Moniavioisuus olisi ratkaisu monen suomalaisen yksinäisyyteen

Vierailija kirjoitti:

Myös kilttimiesten ongelma olisi ehkä ratkaistu tällä. Onhan niitä semmoisia alfanaisia jotka voi hyvin tarvita monta miestä itselleen. Yksi edustussellainen, yksi tai kaksi tienaamaan rahaa ja yksi tekemään kotihommia.

Tarjoan jokaiselle yksinäiselle miehelle myös mahdollisuutta tulla heti tekemään kotihommia. Asutaan Vantaalla. Tervetuloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta moniavioisuus ei ratkaise sitä perimmäistä ongelmaa, minkä vuoksi monet niin pakonomaisesti haluavat seurustella.

Ei ongelma ole "ihmisen" tai "läheisyyden kaipuu". Etenkin miehille pakkomielteessä saada nainen (kuten he itse asian niin usein ilmaisevat ja ilmaisevat samalla senkin, että sama se on kuka sen nainen on, kunhan mulla on nainen), on itse asiassa pakkomielle saada se sosiaalinen status, joka on seurustelevalla ja myöhemmin aviossa olevalla miehellä.

Jos ihmisen ihmisarvoa ei olisi sidottu niin tiukasti siihen,onko hän kapinen vanhapiika vai äiti ja vaimo tai peräkammarin poika vai isä ja mies, ihmiset eivät olisi niin hysteerisiä asian suhteen. Parisuhteessa elävällä on arvokkaampi ihmisarvoa, ennen vanhaanhan moni mies sai palkankorotuksen tai ylennyksenkin sen jälkeen, kun oli päässyt naimisiin. Tää sama ajattelutapa on meihin syvään juurtunut edelleen, vaikkakin piilevämmin. Ei ihme, että etenkin mies tarvii naisen.

Yksineläjä voi elää täysin onnellista elämää ilman jotain mystistä "toisen ihon kaipuuta" tai "naisenkaipuuta" jne. Yksineläjät ruoskivat itseään ihan turhaan asiasta. Ja hulluinta olisi olla jossain haaremisuhteessa, koska siinähän ei suinkaan ihmisarvo kohoaisi vaan heikkenisi entisestään.

Miehenä, joka haluaisi seurustella, olen täysin eri mieltä tästä. Minulle sopisi aivan hyvin puolisoksi sellainen nainen, jonka olemassaolosta kukaan ei tietäisi, vaikka se olisikin kieltämättä sosiaalisesti hankalaa. Eniten kaipaan elämänkumppanuutta ja intiimiä läheisyyttä enkä niinkään statusta tai jonkun tietyn tuntemani ihmisen seuraa.

Samat sanat 100%.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää sinua nyt etsimästä moniavioisen suhteen? Koen, että yksinäisyyttäni ei parantaisi pari random aviomiestä/ naista vaan se, että minulla olisi ystäviä, joiden tiedän ymmärtävän minua.

suomenlaki.

Suomen avioliittolaki 

2 luku avioliiton esteet

6 §  Kukaan ei saa mennä avioliittoon, jos hänen aikaisempi avioliittonsa on vielä voimassa. Avioliittoon ei myöskään saa mennä se, jonka rekisteröity parisuhde on voimassa.

rikosnimike: aviopetos

vähintään 6kk vankeutta/ maksimi rangaistus: 4 vuotta vankeutta.

Vierailija kirjoitti:

Ap alkaa kuulostaa aika viehättävälle. Ihme jos ei miestä kohta saa.

Höpöhöpö. En ole viehättävä. Jos olisin, en olisi sinkku.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eipä ihme että pakkeja satelee kun ihastut ja teet aloitteita vain varatuille. Tyhmästä päästä…

Ne onnistuneet tein sinkulle. Mutta suhde epäonnistui.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mun duunikaveri oli polyamorinen ja hän kutsui mut joskus istuun iltaa. Siellä oli kerran pari muutakin polyamorista perhettä. Siis, ne kaikki oli yksi naisoletettu ja kahdesta kolmeen miesoletettua comboja. Eli yhtäkään alffamies+ haaremi- kokoonpanoa en tavannut.

