Äitini ei ymmärtänyt vihjettäni, että lastenhoitoapu olisi joskus tarpeen

Tuo yksi kiitti vitusti kaikille ei selvästikään ole ap:n tekstiä.

Vierailija:

luin ketjun äsken kokonaan, ei taida ap täysillä mennä kun alkaa haukkumaan kaikkia heti

äitisikään ei varmasti ole ajatusten lukia.



Ja kamalan aikuismaista käytöstä ei ole se, että haukut täällä ihmisiä.

imbesilli läski äidit!!!!!!!

älä auta ketään, älä välitä vieraista ja aja vaan omaa etuasi.

sen minkä taakseen jättää sen edestänsä löytää.

On eläkkeellä ja mielestään joku aktiivinen seniorikansalainen, juoksee kaiket ajat kaikenmaailman kissanristijäisissä eli AIKAA ON. Lapset on ottanut viimeksi yöksi noin 2 v siiten (lapset ovat jo koululaisia joten eivät ole varmaan liian rasittavia hoidettavia). Lapsia käy katsomassa noin kerran 1-2 kuukaudessa vaikka ajaa meidän ohi JOKA PÄIVÄ. Silloinkin puhuu vain omista asioistaan.

Joo joo en ole vaatimassa hänestä ilmaista lapsenhoitoapua mutta voisi edes osoittaa jonkinlaista kiinnostusta ainoisiin lapsenlapsiin... Olemme päättäneet että antaa olla, emme mekään käy häntä sitten vanhainkodissa katsomassa ! Niin makaa kuin petaa

Ei edes yhtä tai kahta. Ensin hienovaraisesti vihjailin, koska itse sanoi että hänellä on niin paljon aikaa että voisi apuna välillä lapsia hoitaa. No ei kertaakaan itse ehdottanut. Nyt sitten mulla todettiin selkäranka reuma, ja tuskin pääsen kävelemään tällä hetkellä niin otin puhelimen käteen ja soitin äidille, joka just viime perjantaina valitteli kun ei ole mitään tekemistä... pelkkää aikaa. Pyysin josko voisi ottaa vaikka kaksi vanhinta lasta hoitoon pariksi päiväksi, että pääsisin edes pienemmän katraan kanssa lääkäriin, mutta yllättäen äitini olikin super kiireinen. Kysyin sitten suoraan, että miski on sanonut että haluaa auttaa meitä lasten hoidossa, mutta tarpeen tullen ei sitä teekkään. Vastaus oli se , että hän oikeasti nauttii nyt elämästään. Ei ole sidottu mihinkään aikatauluihin jne... tietty ymmärrän äitiäni, koska hän on neljä lasta kasvattanut ja viimeisin on juuri muuttanut kotoa pois. Sitä vaan ihmettelen, miksi pitää sit itse sanoa että on valmis hoitamaan tarpeen tullen. Meilläkin kun on viisi alle kouluikäistä lasta, joista kaksi on vauvoja niin ei ole helppoa kun mistään ei saa apua edes pariksi tunniksi. Tiiän että itse olen lapset halunnut, neljä lasta oli haaveissa, mutta viisi saatiin koska viimeisimmät ovat kaksoset. Muuten jaksaisin varmaan puolet paremmin, mutta tää sairaus verottaa aika paljon ja sekin , että yli kuuteen vuoteen en oo kokonaista yötä nukkunut. Äidin mielestä tämä kasvattaa ihmisestä lujan ja sellaisen joka jaksaa ja kestää arjen suuremmatkin murheet. Jaah... tiedä sit tota. Äidit on äitejä.

hommaa myös neljä tai enemmän lasta, niin varmaan pitää olla aika tiukkana, jossei halua koko elämäänsä viettää lapsia hoitaen. Mä varmaan olisin kanssa tuossa tapauksessa aika tarkkana, etten hoitaisi " liikaa" kenenkään lapsia. Kun jos hoitaa aluksi sen lapsen, jolla ekaksi lapsia, niin sitten luo itselleen velvollisuuden hoitaa niitä myöhempiäkin lapsenlapsia, ettei tule pahaa sisaruskateutta.



