Moniavioisuus olisi ratkaisu monen suomalaisen yksinäisyyteen

Olen täysin samaa mieltä!

Minusta meillä miehillä tulisi olla oikeus mennä naimisiin useamman naisen kanssa.

Loppuisi naisilta se yksinäisyydestä jankuttaminen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monisuhteisuus on jo sallittua. Siitä vain etsimään polypiireistä seuraa.

Aina kun näistä on juttua, niin se on niin päin, että naisella on monta miestä. Ap haluaa toisin päin.

Ei halua tosissaan, koska ei tee mitään yrityksenpoikastakaan siihen suuntaan. 

Tein yhdelle varatulle aloitteen viisi vuotta sitten ja sain pakit. Edelleen nuoleskelen haavojani sen jäljiltä. Mun pää ei kestä toista pettymystä enää. Toivon, että mies tekee aloitteen tai sitten olen ilman kumppania kokonaan.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap on mies ja tämä on laaduton provo. Yritä ensi kerralla enemmän.

En ole todellakaan mies. Oikeasti oon ihastunut yhteen henkilöön, jota en voi saada, mutta järjellisesti ajatellen haluaisin oikean suhteen jo asap. En jaksa tätä selibaattia kohta enää. Moniavioisuus ratkaisisi ongelmani, sillä silloin kaikki osapuolet voisivat ottaa vähän huononkin kumppanin itselleen -> mä saisin kumppanin helpommin myös. Ehkä mun ihastuksenikin voisi ottaa mut, jos moniavioisuus olisi ok. 🙂

T. Ap

sopis varmasti erittäin hyvin näille av-mammoille, jotka jo nyt katsoo, onko mies pedannut pedin vai ei ja vaihtanut lakanat. Voi sitä riemun ja draaman määrää!

Vierailija kirjoitti:

Kielletään feminismi eli valkoisen miehen viha ja lopetetaan ukkojen tuonti nussimismielessä. Alkaa olla kaikilla kumppani, niinkuin ennen.

Helsingissä on aivan liian vähän miehiä. Osin siksikin olen sinkku ja selibaatissa jo kohta kuudetta vuotta.

T. Ap (nainen Helsingistä)

Vierailija kirjoitti:

Tuolloinhan naiset kasaantuisivat muutamalle miehelle

Kuinka niin?

Mä voisin kyllä ottaa useamman miehen.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on mies ja tämä on laaduton provo. Yritä ensi kerralla enemmän.

En ole todellakaan mies. Oikeasti oon ihastunut yhteen henkilöön, jota en voi saada, mutta järjellisesti ajatellen haluaisin oikean suhteen jo asap. En jaksa tätä selibaattia kohta enää. Moniavioisuus ratkaisisi ongelmani, sillä silloin kaikki osapuolet voisivat ottaa vähän huononkin kumppanin itselleen -> mä saisin kumppanin helpommin myös. Ehkä mun ihastuksenikin voisi ottaa mut, jos moniavioisuus olisi ok. 🙂

T. Ap

se, että sä olet ihastunut niin se ei tarkoita, että se toinen puoli haluis yhtään mitään sun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä estää?

Sosiaalinen estoisuus. Nykyisin vain vähän hörhähtävät ja äärimmäisen kokeneet henkilöt (ainakin lehtiartikkeleiden perusteella) tuntuvat harjoittavan tällaista avoimesti (?). Jos se olisi sallittua tavan kansalaiselle, niin mahdollisuuksia olisi enemmän ja harva jäisi enää sinkuiksi.

T. Ap

Ei kyse ole ainakaan minulla siitä, mitä joku muu ajattelee asiasta. Ei minua kiinnosta kuin yksi mies kerrallaan, omani. Ja jakamaan en ryhtyisi. Tarpeeksi vaikea löytää yksi mies jonka kanssa toiveet ja unelmat käy yksiin, siihen vielä joku kolmas mies tai nainen omine tarpeineen hyörimään? Ei kiitos.

Enkä kyllä tiedä mitä miehenikään siitä saisi että tässä olisi joku betanainen pyörimässä. Ei tarvii montaa polyamoriadokkaria katsoa oppiakseen, että polykuvioissa sekä miehet että naiset ovat niitä jotka eivät joko henkisten tai fyysisten puutteiden vuoksi voi saada yhtä ihmistä joka täyttäisi kaikki tarpeet, joten sitten niitä tarpeiden palasia keräillään usealta ihmiseltä. Mikä on minulle aivan ok, mutta naurattaa ajatuskin, että joku yhteiskunnan paheksunta olisi syy sille, miksi ihmiset eivät ole polyamorisia.