Se, mikä pisti silmään, niin rouvat oli tosi avoimia ja "bohoja". Eli kasvissyöjiä, ruokkoamattomia pullukoita, joilla kirjavat hiukset ja niittejä nassussa.

Rouvat oli tosi "matameita" eli superäidillisiä ja puheliaita.

Miehet taas oli näitä keski-ikäisiä, hiljaisia hentoja soija-poikia, nutturoineen.

Tällä mun tuttavalla oli kaksi hissukka-miestä, jotka oli kuin samasta muotista valettuja ja sitte kolmas, samanlainen exä pyöri siinä mukana.

Mitään testosteronin häivääkään en haistanut ilmassa.

Ei todella tullut mieleen joku mehiläiskuningatar, jonka suosiosta taistelee öljytyt urokset.

Tuli pikemminkin mieleen äitihahmo joka huolehtii testosteronivajeisista mammanpojista.

Ne jätkätkin tuntui aika veltoilta löhööjätyypeiltä, jotka vain katseli telkkua tai pelasivat ja mamma hyöri ja pyöri, safkaa pöytään.

Siis mitä iloa siitä on jos saa kaksi velttoa mies-poikaa nurkkiin pyöriin joita joutuu sitten hoivaan?

Toisaalta jos ne tyypit olis olleet "normaaleja" normaaleilla testosteroniarvoilla, ne olis jo tapelleet verissäpäin kelle se naaras kuuluu, eli sikäli hyvä, että olivat sellaisia kuin olivat.

Jännää. Olen itse juuri päinvastainen eli hoikka, pitkähiuksinen, huonoitsetuntoinen, ujo, hiljainen & epävarma & sanoissaan takelteleva, peittävästi pukeutunut, tatuoimaton ja luonnollisen näköinen. Treenaan salilla maltillisesti.

Minusta ei ole *ikinä* kiinnostuneet sellaiset boheemin androgyynit nutturapäämiehet, vaan enemmänkin sellaiset komentelevat ja aggressiiviset mammanpoika-tyyppiset maalaismiehet. Toivoin aina löytäväni kulturellin ja boheemin miehen, mutta en kelpaa sellaisille.

T. Ap

Katsos kun ne boheemit kulturellit hissukkamiehet EIVÄT TODELLAKAAN kysele naisia treffeille kauramaitohyllyllä. Ne päätyvät niille rempseille pulleille naisille, jotka tekevät keskustelualoitteen näiden miesten suuntaan. Lähde johonkin indiebändien keikoille tutustumaan ihmisiin. Kenties pilvenpolttelu helpottaisi tuota ahdistustakin.

Moniavioisuus ei ole ratkaisu yksinäisyyteen, sillä suhteessakin voi olla yksinäinen ja yksin eläessä ei välttämättä ole yksinäinen.

Sitä paitsi, eiköhän meillä ole ihan tarpeeksi niitä tilanteita missä aviomies "on ihan just eroamassa" vaimosta roikottaa ties kuinka montaa muuta. En halua kuvitellakaan, mikä olisi draaman määrä, jos polysuhteessa olisi esim. 6 ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monisuhteisuus on jo sallittua. Siitä vain etsimään polypiireistä seuraa.

Aina kun näistä on juttua, niin se on niin päin, että naisella on monta miestä. Ap haluaa toisin päin.

Ei halua tosissaan, koska ei tee mitään yrityksenpoikastakaan siihen suuntaan. 

Mulla on huono itsetunto ja olen ujo. Lisäksi mulla on konservatiiviset käsitykset pariutumisasioista. Oon kahdesti tehnyt aloitteen miehelle elämäni aikana ja toisen kanssa aloimme suhteeseen, mutta olin aina se innokkaampi osapuoli ja suhde päättyi. Ei se toimi, jos nainen on aloitteellinen. Silloin päätyy yhteen ei-kiinnostuneen ja parisuhdeasioissa laiskan miehen kanssa.

T. Ap

Et sinä kovin konservatiiviseltä vaikuta.

Omasta mielestäni ja lähipiiriini verrattuna olen komservatiivinen. Monivuotinen selibaatti ajaa ihmispolon miettimään ennakkoluulottomiakin tapoja päästä tästä nykytilastaan.

