Hetki, jolloin sinulle tuli todella tyhmä olo?

Up! Lisää näitä 

Tämä kävi tällä viikolla:

Olin menossa junaan ja asemalle minua seurasi pikkuinen koira. Huolestuin, kun omistajaa ei näkynyt missään ja päätin etsiä omistajan. Koputtelin ovia, eikä kukaan tahtonut avata. Samalla koira köpötteli tyytyväisenä autotiellä autojen väistellessä.

Lopulta eräs mies avasi ja kysyi asiaani. Koira oli kuulemma naapurin ja ihan normaalia, että se ulkoilee pihalla ilman valvontaa. Kohta sen omistaja jo huhuilikin sitä - ovelta jossa olin käynyt ensimmäisenä koputtamassa!

Jäin sitten tyhmänä junastakin. Tiedostan, että toimin oikein, mutta silti jotenkin hävettää. Aina on jotenkin pieni kynnys heittäytyä noin ja tuollaiset eivät ainakaan helpota asiaan.

Ajoin tankille ja huomasin bensaluukun olevan juurikin sillä toisella puolella. No siinä sitten peruuttelin ja kääntelin autoa ja vaihdoin toiselle pistoolille vain huomatakseni, että se luukku on edelleen väärällä puolella. Ajoin nolona pois ja tankkasin syrjäisellä kylmäasemalla.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 08:55"]Kun siivosin poikaystävän känniripuleita kaverini vessan lattialta...
[/quote]

Tässä se nähdään: miehet eivät siivoa.

Sisko oli insinöörimiehensä kanssa kylässä. Kerroin iloisena, että olen lähtenyt opiskelemaan avoimeen korkeakouluun kasvatustiedettä (olen sairaanhoitaja) ja meinaan sitä kautta pyrkiä yliopistoon. Siskon mies kysyi:

Eikö rahkeet riitä yliopistoon normaalihaussa?

Tuli kyllä niin idiootti-olo, ettei ole tosikaan.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 08:55"]Kun siivosin poikaystävän känniripuleita kaverini vessan lattialta...
[/quote]

Ei, ei. väärä ketju.

Olen kävellyt lasia päin, lähtenyt crocsit jalassa vahingossa julkisille paikoille. Odottanut vahingossa että _vihreät_ valot vaihtuvat punaisiksi, lähtenyt kävelemään sitten suojatielle ja aiheuttanut tööttäyksien tulvan :D Säikähdin siinä kyllä itsekin aika pahasti. Tunnen itseni aika usein hyvin tyhmäksi :D

Koliikki vauva väsymyksessä tuli tehtyä kaikenlaista. Kännykkä ja avaimet löytyi milloin mistäkin jääkaapista ym. Öisin yritin tutittaa välillä miestäkin. Jos joskus pääsi yksin kauppaan niin heijasi ostoskärryjä.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 14:05"]Sisko oli insinöörimiehensä kanssa kylässä. Kerroin iloisena, että olen lähtenyt opiskelemaan avoimeen korkeakouluun kasvatustiedettä (olen sairaanhoitaja) ja meinaan sitä kautta pyrkiä yliopistoon. Siskon mies kysyi:

Eikö rahkeet riitä yliopistoon normaalihaussa?

Tuli kyllä niin idiootti-olo, ettei ole tosikaan.
[/quote]

Ei tämäkään kuulu tähän ketjuun. Kysyttiin omia mokia, ei joidenkin idioottien mokia.

Joskus teininä olin serkkuni kanssa levykaupassa ja aloin puhumaan vieressä olevalle "serkulleni" ja tökkimään häntä kylkeen kyynärpäällä. Ihmettelin kun hän ei reagoinut ja sitten huomasin että siinä seisoikin joku tuntematon mies. Serkkuni naureskeli kauempana.

Odotin bussia, ja kaivoin laukusta bussikortin ja tungin sen odottamaan löysien housujen taskuun. Olin tosi omissa maailmoissa kun nousin bussiin, enkä oikeasti katsonut yhtään kun yritin piipata sitä korttia siihen lukijaan. Hetken aikaa huidoin sen laitteen edessä, kunnes tajusin että kädessäni ei ollutkaan bussikortti, vaan mainoskortsu sellaisessa pahvikotelossa. Bussikuski tajusi samalla sekunnilla mun kanssa, että mikä se on ja pidätteli vain nauruaan, kun minä naama punaisena kaivelin oikean bussikortin laukusta.

