on samanlaista kuin kiintymys omaan lapseen
17.04.2015 |
Hyvä, että tätäkin on älytty tutkia. Tulokset ovat alustavia, mutta jo nyt näyttää selvältä, että ainakin koirien ja koiranomistajien välille muodostuu oksitosiinin avulla samanlainen side kuin lapsen ja vanhemman välille.
Voimme tämän myötä lopettaa puheet ainakin siitä, ettei lapsettomalla lemmikin omistajalla olisi mitään käsitystä äidinrakkaudesta. Kiintymys on kiintymystä.
Kommentit (84)
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 20:02"]Onko kiintymys mieheen samanlaista kuin lemmikkiin?
[/quote]
Moni taitaa kiintyä lemmikkiin enemmän kuin mieheen. Miestä voi vaihtaa vaikka lennosta parempaan, lemmikkiä harvemmin vaihdetaan kesken kaiken. Miehen voi myös hyvällä omallatunnolla laittaa sohvalle nukkumaan, mutta lemmikkiä ei hennota eristää laumasta yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä rakastua vaikka autoonsa tai iPhoneen. Mutta kyllä se rakkaus omiin jälkeläisiin on ihan eri kategoriassaan. Ihan turha verrata lemmikkeihin...
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 17:52"]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 19:25"]Minäkään en ikinä vertaisi lasta koiraan. Kun koira kuolee, siitä selviää ja ottaa uuden koiran. Jos lapseni kuolisivat, en selviäisi. Mikään ei voisi korvata sitä, se olisi täyttä helvettiä. [/quote] Et ilmeisesti ole koskaan menettänyt lemmikkiä.
[/quote]
Just, oikeasti. Että joku hamsterin kuolema olisi samanlainen tragedia kuin oman lapsen kuolema. Tai koiran kuolema. Eivät ihmiset sen vuoksi jää saikulle, hakeudu terapiaan tai tarvitse lääkitystä. Lapsen kuoleman kohdanneet taas yleensä tarvitsevat tukea päästäkseen asian yli.
En tiedä yhtään psyykkisesti tasapainoista aikuista koiranomistajaa, joka vertaisi koiran kuolemaa läheisen ja rakkaan ihmisen kuolemaan. Nuoret ovat eri asia, lemmikki on usein heille ensimmäinen elävä olento, jonka kanssa on varaukseton kiintymyssuhde, ja siksi varsinkin ensimmäinen lemmikki voi olla heille eri tavalla tärkeä, mitä se on aikuiselle.
[/quote]
Mistäpä sinä tiedät. Minulla on kuollut lapsi sekä koira. En voi väittää, että koiran kuolema sai mut yhtä sekaisin kuin lapsen kuolema, mutta aika lähelle.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 17:57"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 17:52"]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 19:25"]Minäkään en ikinä vertaisi lasta koiraan. Kun koira kuolee, siitä selviää ja ottaa uuden koiran. Jos lapseni kuolisivat, en selviäisi. Mikään ei voisi korvata sitä, se olisi täyttä helvettiä. [/quote] Et ilmeisesti ole koskaan menettänyt lemmikkiä.
[/quote]
Just, oikeasti. Että joku hamsterin kuolema olisi samanlainen tragedia kuin oman lapsen kuolema. Tai koiran kuolema. Eivät ihmiset sen vuoksi jää saikulle, hakeudu terapiaan tai tarvitse lääkitystä. Lapsen kuoleman kohdanneet taas yleensä tarvitsevat tukea päästäkseen asian yli.
En tiedä yhtään psyykkisesti tasapainoista aikuista koiranomistajaa, joka vertaisi koiran kuolemaa läheisen ja rakkaan ihmisen kuolemaan. Nuoret ovat eri asia, lemmikki on usein heille ensimmäinen elävä olento, jonka kanssa on varaukseton kiintymyssuhde, ja siksi varsinkin ensimmäinen lemmikki voi olla heille eri tavalla tärkeä, mitä se on aikuiselle.
[/quote]
Minä tarvitsin rauhoittavia ja neljän päivän sairasloman kun mun koira kuoli, vaikka olen ihan normaali ihminen muuten. En ymmärrä minäkään tätä ainaista rakkauksien vertaamista. Rakkaus on rakkautta, ja meidän pitäisi olla iloisia jokaisen sitä saavan ja kokevan puolesta.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 19:25"]Minäkään en ikinä vertaisi lasta koiraan. Kun koira kuolee, siitä selviää ja ottaa uuden koiran. Jos lapseni kuolisivat, en selviäisi. Mikään ei voisi korvata sitä, se olisi täyttä helvettiä.