T. Ap

Konservatiivinen siis.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mun duunikaveri oli polyamorinen ja hän kutsui mut joskus istuun iltaa. Siellä oli kerran pari muutakin polyamorista perhettä. Siis, ne kaikki oli yksi naisoletettu ja kahdesta kolmeen miesoletettua comboja. Eli yhtäkään alffamies+ haaremi- kokoonpanoa en tavannut.

Se, mikä pisti silmään, niin rouvat oli tosi avoimia ja "bohoja". Eli kasvissyöjiä, ruokkoamattomia pullukoita, joilla kirjavat hiukset ja niittejä nassussa.

Rouvat oli tosi "matameita" eli superäidillisiä ja puheliaita.

Miehet taas oli näitä keski-ikäisiä, hiljaisia hentoja soija-poikia, nutturoineen.

Tällä mun tuttavalla oli kaksi hissukka-miestä, jotka oli kuin samasta muotista valettuja ja sitte kolmas, samanlainen exä pyöri siinä mukana.

Mitään testosteronin häivääkään en haistanut ilmassa.

Ei todella tullut mieleen joku mehiläiskuningatar, jonka suosiosta taistelee öljytyt urokset.

Tuli pikemminkin mieleen äitihahmo joka huolehtii testosteronivajeisista mammanpojista.

Ne jätkätkin tuntui aika veltoilta löhööjätyypeiltä, jotka vain katseli telkkua tai pelasivat ja mamma hyöri ja pyöri, safkaa pöytään.

Siis mitä iloa siitä on jos saa kaksi velttoa mies-poikaa nurkkiin pyöriin joita joutuu sitten hoivaan?

Toisaalta jos ne tyypit olis olleet "normaaleja" normaaleilla testosteroniarvoilla, ne olis jo tapelleet verissäpäin kelle se naaras kuuluu, eli sikäli hyvä, että olivat sellaisia kuin olivat.

Jännää. Olen itse juuri päinvastainen eli hoikka, pitkähiuksinen, huonoitsetuntoinen, ujo, hiljainen & epävarma & sanoissaan takelteleva, peittävästi pukeutunut, tatuoimaton ja luonnollisen näköinen. Treenaan salilla maltillisesti.

Minusta ei ole *ikinä* kiinnostuneet sellaiset boheemin androgyynit nutturapäämiehet, vaan enemmänkin sellaiset komentelevat ja aggressiiviset mammanpoika-tyyppiset maalaismiehet. Toivoin aina löytäväni kulturellin ja boheemin miehen, mutta en kelpaa sellaisille.

T. Ap

Katsos kun ne boheemit kulturellit hissukkamiehet EIVÄT TODELLAKAAN kysele naisia treffeille kauramaitohyllyllä. Ne päätyvät niille rempseille pulleille naisille, jotka tekevät keskustelualoitteen näiden miesten suuntaan. Lähde johonkin indiebändien keikoille tutustumaan ihmisiin. Kenties pilvenpolttelu helpottaisi tuota ahdistustakin.

Tätä en ole koskaan tiennyt. Olen vain ihmetellyt (koko aikuisikäni) sitä, miksi mulle tulee juttelemaan aivan erityyppisiä ihmisiä kuin itse olen. Itseni kaltaiset hoikat hissukat eivät koskaan ole osoittaneet kiinnostustaan, vaan lähinnä itseni vastakohdat.

T. Ap

Voi hyvä luoja nyt taas, tulee kyllä huono olo kun tällaisia lukee.

"Jos joku kelpuuttaisi minut edes kolmanneksi pyöräksi, korjaisi tämä yksinäisyyteni sekä myös olemattoman itsetuntoni ehjäksi."

Sellaiset rempseät, kovaääniset, puheliaat, yksioikoisen töksähtelevät ja ylipainoiset sekä hyvin pragmaattiset miehet (yleensä maaseudulta) ovat joskus tulleet juttelemaan ns. pienessä sievässä, mutta siis kulturellit pohdiskelijat (ja selvinpäin) eivät ikinä. Luulin, että sellaiset itseni kaltaisiksi kokemani eivät vain ole kiinnostuneita minusta.