Älkää ruokkiko näin säälittävää provoa.

Jos se ihastuksesi ei ota sinua toiseksi naiseksi, miksi ottaisi kakkosvaimoksi?

Ajatteletko, että niin korkeamoraalinen mies, että alkaisi moniavioiseksi vain jos se olisi sosiaalisesti sallittua?

Tee sille suora tarjous: seksiä aina kun haluaa, ei mitään velvotteita sinua kohtaan?

(Kalahtaa omaan nilkkaan tämä, kyseessä onkin oma mies! :D)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on mies ja tämä on laaduton provo. Yritä ensi kerralla enemmän.

En ole todellakaan mies. Oikeasti oon ihastunut yhteen henkilöön, jota en voi saada, mutta järjellisesti ajatellen haluaisin oikean suhteen jo asap. En jaksa tätä selibaattia kohta enää. Moniavioisuus ratkaisisi ongelmani, sillä silloin kaikki osapuolet voisivat ottaa vähän huononkin kumppanin itselleen -> mä saisin kumppanin helpommin myös. Ehkä mun ihastuksenikin voisi ottaa mut, jos moniavioisuus olisi ok. 🙂

T. Ap

se, että sä olet ihastunut niin se ei tarkoita, että se toinen puoli haluis yhtään mitään sun kanssa.

Ei haluakaan. Siksi sainkin pakit noin viisi vuotta sitten. Siksi haluaisin jo viimein jonkun muun suhteen. Miksi koit tärkeäksi vielä satuttaa minua, joka olen kärsinyt noista pakeista monen vuoden ajan? Eikö minua voisi kukaan muukaan rakastaa, jos yksi ei rakasta?

T. Ap

mun duunikaveri oli polyamorinen ja hän kutsui mut joskus istuun iltaa. Siellä oli kerran pari muutakin polyamorista perhettä. Siis, ne kaikki oli yksi naisoletettu ja kahdesta kolmeen miesoletettua comboja. Eli yhtäkään alffamies+ haaremi- kokoonpanoa en tavannut.

Se, mikä pisti silmään, niin rouvat oli tosi avoimia ja "bohoja". Eli kasvissyöjiä, ruokkoamattomia pullukoita, joilla kirjavat hiukset ja niittejä nassussa.

Rouvat oli tosi "matameita" eli superäidillisiä ja puheliaita.

Miehet taas oli näitä keski-ikäisiä, hiljaisia hentoja soija-poikia, nutturoineen.

Tällä mun tuttavalla oli kaksi hissukka-miestä, jotka oli kuin samasta muotista valettuja ja sitte kolmas, samanlainen exä pyöri siinä mukana.

Mitään testosteronin häivääkään en haistanut ilmassa.

Ei todella tullut mieleen joku mehiläiskuningatar, jonka suosiosta taistelee öljytyt urokset.

Tuli pikemminkin mieleen äitihahmo joka huolehtii testosteronivajeisista mammanpojista.

Ne jätkätkin tuntui aika veltoilta löhööjätyypeiltä, jotka vain katseli telkkua tai pelasivat ja mamma hyöri ja pyöri, safkaa pöytään.

Siis mitä iloa siitä on jos saa kaksi velttoa mies-poikaa nurkkiin pyöriin joita joutuu sitten hoivaan?

Toisaalta jos ne tyypit olis olleet "normaaleja" normaaleilla testosteroniarvoilla, ne olis jo tapelleet verissäpäin kelle se naaras kuuluu, eli sikäli hyvä, että olivat sellaisia kuin olivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mikä estää?

Sosiaalinen estoisuus. Nykyisin vain vähän hörhähtävät ja äärimmäisen kokeneet henkilöt (ainakin lehtiartikkeleiden perusteella) tuntuvat harjoittavan tällaista avoimesti (?). Jos se olisi sallittua tavan kansalaiselle, niin mahdollisuuksia olisi enemmän ja harva jäisi enää sinkuiksi.

T. Ap

Ei kyse ole ainakaan minulla siitä, mitä joku muu ajattelee asiasta. Ei minua kiinnosta kuin yksi mies kerrallaan, omani. Ja jakamaan en ryhtyisi. Tarpeeksi vaikea löytää yksi mies jonka kanssa toiveet ja unelmat käy yksiin, siihen vielä joku kolmas mies tai nainen omine tarpeineen hyörimään? Ei kiitos.

