Hetki, jolloin sinulle tuli todella tyhmä olo?

Viimeksi töissä.
Pari työkaveria saa mulle aina aikaan tyhmän olon kun ovat niin olevinaan parhaita.

Vaatekaupassa katoin, että kuka on tuo idiootti, joka vaan kävelee kohti, eikä tajua väistää. Mun nenänpää oli varmasti enää vain viiden sentin päässä peilistä, kun tajusin. Oli aika hämmentynyt olo sen jälkeen. Luulin, ettei vastaavaa tapahdu kuin sarjakuvissa.

Työnsin tutin seitsemänvuotiaan tyttöni suuhun enkä vauvan

Vähän samanlainen kävi minulle: Aloin vaihtaa vaippaa 4 vuotiaalle pojalleni, vaikka vaippa piti vaihtaa vauvalle :)

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 09:27"]

Työnsin tutin seitsemänvuotiaan tyttöni suuhun enkä vauvan

[/quote]

Minulla on kolme lasta. Nuorin on vielä vauva, joten ei liiku, mutta tsekkaan kuitenkin usein, mihin olen puistossa jättänyt. Kaksi vanhempaa tarvitsevat vielä perään katsomista. Keinulle vauhtia antaessani olen useammankin kerran hätääntynyt, kun en näe kuin kaksi lasta, ja joskus huudellutkin kolmannen perään. Kunnes tajuan, että siinä keinussahan tuo istuu.
---
Meillä on neljäs lapsi hyvin varmasti ajatuksissa,joten joskus käy myös, että etsin puistossa katseellani sitä neljättä. Sitten hoksaan, että vielä toistaiseksi minulla on vain kolme lasta.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 00:56"]Opiskeluaikana olin nukahtanut päikkäreille ja heräsin joskus tyyliin kahdeksalta illalla, oli jo alkukesä ja valoisaa. Katsoin vaan kelloa ja säikähdin ihan hulluna, että kohta myöhästyn tärkeältä luennolta ja lähdin kamalalla kiireellä koululle. No eihän siellä ketään ollut...
[/quote]

Heh, minulle kävi n. 13-vuotiaana sama. Heräsin kymmeneltä illalla, luulin aamuksi, söin aamupalan ja lähdin käymään kaupassa. Isä vähän ihmetteli, että mihin se nyt tähän aikaan vilahti. Ulkona oli oudon hiljaista, ja aloin epäillä, voisiko ajasta erehtyminen olla mahdollista. En uskonut kuitenkaan. Päätin, että kävelen kaupalle, ja jos se on kiinni, on pakko uskoa. Olihan se. Kotiin tullessa oli aika tyhmä fiilis. Ka hämmentynyt.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 18:40"]

Joskus aikoja sitten tuli vanhassa työpaikassa keskustelua kesälomista kahvitauolla. Kerroin vahingossa olleeni Analiassa - syvä hiljaisuus

[/quote]

Kiitos vaan, purskahdin niin että näytöllekin roiskui :D

Lukiossa olin oppinut, että tulee ympäristöystävällisemmäksi ostaa talvella Suomessa tuontitomaatteja, kuin kasvihuoneessa kasvatettuja.

Selitin tohkeissani tätä jollakin keskustelupalstalla ja kehuin juuri valinneeni kaupasta Puolalaisia tomaatteja kotimaisten sijaan. Teki mieli hautautua jonnekin pimeään kellariin ja jäädä loppuelämäksi sinne luettuani keskustelussa saamani vastaukset. Nii-in, Puolassa tosiaan ei keskellä talvea olla sen otollosemmat kasvuolosuhteet tomaateille, kuin Suomessakaan. Hups...

Oltiin hotellissa miehen kanssa lapsivapaalla, oltiin otettu parit ja lähdettiin hotellista kaupungille päin. Ajattelin olla kohtelias ja avata käytävässä yhtäaikaa tulevalle parille oven aulaan, mutta avasinkin sitten ajatuksissani väärän oven. Ovi jossa isolla sitten lukikin wc.

Pidinpä sitten pari minuuttia ovea auki vessaan, sinnepäin itse katsomatta ja ihmettelin miksei ne mene. :D

Aika monesti mulle käy niin, että istun läppärin/pöytäkoneen edessä ja alan näpytellä kännykällä Facebookissa tai meen jonnekin Iltalehden sivuille. Tai niin kuin nyt: näpyttelen puhelimella tätä viestiä, vaikka olisi paljon nopeampaa ja miellyttävämpää kirjoittaa nokan edessä auki olevan läppärin näppäimistöllä.

Kännykkä oli hukassa ja ajattelin että soitan siihen niin kuulen missä se soi.

Joo, soitan millä? (Ei ollut ketään kotona että olisin voinut lainata joltain muulta kännyä)

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 11:51"]Kännykkä oli hukassa ja ajattelin että soitan siihen niin kuulen missä se soi.