T. Ap

no täähän on provo tai oikeammin ap:n tapa ruoskia itseään itsesäälisesti mutta vähän luovemmalla tavalla omasta oletetusta rumuudestaan. Jokainen hänen kommenttinsa sisältää ennen kaikkea valitusta hänen rumuudestaan ja siitä, että koska hän on ruma, hän ei saa ketään niin että hänen kohtalonsa on sitten toi polyamoria ja hän on sitten siihen valmis, kun rumuus ja rumuus ja plastiikkakirurgi ja blaa blaa. Tää toiston toisto jo kertoo, mistä on kyse. Ei niinkään polyamoriasta vaan polyamorian kautta tän varsinaisen kipukohdan käsittelemisestä. Joka ei ole polyamoria vaan torjutuksi tuleminen ja itsensä rumaksi tunteminen.

Jotkut itsensä torjutuiksi tuntevat kohdistaa aggression itseensä siten, että viiltelee itseään esim. haarukoilla. Ap rankaisee itseään sillä, että väittää haluavansa polyamorisen suhteen, kun ei muuhunkaan kelpaa. Tää on siis eräänlaista ap:n itsensä viiltelyä, koska on niin vihainen siitä, ettei kelpaa muille. Ap:n haarukka on polyamoria.

Mutta siis nainen, joka oikeasti tällaseen polymeininkiin suostuu, asettaa itsensä aikas alas ja asemaan, jossa muut eivät todellakaan voi arvostaa häntä vaan miettivät, mikä vikana ja miksi toi ihminen (etenkin nainen) alentaa ehdoin tahdoin itsensä tollasella omituisella kuviolla. Useimpia ihmisiä polyamoria kauhistuttaa ja sen harrastajista tulee epämääräinen myötähäpeä, jopa niille, jotka suvaitsevaisuuden velvoittamina ääneen väittävät, että se on suhdemuoto muiden joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on mies ja tämä on laaduton provo. Yritä ensi kerralla enemmän.

En ole todellakaan mies. Oikeasti oon ihastunut yhteen henkilöön, jota en voi saada, mutta järjellisesti ajatellen haluaisin oikean suhteen jo asap. En jaksa tätä selibaattia kohta enää. Moniavioisuus ratkaisisi ongelmani, sillä silloin kaikki osapuolet voisivat ottaa vähän huononkin kumppanin itselleen -> mä saisin kumppanin helpommin myös. Ehkä mun ihastuksenikin voisi ottaa mut, jos moniavioisuus olisi ok. 🙂

T. Ap

se, että sä olet ihastunut niin se ei tarkoita, että se toinen puoli haluis yhtään mitään sun kanssa.

Ei haluakaan. Siksi sainkin pakit noin viisi vuotta sitten. Siksi haluaisin jo viimein jonkun muun suhteen. Miksi koit tärkeäksi vielä satuttaa minua, joka olen kärsinyt noista pakeista monen vuoden ajan? Eikö minua voisi kukaan muukaan rakastaa, jos yksi ei rakasta?

T. Ap

eri: karista toi itsesääli ja marttyyriasenne itsestäsi. Taistele sitä vastaan. Älä antaudu sille.

Mieti mitä sun elämässäsi on hyvää.

tyyliin: jääkaapissa ruokaa, kauniit silmät, jalat on terveet...

Sitten ala hoivata itseäsi. Kokeile uusia harrastuksia. Ala vaikka ratsastaa. Hanki koira ja rupea koiraihmiseksi. Yleensä taide- eläin-ja luontoharrastuksissa tapaa ihmisiä, joita ei baarit ja yökerhot kiinnosta. Taideharrastusta ei voi suositella koronan takia.

Aina kun vajoat itsesääliin, niin keskitä huomiosi johonkin kivaan tekemiseen, mikä nostaa vibraatiotasojasi.

Ajattele itseäsi elämäsi keskipisteenä. Mikään ei ole miehestä (ja naisista) suurempi turn-off kuin se, että nostat miehen elämäsi keskipisteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä luoja nyt taas, tulee kyllä huono olo kun tällaisia lukee.

"Jos joku kelpuuttaisi minut edes kolmanneksi pyöräksi, korjaisi tämä yksinäisyyteni sekä myös olemattoman itsetuntoni ehjäksi."