[/quote]
Oletko koskaan pohtinut miten paljon asiaan vaikuttaa se, että kun koiran ottaa tietää jo heti, että koiran tulee myös aikanaan menettämään, mutta kun saa lapsen olettaa, että lapsi tulee elämään vanhempiaan pidempään? Ja asiaan vaikuttaa myös se, että lemmikin usein menettää vanhuuteen tai sairauteen, lemmikki sai elää koko luonnollisen elinkaarensa kun taas lapsen tai nuoren kuolema koetaan raskaampana jo sen vuoksi, että hän ei saanut elää vanhaksi ja koko luonnollista elinkaarta. Minulle ainakin nuorena kuolleiden lemmikkien menettäminen on ollut tästä syystä raskaampaa kuin vanhuuteen kuolleiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole verrattavissa. Itsekin luulin niin koiranomistajana, kunnes sain lapsen. Se rakkaus ei ole verrattavissa mihinkään, eikä ainakaan koiriin vaikka rakkaita perheenjäseniä onkin.
Saman aivoalueen aktivoituminen ei tarkoita samanlaista suhdetta. Ap vetää mutkia suoriksi, mutta haluatkin vain provota. Itsehän tuskin tunnet kiintymystä kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 19:05"]Tää on arka aihe täällä av:lla
[/quote]
Sen huomaa... Joillakin ottaa koville luovuttaa tuumaakaan ajatuksesta mystisestä äidinrakkaudesta, joka onkin loppujen lopuksi sitä samaa rakkautta kuin kaikki muukin, vaikka kenties eri mittakoossa.
Millainen tunnevammainen ihminen pitää koiraa tärkeämpänä kuin omaa lasta? En voi käsittää, vaikka koiraihminen olenkin.
Täällä käy kyllä erikoista porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 20:38"]
Saman aivoalueen aktivoituminen ei tarkoita samanlaista suhdetta. Ap vetää mutkia suoriksi, mutta haluatkin vain provota. Itsehän tuskin tunnet kiintymystä kehenkään.
[/quote]
Niinpä. Musiikki aktivoi samoja aivoalueita kuin huumeet, mutta en silti väittäisi, että musiikin kuuntelu on samanlaista kuin huumeiden käyttäminen.
Koiraan syntyy todella vahva side, joihinkin yksilöihin jopa lapseen verrattavissa oleva. Koiran menettäminen on kuitenkin tiedossa jo uuden pennun kotiutumishetkellä, ja jokainen koiranomistaja tietää, että koira on ilona vain 10-15 vuotta. Koira saa hyvässä tapauksessa kokea koko luonnollisen elinkaarensa, ja vanhan lemmikin kuolema on luonnollinen asia, ja näin helpommin hyväksyttävä. Suru on yksilöllistä - itse tarvitsen aina lomaa ja aikaa surra, kun rakas koira on tullut elämänsä loppuun. Lapsen kuolema ei ole nykyelämässä niin tavallista kuin ennen, ja on iso shokki. Odotus on, että lapsi hautaa vanhempansa eikä päin vastoin. Kiintymys ja rakkaus voi kuitenkin olla hyvin saman tyyppistä - onhan sen syntymekanismi samanlainen: oksitosiinin aikaan saama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 20:38"]Saman aivoalueen aktivoituminen ei tarkoita samanlaista suhdetta. Ap vetää mutkia suoriksi, mutta haluatkin vain provota. Itsehän tuskin tunnet kiintymystä kehenkään.
[/quote]
Näimpä! Vai että tieteellisesti todistettu :D Hyvä tulkita väärin ja puolustella omaa vajaata rakkautta lapseen sillä.. Mikä sinänsä on surullista.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 17:57"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 17:52"] [quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 19:25"]Minäkään en ikinä vertaisi lasta koiraan. Kun koira kuolee, siitä selviää ja ottaa uuden koiran. Jos lapseni kuolisivat, en selviäisi. Mikään ei voisi korvata sitä, se olisi täyttä helvettiä. [/quote] Et ilmeisesti ole koskaan menettänyt lemmikkiä. [/quote] Just, oikeasti. Että joku hamsterin kuolema olisi samanlainen tragedia kuin oman lapsen kuolema. Tai koiran kuolema. Eivät ihmiset sen vuoksi jää saikulle, hakeudu terapiaan tai tarvitse lääkitystä. Lapsen kuoleman kohdanneet taas yleensä tarvitsevat tukea päästäkseen asian yli. En tiedä yhtään psyykkisesti tasapainoista aikuista koiranomistajaa, joka vertaisi koiran kuolemaa läheisen ja rakkaan ihmisen kuolemaan. Nuoret ovat eri asia, lemmikki on usein heille ensimmäinen elävä olento, jonka kanssa on varaukseton kiintymyssuhde, ja siksi varsinkin ensimmäinen lemmikki voi olla heille eri tavalla tärkeä, mitä se on aikuiselle. [/quote] Minä tarvitsin rauhoittavia ja neljän päivän sairasloman kun mun koira kuoli, vaikka olen ihan normaali ihminen muuten. En ymmärrä minäkään tätä ainaista rakkauksien vertaamista. Rakkaus on rakkautta, ja meidän pitäisi olla iloisia jokaisen sitä saavan ja kokevan puolesta.