Enkä kyllä tiedä mitä miehenikään siitä saisi että tässä olisi joku betanainen pyörimässä. Ei tarvii montaa polyamoriadokkaria katsoa oppiakseen, että polykuvioissa sekä miehet että naiset ovat niitä jotka eivät joko henkisten tai fyysisten puutteiden vuoksi voi saada yhtä ihmistä joka täyttäisi kaikki tarpeet, joten sitten niitä tarpeiden palasia keräillään usealta ihmiseltä. Mikä on minulle aivan ok, mutta naurattaa ajatuskin, että joku yhteiskunnan paheksunta olisi syy sille, miksi ihmiset eivät ole polyamorisia.

No minä itse olen juuri tällainen tarkoittamasi luu seri, joka haaveilee plastiikkakirurgiasta. Siksi juuri polyamoria ratkaisisi minunkin kumppanittomuuden.

Jos olisin joku huippukaunotar, niin joku mies tai jopa nainen olisi napannut mut ajat sitten. Ok, en ole lihava, en ole tatuoitu, en ole kananpersetukkainen, mutta siltikään en ole riittävän kaunis kenellekään melko normaalille miehelle vaimoksi. Siksi yritän etsiä ratkaisua dilemmaani.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta moniavioisuus ei ratkaise sitä perimmäistä ongelmaa, minkä vuoksi monet niin pakonomaisesti haluavat seurustella.

Ei ongelma ole "ihmisen" tai "läheisyyden kaipuu". Etenkin miehille pakkomielteessä saada nainen (kuten he itse asian niin usein ilmaisevat ja ilmaisevat samalla senkin, että sama se on kuka sen nainen on, kunhan mulla on nainen), on itse asiassa pakkomielle saada se sosiaalinen status, joka on seurustelevalla ja myöhemmin aviossa olevalla miehellä.

Jos ihmisen ihmisarvoa ei olisi sidottu niin tiukasti siihen,onko hän kapinen vanhapiika vai äiti ja vaimo tai peräkammarin poika vai isä ja mies, ihmiset eivät olisi niin hysteerisiä asian suhteen. Parisuhteessa elävällä on arvokkaampi ihmisarvoa, ennen vanhaanhan moni mies sai palkankorotuksen tai ylennyksenkin sen jälkeen, kun oli päässyt naimisiin. Tää sama ajattelutapa on meihin syvään juurtunut edelleen, vaikkakin piilevämmin. Ei ihme, että etenkin mies tarvii naisen.

Yksineläjä voi elää täysin onnellista elämää ilman jotain mystistä "toisen ihon kaipuuta" tai "naisenkaipuuta" jne. Yksineläjät ruoskivat itseään ihan turhaan asiasta. Ja hulluinta olisi olla jossain haaremisuhteessa, koska siinähän ei suinkaan ihmisarvo kohoaisi vaan heikkenisi entisestään.

Miehenä, joka haluaisi seurustella, olen täysin eri mieltä tästä. Minulle sopisi aivan hyvin puolisoksi sellainen nainen, jonka olemassaolosta kukaan ei tietäisi, vaikka se olisikin kieltämättä sosiaalisesti hankalaa. Eniten kaipaan elämänkumppanuutta ja intiimiä läheisyyttä enkä niinkään statusta tai jonkun tietyn tuntemani ihmisen seuraa.

Ap, kyllä ongelmasi on nyt tuo että elät jossain ihme fantasiamaailmassa, jossa miehet tulevat rutiininomaisesti jossain kaupassa tai bussipysäkillä iskemään. Tämä ei luojan kiitos ole Suomessa tapana, koska ne naiset jotka tästä tykkäisivät ovat häviävän pieni vähemmistö. Muutenkin tuolla odottelutaktiikalla jää kaikki normaalit miehet tutustumatta, koska eivät he ahdistele naisia treffipyynnöillä kadulla.

Tuon normaalin sosiaalisen kanssakäymisen pelon kanssa olisi syytä mennä terapiaan. Jos mieluummin toivoo että joku tulisi kadulla pyytämään jalkavaimoksi kuin kokeilee Tinderiä, niin kaikki ei ole hyvin.

Nyt menet sinne Tinderiin tai jollekin muulle seuranhakupalstalle. Näin jopa juuri mainoksen jostain kristittyjen seuranhakupalvelusta, jossa ideana etsiä perheenperustamiskumppania :D

Olen 33, minua ei ole ikinä tultu iskemään missään kadulla ja silti olen ollut hyvissä suhteissa (3 pitkää suhdetta) 16-vuotiaasta asti. En tosiaankaan ole edes kaunis, mutta olen aina jutellut harrastusporukoissa, keikoilla jne. miehille ihan siinä missä naisillekin. Niin sieltä vaan on aina kumppani löytynyt, ihan ilman mitään jalkavaimokuvioita...