Minulle se on totuutta ja jopa kaunisteltua totuutta. Olen vielä paljon epätoivoisempi oikeasti. Olen niin epätoivoinen, että kukaan ei edes uskoisi, jos kertoisin sen epätoivoisuuteni tason avoimesti.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on mies ja tämä on laaduton provo. Yritä ensi kerralla enemmän.

En ole todellakaan mies. Oikeasti oon ihastunut yhteen henkilöön, jota en voi saada, mutta järjellisesti ajatellen haluaisin oikean suhteen jo asap. En jaksa tätä selibaattia kohta enää. Moniavioisuus ratkaisisi ongelmani, sillä silloin kaikki osapuolet voisivat ottaa vähän huononkin kumppanin itselleen -> mä saisin kumppanin helpommin myös. Ehkä mun ihastuksenikin voisi ottaa mut, jos moniavioisuus olisi ok. 🙂

T. Ap

se, että sä olet ihastunut niin se ei tarkoita, että se toinen puoli haluis yhtään mitään sun kanssa.

Ei haluakaan. Siksi sainkin pakit noin viisi vuotta sitten. Siksi haluaisin jo viimein jonkun muun suhteen. Miksi koit tärkeäksi vielä satuttaa minua, joka olen kärsinyt noista pakeista monen vuoden ajan? Eikö minua voisi kukaan muukaan rakastaa, jos yksi ei rakasta?

T. Ap

eri: karista toi itsesääli ja marttyyriasenne itsestäsi. Taistele sitä vastaan. Älä antaudu sille.

Mieti mitä sun elämässäsi on hyvää.

tyyliin: jääkaapissa ruokaa, kauniit silmät, jalat on terveet...

Sitten ala hoivata itseäsi. Kokeile uusia harrastuksia. Ala vaikka ratsastaa. Hanki koira ja rupea koiraihmiseksi. Yleensä taide- eläin-ja luontoharrastuksissa tapaa ihmisiä, joita ei baarit ja yökerhot kiinnosta. Taideharrastusta ei voi suositella koronan takia.

Aina kun vajoat itsesääliin, niin keskitä huomiosi johonkin kivaan tekemiseen, mikä nostaa vibraatiotasojasi.

Ajattele itseäsi elämäsi keskipisteenä. Mikään ei ole miehestä (ja naisista) suurempi turn-off kuin se, että nostat miehen elämäsi keskipisteeksi.

Kiitos tästä. ❤ Se ihastukseni muistelu...tai siis muisto hänestä...on ollut elämäni keskipiste jo pitkään. Mutta se kuluttaa, kun siis eihän hän oikeasti ole elämässäni ja tiedän sen itsekin. Yritän pyristellä selvemmille poluille tästä alhosta, jossa olen rypenyt jo liian pitkään.

T. Ap

Haluan pillua. Panettaa hulluna. Anna Ap mulle kiitos.

3/5. Vähän vähemmällä huomionkipeydellä/selkeällä trollauksella olisi ollut 4/5.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mun duunikaveri oli polyamorinen ja hän kutsui mut joskus istuun iltaa. Siellä oli kerran pari muutakin polyamorista perhettä. Siis, ne kaikki oli yksi naisoletettu ja kahdesta kolmeen miesoletettua comboja. Eli yhtäkään alffamies+ haaremi- kokoonpanoa en tavannut.

Se, mikä pisti silmään, niin rouvat oli tosi avoimia ja "bohoja". Eli kasvissyöjiä, ruokkoamattomia pullukoita, joilla kirjavat hiukset ja niittejä nassussa.

Rouvat oli tosi "matameita" eli superäidillisiä ja puheliaita.

Miehet taas oli näitä keski-ikäisiä, hiljaisia hentoja soija-poikia, nutturoineen.

Tällä mun tuttavalla oli kaksi hissukka-miestä, jotka oli kuin samasta muotista valettuja ja sitte kolmas, samanlainen exä pyöri siinä mukana.

Mitään testosteronin häivääkään en haistanut ilmassa.

Ei todella tullut mieleen joku mehiläiskuningatar, jonka suosiosta taistelee öljytyt urokset.