Kahvilassa kaksi naista tuli ostamaan kymmenen muffinsia. Kysyin automaattisesti "tuleeko mukaan vai syöttekö täällä?"

Ostin tupakkaa, mutta kotona en löytänyt askia enää mistään. Juoksin takaisin lähi-Siwaan että jäikö se kassahihnalle, mutta ei. Hölmistyneenä ostin uuden askin, ja mielessäni manasin myyjää että varmaan otti itse sen tai jotain. Aski löytyi viikon kuluttua jääkaapin ovesta, sieltä ylimmäisestä lokerosta.

Olin just saanut ekan moottoripyöräni. Siinä oli vilkkukytkin jumissa, vilkun kyllä sai päälle ja pois, mutta piti murjoa vähän. Tuli sitten osuttua aika monta kertaa vilkuttaessa tööttiin, mikä oli noloa, kun en ollut vielä kauhean kokenut kuski... Tästä tuli mieleen myös se, kun joskus kypäräni visiirin raolleen avaama mekanismi jumitttui, ja aika kun ajon aikana halusin laittaa visiirin raollrrn, mun piti lyödä sitä nappia nyrkillä. Kerran motarilla sain mielenkiintoisia katseita, kun vedin itseäni ajaessa turpaan.

Imetin nuorimmaistani ja esikoinenkin oli alle 3v. Olin aina niin univelkainen, että kuljin vaahtomuovin paksuisessa väsymyssumussa ja aivot toimivat kuin auto vesibensalla. En nyt jälkeenpäin edes paljon muista siitä ajasta, mutta pari arjen "huippukohtaa" on jäänyt mieleen; Kerran pesin pottaa vessanpöntön päällä käsisuihkulla, kun suihku olikin väärinpäin kädessäni ja sain kylmän suihkun suoraan naamaani. Se herätti hetkeksi. Toisen kerran menin katsomaan, mitä kello on ja huomasin seisovani ikkunan edessä tuijottamassa lämpömittaria. Näillä kerroilla voin sanoa tunteneeni itseni kohtalaisen tyhmäksi...

Teininä olin käymässä pikkulähikaupassa, tekemässä ruoka- ja herkkuostoksia kavereiden kanssa vietettävää leffailtaa varten. Keräilin ostoksia ja riehakkaana ajattelin nousta käsivaraan siihen kärryyn, laittaa jalat renkaiden väliselle tangolle ja "ajaa" seuraavalle hyllyvälille. Kuinkas ollakaan, kärry ei ollutkaan markettitapaan tukeva ja kippasi, mä rämähdin mahalleni lattiaan ja kerätyt ostokset lensi siitä mun pään ylipitkin lattioita. Että tunsin itseni fiksuksi kun keräilin itseni ja ostokseni lattialta vilkuillen samalla, että näkikö kukaan...

Laitoin likaiset vaateet pyykinpesukoneeseen, luukku kiinni. Vedin vessan, pönttö oli aivan pyykkärin vieressä. Ja sitten seison koneen vieressä kiroten, et miks ei lähde toimimaan.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 14:14"][quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 14:05"]Sisko oli insinöörimiehensä kanssa kylässä. Kerroin iloisena, että olen lähtenyt opiskelemaan avoimeen korkeakouluun kasvatustiedettä (olen sairaanhoitaja) ja meinaan sitä kautta pyrkiä yliopistoon. Siskon mies kysyi:

Eikö rahkeet riitä yliopistoon normaalihaussa?

Tuli kyllä niin idiootti-olo, ettei ole tosikaan.
[/quote]

Ei tämäkään kuulu tähän ketjuun. Kysyttiin omia mokia, ei joidenkin idioottien mokia.
[/quote]

En edes ymmärrä tuota, niin nyt olen todella tyhmä.

Eräänä kesäisenä päivänä menin pihalle ajatuksena lueskella kirjaa auringossa. Metsästä kuitenkin kuului jotakin pöllön huhuilun kaltaista, joten jäin kuuntelemaan sitä. Oikein henkeä pidätin ja ajattelin että miksihän pöllö huhuilee keskellä päivää. Aikani ihmeteltyä tajusin, että ääni kuuluikin omasta nenästäni, ja pikaisen niistämisen jälkeen pöllö ei enää huhuillutkaan. :D

Muutama viikko sitten yritin suurentaa läppärin näytöllä ollutta painiketta samalla tavalla kuin iPadia käyttäessä. Tuli hieman tyhmä olo kun tajusin, miksi se ei suureen.