Vierailija kirjoitti:

mun duunikaveri oli polyamorinen ja hän kutsui mut joskus istuun iltaa. Siellä oli kerran pari muutakin polyamorista perhettä. Siis, ne kaikki oli yksi naisoletettu ja kahdesta kolmeen miesoletettua comboja. Eli yhtäkään alffamies+ haaremi- kokoonpanoa en tavannut.

Se, mikä pisti silmään, niin rouvat oli tosi avoimia ja "bohoja". Eli kasvissyöjiä, ruokkoamattomia pullukoita, joilla kirjavat hiukset ja niittejä nassussa.

Rouvat oli tosi "matameita" eli superäidillisiä ja puheliaita.

Miehet taas oli näitä keski-ikäisiä, hiljaisia hentoja soija-poikia, nutturoineen.

Tällä mun tuttavalla oli kaksi hissukka-miestä, jotka oli kuin samasta muotista valettuja ja sitte kolmas, samanlainen exä pyöri siinä mukana.

Mitään testosteronin häivääkään en haistanut ilmassa.

Ei todella tullut mieleen joku mehiläiskuningatar, jonka suosiosta taistelee öljytyt urokset.

Tuli pikemminkin mieleen äitihahmo joka huolehtii testosteronivajeisista mammanpojista.

Ne jätkätkin tuntui aika veltoilta löhööjätyypeiltä, jotka vain katseli telkkua tai pelasivat ja mamma hyöri ja pyöri, safkaa pöytään.

Siis mitä iloa siitä on jos saa kaksi velttoa mies-poikaa nurkkiin pyöriin joita joutuu sitten hoivaan?

Toisaalta jos ne tyypit olis olleet "normaaleja" normaaleilla testosteroniarvoilla, ne olis jo tapelleet verissäpäin kelle se naaras kuuluu, eli sikäli hyvä, että olivat sellaisia kuin olivat.

Jännää. Olen itse juuri päinvastainen eli hoikka, pitkähiuksinen, huonoitsetuntoinen, ujo, hiljainen & epävarma & sanoissaan takelteleva, peittävästi pukeutunut, tatuoimaton ja luonnollisen näköinen. Treenaan salilla maltillisesti.

Minusta ei ole *ikinä* kiinnostuneet sellaiset boheemin androgyynit nutturapäämiehet, vaan enemmänkin sellaiset komentelevat ja aggressiiviset mammanpoika-tyyppiset maalaismiehet. Toivoin aina löytäväni kulturellin ja boheemin miehen, mutta en kelpaa sellaisille.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monisuhteisuus on jo sallittua. Siitä vain etsimään polypiireistä seuraa.

Aina kun näistä on juttua, niin se on niin päin, että naisella on monta miestä. Ap haluaa toisin päin.

Ei halua tosissaan, koska ei tee mitään yrityksenpoikastakaan siihen suuntaan. 

Mulla on huono itsetunto ja olen ujo. Lisäksi mulla on konservatiiviset käsitykset pariutumisasioista. Oon kahdesti tehnyt aloitteen miehelle elämäni aikana ja toisen kanssa aloimme suhteeseen, mutta olin aina se innokkaampi osapuoli ja suhde päättyi. Ei se toimi, jos nainen on aloitteellinen. Silloin päätyy yhteen ei-kiinnostuneen ja parisuhdeasioissa laiskan miehen kanssa.

T. Ap

Et sinä kovin konservatiiviseltä vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuletko siis, että moniavioisuuden salliminen tarkoittaisi, että kaikkien on otettava joku kolmanneksi pyöräksi?

Vai miksi olisit yhtäkkiä kiinnostavampi muiden mielestä kuin nyt olet?

Ei olisi pakko, mutta se olisi sallittua myös sosiaalisessa mielessä. Ehkä sitten kelpaisin paremmin jollekin - siis juuri kakkos- tai kolmosnaiseksi. Se olisi parempi kuin ei mitään ja seksuaalisesti suuritarpeinen mieskin voisi olla tyytyväisempi.

T. Ap

Meillä on tuossa tiskit ja ruoka tekemättä. Saat vaikka heti tulla osallistumaan meidän perhe-elämään.

Ap alkaa kuulostaa aika viehättävälle. Ihme jos ei miestä kohta saa.

Eipä ihme että pakkeja satelee kun ihastut ja teet aloitteita vain varatuille. Tyhmästä päästä…