Tuli pikemminkin mieleen äitihahmo joka huolehtii testosteronivajeisista mammanpojista.

Ne jätkätkin tuntui aika veltoilta löhööjätyypeiltä, jotka vain katseli telkkua tai pelasivat ja mamma hyöri ja pyöri, safkaa pöytään.

Siis mitä iloa siitä on jos saa kaksi velttoa mies-poikaa nurkkiin pyöriin joita joutuu sitten hoivaan?

Toisaalta jos ne tyypit olis olleet "normaaleja" normaaleilla testosteroniarvoilla, ne olis jo tapelleet verissäpäin kelle se naaras kuuluu, eli sikäli hyvä, että olivat sellaisia kuin olivat.

Jännää. Olen itse juuri päinvastainen eli hoikka, pitkähiuksinen, huonoitsetuntoinen, ujo, hiljainen & epävarma & sanoissaan takelteleva, peittävästi pukeutunut, tatuoimaton ja luonnollisen näköinen. Treenaan salilla maltillisesti.

Minusta ei ole *ikinä* kiinnostuneet sellaiset boheemin androgyynit nutturapäämiehet, vaan enemmänkin sellaiset komentelevat ja aggressiiviset mammanpoika-tyyppiset maalaismiehet. Toivoin aina löytäväni kulturellin ja boheemin miehen, mutta en kelpaa sellaisille.

T. Ap

Luin joskus erään psykologin mietteitä parinvalinnasta ja hän sanoi, että parinvalinnassa ei päde sääntö että "samanlaiset lapset leikkivät parhaiten"

Meidän parinvalintaan vaikuttaa monet asiat, mm. lapsuudenkoti, suhde vanhempiin, lapsuudenkokemukset ja luonne: introvertti ekstrovertti.

Hän sanoi, että yllättäen kaikkein pysyvimmät ja tasapainoisimmat parisuhteet syntyvät vastakohtien välillä.

Jos olet sosiaalisesti ahdistunut introvertti, tunnet halua löytää samanlaisen "piruparan" koska koet, että voit "pelastaa" hänet. Näyttää hänelle, että joku rakastaa häntä, joku näkee hänen "piilotetun timanttinsa". on salattu maailma vain teille kahdelle, hänen yksinäisyytensä on ohi. Todellisuudessa haluat pelastaa itsesi, etsimällä ihmisiä joilla on samanlainen "haava" ja "pelastamalla" heitä.

Kun löydät tämän henkilön, huomaat että suistutte entistä suurempaan yksinäisyyteen. Et pysty pelastamaan itseäsi etkä häntä. Elätte toistenne haavoja läpi päivät pitkät. kaksi hukkuvaa, jotka yrittävät kannatella toisiaan.

Toivon, että annat mahdollisuuden ja rakastut siihen "ekstrovettiin maalaispoikaan", hän kiskoo sinut pois yksinäisyydestäsi ja saat uusia kokemuksia ja ihmisiä elämääsi.

Ekstrovertit myös yrittävät pelastaa toisiaan kaoottisesta elämästä, mutta päätyvät vain valamaan bensaa toistensa liekeille. Introvertti tasoittaisi extrovertin elämän miellyttäväksi.

Esim. kaikkien yllätykseksi 90-day fiance-sarjan super-extrovertti "Blake" ja superintrovertti "suomalainen" Jasmin, muodostivat loppujenlopuksi kaikkein tasapainoisimman parisuhteen ja ovat edelleen rakastuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mun duunikaveri oli polyamorinen ja hän kutsui mut joskus istuun iltaa. Siellä oli kerran pari muutakin polyamorista perhettä. Siis, ne kaikki oli yksi naisoletettu ja kahdesta kolmeen miesoletettua comboja. Eli yhtäkään alffamies+ haaremi- kokoonpanoa en tavannut.

Se, mikä pisti silmään, niin rouvat oli tosi avoimia ja "bohoja". Eli kasvissyöjiä, ruokkoamattomia pullukoita, joilla kirjavat hiukset ja niittejä nassussa.

Rouvat oli tosi "matameita" eli superäidillisiä ja puheliaita.