[/quote]
Nimenomaan, rakkaus on rakkautta, kohdistui se koiraan tai lapseen. Ja ainakin minä olen iloinen siitä että osasin rakastaa vielä sen jälkeen kun lapseni menetin.
Enkä enää koskaan tule saamaan lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa taas että av:lla riehuvat luetun ymmärtämiseen liian yksinkertaiset madonnan arkkityypit...
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 20:44"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 20:38"]
Saman aivoalueen aktivoituminen ei tarkoita samanlaista suhdetta. Ap vetää mutkia suoriksi, mutta haluatkin vain provota. Itsehän tuskin tunnet kiintymystä kehenkään.
[/quote]
Niinpä. Musiikki aktivoi samoja aivoalueita kuin huumeet, mutta en silti väittäisi, että musiikin kuuntelu on samanlaista kuin huumeiden käyttäminen.
[/quote]
Peesi.
Kaikki te, joilla lemmikki ja lapsi ovat samalla viivalla, tai edes lähellä sitä... olette hemmetin sairaita. Eläimet ovat kuitenkin vain eläimiä.
t. lapseton mies, jolla kissa.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 18:43"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 18:41"]
Rakkaan kissani ja parhaan eläinystäväni kuolema kuukautta ennen vauvaa oli musertavaa ja kauheaa mutta täytyy sanoa, että oman juuri syntyneen lapsen kuolemisen seuraaminen oli vielä kamalampaa ja traumaattisempaa. Vauva oli kirjaimellisesti osa minua hetkeä aiemmin, omaa lihaa ja verta ja siinä se oli taistelemassa elämästään. Olisin antanut oman elämäni lapselle mutta kissalle en ehkä vaikka rakas olikin.
[/quote]
Samoin ajattelen / tunnen asian olevan minäkin. Sitä omaa lihaa verta -tunnetta on vaikea selittää, mutta se juuri on mullakin se ero.
11
[/quote]
tuolla logiikalla adoptiolapsi ei ole samanveroinen kuin oma, vaikka kuinka niin väitetään
Rakkauteen omaa lasta kohtaan sekoittuu kaikenvoittava velvollisuudentunto ja biologiset vietit. Eläimen kanssa muodostuu samanlainen suhde kuin ihmiskumppaniin, joka ei ole sukua, mutta josta joutuu huolehtimaan. Suhde on myös erilainen siksi, että eläin elää lyhyemmän aikaa joten lopullinen ero on suhteessa läsnä alussa asti.
Toisaalta pelkästään se, että oma lapsi on sukua, ei ole itselleni riittävä syy pistää hänet kaikkien muiden yläpuolelle. Jos esimerkiksi omasta lapsestani kasvaisi hullu sarjamurhaaja tyylii Ted Bundy, surmaisin hänet omin käsin. Ihmisellä on velvollisuus käyttäytyä kunnolla, jotta hänestä pidettäisiin. Mielestäni vaikka paljon ihmisiä auttaneen sairaanhoitajan ihmisarvo on suurempi kuin naisia raiskaavan misogyynin.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 19:39"]No miksi pitää aina vertailla? Eikö vaan voi kiintyä, rakastaa ja nauttia siitä. Itselläni on koira, rakastan sitä aivan hirvittävästi ja kaksi lasta joita rakastan aivan hirvittävästi. Miksi kaikkea pitää aina vertailla ja asettaa paremmuusjärjestykseen. En tajua.
[/quote]
Harvinaisen terve kommentti av-palstalla. Kiitos siitä.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 19:27"]Jos näin, niin kuinka moni täällä ilmottautuu pelastamaan tulipalosta ensin koiransa kuin lapsensa?
Niitähän täytyy olla sitten pilvin pimeni, jos kerran rakkaus on yhdenveroista.
Tutkimuksessa tarkoitetaan, että kiintymys koiraan aktivoi samoja aivoalueita. Ei sitä, että lemmikki koskaan voisi olla yhtä tärkeä kuin oma lapsi sille, jolla on oma lapsi.
Nämä lapsettomat ovat sitten asia erikseen. Heillähän ei ole mitään vertailukohtaa toisin kuin lapsellisilla lemminkinomistajilla.
[/quote] aivan asiaa. Saanko kysyä miksi alapeukut?