Tosiaan, jos itsellä neljäkin lasta ja sitten ne hommaa kaikki vaikka kolme lasta, niin eihän siinä tosiaan muuta ehtis, kun autella " tiukoissa paikoissa" . Kun aina varmaan tommosessa laumassa jollakin olis se tiukka paikka.

ei meidän mutsilla vaan ole velvollisuutta hoitaa kaikkien lastensa lapsia. Vanhimman lapsia hoiti, minun ei! No, mutta muutenkin epäreilu akka, joten ei haittaa.

Nuo haukkumis- ym viestit ei todellakaan olleet minulta!! Olen koneella nyt ensimmäistä kertaa tänään.

Minä en siis oleta äitini hoitavan lapsiani, mutta kun kerran on luvannut niin, oletin myös hänen pitävän lupauksensa. Maidän lapset olleet heillä yökylässä viimeeksi 1,5v sitten (kuopusta ei silloin vielä ollut), joten emme mielestämme heitä usein asialla ' vaivaa' .

ap

eli älä oleta vaan kysy, niin saat suoran vastauksen.



Kyllä minä ainakin toivon ja sanonkin sen sitten kun lapseni alkaa omia väkäämään, kysyvät reilusti jos tarvitseavat apua. Ja aijon myös vastata reilusti, eli jos minulla on jotai tärkeää menoa lääkäri tms eli olen jo sopimut sanon sen myös reilusti ja jos ei ole mitään niin otan lapset.



Mutta toivon myös ymmärrystä lasten vanhemmilta, että eivät oleta että aikoisin siirtää oman elämäni kokonaan narikkaan siksi että he tahtovat vapaata. jne. ymmärsittekös.



mutta oikeasti kysy suoraan älä oleta.

osaako äiti lukea ajatuksia:- haa nyt tuo tyttäreni otalohko on siinäasennossa, että varmaan haluaa lastenhoitoapua.. hei haloo. Kyllä minä ainakin olen kysynyt vaikkakin on luvattu.



Koska en voi _olettaa_ että se hetki kun minä tarvitsen käy vanhemmilleni. vaan kysyttävä on, että voisitko ottaa?.



Vielä en ole tavannut ihmistä mikä oikeasti ymmärtäisi ajatuksen tai vihjeen, suoran reilun kysymyksen kylä.

Pienet lapset -vaihe on todella rankkaa. Jos äiti ei hoida koskaan apuna lapsia tai tee mitään arjen helpottamiseksi, on kai selvää, että hän ei halua läheistä suhdetta. Yritäpä sinä irrottautua äidistäsi, hän haluaa viileämmät välit. Mutta pidä huoli siitä, ette sinua hyväksi käytetä. Minä esimerkiksi en aio hoitaa äitiäni, kun hän vanhenee. Hän saa hoitaa joka asian täysin itse. Minä en suostu suhteeseen, joka on yksipuolinen. Anoppiani taas ion auttaa vanhoilla päivillä, koska häntä kiinnostaa elämämme iloinemme JA VAIKEUKSINEMME.

jos sä et hoida mun lapsia niin mä en hoida suo kunoot vanha...



jos sä et leiki mun kaa täl barbil ni mä en aikaaan leiki sun kaa tol sun barbil.



Onhan se äiti kumminkin kasvattanut ja hoitanut sinut? Oikeesti koettakaa olla pikkasen kypempia kuin omat vanhempanne.



Ja mikä siihen vauvaajan rtnakkuuteen tulle joo on se rankkaa, mutta tosiasia on itse olette lapsenne tehneet.



Meillä ei muuten ole koskaan edes ollut mahdollisuuttaa siihen että jommankumman vanhemmat olisi hoitannut meitin lapsia. Joten ite vaan on ollut pakko. tosin itse mikäli vaan voi ja hengissä pysyn aijon kyllä olla apuna jos apu vaan kelapaa miniöille....

Todellakaan en tee mitään äidillä, josta ei ole koskaan ollut minulle mitään apua tai iloa. Vähättelee, vittuilee, käyttää hyväksi. Muutama hyvä muisto lapsuudesta, sieltäkin enemmän inhottavia muistoja.



Jos ei aio panostaa yhtään suhteeseemme, ei väkisin.



Minä olisin halunnut ÄIDIN. Mutta en äidin rippeitä hinnalla millä hyväksi. En todellakaan aio kuin käydä vanhainkodissa kuin pikavisiiteillä.