Miehet taas oli näitä keski-ikäisiä, hiljaisia hentoja soija-poikia, nutturoineen.

Tällä mun tuttavalla oli kaksi hissukka-miestä, jotka oli kuin samasta muotista valettuja ja sitte kolmas, samanlainen exä pyöri siinä mukana.

Mitään testosteronin häivääkään en haistanut ilmassa.

Ei todella tullut mieleen joku mehiläiskuningatar, jonka suosiosta taistelee öljytyt urokset.

Tuli pikemminkin mieleen äitihahmo joka huolehtii testosteronivajeisista mammanpojista.

Ne jätkätkin tuntui aika veltoilta löhööjätyypeiltä, jotka vain katseli telkkua tai pelasivat ja mamma hyöri ja pyöri, safkaa pöytään.

Siis mitä iloa siitä on jos saa kaksi velttoa mies-poikaa nurkkiin pyöriin joita joutuu sitten hoivaan?

Toisaalta jos ne tyypit olis olleet "normaaleja" normaaleilla testosteroniarvoilla, ne olis jo tapelleet verissäpäin kelle se naaras kuuluu, eli sikäli hyvä, että olivat sellaisia kuin olivat.

Jännää. Olen itse juuri päinvastainen eli hoikka, pitkähiuksinen, huonoitsetuntoinen, ujo, hiljainen & epävarma & sanoissaan takelteleva, peittävästi pukeutunut, tatuoimaton ja luonnollisen näköinen. Treenaan salilla maltillisesti.

Minusta ei ole *ikinä* kiinnostuneet sellaiset boheemin androgyynit nutturapäämiehet, vaan enemmänkin sellaiset komentelevat ja aggressiiviset mammanpoika-tyyppiset maalaismiehet. Toivoin aina löytäväni kulturellin ja boheemin miehen, mutta en kelpaa sellaisille.

T. Ap

Luin joskus erään psykologin mietteitä parinvalinnasta ja hän sanoi, että parinvalinnassa ei päde sääntö että "samanlaiset lapset leikkivät parhaiten"

Meidän parinvalintaan vaikuttaa monet asiat, mm. lapsuudenkoti, suhde vanhempiin, lapsuudenkokemukset ja luonne: introvertti ekstrovertti.

Hän sanoi, että yllättäen kaikkein pysyvimmät ja tasapainoisimmat parisuhteet syntyvät vastakohtien välillä.

Jos olet sosiaalisesti ahdistunut introvertti, tunnet halua löytää samanlaisen "piruparan" koska koet, että voit "pelastaa" hänet. Näyttää hänelle, että joku rakastaa häntä, joku näkee hänen "piilotetun timanttinsa". on salattu maailma vain teille kahdelle, hänen yksinäisyytensä on ohi. Todellisuudessa haluat pelastaa itsesi, etsimällä ihmisiä joilla on samanlainen "haava" ja "pelastamalla" heitä.

Kun löydät tämän henkilön, huomaat että suistutte entistä suurempaan yksinäisyyteen. Et pysty pelastamaan itseäsi etkä häntä. Elätte toistenne haavoja läpi päivät pitkät. kaksi hukkuvaa, jotka yrittävät kannatella toisiaan.

Toivon, että annat mahdollisuuden ja rakastut siihen "ekstrovettiin maalaispoikaan", hän kiskoo sinut pois yksinäisyydestäsi ja saat uusia kokemuksia ja ihmisiä elämääsi.

Ekstrovertit myös yrittävät pelastaa toisiaan kaoottisesta elämästä, mutta päätyvät vain valamaan bensaa toistensa liekeille. Introvertti tasoittaisi extrovertin elämän miellyttäväksi.

Esim. kaikkien yllätykseksi 90-day fiance-sarjan super-extrovertti "Blake" ja superintrovertti "suomalainen" Jasmin, muodostivat loppujenlopuksi kaikkein tasapainoisimman parisuhteen ja ovat edelleen rakastuneita.

Tuli tästä välittömästi mieleen että jotenkin tämäkin tieto tulisi sisällyttää 9.luokan opetussuunnitelmaan. Miten paljolta harmilta moni säästyisikään elämässä jos ymmärtäisi nuo asiat!