Joo, soitan millä? (Ei ollut ketään kotona että olisin voinut lainata joltain muulta kännyä)
[/quote]
Mulle käy tosi usein noin. :) yksi sinkkuuden haittapuolista, kun ei ole ketään, kenen puhelimella voisi soittaa omaan puhelimeen, niin että se oma puhelin löytyisi. :)

Menin kaupassa kysymään neuvoa tavalliselta asiakkaalta. Hittoakos kulkee ihan samanlaisissa vaatteissa kun myyjät :D

Ajelin Helsingin keskustasta Mannerheimintietä pohjoisen suuntaan. Ihmettelin, miten kadulla oli niin vähän liikennettä. Yhtäkkiä ohitseni posottaa poliisiautoja ja pitkä letka mustia autoja. Tajusin, että tie oli suljettu muulta liikenteeltä jonkin valtiovierailun takia. Kiihdytin vauhtia että ehtisin jossain risteyksessä kääntymään pois alta. Vierelleni ajoi musta auto ja takapenkillä istuva mies heilautti minulle kättään, hymyili minulle ja punaiselle kuplavolkkarilleni. Tunsin itseni todella tyhmäksi ja noloksi. Miten olin onnistunut ujuttamaan autoni suljetulle kadulle?

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 12:12"]Menin kaupassa kysymään neuvoa tavalliselta asiakkaalta. Hittoakos kulkee ihan samanlaisissa vaatteissa kun myyjät :D
[/quote]
Mun äidiltä tullaan tosi usein kysymään neuvoa kaupoissa ja ihan tavallisissa ulkoilukamppeissa liikkuu. Ehkä hänestä huokuu jotain myyjä-viboja, vaikka ei myyjänä ole koskaan työskennellytkään.

Remonttia tehdessä hukkasin vasaran, kirosin miten voin olla näin tyhmä. Parin tunnin päästä se löytyi jääkaapista.

Kiitin nuoruuden poikaystävän mummoa lautasista, mutta lautaset olivatkin mummilta joka on eri henkilö kuin mummo. Ja tämä mummo alkaa pakkaamaan vielä kaiken lisäksi minulle hänen lautasiaan....asrgh niin noloa.

Olen pyöräillyt japanin lippu housuissani ja miettiny miksi satula on niin tahmea..

huutanut syyttömälle pikkupojalle...luulin hänen lyöneen kaveriaan kepillä päähän. Pyysin kyllä heti anteeksi kun totuus paljastui.

Minulla oli toppi joka sai aina jotenkin pullautettua toisen rintani ulos... Olin lapsien kanssa ulkona ja vanha tuttava tuli meidän pihaan puhumaan. En tajunnut lapsien kanssa touhutessa ja heidän riipuessa minussa että vahinko oli käynyt. Tuttava koitti mainita asiasta jotenkin mutta en tajunnut...jeesus että hävetti myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 12:12"]

Menin kaupassa kysymään neuvoa tavalliselta asiakkaalta. Hittoakos kulkee ihan samanlaisissa vaatteissa kun myyjät :D

[/quote]

Mullakin käyny pari kertaa näin :D Välillä pitää seurailla pitkään jos haluaa ilman kysymistä selvittää, onko joku myyjä :D

Olen todella altis sekoittumaan sellaisissa yksinkertaisissa loogisissa ajatusleikin tapaisissa jutuissa ja kun keskustelukumppani saa vihdoin hirveällä vaivalla selitettyä sen minulle, niin on usein tosin tyhmä olo. En muista mitään arkisempia esimerkkejä, vaikka niitäkin sattuu mutta esim. klassinen lentokone liukuhihnalla oli sellainen, jota en meinannut tajuta millään.

Syntymästä tähän päivään. Aika pitkään on tämä hetki kestänyt. 

[quote author="Vierailija" time="19.04.2015 klo 04:28"]Kerroin tämän joskus aikaisemmin jo täällä. Pidin luentoa ja käytin siinä fakiirien kivunsietokykyä havainnollistamaan erästä neurologian periaatetta. Luennon jälkeen yksi kuuntelija kysyi tarkoitinko esimerkissä fakiireja ja parin lisäkysymyksen jälkeen selvisi, että olin puhunut koko ajan säännönmukaisesti fakiirien sijaan jonglööreistä.
[/quote]
Hah. Olin varmaankin yleisössä tällä luennolla. Voin sanoa että itsekin oli tyhmä olo kun ensin ajatteli että kyllä hän varmasti itsekin kohta korjaa asian ja toisaalta mitä pidempään on sanomatta asiasta, niin sitä pahemmalta nolaamiselta huomauttaminen alkaa tuntua. <\br> Täytyy kyllä sanoa, että vaikka luennolla tuli (englanniksi) sekoiltua sanoissa, niin todella hyvää suomea osaat kyllä kirjoittaa.