Kun puhuimme kuopuksen syntymästä, anoppini sanoi samassa yhteydessä olevansa sinä aikana lomalla. Ja minä hölmö luulin, että hän sitten auttaisi. Mutta ei kertaakaan ole tarjoutunut. Koin jonkinasteisen burnoutin kun kuopus oli muutaman kuukauden ikäinen ja haimme esikoiselle hoitopaikkaa. Sitä ennen mieheni oli jutellut äitinsä kanssa pyynnöstäni useamman kerran ja kertonut, että olen todella uupunut. Anoppi oli niin ymmärtäväistä, mutta silti ei tarjoudu apuun. Miehenikin sanoo, ettei hänen äidistään ota tolkkua, haluaako hän hoitaa vai ei. Jotenkin jättää puheillaan niin epämääräisen vaikutelman. Mieheni on useaan kertaan yrittänyt puhua.



Olen miestäni suorasanaisempi, mutta mieheni ei halua minun puhuvan, koska hänen äitinsä voi järkyttyä jos joutuu sanomaan suoraan KYLLÄ tai EI. Anoppi on niin ulkokultainen ihminen, ei koskaan kehtaa sanoa suoraa mielipidettään mistään asiasta vaan myhäilee vaan jotain ympäripyöreätä. Raivostuttavaa teeskentelyä! Sukulaisissakin aina ihastellaan kun asuvat niin lähellä ja on sitten apua lastenhoidossa. Paskat on.



Ei isovanhemmilla ole mitään pakkoa hoitaa lastenlapsiaan, mutta eikö olisi reilua sanoa se suoraan? Eikä esittää mitä ihastuttavinta mummia, joka on niin lapsenlapsensa jokapäiväisessä elämässä mukana. Muka.

Miten voisin olla katkera siitä että vanhempani ovat jo kuolleet enne, kuin sain edes ensimmäistä lastani? Ja teidän senkin, että jos äitini olis saanut elääkauemmin olis hän taatusti niitä hoitanut, hoisihan hän aina tytärpuolensakkin lapsia ja toivoi kovasti että omat tyttäret olisivat tulleet äideiksi jotta olisi sitten saanut hoitaa niitä. Ja anoppi taas on vanhaihminen joka kulkee rollaattorilla, ja hänkin on vaikeuksistaan huolimatta tarjonnut apua, mutt aolemme kieltäytyneet, koska en usko, että rollaatorilla kulkeva mummo pystyy pysymään parin leikkiikäisen perässä :)



Niin ja meillä on hyviä ystäviä, joidenkanssa meillä on sopimus tyyliin kun sä hoidat mun mu,suja tän viikonlopun niin me otetaan sittensun muksut ensiviikonloppuna. eli minun ei tosiaankaan tarvitse olla kade tai katkera :)





T:53

No, et ole sitten kovin avun tarpeessa ollut, jos olet voinut sanoa ei avuntarjoajille. Katos, kun jotkut oikeasti tarvitsis apua. Ei äidin tarvitse jaksaa lastenhoitoa yksin, oli lapsia yksi tai viisi. 11

Oppi tuona vuonna juomaan kuin sieni, makaamaan sohvalla ja lihsooi 20kiloa, lapsen kanssa oli tasan nolla kertaa. Asuttiin 5km päästä mummolasta, ei edes kutsunut meitä kylään kun aina tuli Dallas tai joku muu kiva ohjelma...



Onhan näitä, mutta töissä sitten pitää sanoa, että lapsenlapsen kanssahan sitä se vuosi puuhattiin joopa joo.

anoppisi joka tarjoaa sinulle apua, on iältään 80 vuotias. kulkee rollaattorilla. kärsii uniapnesta. ja on juuri diaknisoitu pikälle levittynyt paksusuolen syöpä.



Tämä täti sitten tarjoaa apuaan, että voisimme viedä lapset hälle hoitoon ja yökylään. niin ja lapset on 5, 3 ja 1.



ottaistkos tarjouksen vastaan?



-53

enkä tuota vanhaa rouvaa :)

11

Vierailija:

Niin ja meillä on hyviä ystäviä, joidenkanssa meillä on sopimus tyyliin kun sä hoidat mun mu,suja tän viikonlopun niin me otetaan sittensun muksut ensiviikonloppuna. eli minun ei tosiaankaan tarvitse olla kade tai katkera :)

T:53